Ehkä joku muistaa vielä kauas menneisyyteen, jolloin leiriolosuhteissa joutui käymään "asialla" kahteen tukipuuhun kiinnitetyn riu´un varassa.
Tämä vähemmän loistelias helpotuksen paikka tuli mieleen, kun luin kuvauksen Saddamin viimeisen oleskelupaikan mukavuuksista pikkumökissä ja sen lähellä olevassa "hämähäkinkolossa".
Kun ajattelee sitä lukuisten (köyhän kansan rahoilla rakennettujen) palatsien loistoa, ulkomailta tilattuja harvinaisia herkkuja aterioilla ja makuutilojen kullan kimallusta kristallien loisteessa ei voi kuin ihmetellä, miten elämä joskus opettaa karulla tavalla samaistumaan köyhimpien ihmisten olosuhteisiin.
Saddamin viimeisen olinpaikan tilojen ainoa seinäkoriste oli painokuva Nooan arkista(miksi?), piha oli sikin sokin rojun ja pilaantuneiden hedelmien sotkua täynnä -ja käymälänä toimi läheinen oja, ilman riukua...
Kukaan meistä ei voi tietää, mitä hän on sisimmässään tuntenut näiden 8kk:n aikana.
Heijastiko hänen muuttunut olemuksensa myös jonkinlaista muutosta hänen sisimmässään?
Olisiko hän kaiken kurjuden keskellä alkanut myös ajatella sortamansa kansan kaikkein köyhimpien ihmisten elinoloja?
Mitä hän ajatteli kuultuaan poikiensa kuolemasta?
Tuntuiko hänestä silloin, että hänen sydämensä on murtumassa?
Miltä tuntui maata onnettomassa rotankolossa peläten sitä hetkeä, kun joku tempaisee luukun hänen päänsä päällä auki?
Heitetäänkö sieltä käsikranaatti vai ammutaanko sieltä luotisuihku?
Olisiko hänen armonpyyntönsä amerikkalaisille sotilaille("Älkää ampuko,..")paljastanut samalla hänen oppineen tuntemaan lähestyvän kuoleman pelottavat kasvot?
Alkoiko hän ajatella, että hän kenties piankin joutuu Allahin edessä tilille elämästään?
Mies on todennäköisesti saanut jo kokea helvetin esikartanon tunnelmat täällä eläessään.
En kirjoita tätä herättääkseni lukijan sääliä tuota miestä kohtaan, joka vallassa ollessaan kohteli lukemattomia ihmisiä täysin sydämettömästi.
Kirjoitan tätä lähinnä ihmetellessäni, miten elämä joskus heittää jonkun yksilön sellaisiin syövereihin, että aikaisemmin mahdollisesti ilmaantuneet ylpeydenaiheet karsitaan häneltä täysin pois.
Kukaan meistä ei tunne edes omaa huomispäiväänsä.
Tämä vähemmän loistelias helpotuksen paikka tuli mieleen, kun luin kuvauksen Saddamin viimeisen oleskelupaikan mukavuuksista pikkumökissä ja sen lähellä olevassa "hämähäkinkolossa".
Kun ajattelee sitä lukuisten (köyhän kansan rahoilla rakennettujen) palatsien loistoa, ulkomailta tilattuja harvinaisia herkkuja aterioilla ja makuutilojen kullan kimallusta kristallien loisteessa ei voi kuin ihmetellä, miten elämä joskus opettaa karulla tavalla samaistumaan köyhimpien ihmisten olosuhteisiin.
Saddamin viimeisen olinpaikan tilojen ainoa seinäkoriste oli painokuva Nooan arkista(miksi?), piha oli sikin sokin rojun ja pilaantuneiden hedelmien sotkua täynnä -ja käymälänä toimi läheinen oja, ilman riukua...
Kukaan meistä ei voi tietää, mitä hän on sisimmässään tuntenut näiden 8kk:n aikana.
Heijastiko hänen muuttunut olemuksensa myös jonkinlaista muutosta hänen sisimmässään?
Olisiko hän kaiken kurjuden keskellä alkanut myös ajatella sortamansa kansan kaikkein köyhimpien ihmisten elinoloja?
Mitä hän ajatteli kuultuaan poikiensa kuolemasta?
Tuntuiko hänestä silloin, että hänen sydämensä on murtumassa?
Miltä tuntui maata onnettomassa rotankolossa peläten sitä hetkeä, kun joku tempaisee luukun hänen päänsä päällä auki?
Heitetäänkö sieltä käsikranaatti vai ammutaanko sieltä luotisuihku?
Olisiko hänen armonpyyntönsä amerikkalaisille sotilaille("Älkää ampuko,..")paljastanut samalla hänen oppineen tuntemaan lähestyvän kuoleman pelottavat kasvot?
Alkoiko hän ajatella, että hän kenties piankin joutuu Allahin edessä tilille elämästään?
Mies on todennäköisesti saanut jo kokea helvetin esikartanon tunnelmat täällä eläessään.
En kirjoita tätä herättääkseni lukijan sääliä tuota miestä kohtaan, joka vallassa ollessaan kohteli lukemattomia ihmisiä täysin sydämettömästi.
Kirjoitan tätä lähinnä ihmetellessäni, miten elämä joskus heittää jonkun yksilön sellaisiin syövereihin, että aikaisemmin mahdollisesti ilmaantuneet ylpeydenaiheet karsitaan häneltä täysin pois.
Kukaan meistä ei tunne edes omaa huomispäiväänsä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Taitaa olla opiskelut opiskeltu ja menossa viimeinen luokka.
Loppukoe edessä.
Ymmärrettävää on, että kusettajia syntyy, mutta mistä näitä kusetettavia löytyy miljoonin ja muutama eksyy tänne Suomeen saakka?
psykologiapalstaa tai vastaavaa, G.oldman tuntuu olevan nyt sen tarpeessa...?
Hyviä kysymyksiä, joihin ei ole vastauksia saatavilla. Kysyjän ne kuitenkin osoittavat ajattelevaksi ihmiseksi. Samaa ei voida sanoa eräitä kommentteja esittäneistä typeryksistä.
tuo vanha väsynyt ukkeli tapatti kahden oman tyttärensä aviomiehet..tappajien uskotaan olevan
saddamin poikien (vainajia nyt)mutta saddamin käskystä.
Kuolema on aina kuolema. Kristillisen moraalin kannalta ei ole eroa sillä, kun Saddam teilaa vävynsä tai Bush Texasin moottorisahamurhaajan. Noh, Saddam ei ole kristitty, mutta Bush käyttää puheissaaan kovasti uskonollisia termejä.
Ajatelkaa sitä.
on tappannut ja tapattanut raamatussa aika lailla porukkaa.
Lisäksi Teksasin lakeja kuolemantuomiosta ei käsittääkseni ole säädetty Bushin aikana, joten häntä ei niistä oikein voi syyttää (hänellä ei missään vaiheessa ollut valtaa muuttaakaan niitä lakeja). Toki hän kannatti ja tuki niitä, mutta niin tekee selvä enemmistö Teksasilaisista, joten jaas sitä syyllisyyttä hieman suuremmalle ryhmälle.
Miehellähän on ollut ihan huumorintajua. Kuva lähinnä kristittyjen (vaikka vanhana testamenttina Muslimit jakavat tämän) tunteman tarinan myrskyn kestämisestä on aika hyvä :P
Nooa karkasi lähestyvää myrskyä arkkiin, josta palattuaan hänen jälkeläisensä asuttivat maan.
Hussein karkasi lähestyvää miehitystä maan alla olevaan koloon, josta palattuaan hän palaisi valtaan.
Nooa > Saddam näköjään :(