Pohjolan pimeä joulunaika ja joulun kolmiyhteys ?
Joulupukkia odotellessa tuli kummallinen ajatus mieleeni: Jospa joulupukkia ei oikeasti olekaan. Pistääpä miettimään. Jospa hän onkin valeasuinen Taivaan enkeli? – Joulupukkihan on tunnettu hyväntekijä. Miksi hän muuten tahtoisi kerätä vähäosaisille onnettomille ja kärsiville kaikkea hyvää? –
Mutta miksi taas joulun mentyä kurjuus jatkuu entisellään. Miksi hyväntahtoisuus ei jatku joulun jälkeenkin? Alan arvailla, että Joulupukki todellakin on enkeli, mutta ei Taivaasta lähetetty, vaan jostakin Tuonelan syvyyksistä. Mutta eikö tämä ole pelottavaa? Onhan se. Enkä tietenkään uskaltaisi Joulupukin läsnä ollessa häntä epäillä. ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Joulupukkia…” ; oliko se nyt ”yli kaiken”…, vai miten tuo väittämä kuului? Ainakin kuusen ympärillä sitä laulua lauletaan. Vai miten se laulu kuului? Joka tapauksessa tunnettu joululaulu taas uudestaan on se vanha kuusilaulu: ”Joulupuu on vaarastettu, pooliisi on oovella..” ”Hei tenttu-ukot hyppikää..”
Päteeköhän tunnettu viisaus Joulupukkiin, ja uskaltaako sitä häneen soveltaa: ”Hedelmistä puu tunnetaan.” Mitä tuloksia joulupukin vierailusta jää? – Tarkoitan sen jälkeen kun humalainen, hoilaava parrakas punakaapu on kadonnut poliisiputkastakin.
Kauppiaille jäi mahtavia jättipotteja. Köyhemmille jopa pitkäaikaiset velat. Ehkä joillekin jää näennäistä hyvääkin kulutushyödykkeiden muodossa. Alkoholiliikkeen voitot ovat huimaavia. Mutta miten voidaankaan mitata ne kärsimykset, joita alkoholin käyttö joulunaikana aiheuttaa? ”Joulupukki ryöstettynä makaa putkan lattialla…” (Sävel: Joulupuu on rakennettu).
Tunnettu joululaulu kuuluu: ”En etsii valtaa, loistoa; en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän Taivaan valoa ja rauhaa päälle maan…” Hyvän tahdon juhlaa. Tunteita hivelevää. Seimenlapsikin vielä siihen. Mutta. Kohta joulun mentyä laulun sanat muuttuvat: ”Mä etsin valtaa, loistoa, ja kaipaan kultaakin. En tahdo Taivaan valoa, en rauhaa päälle maan.”
Olisiko Joulupukilla kenties tarkoitus kääntää ihmisten ajatuksia pois jostakin tärkeämmästä, jostakin, jota emme kaikki edes tiedä ja tunne? Mitähän se sitten olisi? – Joulukinkkuko? –
Vai voisiko ”seimen lapsi” olla Joulupukkia ja jopa kinkkua tärkeämpi? Ei kai nyt sentään. Seimen asiahan tietysti kuuluu jouluun. Joulupukkikin sen hyväksyy. Kaikki kristilliset kirkotkin julistavat tänä aikana ”seimenlapsisanomaa”. Kuka uskaltaisikaan asettaa kyseenalaiseksi kirkkojen sanoman? Joulupukki ja Seimenlapsi kuuluvat ehdottomasti yhteen. Ja joulukinkku. Siinä joulun kolmiyhteys. Painapa mieleesi, kun seuraavan kerran tulee puhe kolmiyhteydestä.
Mutta mikä sitten voisi olla kaikkea edellä mainittua tärkeämpää? Ja mikä uskaltaisi nousta joulun sanoman yli?
Kummallinen ajatus tulee mieleeni. Onkohan tämä pimeä aika tehnyt tehtävänsä? Eihän jouluna saa poiketa perinteestä.
Nyt vakavoidun. Vakavoidu sinäkin. Anna joulun sanoman nyt väistyä.
Ajattelen nimittäin, että Jeesus kuoli ristillä meidän paikallamme, syntiemme Sovittajana. Mutta miten joku uskaltaakin ajatella tällaista asiaa jouluna? Ristin sanomallehan on paikka pääsiäisessä. Näinhän tuo arvovaltainen kirkkovuosi asian sanelee. Opettaako Raamattu meille kirkkovuoden teksteissä pysymistä? Voisimmeko kyseenalaistaa asian? Tosiaan, niin voimme tehdä.
Ristin sanomaa ei julista yksikään kirkko jouluna. Johtuukohan ristin sanoman puutteesta, ettei ihmisiä myöskään tule uskoon jouluna?
Mikäli joku asia himmentää Jeesusta ristiin naulittuna ja ylösnousseena maailman Vapahtajana, niin sellainen asia pitää laittaa pois päiväjärjestyksestä. Sellainen pitää totaalisesti poistaa elämästä. Pyhän Hengen tehtävä on vuoden jokaisena päivänä kirkastaa meille Jeesusta Kristusta. Mutta Hän ei tahdo kääntää katsettamme seimen lapseen, paapottuun pikku – Jeesukseen. Jumala tahtoo kääntää katseemme Jeesukseen, kiittämään Häntä, ainoaa Pelastajaamme. Kiitos, Taivaan ja maan Herra, ylösnoussut Kunnian Kuningas.
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Joulupukkia odotellessa tuli kummallinen ajatus mieleeni: Jospa joulupukkia ei oikeasti olekaan. Pistääpä miettimään. Jospa hän onkin valeasuinen Taivaan enkeli? – Joulupukkihan on tunnettu hyväntekijä. Miksi hän muuten tahtoisi kerätä vähäosaisille onnettomille ja kärsiville kaikkea hyvää? –
Mutta miksi taas joulun mentyä kurjuus jatkuu entisellään. Miksi hyväntahtoisuus ei jatku joulun jälkeenkin? Alan arvailla, että Joulupukki todellakin on enkeli, mutta ei Taivaasta lähetetty, vaan jostakin Tuonelan syvyyksistä. Mutta eikö tämä ole pelottavaa? Onhan se. Enkä tietenkään uskaltaisi Joulupukin läsnä ollessa häntä epäillä. ”Meidän tulee pelätä ja rakastaa Joulupukkia…” ; oliko se nyt ”yli kaiken”…, vai miten tuo väittämä kuului? Ainakin kuusen ympärillä sitä laulua lauletaan. Vai miten se laulu kuului? Joka tapauksessa tunnettu joululaulu taas uudestaan on se vanha kuusilaulu: ”Joulupuu on vaarastettu, pooliisi on oovella..” ”Hei tenttu-ukot hyppikää..”
Päteeköhän tunnettu viisaus Joulupukkiin, ja uskaltaako sitä häneen soveltaa: ”Hedelmistä puu tunnetaan.” Mitä tuloksia joulupukin vierailusta jää? – Tarkoitan sen jälkeen kun humalainen, hoilaava parrakas punakaapu on kadonnut poliisiputkastakin.
Kauppiaille jäi mahtavia jättipotteja. Köyhemmille jopa pitkäaikaiset velat. Ehkä joillekin jää näennäistä hyvääkin kulutushyödykkeiden muodossa. Alkoholiliikkeen voitot ovat huimaavia. Mutta miten voidaankaan mitata ne kärsimykset, joita alkoholin käyttö joulunaikana aiheuttaa? ”Joulupukki ryöstettynä makaa putkan lattialla…” (Sävel: Joulupuu on rakennettu).
Tunnettu joululaulu kuuluu: ”En etsii valtaa, loistoa; en kaipaa kultaakaan. Mä pyydän Taivaan valoa ja rauhaa päälle maan…” Hyvän tahdon juhlaa. Tunteita hivelevää. Seimenlapsikin vielä siihen. Mutta. Kohta joulun mentyä laulun sanat muuttuvat: ”Mä etsin valtaa, loistoa, ja kaipaan kultaakin. En tahdo Taivaan valoa, en rauhaa päälle maan.”
Olisiko Joulupukilla kenties tarkoitus kääntää ihmisten ajatuksia pois jostakin tärkeämmästä, jostakin, jota emme kaikki edes tiedä ja tunne? Mitähän se sitten olisi? – Joulukinkkuko? –
Vai voisiko ”seimen lapsi” olla Joulupukkia ja jopa kinkkua tärkeämpi? Ei kai nyt sentään. Seimen asiahan tietysti kuuluu jouluun. Joulupukkikin sen hyväksyy. Kaikki kristilliset kirkotkin julistavat tänä aikana ”seimenlapsisanomaa”. Kuka uskaltaisikaan asettaa kyseenalaiseksi kirkkojen sanoman? Joulupukki ja Seimenlapsi kuuluvat ehdottomasti yhteen. Ja joulukinkku. Siinä joulun kolmiyhteys. Painapa mieleesi, kun seuraavan kerran tulee puhe kolmiyhteydestä.
Mutta mikä sitten voisi olla kaikkea edellä mainittua tärkeämpää? Ja mikä uskaltaisi nousta joulun sanoman yli?
Kummallinen ajatus tulee mieleeni. Onkohan tämä pimeä aika tehnyt tehtävänsä? Eihän jouluna saa poiketa perinteestä.
Nyt vakavoidun. Vakavoidu sinäkin. Anna joulun sanoman nyt väistyä.
Ajattelen nimittäin, että Jeesus kuoli ristillä meidän paikallamme, syntiemme Sovittajana. Mutta miten joku uskaltaakin ajatella tällaista asiaa jouluna? Ristin sanomallehan on paikka pääsiäisessä. Näinhän tuo arvovaltainen kirkkovuosi asian sanelee. Opettaako Raamattu meille kirkkovuoden teksteissä pysymistä? Voisimmeko kyseenalaistaa asian? Tosiaan, niin voimme tehdä.
Ristin sanomaa ei julista yksikään kirkko jouluna. Johtuukohan ristin sanoman puutteesta, ettei ihmisiä myöskään tule uskoon jouluna?
Mikäli joku asia himmentää Jeesusta ristiin naulittuna ja ylösnousseena maailman Vapahtajana, niin sellainen asia pitää laittaa pois päiväjärjestyksestä. Sellainen pitää totaalisesti poistaa elämästä. Pyhän Hengen tehtävä on vuoden jokaisena päivänä kirkastaa meille Jeesusta Kristusta. Mutta Hän ei tahdo kääntää katsettamme seimen lapseen, paapottuun pikku – Jeesukseen. Jumala tahtoo kääntää katseemme Jeesukseen, kiittämään Häntä, ainoaa Pelastajaamme. Kiitos, Taivaan ja maan Herra, ylösnoussut Kunnian Kuningas.
http://www.Jeesus-on-Herra.com
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.