Tämä on tapahtunut jo 2007 vuoden lopussa, mutta mieltä kalvaa vieläkin.
Äitini oli sairaalassa ja olikin tosi pitkään siellä. Erään kerran häneltä katosi rintaliivit huoneenvaihdon yhteydessä ja hän luuli, että naapuripetin potilas olisi vahingossa ottanut hänen liivinsä. Ne olivat ihan uudet liivit, jotka olin hänelle just ostanut.
Tiesin, ettei äiti enää paranisi, mutta ostin hänelle uudet alusvaatteet, ikään kuin toivoa antamaan kotiin pääsystä, että hän ainakin luulisi mun luulevan, että hän paranisi, koska äiti ei halunnut mun surevan.
No äitini kuoli syksyllä 2007 ja kun pääsin kotiin äitin vaatepussin kanssa, oli tyrmistys suuri. Taas olivat rintaliivit kadonneet, alushousut sentään olivat jäljellä, vaikka niissäkin oli vielä hintalaput jäljellä.
Jos on niin, että sairaalassa kuolevilta ja yleensäkin potilailta varastetaan alusvaattetkin, on jokin tosi pahasti vialla.
Keskussairaala
kalvaa edelleen mieltä
15992
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ja luuletko sinä että tämä on oikea paikka tähän?
kokemuksia ja kummallisia asioita, antaa neuvoja tai muuten vaan rupatella paikkakunnan ihmisten kanssa. Potilaskaapit eivät ole lukollisia, niistä voi kadota tavarat ja vaatteet. Epähuomiossa tai epärehellisesti.
Etteivät olisi vahingossa menneet sinne sairaalan pyykkikoppaan sairaalavaatteiden mukana ja hävinneet sitten pesulamatkalla? Kenties vaikka kulkeutuneet takaisin vielä sairaalaankin, mutta nimikoimattomat tuskin löytävät koskaan enää takaisin entiselle omistajalleen.
Miksi sun on niin ikävä äitis alusvaatteita?. Osta uudet!
Yritit kai olla vitsikäs. No, epäonnistuit.
Kukapa ne uudet liivit joissa on vielä laput, kaapista pyykkiin nakkais. Varsinkaan jos sieltä ei mennyt muitakin vaatteita, jotka olisivat ehkä pesua tarvinneet. Ei jalaton ihminen pysty itse niitä pyykkiin toimittamaan sängystä käsin.
Ei olisi ensimmäinen kerta kun keskussairaalassa "katoaa" jotain. Rahaa on huonossakunnossa olevien potilaiden lompakoistakin kadonnut ja vielä suuria summia. Surullista kuulla että tälläistä tapahtuu vieläkin. Joillakin tänne palstalle kirjoittelijoilla on henkinen kehitys hieman jäljessä ei kannata ilkeilijöistä välittä.
Niinpä niin, ilkeilijät ovat pikemmin sääntö kuin poikkeus. Se on helppo näyttää tyhmyytensä anonyymisnä. Kyllä sairaaloiden henkilökuntaan pitäisi voida luottaa. Äitini sai vielä sairaalabakteerin, joten oli eristyksissä pitkään, eikä ylimääräisiä ihmisiä huoneessa käynyt. Eristykseen siirryttyään, ensimmäiset uudet rintaliivit katosi. Sen nyt vielä jotenkin ymmärtää, mutta että toisetkin eristyshuoneesta.
Jaa-a. Kukaan nainen ei varasta toisen naisen rintaliivejä. Aika monta sairaalakaappia saisi koluta läpi, että löytyisi oikean kokoiset ja malliset. Taidat olla joku mies, joka puutteeseensa juttelee edes "äitinsä" rintaliiveistä.
taidat olla lomalla jostain muusta Seinäjoen sairaalasta.
ole mikään vitsi. Häpeä, tyhmä!
minulta varastettiin Ac/Dc:n pipo 2008 vuoden lopulla sairaalassa ollessani.Tarkastin vielä moneen kertaan kaapit lähtiessäni ettei mitään varmasti jäänyt.Päätelkää siis itse varastetaanko vai ei...ja ketkä varastaa.Henkilökuntako?uskomatonta jos näin on.Ja kuka nyt haluaa toisen vanhan pipon..tai rintaliivit.Kai niitä voi myydä eteenpäin tai jotain.Eli varmasti on siellä varastettu.Pidän tavaroistani aina hyvää huolta.
tuo paskanpuhuminen Seinäjoen keskussairaalan potilaista ja heidän kuolemansa jälkeen jättämistä liiveistä. HOMMAA NYT ITSELLESI IHAN OMA ELÄMÄ!
päättyy tähän "elämän hommaamiseen". Meillä vanha sukulainen oli muulla paikkakunnalla vanhainkodissa. Silmälasit hävisivvät ekaksi ja rannekellot hävisivät järjestäen. Uusi, ostettu, edullinen kello hävisi sen siliän tien ties minne ja taas kauppaan uutta ostamaan. No mitäs siten? "Hommattiin ihan oma elämä" ja kaiverrettiin koko taustalevyn korkuiset nimikirjaimet kelloon spriiliukoisella tussilla ranneremmiin koko nimi. Kellojen häviäminen tyssäsi siihen. Oli "hommattu ihan oma elämä". Sukulaisen kuoleman yhteydessä hävisi hänen kihlasormuksensa hämäräperäisesti. Sitä etsittiin pontevasti ja perusteellisesti, mutta ei saatu "hommattua ihan omaa elämää". Kihlasormus on edelleen kateissa. Tarkoitan tässä vaan sitä, että jos joku "hommaa uuden elämän" sun kanssas ja kihlaa sinut, niin katso sitä sormusta tarkasti. Sormus voidaan uudistaa, puhdistaa, kaiverrukset poistaa ja siitä se "ihan oma elämä" alkaa jonkun rehellisen ihmisen kanssa. Lykkyä tykö!
keneen kalikka kalahtaa!