Vielä tämän kerran koetan jatkaa tätä vapaaehtoisesti ottamaani valistustehtävää: On asiatonta pyrkiä syyllistämään minua natsisympatioista - kuten eräs kirjoittaja ilmeisesti yritti vihjailla - siksi, että tasapuolisuuden vuoksi olen muistutellut mieliin myös Stalinin tekosia. Hänhän toivoi voivansa jakaa Euroopan sovussa liittolaisensa Hitlerin kanssa, mutta joutuikin liittolaisensa pettämäksi. Miljoonat syyttömät saivat maksaa kalliisti siitä, että tuo georgialainen mestarihuijari joutui toteamaan kohdanneen vertaisensa.
Perustellummin minä voisin olettaa, että te, jotka tuomitsette nyt Yhdysvallat Saddamin kukistamisesta, olisitte halunneet Saddamin saattavan loppuun teon, mikä Hitleriltä jäi kesken, eli juutalaisten tuhoamisen. Senhän Saddam olisi tehnyt kovin mielellään, tuhonnut koko heidän valtionsa, minkä toisen maailmansodan voittajien huono omantunto synnytti.
Kuten nimimerkkini osoittaa, harrastan historiaa; olen tehnyt sitä vuosikymmeniä. Pyrin harrastuksessani pääsemään mahdollisimman lähelle totuutta kussakin asiassa. Juutalaisten suhteen pidän itseäni jopa joltisenakin asiantuntijana. Suomen juutalaisista olen lukenut kaiken käsille saamani, paljolti suuresti ihailemani Max Jakobsonin innoittamana. Siksi jonkun Elina Sanan yksisilmäinen tekele ”Luovutetut” minua ei suuresti ärsyttänyt, kun osasin jättää sen omaan arvoonsa. Tunnen myös juutalaisuuden historiaa ja nykypäivää muualla maailmassa. Olen asunut ja työskennellyt Israelissa yli kolme vuotta. Rakastan monesta syystä tuota kaunista ja historiasta rikasta maata. Olen rakastanut myös kaunista israelinjuutalaista naista! Ymmärrän myös palestiinalais-arabien ahdingon ja heidän turhautumisensa – ei vähiten arabinaapureittensa hyödyttömään, usein heitä vahingoittavaan uhoamiseen.
Israelin ja sen naapureiden tilannetta voidaan verrata Daavidiin ja Goljatiin. Arabinaapureihinsa verrattuna sekä alueeltaan että väestöltään kääpiö Israel on käydyissä sodissa silti ollut naapureitaan vahvempi. Arabinaapurit ovat aina aloittaneet nuo sodat, joissa niille on käynyt huonosti. Siitä huolimatta ne jaksavat yhä uhota, vaikka toisaalla esittävät mielellään marttyyriä. Tuollainen pyrkii ärsyttämään tilanteen tuntevaa. Israelilaisia on ihailtava siitä, että he ovat rakentaneet - toki muualta maailmasta paljon apua saaden - muutamissa vuosikymmenissä maan, jonka kukoistus korostuu naapureiden rinnalla. Israelin naapureitaan parempi osaaminen näkyy monessa asiassa, ei vähiten sen armeijassa, mikä on arvostettava korkealle. Usein nähty palestiinalaisten huono kohtelu ja juutalaisten peittelemätön ylemmyydentunto naapureihin nähden ei tuo pisteitä Israelille.
Juutalaiset tietävät olevansa kolmen suuren monoteistisen uskonnon kantaisiä ja siten antaneensa maailmalle sen merkittävimmän perinnön. Varmaan he myös tiedostavat - en ole koskaan kuullut kenenkään sitä korostavan - että he ovat antaneet maailman tieteille, taiteille ja melkein mille tahansa elämänalalle lukumääräänsä suuremman panoksen. Juutalaisia on ihmiskunnasta noin 0,2 %, mutta heidän osuutensa nobelisteista on yli 20 %. Monelle israelilaiselle heidän kotimaansa on tuo Jumalan osoittama Luvattu maa, johon Mooses johdatti kansansa Egyptin orjuudesta, ja he katsovat olevansa oikeutettuja maahansa jo tällä perusteella. Jotkut kai vetoavat ns. Balfourin julistukseen. Englannin ulkoministeri jaarli Arthur Balfour lupasi vuonna 1917 juutalaisille Palestiinan ”kansallisen kodin” perustamista varten. Hänen oli helppo antaa tuo lupaus, sillä Palestiina ei kuulunut tuolloin Englannille vaan Turkille! Monen juutalaisen mielestä vain oma maa voi suojella heitä niiltä kauheuksilta, joita he ovat joutuneet kokemaan muualla maailmassa antisemitismin vuoksi. Maailmalla on tässä syytä huonoon omatuntoon eikä juutalaisten näkemystä voida kyseenalaistaa.
Juutalaisvainoihin hyvin vähän syyllisiä ovat ne, jotka tuon valtion perustamisen johdosta ovat joutuneet eniten kärsimään. Palestiinalaiset ovat asuneet Israelin alueella ehkä kauemmin kuin juutalaiset, joten se on kiistatta heidänkin kotimaansa.
Monet arabit vakuuttavat, etteivät he vihaa juutalaisia, ja eihän historian saatossa arabimaissa ole esiintynyt antisemitismiä samassa mitassa kuin useimmissa Euroopan maissa. Jo keskiajan suuret arabioppineet työskentelivät ystävyydessä aikansa suuren juutalaisen oppineen Maimonideen kanssa. Arabit sanovat vihaavansa vain sionismia, eli tuota Itävallan juutalaisen kirjailija Theodor Herzlin 1896 perustamaa juutalaiseen valtioon tähtäävää liikettä ja sen konkreettista ilmentymää, Israelin valtiota. Kieltämättä tästä johtuen Israelin arabinaapureiden vaivoiksi on tullut valtavasti palestiinalaispakolaisia, joiden vaatimuksia omaan kotimaahan he tukevat ei niinkään veljellisestä myötätunnosta kuin voidakseen häätää nuo pakolaiset pois omasta maastaan.
En voi tässä kirjoittaa enempää noista historiallisista taustoista – olen tehnyt niin eräissä muissa yhteyksissä – mutta niiden lyhytkin esittely osoittanee niihin sisältyvät monet ristiriitaisuudet, mikä ei ehkä edistä monimutkaisen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Silti ei pitäisi tulla niin kyyniseksi, kuin eräs YK:n sotilastarkkailija (ei suomalainen), joka sanoi läksiäisissään: ”Kun vuosi sitten tulin tänne, en voinut ymmärtää, miksi nämä ihmiset eivät tule täällä toimeen keskenään. Nyt vuoden täällä oltuani en ymmärrä sitä yhtään paremmin. Yhdestä asiasta olen tullut vakuuttuneeksi: kyllä juutalaiset ja arabit ovat toisensa ansainneet”. Meidän olisi pyrittävä katsomaan asioita avoimin mielin molempien osapuolten kannalta. Silti on hyvä muistaa, että ”idän ilmiöiden arviointi länsimaisella logiikalla vie helposti vääriin johtopäätöksiin”!
Seuraan edelleen mielenkiinnolla noiden alueiden tapahtumia, mutta tiedän, että asiat eivät paikanpäällä ole aina sellaiset, miltä ne täältä katsoen saattavat näyttää. Arabialainen sananlasku sanoo, että ”hyvä valhe ehtii Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus etsii vielä sandaaleitaan”! Toivoa nopeista ratkaisuista ei kuitenkaan liene; niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin piina jatkunee vielä pitkään. Silti haluan uskoa, että tulevaisuus vielä tuo ratkaisuja noihin vaikeisiin ongelmiin; on pakko - näin ei voi jatkua loputtomiin! Ja noiden kansojen itsensä on nuo ratkaisut tehtävä; muut eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan. Sopuratkaisu löytyisi nopeammin, jos hyvää tarkoittavat hölmöt eurooppalaiset ja amerikkalaiset sekä pahantahtoiset arabinaapurit jättäisivät israelilaiset – niin juutalaiset kuin arabit - rauhaan.
Perustellummin minä voisin olettaa, että te, jotka tuomitsette nyt Yhdysvallat Saddamin kukistamisesta, olisitte halunneet Saddamin saattavan loppuun teon, mikä Hitleriltä jäi kesken, eli juutalaisten tuhoamisen. Senhän Saddam olisi tehnyt kovin mielellään, tuhonnut koko heidän valtionsa, minkä toisen maailmansodan voittajien huono omantunto synnytti.
Kuten nimimerkkini osoittaa, harrastan historiaa; olen tehnyt sitä vuosikymmeniä. Pyrin harrastuksessani pääsemään mahdollisimman lähelle totuutta kussakin asiassa. Juutalaisten suhteen pidän itseäni jopa joltisenakin asiantuntijana. Suomen juutalaisista olen lukenut kaiken käsille saamani, paljolti suuresti ihailemani Max Jakobsonin innoittamana. Siksi jonkun Elina Sanan yksisilmäinen tekele ”Luovutetut” minua ei suuresti ärsyttänyt, kun osasin jättää sen omaan arvoonsa. Tunnen myös juutalaisuuden historiaa ja nykypäivää muualla maailmassa. Olen asunut ja työskennellyt Israelissa yli kolme vuotta. Rakastan monesta syystä tuota kaunista ja historiasta rikasta maata. Olen rakastanut myös kaunista israelinjuutalaista naista! Ymmärrän myös palestiinalais-arabien ahdingon ja heidän turhautumisensa – ei vähiten arabinaapureittensa hyödyttömään, usein heitä vahingoittavaan uhoamiseen.
Israelin ja sen naapureiden tilannetta voidaan verrata Daavidiin ja Goljatiin. Arabinaapureihinsa verrattuna sekä alueeltaan että väestöltään kääpiö Israel on käydyissä sodissa silti ollut naapureitaan vahvempi. Arabinaapurit ovat aina aloittaneet nuo sodat, joissa niille on käynyt huonosti. Siitä huolimatta ne jaksavat yhä uhota, vaikka toisaalla esittävät mielellään marttyyriä. Tuollainen pyrkii ärsyttämään tilanteen tuntevaa. Israelilaisia on ihailtava siitä, että he ovat rakentaneet - toki muualta maailmasta paljon apua saaden - muutamissa vuosikymmenissä maan, jonka kukoistus korostuu naapureiden rinnalla. Israelin naapureitaan parempi osaaminen näkyy monessa asiassa, ei vähiten sen armeijassa, mikä on arvostettava korkealle. Usein nähty palestiinalaisten huono kohtelu ja juutalaisten peittelemätön ylemmyydentunto naapureihin nähden ei tuo pisteitä Israelille.
Juutalaiset tietävät olevansa kolmen suuren monoteistisen uskonnon kantaisiä ja siten antaneensa maailmalle sen merkittävimmän perinnön. Varmaan he myös tiedostavat - en ole koskaan kuullut kenenkään sitä korostavan - että he ovat antaneet maailman tieteille, taiteille ja melkein mille tahansa elämänalalle lukumääräänsä suuremman panoksen. Juutalaisia on ihmiskunnasta noin 0,2 %, mutta heidän osuutensa nobelisteista on yli 20 %. Monelle israelilaiselle heidän kotimaansa on tuo Jumalan osoittama Luvattu maa, johon Mooses johdatti kansansa Egyptin orjuudesta, ja he katsovat olevansa oikeutettuja maahansa jo tällä perusteella. Jotkut kai vetoavat ns. Balfourin julistukseen. Englannin ulkoministeri jaarli Arthur Balfour lupasi vuonna 1917 juutalaisille Palestiinan ”kansallisen kodin” perustamista varten. Hänen oli helppo antaa tuo lupaus, sillä Palestiina ei kuulunut tuolloin Englannille vaan Turkille! Monen juutalaisen mielestä vain oma maa voi suojella heitä niiltä kauheuksilta, joita he ovat joutuneet kokemaan muualla maailmassa antisemitismin vuoksi. Maailmalla on tässä syytä huonoon omatuntoon eikä juutalaisten näkemystä voida kyseenalaistaa.
Juutalaisvainoihin hyvin vähän syyllisiä ovat ne, jotka tuon valtion perustamisen johdosta ovat joutuneet eniten kärsimään. Palestiinalaiset ovat asuneet Israelin alueella ehkä kauemmin kuin juutalaiset, joten se on kiistatta heidänkin kotimaansa.
Monet arabit vakuuttavat, etteivät he vihaa juutalaisia, ja eihän historian saatossa arabimaissa ole esiintynyt antisemitismiä samassa mitassa kuin useimmissa Euroopan maissa. Jo keskiajan suuret arabioppineet työskentelivät ystävyydessä aikansa suuren juutalaisen oppineen Maimonideen kanssa. Arabit sanovat vihaavansa vain sionismia, eli tuota Itävallan juutalaisen kirjailija Theodor Herzlin 1896 perustamaa juutalaiseen valtioon tähtäävää liikettä ja sen konkreettista ilmentymää, Israelin valtiota. Kieltämättä tästä johtuen Israelin arabinaapureiden vaivoiksi on tullut valtavasti palestiinalaispakolaisia, joiden vaatimuksia omaan kotimaahan he tukevat ei niinkään veljellisestä myötätunnosta kuin voidakseen häätää nuo pakolaiset pois omasta maastaan.
En voi tässä kirjoittaa enempää noista historiallisista taustoista – olen tehnyt niin eräissä muissa yhteyksissä – mutta niiden lyhytkin esittely osoittanee niihin sisältyvät monet ristiriitaisuudet, mikä ei ehkä edistä monimutkaisen tilanteen parempaa ymmärtämistä. Silti ei pitäisi tulla niin kyyniseksi, kuin eräs YK:n sotilastarkkailija (ei suomalainen), joka sanoi läksiäisissään: ”Kun vuosi sitten tulin tänne, en voinut ymmärtää, miksi nämä ihmiset eivät tule täällä toimeen keskenään. Nyt vuoden täällä oltuani en ymmärrä sitä yhtään paremmin. Yhdestä asiasta olen tullut vakuuttuneeksi: kyllä juutalaiset ja arabit ovat toisensa ansainneet”. Meidän olisi pyrittävä katsomaan asioita avoimin mielin molempien osapuolten kannalta. Silti on hyvä muistaa, että ”idän ilmiöiden arviointi länsimaisella logiikalla vie helposti vääriin johtopäätöksiin”!
Seuraan edelleen mielenkiinnolla noiden alueiden tapahtumia, mutta tiedän, että asiat eivät paikanpäällä ole aina sellaiset, miltä ne täältä katsoen saattavat näyttää. Arabialainen sananlasku sanoo, että ”hyvä valhe ehtii Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus etsii vielä sandaaleitaan”! Toivoa nopeista ratkaisuista ei kuitenkaan liene; niin juutalaisten kuin palestiinalaistenkin piina jatkunee vielä pitkään. Silti haluan uskoa, että tulevaisuus vielä tuo ratkaisuja noihin vaikeisiin ongelmiin; on pakko - näin ei voi jatkua loputtomiin! Ja noiden kansojen itsensä on nuo ratkaisut tehtävä; muut eivät voi tehdä sitä heidän puolestaan. Sopuratkaisu löytyisi nopeammin, jos hyvää tarkoittavat hölmöt eurooppalaiset ja amerikkalaiset sekä pahantahtoiset arabinaapurit jättäisivät israelilaiset – niin juutalaiset kuin arabit - rauhaan.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mahtava teksti! Kiitos siitä! Olet oikeassa. Päältä päin katosottuna, median kuvaamana asiat näyttävät siltä, että Israel kaamea vaarallinen hirviö koko muulle maailmalle. Silti se on aivan naurettava väitös! Hyvä kun Israelin erottaa edes maailmankartalta!
Ihmiset, olkaa kriittisiä kaikkea median tuotantoa kohtaan, he puhuvat sitä, mitä he haluavat.
Se on kuulkaas niin paha valtio, että teillä ei
ole mitään aavistustakaan! Kiero kansa, kierot
johtajat.
Vähän kommenttia....
>Senhän Saddam olisi tehnyt kovin mielellään, tuhonnut koko heidän valtionsa, minkä toisen maailmansodan voittajien huono omantunto synnytti.
Tämä on tyypillinen väittämä kiihko islamilaisille, joka on kuitenkin täysin ristiriidassa seuraavan väittämäsi kanssa:
"Englannin ulkoministeri jaarli Arthur Balfour lupasi vuonna 1917 juutalaisille Palestiinan ”kansallisen kodin” perustamista varten."
ELI BUU! Anti-sionistien perseenuolija! ;)
>Usein nähty palestiinalaisten huono kohtelu ja juutalaisten peittelemätön ylemmyydentunto naapureihin nähden ei tuo pisteitä Israelille.
Tuossa on perää muuten. Israelilaiset kun kokevat maan omakseen ja sittenkun nuo kiihko arabit haluaa ajaa ne mereen niin se synnyttää HIEMAN asenteita. Eikä silloin välttämättä ainakaan juutalainen kulttuuri ota mallia kristillisesta ja ala antaa lahjoituksia terroristeille. BTW. Israel on ottanut mallia jne. on rakentanut satoja kouluja, yliopistoja, sairaaloita palestiinalaisille sinä aikana kun alue on ollut miehitetty.
>Israelilaisia on ihailtava siitä, että he ovat rakentaneet - toki muualta maailmasta paljon apua saaden - muutamissa vuosikymmenissä maan, jonka kukoistus korostuu naapureiden rinnalla.
Tarkoitatko Israelia vai Juutalaisia? Meinaan juutalaisethan sen valtion perusti ja juutalaisethan sitä rahaa valtioonsa maksaa.
>Arabialainen sananlasku sanoo, että ”hyvä valhe ehtii Bagdadista Konstantinopoliin, kun totuus etsii vielä sandaaleitaan”!
Niinpä! Nyt vasta aletaan ymmärtää että palestiinalaiset on sekoitus arabipopulaa joka sattui vaan muuttamaan alueelle suurissa määrin Kun alue alkoi kukoistaa sionistien investointien ansiosta, eikä mikään alueella ollut valtio.
että joops: kyllä se vaan on niin että Arabien, SIIS ylimielisen ISLAMIN täytyy tunnustaa Israelin valtio ja se että ISLAM on yksinkertaisesti Muhammedin lahko.. joka btw. johtaa siihen että tämä* väittämäsi kuvaa ainoastaan vuoden 500-2003 tilannetta eli aikaa jolloin Muhammedin sekameteli lahko on väkivallalla hallinnut päiväntasaajasta pohjoiseen olevaa aluetta, eikä ns. originaaleja, eli sitä mitkä ovat lähtökohdat.
*siis TÄMÄ:
>Juutalaiset tietävät olevansa kolmen suuren monoteistisen uskonnon kantaisiä ja siten antaneensa maailmalle sen merkittävimmän perinnön.
Truth hurts DICTATORS!
Kyllä on niin että Israel potkii pahasti Islamin Diktaattoria, Muhammedin HAAMUA munille.
:0
Vaikka olen itsekin välillä yrittänyt täällä puolustella Israelia sen vaikeassa tilanteessa, ja vaikka olen saanut siitä hyvästä milloin minkäkinlaisia leimoja ankarimpien Israel-vastaisten kirjoittajien taholta, josta juutalaiseksi leimaaminen on ollut lievimmästä päästä, otan nyt olemattoman hattuni päästä ja kumarran syvään: Tuossa puhui asiantuntija!
Oma asiantuntemukseni perustuu harrastelijatason kiinnostukseen juutalaiskansaa kohtaan, aiheesta lukemiini kirjoihin ja vain turistin silmin tarkkailtuun Israelin matkaan.
Siksi mieltäni ilahduttaakin tuollainen kirjoitus, jossa näkyy omakohtainen, pitkäaikainen tutustuminen asiaan paikan päällä.
Lisäansiona pidän objektiivista, Israelin vikojakin myöntävää asennetta, joka riisuu ainakin järkevimmät kiihkoilijat aseistaan.
Toivoisin, että esim.moonman ja hänen lukuisat aateveljensä ja -sisarensa löytäisivät tämän "Historian harrastajan" tekstin ja malttaisivat lukea sen rauhassa loppuun ja miettisivät lukemaansa.
Hätäillen lyödyt leimat ja kiivastuksissa heitetyt herjat luetun analyysin perusteella todistavat lukijan puolueelliseksi ja kenties jopa antisemitistiseksi luonteeksi, joka ei kestä tosiasioitten kohtaamista muuten kuin reagoimalla agressiivisesti.
Toivottavasti heitä ei tällä kertaa löytyisikään.