Kokeminen on yhtä totta kuin sanoilla selittäminen. Kristinuskossa on paljon sellaista, jonka voi vain kokea ja jota on turha selittää. Siksi yhteen kokoontuminen ja yhdessä kokeminen on alusta alkaen ollut kirkon tärkein olemassaolon muoto. Ei pidä ihmetellä sitä, että ne, jotka eivät koskaan osallistu seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen menettävät vähitellen otteensa kristinuskosta ja ajautuvat pakanuuteen ja barbariaan. Voit katsella kriittisesti vaikkapa ympärillämme riehuvaa viihdeteollisuutta. Tappamista, ihmisen halventamista, alistamista, häpäisyä, lähimmäisen tietoista vahingoittamista, luonnon säälimätöntä tuhoamista. Mitä muuta se on kuin silkkaa barbariaa?
Eräät traagiset koko kansaa havahduttaneet tapaukset ovat synnyttäneet poliitikkojen huulille vaatimuksen yhteisöllisyyden uudelleen löytämisestä. Tuskin se sentään kokonaan on kadoksissa ollutkaan, mutta kieltämättä heikentynyt - ja valitettavasti samojen poliitikkojen toimesta, jotka nyt sen perään huutavat.
Ihmisen tragedia. Heräämme aina liian myöhään. Joko olisi aika sotkea kristinusko tosissaan jokapäiväiseen elämäämme?
Latinan sana 'religio' joka suomeksi käännetään sanalla uskonto, merkitsee oikeastaan uudelleen yhteen sitomista eli juuri hajonneen yhteisön muodostamista. Meillä on keskuudessamme yhteisö, joka vaalii ihmisten välistä yhteyttä, lähimmäisestä välittämistä ja toinen toisemme tukemista, jonka opetuksen keskeinen sisältö on rakkaus. Meistä 80% kuuluu tuohon yhteisöön, luterilaiseen kirkkoon. Kuinka kauan meillä on varaa murentaa tämän yhteisön ja sen opettajien asemaa? Puheet koululaisten ja opiskelijoiden terveydenhuollon kohentamisesta vaikuttavat kovin avuttomilta niin kauan kuin yhteisen arvopohjan annetaan rauhassa rapistua.
Kirkosta ja sen asemasta
keskuudessamme
19433
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 19
Vanhimmat
että emme koskaan tapaa. Kirjoituksestasi huokuva vihamielisyys on kuvottavaa.
Tehtävä: poimi seuraavasta kirkon opetuksen keskeinen sisältö Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meidän Herraamme, joka sikisi Pyhästä Hengestä, syntyi neitsyt Mariasta, kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista, astui ylös taivaisiin, istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sieltä tuleva tuomitsemaan eläviä ja kuolleita, ja Pyhään Henkeen, pyhän yhteisen seurakunnan, pyhäin yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin ylösnousemisen ja iankaikkisen elämän.
Minä uskon kolmiyhteiseen Jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen (sisältäen yhteisön, joka hänestä todistaa ja uskovien yhteyden. Juuri kuten aloittaja totesi :) ). Ja arvot mm. aloittajan mukaan: "Meillä on keskuudessamme yhteisö, joka vaalii ihmisten välistä yhteyttä, lähimmäisestä välittämistä ja toinen toisemme tukemista, jonka opetuksen keskeinen sisältö on rakkaus."
mitään arvoista, joita kolmiyhteinen jumala ja häneen uskovat edustavat. Tiedä vaikka olisi joukkomurhaaja se palvomanne jumala.
"Ei pidä ihmetellä sitä, että ne, jotka eivät koskaan osallistu seurakunnan yhteiseen jumalanpalvelukseen menettävät vähitellen otteensa kristinuskosta ja ajautuvat pakanuuteen ja barbariaan. Voit katsella kriittisesti vaikkapa ympärillämme riehuvaa viihdeteollisuutta. Tappamista, ihmisen halventamista, alistamista, häpäisyä, lähimmäisen tietoista vahingoittamista, luonnon säälimätöntä tuhoamista. Mitä muuta se on kuin silkkaa barbariaa?" - Ah kuinka kaunista kristillisyyttä!
Totuus syntiin langenneesta maailmasta ei ole aina kaunista katseltavaa.
et kai vain vihjannut, että olisin barbaari tai pakana jos olen kirkosta eronnut enkä usko jumalaan?
....
Ihminen on sosiaalinen eläin.Porukassa on aina kivempi kuin yksin istua kammarissa. Uskonto on jokaisen henkilökohtainen asia, ei sitä tarvitse mennä torille (tai kirkkoon)kuuluttamaan.Mennään kirkkoon: kas siinä hyvä ihminen ja harras kristitty, nyt kaikki näkevät mikä minä olen. Nyt kirkko on keksinyt yhteisyyden. On niitä muitakin yhteisöjä, urheiluseurat,kalaporukat,niitä riittää.Ja paljon hauskempia, ei tarvitse näytellä uskovansa satuihin.
Keskiajalla kaikki uskoivat Jumalaan ja kirkossa käytiin ahkerasti. Tämä selittääkin sen, että keskiajalla ei ollut väkivaltaa. Kaikki ihmiset rakastivat toisiaan. Rauha vallitsi. Ihmisoikeuksia kunnioitettiin, demokratia kukoisti. Laste suojeluun panostettiin, vammaiset saivat hyvää hoitoa, samoin mielenterveysongelmaiset. Suvaitsevaisuus vallitsi. Vankeinhoito oli hienosti järjestetty. Mutta sitten koittivat huonot epäkristilliset ajat, ja nyt on sitten vajottu tähän nykyiseen barbariaan ja pakanuuteen. Hirveää! Kunpa keskiajan kristillinen idylli palaisi Suomeen! Ja koko maailmaan!
Nyt puhut täyttä potaskaa.Keskiaika oli todella kauheaa aikaa:jatkuvia (uskon) sotia,ihmisiä kidutettiin, poltettiin elävältä, tuomiot olivat sattumanvaraisia,kun tapahtui onnettomuus, oli se jumalan kosto,tappavia tauteja, eriarvoisuus kukoisti,rahalla sai ostaa itsensä rikoksesta vapaaksi, vallitsi orjuus, ,voisin jatkaa luetteloa keskiajan "ihanuuksista" loputtomiin.- Nyt kaikki on paremmin,vaikka uskovaiset pitävät aikaamme "paatuneena".Se on heidän mieliaiheensa,ja kuiten elämme monessa suhteessa melko hyvää aikaa.Älkää vääristelkö asioita.
sinä ilmeisesti tosissasi.
Kaikki ajat ovat pahoja, sillä usko Jumalaan ja hänen ainosyntyiseen Poikaansa ei ole koskaan muodissa. Omana aikanamme uskosta ja uskonyhteisöistä luopuminen on vain lisännyt ongelmia ja ikäviä asioita entisestään.
Ironia tuntuu netissä olevan yleinen selitys asioille, samoin provo, huumori jne. Kuka tietää koskaan mitä te tarkoitatte, kun aina tarvittaessa vetoatte näihin "muoti-ilmaisuihin". Aina, kun tulee ongelmia, on kyseessä I.
Väitätkö vakavissasi, että uskonnolliset ihmiset olisivat parempaa kansaa kuin uskonnottomat? Voisitko osoittaa minulle tilastoja, joissa kerrotaan faktaa väitteesi tueksi? Sanot minua pakanaksi ja barbaariksi ja yhteisöäni syöväksi luonnon tuhoajaksi. Uskomatonta, miten te kehtaattekin halveerata kanssaihmisiänne. Niitä niin paljon rakastettuja lähimmäisiä. Mitä enemmän kaltaisesi kirjoittavat julkisuudessa ajatuksiaan esiin, sitä tiuhempaan ihmiset "rakastavasta yhteisöstänne" lähtevät kävelemään. Syy on helppo: te olette rasistisia, fundamentalistisia ja vihaa täynnä eläviä ihmisiä, eikä kukaan täysijärkinen halua kuulua sellaisten yhteisöön.
Rakastatko sinä näitä: Tappamista, ihmisen halventamista, alistamista, häpäisyä, lähimmäisen tietoista vahingoittamista, luonnon säälimätöntä tuhoamista. Mitä muuta se on kuin silkkaa barbariaa?
"Rakastatko sinä näitä: Tappamista, ihmisen halventamista, alistamista, häpäisyä, lähimmäisen tietoista vahingoittamista, luonnon säälimätöntä tuhoamista. Mitä muuta se on kuin silkkaa barbariaa?" Minä luen itseni terveen kirjoihin: en rakasta yllä mainitsemistasi ainuttakaan. Päin vastoin. Mutta sinun sanojasi mukaillen: koska olen uskonnoton ja ateisti, niin minä siinä tapauksessa rakastan noita kuitenkin. Mikä kysymyksesi idea oli? Olet vastannut siihen itse aloitusviestissäsi.
Jos yhteisön arvopohjaa ja sitä tukevia instituutioita jatkuvasti ja tietoisesti murennetaan ja tilalle tuodaan suhteelliset arvot ja jokaisen omat totuudet, niin silloin edellämainitut ikävät asiat valtaavat yhä enemmän alaa. Juuri näin on länsimaisissa demokratioissa käynyt. Uskonnon (länsimaissa kristinuskon) vastustaminen on vain osa tätä prosessia. Kun imisestä tulee oman toimintansa mitta, silloin mikään ei enää rajoita häntä. Nuoret ottavat viihdemaailman kyseenalaiset kovat arvot omikseen ja seuraukset ovat jo nähtävissä. Suomessa ei ole ollut tapana ammuskella kouluissa luokkatovereita. Kiusaamista on ollut, mutta siihen on puututtu toisin kuin nykyään. Nykyään ihaillaan ja ymmärretään pahuutta. Arvot ovat kääntymässä ylösalaisin. Hyvää (kuten kirkko ja sen työ) pidetään pahana ja pahaa hyvänä. Valitettavasti.
Maailmassa ja eri kulttuureissa on aina, korostan AINA, tapahtunut kehitystä ja sitä myöten murroksia tavoissa ja niiden kehyksissä. Murroksien aikana tapahtuu hyvä ja pahaa, molemmat ovat itse asiassa kehityksen edellytyksiä. Ihmiskunta menee aina ensin "pers eellä puuhun" oppiakseen jotain konkreettista. Uskontojen suhteen murroksia on tapahtunut yhtä lailla. Ymmäräthän sinäkin, että mm. muinaiset egyptiläiset uskontoineen ovat nykyään myyttejä, kansantaruja ja sellainen on kristinuskonkin tulevaisuus, kuten kaikkien muidenkin uskontojen. Arvot eivät ole kääntymässä ylösalaisin, vaan niiden pohja on muuttumassa. Ihmiset ovat alkaneet tiedostamaan, ettei erilaisuutta ja suvaitsemattomuutta ruokkivat uskonnot ole hyviä arvopohjia sivistyneelle yhteiskunnalle, joten arvopohjia etsitään muualta ja toisin keinoin. Murros tuo mukanaan aina myös huonoja asioita, kunnes hyvät puolet löydetään ja ymmärretään toimiviksi. Tässä tapauksessa väkivaltauskontojen fundamentalistiset edustajat ovat vain jarruina ja sabotoijina hyvälle kehitykselle, joten murroksessa on odotettavissakin huonoja puolia. Niiltä ei tulla säästymään mitenkään ainakaan täysin.