Feminismistä voi olla tietyissä olosuhteissa jopa vakavaa haittaa itselle, vaikka useimmille feminismi on mukava ja avartava aktiviteetti. Tietyssä olosuhteissa feminismi voi johtaa tarpeettomiin pelkotiloihin ja ihmissuhteiden kaventumiseen.
Ensimmäinen edellytys on, että feministi käyttää tavallista enemmän lohkomista eli splittingiä psykologisena minän puolustuskeinona. Lohkominenhan on defenssi, jossa ihmiset jaetaan jyrkästi hyviin ja pahoihin. Feminismissä tämä jako tapahtuu pahoihin miehiin ja hyviin naisiin. Feminismi on tietenkin yhteiskunnallinen liike ja siinä mielessä mustavalkoinen jako on täysin perusteltu, mutta jos se sekoittuu yksilön psykologiseen taipumukseen jaotella ihmiset hyviin ja pahoihin, on aihetta pelätä ongelmia.
http://tiedostamaton.net/defenssit/lohkominen.html
Toinen edellytys on se, että feministi torjuu lohkotut aggressiiviset tunteensa. Voimakkaatkin vihan tunteet ovat kaikille ihmisille tavallisia. Seuraava lainaus on esimerkki tiedostetusta vihasta: ”Vaan pitäisi sitä kai minunkin hyväksyä naisvihan olemassaolo, kun poden itsekin ajoittain erittäin pahaa miesvihaa. Ei tarvitse kuin vähän ajatella naisten asemaa yleismaailmallisesti, raiskaustilastoja ja muuta sellaista.” Jos kuitenkin torjuu omat vihan tunteensa eikä yleensä laske niitä tietoisuuteensa, voi seurauksena olla ongelmia.
Kolmas edellytys on, että projisoi torjutut vihan tunteensa ulos itsestään - eli miehiin. Projisointi on psyykkinen puolustusmekanismi, jossa oma tunne ”olen vihainen” siirretään ulos itsestä ”he ovat vihaisia”. Projektiosta mainitaan usein esimerkkeinä syntypukit, esimerkiksi joku kansanryhmä voi toimia syntipukkina, johon projisoidaan yhteiskunnassa kielteisenä koetut ilmiöt. Feminismissä syntipukkeina voisivat toimia miehet, vaikka tietenkin yhteiskunnallisen liikkeen on vaikea vetää täsmällisesti rajaa mikä syyttäminen on syntipukin etsintää ja mikä perusteltua epäkohdan esille tuomista.
http://tiedostamaton.net/defenssit/projektio.html
Lohkominen-torjunta-projektio -ketju on psykologiassa tunnettu ilmiö, jonka selittää erilaisten haitallisten pelkojen syntymistä. Feminismiin liittyen tällaisen pelosta on antanut esimerkin Caroel Sheffield,(Women: A Feminist Perspective Eniten myyty naistutkimuksen oppikirja Ensimmäinen osa Sexaul terrorism) ”Tämä tapahtui ollessani itsepalvelupesulassa. Pesula oli kirkkaasti valaistu ja autoni oli ainoa parkkipaikalla. Jokainen ohikulkija olisi voinut nähdä, että olin paikalla yksin. Tiesin, että raiskaus on tilaisuuden herättämä rikos, pelästyin. Niinpä jätin pyykit koneeseen ja ryntäsi takaisin autooni lukiten ovet ja sulkien ikkunat. Kun kone oli pessyt pyykin, ryntäsin sisään ja heitin pyykit kuivaimeen ja juoksi takaisin autoon. Kun pyykit olivat valmiit, heitin ne nopeasti autoon ja ajoin kodin turvaan. Vaikka minua ei vahingoitettu, mitenkään fyysisesti, tunsin itseni uhriksi. Se oli minulle kauhistuttava kokemus.”
Tietenkään epäkohtia ei korjata yhteiskunnassa jos niistä ei puhuta ja herätetä kansalaisissa tervettä kiukkua niiden poistamiseksi, mutta vihalla on aina se toinen puoli, että se herättää myös helposti pelkoa vihaajassa. Miehiin kohdistuva oikeutettu viha voi joskus muuttua miehiin kohdistuvaksi perusteettomaksi peloksi, etenkin jos ei ole eheyttävää läheistä ihmissuhdetta mieheen.(Ehkä yhtenä ensimmäisenä oireena tästä voi olla seksimielikuvien pakonomainen keskittyminen lesbolaisiin tai masokistisiin mielikuviin.) Feminismiharrastus voi tietyissä oloissa johtaa turhaan miesten välttelyyn ja pelokkaaseen etäisyyden hakemiseen heihin.
Ensimmäinen edellytys on, että feministi käyttää tavallista enemmän lohkomista eli splittingiä psykologisena minän puolustuskeinona. Lohkominenhan on defenssi, jossa ihmiset jaetaan jyrkästi hyviin ja pahoihin. Feminismissä tämä jako tapahtuu pahoihin miehiin ja hyviin naisiin. Feminismi on tietenkin yhteiskunnallinen liike ja siinä mielessä mustavalkoinen jako on täysin perusteltu, mutta jos se sekoittuu yksilön psykologiseen taipumukseen jaotella ihmiset hyviin ja pahoihin, on aihetta pelätä ongelmia.
http://tiedostamaton.net/defenssit/lohkominen.html
Toinen edellytys on se, että feministi torjuu lohkotut aggressiiviset tunteensa. Voimakkaatkin vihan tunteet ovat kaikille ihmisille tavallisia. Seuraava lainaus on esimerkki tiedostetusta vihasta: ”Vaan pitäisi sitä kai minunkin hyväksyä naisvihan olemassaolo, kun poden itsekin ajoittain erittäin pahaa miesvihaa. Ei tarvitse kuin vähän ajatella naisten asemaa yleismaailmallisesti, raiskaustilastoja ja muuta sellaista.” Jos kuitenkin torjuu omat vihan tunteensa eikä yleensä laske niitä tietoisuuteensa, voi seurauksena olla ongelmia.
Kolmas edellytys on, että projisoi torjutut vihan tunteensa ulos itsestään - eli miehiin. Projisointi on psyykkinen puolustusmekanismi, jossa oma tunne ”olen vihainen” siirretään ulos itsestä ”he ovat vihaisia”. Projektiosta mainitaan usein esimerkkeinä syntypukit, esimerkiksi joku kansanryhmä voi toimia syntipukkina, johon projisoidaan yhteiskunnassa kielteisenä koetut ilmiöt. Feminismissä syntipukkeina voisivat toimia miehet, vaikka tietenkin yhteiskunnallisen liikkeen on vaikea vetää täsmällisesti rajaa mikä syyttäminen on syntipukin etsintää ja mikä perusteltua epäkohdan esille tuomista.
http://tiedostamaton.net/defenssit/projektio.html
Lohkominen-torjunta-projektio -ketju on psykologiassa tunnettu ilmiö, jonka selittää erilaisten haitallisten pelkojen syntymistä. Feminismiin liittyen tällaisen pelosta on antanut esimerkin Caroel Sheffield,(Women: A Feminist Perspective Eniten myyty naistutkimuksen oppikirja Ensimmäinen osa Sexaul terrorism) ”Tämä tapahtui ollessani itsepalvelupesulassa. Pesula oli kirkkaasti valaistu ja autoni oli ainoa parkkipaikalla. Jokainen ohikulkija olisi voinut nähdä, että olin paikalla yksin. Tiesin, että raiskaus on tilaisuuden herättämä rikos, pelästyin. Niinpä jätin pyykit koneeseen ja ryntäsi takaisin autooni lukiten ovet ja sulkien ikkunat. Kun kone oli pessyt pyykin, ryntäsin sisään ja heitin pyykit kuivaimeen ja juoksi takaisin autoon. Kun pyykit olivat valmiit, heitin ne nopeasti autoon ja ajoin kodin turvaan. Vaikka minua ei vahingoitettu, mitenkään fyysisesti, tunsin itseni uhriksi. Se oli minulle kauhistuttava kokemus.”
Tietenkään epäkohtia ei korjata yhteiskunnassa jos niistä ei puhuta ja herätetä kansalaisissa tervettä kiukkua niiden poistamiseksi, mutta vihalla on aina se toinen puoli, että se herättää myös helposti pelkoa vihaajassa. Miehiin kohdistuva oikeutettu viha voi joskus muuttua miehiin kohdistuvaksi perusteettomaksi peloksi, etenkin jos ei ole eheyttävää läheistä ihmissuhdetta mieheen.(Ehkä yhtenä ensimmäisenä oireena tästä voi olla seksimielikuvien pakonomainen keskittyminen lesbolaisiin tai masokistisiin mielikuviin.) Feminismiharrastus voi tietyissä oloissa johtaa turhaan miesten välttelyyn ja pelokkaaseen etäisyyden hakemiseen heihin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
..ihan mitä tahansa SAATA sattua, peloille altistuvat rajatapaukset löytävät kyllä motiiveja pelkoihin. Voi esiintyä pelkoa miehiä/naisia/äitejä/isiä/sotilaita/pappeja/koiria/hiiriä/hämähäkkejä...jne jne kohtaan. Pelkojen syntyyn kytkeytynee jotain selittävää henkilöiden kokemustaustasta, mutta myös psyyken puolelta. No, varmaan voi siis syntyä myös feminismin kärjistämää pelkoa/vihaa. Mielestäni tällaiset ovat poikkeusilmiöitä. Feministit ovat melkoisia realisteja.
"Feministit ovat melkoisia realisteja."
Miksi ne sitten luulee että miehet ja naiset ovat tasa-arvoisia kun pitkä historia todistaa sen faktan ja realiteetin että asia ei ole näin.
"Historia todistaa" yhtä paljon kuin nykyaikakin.
eli naisella pitää olla silikonitissit ja hyvä rusketus ja sen pitää pyörittää musiikkivideoilla persettään.
Hyvin sanottu!
Hyvää joulua ja feminististä uutta vuotta!
Näinhän se on. Feministi liike, etenkin 60-70 luvulla sai kootuksi piiriinsä jopa hyvinkin patologia naisaktivisteja. Kat Millett, Fristone, jne. Lesboseksin ylistämistä ja täysin peruusteetonta miesvihaa.
Surullista olimyös myös hyökkäys perhearvoja ja tätä kautta myös muita naisia vastaan.
On luultavaa että jokainen radikaali suuntaus kerä kannattajikseen jonkin verran äärimäisyys aineksia vert. luonnonsuojelu-EVR. Feministi Liikkeessä on on edelleen hyvin militanttia joukkoa etenkin Amerikassa.Ryhmä
on pienehko mutta radikaaleilla mielipiteillään paljon julkisuutta saava ryhmä.
Toinen feministisenliikkeen ongelma on naiseuden
mystisointi, nostaminen ikäänkuin elämää suuremaksi kokemukseksi. Tähän suuntaukseen liittyy naisten seksuaalisuuden ylistäminen ja ikävä kyllä miesten tarpeellisuuden kieltäminen tai heiltä odotetaan käsittämättöntä naisruuniin/ mielen palvontaa.
Kyllähän näitä äärimäisyysaineksia on feministiliikeessäkin riesaksi asti.
Kuitenkin vaikka liikkeessä on monenlaista naurettavaa piirrettä, se ei tarkoita ettei maltillisilla feminismillä olisi tehtävää ja tarvetta vaikuttaa.
Tietenkin joku Sexual Politics vaikuttaa nykyhetkessä luettuna aika kummalliselta, kuten monet muutkin feministiset klassikot. Mutta mutta... en tajua miksi vanhoja kirjoituksia pitäisi arvostella nykymittapuulla. Millettin kirja syntyi aikana, jolloin feminististä kirjallisuutta ei kerta kaikkiaan ollut ilmestynyt pahemmin sitten de Beauvoirin, joka alkoi taas tuossa vaiheessa olla vanhentunutta. Sexual Politics esitteli tuolloin mm. esimerkkejä naisvihamielisestä kirjallisuudesta ja oli uraauurtava naismyyttien purkamisessa sekä henkilökohtainen on poliittista -ajattelussa.
Sexual Politics ei ole enää välttämättä hirveän ajankohtainen, mutta Milletthän ei kirjoittaessaan tiennyt mitään siitä yhteiskunnasta, jossa elämme nyt. Myös Firestonen klassikot ovat aikansa lapsia.
Meinaatko että joku niitä tänä päivänä lukisi jonkinlaisena poliittisena ohjenuorana?
Pitäisi osata mitata aikalaistikulla ja vasta sitten projisoida siihen, mitä nyt on. Ja hymyillä. Mikään ei purskahda esiin seminaareissa, kalvoilla, tylsästi. Jos jotain halutaan esille, sen pitää räjähtää. Sen jälkeen tulee huomio, kriitikot, kannattajat, lahkot. Ja tutkijat, analyysit, esseet, taide. Lait muuttuvat, organisaatiot muuttuvat, asenteet, todellisuus.
Ollaan kiitollisia ja tutkitaan juuria. Satun itse arvostamaan käytännön läheisyyttä ja vierastan mystifiointeja. Mutta eikö kaikenlainen ole kiintoisaa, sinänsä? Se vaan on masentavaa, että kaikki piristävät erikoisuudet yleistetään sumeilematta tyypilliseksi meille pahoille feministeille.
Täytyypi sanoa että miehiä on nyt joka sormelle ja varpaalle jonottamassa, toisin kuin ennen feministiyttäni :) Varaa valita!
Minun on hieman vaikeaa verrata aikaa ennen feminismiä. Olen kasvanut tasa-arvo ajatteluun jo lapsena. Feminismin teoriaa olen lueskellut koko lähes aikuisikäni. Kyllä sieltä töytyy tekstiä joka saa ajoittain Miekkosenkin vaikuttamaan lähes täyspäiseltä.
Toisaalta naisillakin on tottakai oikeus hahmiottaa maailmaa tavallaan ja lyödä joskus yli.
Avauskeskustelu ei puhunut mitään naisvihasta joka on huomattavasti suurenpi ongelma tällä hetkellä maailmanlaajuisesti. Marilyn French on kirjoittanut aika mielenkiintoisen kirjan Sota naisia vastaan. Kirja on toisn aika vanha julkaistu -92. Feministi liikkeen äärimäisyys ainekset ovat ongelmanana liikkeen sisällä, ne tekevät asiallisestakin keskustelusta hieman naurettavaa. Amerikkalainen sananvapaus vielä suosii raflaavia keskusteluja, niin asiallinen mielipiteenvaihto hukkuu jonnekin.
Naisviha ja -sorto on vakavampi ongelma ja siitä keskusteleminen on tärkeämpää kuin käydä akateemista väittelyä feminismin eri muodoista.
Mulla ei paljonkaan teoriatietoa feminismistä enkä oo lukenut juurikaan feministien kirjoja ym. Silti koen itseni feministinä, joka murtaa vanhoja roolimalleja miehistä ja naisista. Molemmat tuntuvat olevan aika hukassa rooliensa kanssa tänä päivänä.
Hukassapa hyvinkin, tässä on itsekukin. Tämä järjetön tietotulva ja vimakas yhteiskunnallinen murros on vaikeaa kaikille. on hienoa että feminstistinen ajattelutapa leviää, maailma sitä kautta avartuu ja muuttuu naisellisempia arvoja sisäistäväksi. Minä olen vain hieman kyyninen ja enemmän tasa-arvokysymyksissä toiminnan, yhteiskunnallisen ja poliittisen vaikuttamisen, kannalla. Siinä työssä ikävä kyllä romantiikka katoaa.Jatka sinä Martta linjallasi sinä luultavasti viet feminsmin aatetta paremmin eteenpäin, kun kaltaiseni teoreetikot.
Eiköhän meitä kaikkia tarvita ja kukin taaplaa tyylillään :)