Öljyisiä valheita
Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell esitti YK:n turvallisuusneuvostolle "uusia todisteita" maailman taivuttelemiseksi Irakin vastaisen sodan kannalle.
USA:n taktiikka panna Powell asialle oli epäilemättä oikea. George W. Bushin sanomanahan kaikki kuulostaa epäaidolta ja valheelliselta. Monet esimerkiksi Euroopassa kuvittelevat yhä, että Powell edustaa Bushin hallinnossa kyyhkyjä, vaikka hän on vain keskimääräistä ovelampi haukka. Viime viikkoina haukka on tosin alkanut kuoriutua ulos kyyhkyn höyhenistä.
Kaikkea mitä Powell turvallisuusneuvostossa sanoi, täytyy tarkastella siinä valossa, että USA valmistautuu hyökkäämään Irakin kimppuun riistääkseen sen öljyvarat ja vahvistaakseen hegemoniaansa ja että hyökkäyksen oikeuttamiseksi "todisteita" on kaivettava esiin vaikka kiven silmästä. Ei tunneta ainoatakaan USA:n valmistelemaa aggressiota tai salahanketta, jota ei olisi pohjustettu tehtailemalla myöhemmin valheellisiksi osoittautuneita "todisteita". Powellin sanomisiin on sovellettava kahta kriteeriä: Puhuiko hän totta ja antoiko hänen puheensa perusteita sodalle?
Powell maalasi puheessaan kuvan Irakin järjestelmällisestä salailusta ja jarrutuksesta. Väitettyjen siepattujen puhelinkeskustelujen avulla hän syytti irakilaisia virkailijoita YK:n asetarkastajien huijaamisesta ja sanoi Irakin soluttavan ja vakoilevan heitä ja kätkevän asiakirjoja.
Powellin väitteitä kannattaa verrata asetarkastajien johtajan Hans Blixin tuoreisiin lausuntoihin. Hänen viime viikolla esittämässään raportissa ei väitetty, että irakilaiset olisivat pyrkineet järjestelmällisesti estämään tarkastuksia. Blix kiisti väitteet, että irakilaiset piilottelevat todisteita.
Hän torjui arvelut, joiden mukaan hänen organisaatioonsa olisi soluttauduttu. Hän ei tiennyt yhtään luotettavaa todistetta siitä, että irakilaisia tiedemiehiä olisi viety salaa pois maasta tai estetty tapaamasta tarkastajia. Blixillä ei ollut myöskään mitään tietoa "salaisista" asevarastoista ja -laitteista.
Powell todisteli myös, että Irakin YK:lle toimittama aseselonteko on epätäydellinen. Hän viittasi muun muassa siirrettävien biologisten aseiden laboratorioiden olemassaoloon ja väitti satelliittikuvien osoittavan, miten irakilaiset siirtävät materiaalia pois tarkastuskohteista. Hän toisti Bushin väitteen, jonka mukaan kemiallisia ammuksia sekä suuria määriä pernarutto-, sinappikaasu- ja VX-aineksia on selvittämättä.
Näitäkin väitteitä tarkasteltaessa kannattaa muistaa USA:n itse myöntäneen, että sen satelliittikuvat samoin kuin siepatut puhelinkeskustelut ovat avoimia useammalle kuin yhdelle tulkinnalle. USA on nyt enemmän tai vähemmän tunnustanut olleensa väärässä väittäessään, että Irakilla on aktiivinen ydinohjelma. Irak väittää, että sen kadoksissa olevat kemialliset ja biologiset ainekset ovat tuhoutuneet tai hajonneet luonnollisella tavalla jo kauan sitten. Koska paljon tästä informaatiosta on vanhaa, vuodelta 1998 tai sitä edeltävältä ajalta, on helppo epäillä, ettei Irak ole täysin rehellinen. Toisaalta näyttää todennäköiseltä, että sen syntejä on liioiteltu.
Powell turvautui myös jälleen väitteisiin, joiden mukaan Irakilla olisi yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin, myös al-Qaidaan. Mitään yhteyttä al-Qaidaan ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan, eivätkä edes USA:n tiedustelupalvelut usko siihen. Bushin tuoreimman puheen jälkeen monet tutkivat journalistit ovat perusteellisesti selvittäneet asiaa (mm. The Guardian 30.1., The Observer 2.2.) eivätkä ole pitäneet väitettä Irakin ja al-Qaidan yhteyksistä lainkaan uskottavana. Kyse onkin vain kömpelöstä propagandasta.
Se Powellin puheen totuusarvosta. Entä antoiko puhe perusteita sodalle?
Powell ei kyennyt esittämään mitään varsinaista "savuavaa asetta", jota voitaisiin käyttää tekosyynä hyökkäyksen aloittamiselle. USA on koko ajan tulkinnut YK:n turvallisuusneuvoston marraskuista päätöslauselmaa niin, että siinä uhatut "vakavat seuraukset" ovat yhtä kuin vihreä valo hyökkäykselle. Epäilemättä Irakilla on parantamisen varaa toimiakseen päätöslauselman edellyttämässä "täydessä yhteistoiminnassa" asetarkastajien kanssa. Mutta perusasia, jonka USA on pyrkinyt sotkemaan, on kuitenkin kysymys siitä, muodostaako Irak välittömän vaaran USA:lle vai ei. Jokainen tietää, ettei muodosta. Ajatuskin on naurettava. Niinpä USA:n ja sen liittolaisten sotatoimille ei ole mitään oikeutettuja ja laillisia perusteita. (ES)
Yhdysvaltain ulkoministeri Colin Powell esitti YK:n turvallisuusneuvostolle "uusia todisteita" maailman taivuttelemiseksi Irakin vastaisen sodan kannalle.
USA:n taktiikka panna Powell asialle oli epäilemättä oikea. George W. Bushin sanomanahan kaikki kuulostaa epäaidolta ja valheelliselta. Monet esimerkiksi Euroopassa kuvittelevat yhä, että Powell edustaa Bushin hallinnossa kyyhkyjä, vaikka hän on vain keskimääräistä ovelampi haukka. Viime viikkoina haukka on tosin alkanut kuoriutua ulos kyyhkyn höyhenistä.
Kaikkea mitä Powell turvallisuusneuvostossa sanoi, täytyy tarkastella siinä valossa, että USA valmistautuu hyökkäämään Irakin kimppuun riistääkseen sen öljyvarat ja vahvistaakseen hegemoniaansa ja että hyökkäyksen oikeuttamiseksi "todisteita" on kaivettava esiin vaikka kiven silmästä. Ei tunneta ainoatakaan USA:n valmistelemaa aggressiota tai salahanketta, jota ei olisi pohjustettu tehtailemalla myöhemmin valheellisiksi osoittautuneita "todisteita". Powellin sanomisiin on sovellettava kahta kriteeriä: Puhuiko hän totta ja antoiko hänen puheensa perusteita sodalle?
Powell maalasi puheessaan kuvan Irakin järjestelmällisestä salailusta ja jarrutuksesta. Väitettyjen siepattujen puhelinkeskustelujen avulla hän syytti irakilaisia virkailijoita YK:n asetarkastajien huijaamisesta ja sanoi Irakin soluttavan ja vakoilevan heitä ja kätkevän asiakirjoja.
Powellin väitteitä kannattaa verrata asetarkastajien johtajan Hans Blixin tuoreisiin lausuntoihin. Hänen viime viikolla esittämässään raportissa ei väitetty, että irakilaiset olisivat pyrkineet järjestelmällisesti estämään tarkastuksia. Blix kiisti väitteet, että irakilaiset piilottelevat todisteita.
Hän torjui arvelut, joiden mukaan hänen organisaatioonsa olisi soluttauduttu. Hän ei tiennyt yhtään luotettavaa todistetta siitä, että irakilaisia tiedemiehiä olisi viety salaa pois maasta tai estetty tapaamasta tarkastajia. Blixillä ei ollut myöskään mitään tietoa "salaisista" asevarastoista ja -laitteista.
Powell todisteli myös, että Irakin YK:lle toimittama aseselonteko on epätäydellinen. Hän viittasi muun muassa siirrettävien biologisten aseiden laboratorioiden olemassaoloon ja väitti satelliittikuvien osoittavan, miten irakilaiset siirtävät materiaalia pois tarkastuskohteista. Hän toisti Bushin väitteen, jonka mukaan kemiallisia ammuksia sekä suuria määriä pernarutto-, sinappikaasu- ja VX-aineksia on selvittämättä.
Näitäkin väitteitä tarkasteltaessa kannattaa muistaa USA:n itse myöntäneen, että sen satelliittikuvat samoin kuin siepatut puhelinkeskustelut ovat avoimia useammalle kuin yhdelle tulkinnalle. USA on nyt enemmän tai vähemmän tunnustanut olleensa väärässä väittäessään, että Irakilla on aktiivinen ydinohjelma. Irak väittää, että sen kadoksissa olevat kemialliset ja biologiset ainekset ovat tuhoutuneet tai hajonneet luonnollisella tavalla jo kauan sitten. Koska paljon tästä informaatiosta on vanhaa, vuodelta 1998 tai sitä edeltävältä ajalta, on helppo epäillä, ettei Irak ole täysin rehellinen. Toisaalta näyttää todennäköiseltä, että sen syntejä on liioiteltu.
Powell turvautui myös jälleen väitteisiin, joiden mukaan Irakilla olisi yhteyksiä kansainväliseen terrorismiin, myös al-Qaidaan. Mitään yhteyttä al-Qaidaan ei kuitenkaan ole pystytty osoittamaan, eivätkä edes USA:n tiedustelupalvelut usko siihen. Bushin tuoreimman puheen jälkeen monet tutkivat journalistit ovat perusteellisesti selvittäneet asiaa (mm. The Guardian 30.1., The Observer 2.2.) eivätkä ole pitäneet väitettä Irakin ja al-Qaidan yhteyksistä lainkaan uskottavana. Kyse onkin vain kömpelöstä propagandasta.
Se Powellin puheen totuusarvosta. Entä antoiko puhe perusteita sodalle?
Powell ei kyennyt esittämään mitään varsinaista "savuavaa asetta", jota voitaisiin käyttää tekosyynä hyökkäyksen aloittamiselle. USA on koko ajan tulkinnut YK:n turvallisuusneuvoston marraskuista päätöslauselmaa niin, että siinä uhatut "vakavat seuraukset" ovat yhtä kuin vihreä valo hyökkäykselle. Epäilemättä Irakilla on parantamisen varaa toimiakseen päätöslauselman edellyttämässä "täydessä yhteistoiminnassa" asetarkastajien kanssa. Mutta perusasia, jonka USA on pyrkinyt sotkemaan, on kuitenkin kysymys siitä, muodostaako Irak välittömän vaaran USA:lle vai ei. Jokainen tietää, ettei muodosta. Ajatuskin on naurettava. Niinpä USA:n ja sen liittolaisten sotatoimille ei ole mitään oikeutettuja ja laillisia perusteita. (ES)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mitä järkeä on täällä Suomessa tutkia suurennuslasilla, kuinka "laillinen" Liittouman isku Irakiin oli, kun pääasia, eli verisen Saddamin hallinnon kaataminen saatiin toteutumaan.
Tuntuu kyyniseltä pohtia, oliko Irakiin hyökkääminen laillista vai ei, kun jokainen lisäpäivä diktatuurissa olisi aiheuttanut syyttömille irakilaisille mittaamatonta kidutusta ja kuolemaa.
Kenenkä asialla Lainaajakin on?
http://www.journalistiliitto.fi/journalisti/arkisto/92003/uutis/dyke.htm