mitä tarkoittanee ihmiset luotiin

Jumala on Kaikkivaltias.

Raamattu kertoo ihan itse, mikä ihminen on sen kielenkäytössä. Ei ole mitään syytä korvata niitä merkityksiä, mitkä raamattu käyttämilleen sanoille antaa, ulkopuolelta lainatuilla uskomuksilla. Millainen ihminen oli silloin kun hän oli Jumalan kuva? Missä kohdassa sanotaan, että ihminen lakkasi olemasta Jumalan kuva? Jos ihminen olisi ollut jossain vaiheessa katoamaton, pysyvä ja kuolematon, niin kai se olisi jossain kohdassa raamattua mainittu? Sen sijaan siellä sanotaan, että ihminen on katoavainen, kuolevainen ja että yksin Jumala on kuolematon. Miksi ihmiset ajettiin pois Eedenin puutarhasta? Että he eivät menisi syömään elämän puusta ja eläisi ikuisesti. Tästä tietysti voi ja on pakko päätellä vain yksi mahdollinen johtopäätös eli se, että ihminen ei alunperinkään olisi elänyt sellaisenaan ikuisesti. Kenties Jumalan tarkoitus oli tehdä aikanaan ihmisestä iankaikkisuusolento, mutta tuskin itsestään riippumatta, sillä raamattu selkeästi sanoo, että ilman Jumalaa, joka on kaiken elämän lähde, ei ole elämää ja vielä vähemmän iankaikkista. Se sitten siitä luulosta, että ihminen olisi iankaikkisuusolento tai kuolematon. Jumala sanoi, että jos ihminen syö kielletystä puusta, niin hän on "kuolemalla kuoleva". Tuo sanonta korostaa sitä, että kuolema on varma. Ymmärrän kyllä, että kristityt haluavat kiertää ja mitätöidä tämän varoituksen luonnollisen lukutavan. Itse mietin, että tarkoittaako alkukielinen nimenomaan sitä, että rikkoja kuolee samantien, vai haluaako Jumala tuossa sanoa, että rikkoja tulee kuolemaan 100% varmuudella, mutta ajankohtaa sille ei ole säädetty. Joka tapauksessa se ainakin on varmaa, että Aadam kuoli. Jos hän ei olisi rikkonut varoitusta vastaan, niin kenties Jumala olisi antanut hänen syödä elämän puusta ja siten elää ikuisesti. Ehkä nämä puut ja tuo käsky liittyvät toisiinsa ehkä eivät. Se tässä kuitenkin selväksi käy, että ihminen ei ollut kuolematon tai iankaikkisuusolento eikä ole nytkään. Jeesus tosin yhdessä sanonnassaan viittaa, että tulevaisuudessa tilanne tulee muuttumaan. Raamatussa lukee kyllä, että synnin palkka on kuolema ja kadotus. Ilmestyskirjassa sitten kerrotaan mitä tuo tarkoittaa käytännössä... eli tulijärveä, jota helvetiksi ja toiseksi kuolemaksi kutsutaan. Ja nämä asiat sanotaan siellä suoraan. Paavali sanoo, että jos ylösnousemusta ei ole, niin "silloinhan Kristuksessa nukkuneetkin olisivat kadotetut". Onko muka tuonela (eli hauta) kadotus? Paavalin mielestä niin näköjään on. Ilman ylösnousemusta ollaan kuolleita eli Paavalin mukaan kadotettuja? Eli ilman ylösnousemusta tilanne haudassa on sama kuin niillä, jotka ovat menneet helvettiin eli kadotukseen? Haluaisinpa nähdä kristityn selittävän tämän Paavalin lausunnon... epäilen tosin, että vastaus olisi vain yritys hämätä ja kiertää ongelma jonkinlaisella sanaleikillä. Ihmisen sielua ei voi hävittää? VT tekee harvinaisen selväksi, että ihminen on ihminen eikä ihmisen sielu. Se kutsuu ihmistä itseään sieluksi ja myös ruumiiksi. Molemmat noista ovat synonyymeja ihmiselle itselleen niinkuin myös Jeesuksen ja Paavalin kielenkäytössä. Ei kadotukseen eikä tulevaan maailmaan mene ihmisen sielu vaan ihminen itse. Tästä voi vain päätellä, että kun kristityt puhuvat ihmisestä, jonka käsittävät voivan jatkaa olemassaoloaan ilman ruumista, he ilmeisesti tarkoittavat tuota ihmisen ydinosaa, jota sieluksi kutsuvat. Onko kristityn minä hänen sielunsa? Miksi sitten ruumiin ylösnousemus, jos kristitylle kuolema ei ole olemassaolon loppu vaan vain tarpeettoman ruumiin kuolema? Kuolema näyttää pikemminkin olevan kristityn ystävä kuin vihollinen. Raamatussa kutsutaan kuolemaa viholliseksi kun taas Platon kirjoituksissa se on ystävä, joka vapauttaa kuolemattoman ihmissielun ruumiin kahleista. Raamatussa sanotaan, että se sielu eli ihminen, joka syntiä tekee, on kuoleva eli joutuva kadotukseen. Se on näin yksinkertaista ja nekin, jotka eivät usko, ymmärtävät varsin hyvin, mitä tarkoitan, kun taas kristittyjen pakanuudesta lainaamia monimutkaisia sielu-ruumis-henki-mikälie järjestelmiä ja tuonpuoleisen karttoja ja kuvauksia ei ymmärrä kukaan. Kristityt itse mukaanluettuina ottaen huomioon heidän monet vaihtelevat variaatiot selityksissä tämän aiheen suhteen. Minusta tuntuu siltä, että raamatun puhe syntien sovittamisesta ja erityisesti oikeudenmukaisuudesta on ymmärretty väärin. Käsitys Jumalasta ennenkaikkea tuomarina taivaallisessa oikeussalissa on keskiajalla luotu käsitys, joka kehitettiin selittämään Jumalan oikeudenmukaisuus sen ajan hierarkkisen ja legalistisen yhteiskuntamallin ja oikeuskäsityksen mukaan. Kristinuskon alkuaikoina Jeesuksen kuolema ja ylösnousemus nähtiin taisteluna Jumalan ja paholaisen, hyvän ja pahan ja elämän ja kuoleman välillä, jonka Jeesus tietysti voitti, kun taas keskiajalla painopiste oli vaihtunut niin, että pelastussuunnitelma oli kuin oikeussalidraama, jossa Jumala käskee Jeesuksen mennä teloitettavaksi, että Jeesus sillä lepyttäisi hänet kärsimällä ihmisten puolesta rangaistuksen heidän rikoksistaan häntä vastaan. Jos tuo jälkimmäinen kuulostaa järjettömältä, niin se on ihan ok... sitähän se on ja mitä muutakaan voi odottaa opilta, joka kehitettiin, että kristinusko saataisiin modernisoitua ja kehitettyä sen ajalle älyköille hyväksyttävämmäksi ja hallitsijoille käyttökelpoisemmaksi oikeutukseksi mihin ikinä he halusivatkin. Minun mielestä koko ajatus syntien sovittamisesta ja Jumalan lepyttämisestä on naurettava ainakin siinä muodossa kuin mistä siitä nykykristityt puhuvat. Jos henkilö A tappaa B:n puolison ja lapset, niin miten A voi sovittaa ja hyvittää tekonsa? Ei A voi tehdä tekoansa tekemättömäksi, joka olisi käytännössä ainoa tapa korvata sellainen asia, jota ei voi korvata mitenkään. Eli jos helvetin idea olisi se, että siellä kidutaan, kunnes on kärsityn tuskan määrällä korvattu tehty vahinko Jumalalle ja lähimmäisille, niin siellä oltaisiin ikuisesti, koska mikään määrä murhaajan tuskaa ja kärsimystä ei voi korvata tai korjata mitään. Miksi siis edes alunperin kiduttaa ketään helvetissä korvaavan tuskan määrän saamiseksi, jos sitä ei voi saada? Oikeus ja laki nykymuodossaan ja ihmisten mielissä näyttävät minun mielestä vain kaupankäynniltä. Ja mitenkä tuo voisi olla heijastumatta heidän oikeuskäsitykseen? Oikeudenmukaisuus ei ole sama asia kun oikeusjärjestelmä, lait ja rangaistukset. Erityinen pääpaino näyttää olevan tuolla rangaistuksella varsinkin kristittyjen oikeustajussa. Raamatussa ei kuitenkaan asia noin ole Jumalan minulle antaneen ymmärryksen perusteella. Jeesus on suorastaan Jumalan edustaman ja VT:issa esille tulevan oikeudenmukaisuuden ruumiillistuma, sillä Jeesuksessa Jumalan rakkaus näkyy selkeästi käytännön tekoina. Minun mielestä Jumalan oikeudenmukaisuus tulee esille erityisesti Ilmestyskirjassa, jossa Jumala tuomitsee ja hävittää kaiken sen, mikä on pahaa, ja pahantekijät ja sitten luo kaiken uudeksi ja hyväksi. Jumala hävittää sen, mikä on pahaa, luo hyvää ja palauttaa sen, mikä on jo menetetty. Sitä on Jumalan oikeudenmukaisuus. Ihmisten oikeudenmukaisuus on minun näkökulmasta pelkkää kostoa koston perään. Joka tekee pahaa, sitä rangaistaan. Joko uhri itse kostaa tai sitten joku toinen tai yhteiskunta kostaa hänen puolestaan. Mitä hyvää siitä voi seurata? Ja Jumala on viisas ja kaikkitietävä ja silti hänen oikeutensa rakentuun pelkän kostolla ja kärsimyksellä kaupankäymiseen!?