Tutkijatohtori Markku Jokisipilä arvostelee tämän päivän HS:ssa Jukka Tarkan kirjoittaman ja WSOY:n julkaiseman kirjan Hirmuinen asia, joka on tutkimus sotasyyllisyysoikeudenkäynnistä maailmansodan jälkeen 1945-46.
Hänen mukaansa Jukka Tarkan kirjassa varsinkin [oikeus]prosessin kotikutoisuutta ja oikeusministeri Urho Kekkosen roolia korostanut Hannu Rautkallio on oikomishoidon kohteena.
- Tutkijatohtori Markku Jokisipilä kirjoittaa Tarkan tutkimuksen Hirmuinen asia arvostelussaan:
Suomi ei olisi voinut välttyä sotasyyllisten tuomitsemiselta, sillä liittoutuneet toteuttivat vastaavan prosessin kaikissa Saksan puolella taistelleissa maissa.
Suomessa rangaistukset jäivät verrattain lieviksi ja tuomittujen määrä pieneksi, ja toisin kuin muualla, asia järjestettiin kotimaisin voimin.
Tarkka osoittaa Neuvostoliitolle olleen tärkeää, että Suomi tuomitsisi sotasyyllisensä itse. Mikäli suomalaiset eivät olisi saaneet asiaa hoidetuksi, Moskova olisi kyllä puuttunut peliin, jolloin rankaisulinja olisi ollut huomattavaksi kovempi.
Oikeudenkäynnin järjestäminen Suomessa oli Josif Stalinin hyvän tahdon ele. Sekä valvontakomission puheenjohtaja Andrei danovilla että kotikommunisteilla oli haluja kovempaan linjaan, mutta ohjat olivat ulkoministeri Vjatseslav Molotovin ja Stalinin käsissa.
Stalinille ja Molotoville Mannerheimin syyttämättä jättäminen oli Tarkan mukaan poliittisesti ja psykologisesti välttämätöntä. Mannerheim matkusti kuitenkin ilmeisesti kaiken varalta turvaan (!?) diktaattori Salazarin Lissaboniin ennen oikeudenkäyntiä.
Tuomituille tuomiot jäivät lyhyiksi ja tuomitut ovat saaneet omissa piireissään kansallissankarin sädekehän. Yksilöille seuraukset jäivät pieniksi verrattuna Nürnbergissä ja kaikissa muissa natsi-Saksan liittolaismaissa jaettuihin satoihin kuolemantuomioihin sotasyyllisyydestä ja sotarikoksista. Ja vähäisiä olivat nuo tuomiot myös hyökkäyssodassa Hitlerin kanssa vuonna 1941 kaatuneen 27 000 miehen ja kesän suurhyökkäyksessä menehtyneen 17 000 suomalaisen sotilaan kohtaloon.
Oli tuomiot oikeita tai vääriä, pääosan hyökkäyssodan laskuista maksoivat muut kuin nämä kahdeksan Säätytalossa 1946 tuomittua:
Henrik Ramsay, Tyko Reinikka, Antti Kukkonen, Edwin Linkomies, J.W. Rangell, Risto Ryti, Väinö Tanner ja T.M. Kivimäki.
Tarkemmin Markku Jokisilän arvoastelu löytyy täältä:
http://www.hs.fi/kirjat/artikkeli/Sotasyyllisten oikeudenkäynti oli pakko järjestää/HS20090425SI1KU02aez
Stalin hempeänä sotasyyllisille 1945-46
Hirmuinen asia
1249
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Tuomituille tuomiot jäivät lyhyiksi ja tuomitut ovat saaneet omissa piireissään kansallissankarin sädekehän. Yksilöille seuraukset jäivät pieniksi verrattuna Nürnbergissä ja kaikissa muissa natsi-Saksan liittolaismaissa jaettuihin satoihin kuolemantuomioihin sotasyyllisyydestä ja sotarikoksista. Ja vähäisiä olivat nuo tuomiot myös hyökkäyssodassa Hitlerin kanssa vuonna 1941 kaatuneen 27 000 miehen ja kesän suurhyökkäyksessä menehtyneen 17 000 suomalaisen sotilaan kohtaloon." Tyypillistä Jokisipilää. Kuitenkin jokisipilä on kyvytön näkemään asiaoiden laajempia yhteyksiä. Hänhän väittää, että Suomessa olisi voitu pysyä jatkosodan ulkopuolella. On kuitenkin vaikea ymmärtää kuinka hän ajattelee sen olleen mahdollista. Ilman saksalaisten kauttakulkua Suomi olisi miehitetty. Kauttakulku olisi joka tapauksessa kääntynyt Barbarossaksi ja saksalaismiehitykseksi, jos ei sakujen kanssa olisi diilattu.