Tiijättehän kaikki tämän nykyisen trendin omia kaikenlainen auttamis-mentaliteetti kristittyjen osaamisalueelle. Vaan minullapas on aiheesta sanottavaa:
Se että haluaa auttaa köyhiä, se että ymmärtää heikompiaan ja auttaa sorrettuja... se tulee siitä että tuntee elämää. Niin uskovaisista kuin ei-uskonnollisistakin löytyy ihmisiä joista köyhille ei tulisi antaa valtion toimesta rahaa, jotka halveksivat esim. seksuaalivähemmistöihin tai alakulttuureihin kuuluvia ja joista ei yleensäkään ole minkäänlaiseen empaattiseen ajatteluun, niin että kaikki pitäköön huolen itsestään niin kauan kuin itsellä menee hyvin. (Sanoin ei-uskonnollinen enkä ateisti, koska en tunne kuin järkeviä ja avuliaita tunnustavia ateisteja. Uskovaisten kanssa sitten toinen juttu kokonaan).
Sen sijaan että auttaminen olisi mitenkään "kristillistä", on kyseessä mielestäni enemmän se että yleensäkin tuntee elämää. Jos on viettänyt aikaansa poljettujen ja paskan tuhrimien ihmisten kanssa, tietää etteivät nämä muista juuri eroa ja että ihmisinä meidän velvollisuus on pitää toisistamme huolta. Kaiken takana on tajuaminen että kenelle tahansa voi elämä näyttää nurjemman puolensa. Samalla ojennan kättä taas uskoville kun tunnustan että vaikka on kaikkia homokammoisia ja kaiken erilaisen tuomitsevia idioottiuskiksia, on myös elämään tutustuneita älykkäämpiä, tai pitäisikö sanoa viisaampia, yksilöitä. Ei se katso uskontoa.
Samalla kritisoin kuitenkin uskontoja ihmisyyden kieltämisestä: Uskonnon vuoksi useasti korotetaan itsensä ihmisyyden yläpuolelle, ollaan olevinaan kuin biologia ei itseään koskisi ja kuin oltaisiin syntisiä vääräuskoisia parempia ihmisiä. ihminen voi myös eristäytyä omaan uskonnolliseen yhteisöönsä, jolloin muun maailman kärsimykset käsittää lähinnä kristuksen puuttumiseksi elämistä. LoL.
Avun anto elämästä - ei uskonnosta
Billy_Ray_Curys
2137
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Auttaminen on yksi ihmisen perusominaisuuksista. Altruistinen käyttäytyminen on ihmiselle ominaista, vaikka jotkut voivatkin olla eri mieltä. Ei tosiaankaan tarvita uskontoa auttamiseen; Mutta toisaalta voidaan kysyä, että miksi meidän tulisi auttaa tai ylipäätään kohdella ihmisiä hyvin, jos kukaan jumala ei siitä rankaise? Vastaus on tietenkin se, että silloin emme tulisi toimeen keskenämme emmekä voisi muodostaa yhteiskuntia.
Hyvä puhe! Trendeistä en tiedä, luulen altruismin olleen kautta aikojen hyvien persoonallisten ihmisten luonnollinen tapa elämässään, ja näin he uskovat ainakin hyvyyteen, olkoon sitten ateisteja tai uskovaisia. Totuutta ja hyvyyttä elämässään noudattavat ihmiset ovat harvinaisen hyvän mielenrauhan omaavia. Itse en yleistä kritisointia mihinkään ryhmään. Aito usko ja uskonnot ovat eri asioita joten aidosti uskovia on myös ateisteissa yhtälailla kuin uskovaisissa. Jos on hyvä ihminen niin on hyvä ihminen, kuuluipa mihin ryhmään tahansa.