Joulukertomus: osa kaksi

Luin hieman ensimäistä osaa, nyt arvaan loput.

Kake kärsi alkoholismista ja kaikesta muusta paskasta aikansa, kunnes päätti uskoa jumalaan ja sitten Jeesus pelasti hänet kaikelta pahalta ja hän eli elämänsä onnellisena loppuun asti, kunnes kuollessaan meni panemaan viinirypäleitä syöttäviä neitsyeitä jumalan silmien alle, koska tämä on aika perverssi paska.

Tuo tarina on kerrottu joka helvetin joulu yhä uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Jokainen sen silloisista kertojista on niin hiton ylpeä siitä, että on keksinyt pyörän uudestaan, käännyttääkseen niitä, jotka ovat tarpeeksi heikkoja hyväksyäkseen valheet jumalan huolenpidosta.

Jumala on liian suunnaton ja mahtava. Hän hallitsee koko universumia, mikä on niin suunnaton paikka, että te ette tule sitä koskaan käsittämään. Miksi jumala piittaisi yksilöllisistä ihmisistä, heidän tarpeistaan, kun me olemme hänelle, kuin ilmanhiukkanen meille. Kukaan ei välitä niin pienen ja mitättömän asian kohtalosta.

Ja se on tullut jo todistettua, eikö?

Poliisiin satelee vuosittain uusia tapauksia lapsenmurhista ja raiskauksista, naisen hyväksikäytöistä ja järkyttävistä kidutuksista, uskonsodista, kemiallisista sodista, kansanmurhista, sodasta, eikö ole jo aika selvää?

Että jos jumala välittäisi yksilön kohtaloista, HÄN EI ANTAISI TÄMÄN PASKAN TAPAHTUA MAAILMASSA!