Tuntuu, että katolilaisilla ei ole tarpeeksi tietoa oman kirkkonsa erikoislaatuisuudesta ja erikoisasemasta (mm. apostolinen traditio, apostoliset sakramentit) verrattuna satoihin protestanttisiin kirkkoihin. Tästä seuraa kirkon voimakasta arvostelua, kirkon rahallisen tuen maksamatta jättämistä ja melko paljon on myös kirkostaeroamisia. Yhtenä syyllisenä näen voimakkaan ekumeenisuuden painottamisen, mikä voi olla haitallista katolilaisen identiteetin kehittymisessä pienessä suomalaisessa katolilaisessa yhteisössä.
Katolilaisten tietoa omasta kirkostaan pitää tehostaa.
Pro-Catol.
3364
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
sitä, että ekumeenisuus on ongelma siinä mielessä, että katolilaiset joutuvat jatkuvasti muiden kyselyjen ja päivittelyjen kohteeksi? Toisaalta voiko muuta ollakaan, kun he ovat vähemmistö? Ainoa tapa pitää katolilaiset erillään ekumenian vaatimuksista on kertakaikkiaan eristää heidät muusta yhteiskunnasta ja ekumeenisesta liikkeestä. Itse en ainakaan uskaltaisi ottaa vastuuta sellaisen toiminnan seurauksista. Ekumeenisen toiminnan taustalla on ensinnä pyrkimys rauhaan, toiseksi yhteinen todistus. Nykyinen ekumeeninen liike perustuu viimekädessä Jeesuksen sanoihin Johanneksen evankeliumissa: "Minä rukoilen, että he kaikki olisivat yhtä, niin kuin sinä, Isä, olet minussa ja minä sinussa. Niin tulee heidänkin olla yhtä meidän kanssamme, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut." (Joh. 17:21) Oma käsitykseni on, että eri aikoina kirkkojen jäsenten - myös katolilaisten - tendenssi on ollut pikemminkin ekumeniasta poispäin, kuin sitä kohti. Eli ekumenia kaipaa vahvistamista, ei heikentämistä. Ekumenia on loppupeleissä kaikkien etu.
Katolinen kirkko ei ole maailman suurimman ekumeenisen organisaation, Kirkkojen Maailmanliiton jäsen, juuri siitä syystä että 'lähentyminen' muiden kirkkojen kanssa meille katolilaisille ei koskaan voi olla totuuden vaihtamista mukavuudenhaluiseen kahvipöytäteologiaan. Katolinen kirkko opettaa, että yksin se on Kristuksen näkyvä ruumis maailmassa.
Ei tietenkään kaikessa tarvitse hääriä mukana. Tärkeimmät ekumeeniset keskustelut käydään ja läpimurrot saavutetaan nykyisin Maailmanneuvoston ulkopuolella. Jossakin yhteistyössä täytyy kuitenkin olla mukana. Katolinen kirkko käy tietääkseni neuvotteluja ortodoksien kanssa ja osallistuu paikalliseen ekumeeniseen toimintaan eri puolilla maailmaa. Kyllä katoliset ovat käytännössä paljon enemmän mukana ekumeenisissa jutuissa kuin monet muut, pienempien kirkkojen kristityt. Sääliksi vaan käy niitä Suomen katolilaisia, jotka suhtautuvat nuivasti muihin kirkkoihin. Eipä löydy lähistöltä kovin paljon keskustelukumppaneita sen jälkeen, kun oman hiippakunnan kahvipöytäteologit on kartoitettu.