Silloin kun pääoma liikkuu yli rajojen, niin kuin EU:n sisämarkkinoiden toteuttamisen jälkeen tapahtuu, suhteellisen edun periaate ei enää päde.
Sen sijaan on voimassa absoluuttinen etu. Tämä merkitsee sitä, että pääoma siirtyy aina sinne, missä voitot ovat suurimmat ja samalla sitä, että vapaakauppa ei suinkaan hyödytä kaikkia osapuolia.
Väite, että EU:n sisämarkkinoihin kuuluminen toisi Suomeen investointeja lisääviä pääomia, on perusteeton siihen asti, kunnes työvoimakustannukset on Suomessa laskettu niin alhaisiksi, että pääomanomistajien voitot muodostuvat täällä suuremmiksi kuin muualla.
Niin kuin tiedetään, työvoimakustannukset ovat riippuvaiset työpalkasta työaikaan verrattuna sekä työnantajalta perittävistä sosiaalimaksuista.
EU:ssa toteutettu vapaan kilpailun oppi, kasvu-kilpailu-ismi, merkitsee sitä että oman maan hallituksen toimenpiteillä ei enää saa suosia oman maan yrityksiä. EU:n osavaltiossa ei oman maan yritysten eikä oman kansantalouden suojaaminen voimakkaamma kilpailulta ja sen muodostamalta uhalta ole sallittua siinäkään tapauksessa, että kyseessä olisi oman maan yritysten olemassaolo.
Kaikkihan myydään ja ajetaan alas hartiavoimin joka tapauksessa. Joku on jo todennut aivan oikein, että suomalainen EU-mielinen puoluevallan konsensus on vielä pahempaa kuin itse EU.
Kun nyrkkeilyssä tai painissa vain samaan painoluokkaan kuluvat ottelijat kilpailevat keskenään, EU:ssa toteutettu vapaan kilpailun periaate merkitsee sitä, että eri painoiset, siis esim. höyhensarjaan ja superraskaaseen sarjaan kuuluvat, ottelevat samassa kehässä ja ottelu saa kestää niin kauan kuin isompi on lyönyt pienemmän hengiltä, ellei tämä sitä ennen ole vapaaehtoisesti antautunut.
Tämän suuryrityksille edullisen mutta peitnen kannalta tuhoisan ja epähumaanin opin omaksuminen ja soveltaminen unionissa sopii varsin huonosti niiden yleisinhimillisten periaatteiden kanssa, joita se propagandassaan väittää edustavansa.
Vapaan kilpailun oppia, kasvu-kilpailu-ismiä ylimpänä taloudellisena toimintaperiaatteenaan julistavassa EU:ssa sekä pienet että keskisuuret yritykset ja kansantaloudet ovat ennen pitkää tuhoon tuomitut. Kun Suomen talouden tunnettuna heikkoutena on sen liian suuri yksipuolisuus ja riippuvuus metsäteollisuudesta, on selvää, että taloudellisen ja valtiollisen itsenäisyytensä menettäneen Suomen taloudesta tulee EU:n jäsenenä entistä yksipuolisempi, haavoittuvanpi ja heikompi.
Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, niin kuin Paasikivi aikoinaan korosti. Tämä koskee paitsi turvallisuus- myös talouspoliittisia realiteetteja. EU ei voi kovin kauan toimia suurpääoman omistajien ehdoilla, sillä suurtyöttömyys tulee luonnollisesti vähentämään kulutusta ja tuotteiden kysyntää, mikä merkitsee työttömyyden lisääntymistä entisestään.
Tämän vuoksi on ennen pitkää pakko palata keynesilaiseen talousoppiin eli osittaiseen valtiojohtoisuuteen. EU:ssa tämä voi merkitä vain epädemokraattisen keskushallinnon ja keskuspankin vapaan kilpailuvallan kustannuksella. Näin tullaan siihen, nikä EU-propagandistit 1990-luvun alussa tyrmäsivät mahdottomuutena: ei enää markkinavoimien ja vapaan kilpailun hallitsemaan unioniin, vaan yhtälailla epäinhimilliseen mutta myös keskitetysti ja byrokraattisesti johdettuun "puolisosialistiseen" suurvaltaa, jossa yksityisen kansalaisen asema on yhtä alistettu ja toivoton kuin missä tahansa epädemokraattisessa, totalitaarisessa järjestelmässä.
Sen sijaan on voimassa absoluuttinen etu. Tämä merkitsee sitä, että pääoma siirtyy aina sinne, missä voitot ovat suurimmat ja samalla sitä, että vapaakauppa ei suinkaan hyödytä kaikkia osapuolia.
Väite, että EU:n sisämarkkinoihin kuuluminen toisi Suomeen investointeja lisääviä pääomia, on perusteeton siihen asti, kunnes työvoimakustannukset on Suomessa laskettu niin alhaisiksi, että pääomanomistajien voitot muodostuvat täällä suuremmiksi kuin muualla.
Niin kuin tiedetään, työvoimakustannukset ovat riippuvaiset työpalkasta työaikaan verrattuna sekä työnantajalta perittävistä sosiaalimaksuista.
EU:ssa toteutettu vapaan kilpailun oppi, kasvu-kilpailu-ismi, merkitsee sitä että oman maan hallituksen toimenpiteillä ei enää saa suosia oman maan yrityksiä. EU:n osavaltiossa ei oman maan yritysten eikä oman kansantalouden suojaaminen voimakkaamma kilpailulta ja sen muodostamalta uhalta ole sallittua siinäkään tapauksessa, että kyseessä olisi oman maan yritysten olemassaolo.
Kaikkihan myydään ja ajetaan alas hartiavoimin joka tapauksessa. Joku on jo todennut aivan oikein, että suomalainen EU-mielinen puoluevallan konsensus on vielä pahempaa kuin itse EU.
Kun nyrkkeilyssä tai painissa vain samaan painoluokkaan kuluvat ottelijat kilpailevat keskenään, EU:ssa toteutettu vapaan kilpailun periaate merkitsee sitä, että eri painoiset, siis esim. höyhensarjaan ja superraskaaseen sarjaan kuuluvat, ottelevat samassa kehässä ja ottelu saa kestää niin kauan kuin isompi on lyönyt pienemmän hengiltä, ellei tämä sitä ennen ole vapaaehtoisesti antautunut.
Tämän suuryrityksille edullisen mutta peitnen kannalta tuhoisan ja epähumaanin opin omaksuminen ja soveltaminen unionissa sopii varsin huonosti niiden yleisinhimillisten periaatteiden kanssa, joita se propagandassaan väittää edustavansa.
Vapaan kilpailun oppia, kasvu-kilpailu-ismiä ylimpänä taloudellisena toimintaperiaatteenaan julistavassa EU:ssa sekä pienet että keskisuuret yritykset ja kansantaloudet ovat ennen pitkää tuhoon tuomitut. Kun Suomen talouden tunnettuna heikkoutena on sen liian suuri yksipuolisuus ja riippuvuus metsäteollisuudesta, on selvää, että taloudellisen ja valtiollisen itsenäisyytensä menettäneen Suomen taloudesta tulee EU:n jäsenenä entistä yksipuolisempi, haavoittuvanpi ja heikompi.
Kaiken viisauden alku on tosiasioiden tunnustaminen, niin kuin Paasikivi aikoinaan korosti. Tämä koskee paitsi turvallisuus- myös talouspoliittisia realiteetteja. EU ei voi kovin kauan toimia suurpääoman omistajien ehdoilla, sillä suurtyöttömyys tulee luonnollisesti vähentämään kulutusta ja tuotteiden kysyntää, mikä merkitsee työttömyyden lisääntymistä entisestään.
Tämän vuoksi on ennen pitkää pakko palata keynesilaiseen talousoppiin eli osittaiseen valtiojohtoisuuteen. EU:ssa tämä voi merkitä vain epädemokraattisen keskushallinnon ja keskuspankin vapaan kilpailuvallan kustannuksella. Näin tullaan siihen, nikä EU-propagandistit 1990-luvun alussa tyrmäsivät mahdottomuutena: ei enää markkinavoimien ja vapaan kilpailun hallitsemaan unioniin, vaan yhtälailla epäinhimilliseen mutta myös keskitetysti ja byrokraattisesti johdettuun "puolisosialistiseen" suurvaltaa, jossa yksityisen kansalaisen asema on yhtä alistettu ja toivoton kuin missä tahansa epädemokraattisessa, totalitaarisessa järjestelmässä.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Voi kommunistiraukkaa, eikö Neuvostoliitto opettanut sulle mitään? En edes lukenut tuota juttua, miksi pitää olla keinotekoisia rajoja?
Jos et ole huomannut, pääoma virtaa rahoitusmarkkinoilla myös tänne päin.
Kommareille on omat palstat.
kun sut sai. Mikäs Neuvostoliitto se semmoinen on joka kuristaa ja puristaa eri maita ja kansoja ylikansalliseen tyranniaan.
Oletko tullut huomanneeksi OECD:n tilastoja ja sen sellaista faktaa, jossa todetaan että ainoastaan maailman köyhimpiin maihin lukeutuvaan Malin tasavaltaan tulee VÄHEMMÄN sijoituksia kuin tänne.
Pääomia menee vuosittain sadannen miljoonaa markkaa enemmän pois kuin tulee takaisin.
Neeeeeeeeext......
olla jostain muusta kuin kommunismista, lainaan
"Väite, että EU:n sisämarkkinoihin kuuluminen toisi Suomeen investointeja lisääviä pääomia, on perusteeton siihen asti, kunnes työvoimakustannukset on Suomessa laskettu niin alhaisiksi, että pääomanomistajien voitot muodostuvat täällä suuremmiksi kuin muualla.
Niin kuin tiedetään, työvoimakustannukset ovat riippuvaiset työpalkasta työaikaan verrattuna sekä työnantajalta perittävistä sosiaalimaksuista.
EU:ssa toteutettu vapaan kilpailun oppi, kasvu-kilpailu-ismi, merkitsee sitä että oman maan hallituksen toimenpiteillä ei enää saa suosia oman maan yrityksiä. EU:n osavaltiossa ei oman maan yritysten eikä oman kansantalouden suojaaminen voimakkaamma kilpailulta ja sen muodostamalta uhalta ole sallittua siinäkään tapauksessa, että kyseessä olisi oman maan yritysten olemassaolo.
Kaikkihan myydään ja ajetaan alas hartiavoimin joka tapauksessa"