Katsoin juuri A-Studio Atlas- nimisen ohjelman, jossa oltiin ensin amerikkalaisen sotilasosaston mukana partiointitehtävissä Saddamin pidätyspäivänä, sitten käytiin G.Bushin kotiosavaltiossa Texasissa ja lopuksi siirryttiin itärajan yli Terijoen kylään ja sen entisen suomalaisen kansakoulun tiloihin.
Jäin miettimään tällä kertaa kahden jälkimmäisen kohteen esiin nostamia kysymyksiä.
Jälleen kerran sama ilmiö, jota ei ainakaan voi selittää kummankaan suurvallan propagandaksi, sillä ohjelmat olivat suomalaisten reporttereiden tekemät:
Toisessa ohjelmassa Teksasin maaseudulla ihmiset vaikuttivat elämäänsä tyytyväisiltä, vaikka ikä painoi jo hartioita, ja ulkoiset olot olivat ainakin Suomen oloihin verrattuna vaatimattomat. Kuvauskohteina olivat pääasiassa kaksi eläkeikään ehtinyttä miestä, jotka olivat kunnostaneet rappeutuneen teksasilaisen tilan vanhuusvuosiensa tukikohdaksi.
Toisessa kerrottiin Karjalan kannaksella sijaitsevasta Terijoen kylästä, jossa oligarkkien miljoonatulot ovat kuin kaukaista unta. Suomalaisten avustusryhmä matkasi kohti rappeutunutta kylää ja sen vähitellen lahoavaa suomalaisperäistä kyläkoulua.
Ties kuinka mones Suomesta lähtenyt avustusretkikunta toi lahjapussejaan lievittämään edes hiukan oman onnensa nojaan jätetyn kylän ja sen asukkaiden jokapäiväistä kurjuutta.
Talot teiden varsilla näyttivät olevan kaatumaisillaan, kunnallistekniikkaa ei voinut havaita missään ja vanhusten olemus kertoi alistuneesta pessimismistä.
Miksi pitää asioiden olla noin eri tasoilla eri maissa?
Mitä Venäjällä pitäisi tapahtua, että ainainen puute joskus loppuisi?
Tuntuu nöyryyttävältä, että meidän suomalaisten pitää lähteä viemään entisiin kotikyliimme vaate- ja ruokapusseja, että ihmiset siellä saisivat edes pientä iloa elämäänsä.
Teksasilaisen pikkupaikkakunnan vaatimattomissa oloissakin elävät ihmiset olivat säilyttäneet yritteliäisyytensä ja optimisminsa, mutta Karjalaan matkanneen kuljetusliikkeen johtajan sanoin tarvitaan ainakin kymmenen sukupolvea, ennenkuin siellä olot saadaan muuttumaan.
Kuka osaisi selittää tämän valtavan eron?
Jäin miettimään tällä kertaa kahden jälkimmäisen kohteen esiin nostamia kysymyksiä.
Jälleen kerran sama ilmiö, jota ei ainakaan voi selittää kummankaan suurvallan propagandaksi, sillä ohjelmat olivat suomalaisten reporttereiden tekemät:
Toisessa ohjelmassa Teksasin maaseudulla ihmiset vaikuttivat elämäänsä tyytyväisiltä, vaikka ikä painoi jo hartioita, ja ulkoiset olot olivat ainakin Suomen oloihin verrattuna vaatimattomat. Kuvauskohteina olivat pääasiassa kaksi eläkeikään ehtinyttä miestä, jotka olivat kunnostaneet rappeutuneen teksasilaisen tilan vanhuusvuosiensa tukikohdaksi.
Toisessa kerrottiin Karjalan kannaksella sijaitsevasta Terijoen kylästä, jossa oligarkkien miljoonatulot ovat kuin kaukaista unta. Suomalaisten avustusryhmä matkasi kohti rappeutunutta kylää ja sen vähitellen lahoavaa suomalaisperäistä kyläkoulua.
Ties kuinka mones Suomesta lähtenyt avustusretkikunta toi lahjapussejaan lievittämään edes hiukan oman onnensa nojaan jätetyn kylän ja sen asukkaiden jokapäiväistä kurjuutta.
Talot teiden varsilla näyttivät olevan kaatumaisillaan, kunnallistekniikkaa ei voinut havaita missään ja vanhusten olemus kertoi alistuneesta pessimismistä.
Miksi pitää asioiden olla noin eri tasoilla eri maissa?
Mitä Venäjällä pitäisi tapahtua, että ainainen puute joskus loppuisi?
Tuntuu nöyryyttävältä, että meidän suomalaisten pitää lähteä viemään entisiin kotikyliimme vaate- ja ruokapusseja, että ihmiset siellä saisivat edes pientä iloa elämäänsä.
Teksasilaisen pikkupaikkakunnan vaatimattomissa oloissakin elävät ihmiset olivat säilyttäneet yritteliäisyytensä ja optimisminsa, mutta Karjalaan matkanneen kuljetusliikkeen johtajan sanoin tarvitaan ainakin kymmenen sukupolvea, ennenkuin siellä olot saadaan muuttumaan.
Kuka osaisi selittää tämän valtavan eron?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Demokratia. Venäjällä ihmisiä on kyykytetty aina.
Nähdäänköhän koskaan demokraattista Venäjää?
Niinpä!
Putin käyttää Venäjän nykytilanteesta termiä demokratia.
En kyllä parhaalla tahdollanikaan voi pitää Venäjän nykytilaa tai olosuhteita kovinkaan demokraattisina.
Onkohan meidän suomalaisten kohtalona olla jatkuvasti huolissamme itänaapurimme elintasosta...
Erot seliityvät taloudellisilla tekijöillä. Venäjän taloudellinen kehitys taantui NL:n aikana. Tuotannon hedelmät valuivat valtavan sotateollisuuden rakentamiseen ja ylläpitoon. Sosialistinen talousjärjestelmä oli liian tehoton tähän. Amerikkalainen globaliuteen pyrkivä markkinatalousjärjestelmä on jauhanut elintasoa paljon hurjemmin. Siitä myylystä on riittänyt myös sotateollisuuteen, joka on maksanut myös itse itseään, kun tehokkaita amerikkalaisia tappovälineitä on myyty pitkin maailmaa.
Venäjä on kokenut kaksi suurta sotaa viimeisen sadan vuoden aikana. USA ei ole samana aikana kokenut yhtään sotaa. Jälleenrakentamiseen menee aina aikansa. Tarkennuksena vielä, että kumpikin maa on käynyt sotia, mutta näistä vain Venäjän omalla maaperällä on niitä käyty.
Jos asiaa tarkastellaan sata vuotta sitten tai esim. 1800-luvulla, asiat näyttävät jo toisenlaiselta. Venäjä oli silloin suhteellisen hyvinvoipa suurvalta. Erot Teksasin ja Terijoen välillä eivät välttämättä olleet suuret. Venäjän vallan aika oli kehittymisen aikaa myös meille suomalaisille. Osana Venäjää Suomi sai enemän omaa liikkumatilaa kuinosana Ruotsia, jolloin se oli pelkkä periferia, mutta Venäjän vallan aikana autonominen tasavalta.
"Tarkennuksena vielä, että kumpikin maa on käynyt sotia, mutta näistä vain Venäjän omalla maaperällä on niitä käyty."
Talvisotaa Karjalan kannaksella ja Laatokan Karjalassa ei käyty Venäjän/NL omalla maaperällä, vaan Suomen Tasavallan alueella.
Ainakin sosiaaliturva on samaa tasoa.
" Jälleen kerran sama ilmiö, jota ei ainakaan voi selittää kummankaan suurvallan propagandaksi, sillä ohjelmat olivat suomalaisten reporttereiden tekemät "
Muistutetaan aluksi, että Venäjä ei ole enää kuin suurvallan rippeet. Amerikkaan sitä ei voi verrata alkuunkaan puhuttaessa suurvalloista.
" Toisessa ohjelmassa Teksasin maaseudulla ihmiset vaikuttivat elämäänsä tyytyväisiltä, vaikka ikä painoi jo hartioita, ja ulkoiset olot olivat ainakin Suomen oloihin verrattuna vaatimattomat. "
Yhdysvalloissa kansalaisten elämä on vapaata ja valinnan mahdollisuuksia on paljon. Jos köyhyys , sairaus tai muu epäonni ei kohtaa liikaa, elämä on onnellista juuri sen vapauden vuoksi. Sisäpolitiikassa ei ole muuta moitittavaa kuin köyhyys ja kurjistuminen, jonka torjumiseksi voitaisiin tehdä paljon, jos tahtoa olisi.
Kuvauksesi Karjalasta on surullista tosiasiaa. Olen käynyt siellä itsekin, sukuni juuret ovat Laatokan karjalasta ja tiedän sen historian ja kukoistuksen niiltä ajoilta, kun alue oli suomalaisten käsissä. Kommunismi romutti koko yhteiskunnan ja teki ihmisistä aloitekyvyttömiä ja toivottomia. Sitä seurannut äärikapitalismi ei ole tuonut toivoa eikä tuo. Suunnitelmatalouden purkaminen ennen kuin tilalle oli saatu muuta toimivaa järjestelmää, on kurjistanut oloja entisestään.