(Kopio )
Laitan tämän kirjoituksen tällekkin palstalle.
Joulun historia 1998
Me nykypäivän suomalaiset tunnistamme joulun ensisijaisesti perhejuhlana, mutta varsin monet pitävät sitä yhä kristillisenä juhlapäivänä. Tämä kristillinen merkitys on kuitenkin suhteellisen nuori ja keinotekoinen, ja kristilliset yhteisöt ovatkin yksi toisensa jälkeen lakanneet juhlimasta sitä, koska se ei periaatteessa ole heidän uskontonsa sallima.
Mesopotamialainen Zagmuk
Muinaisen mesopotamialaisen näkemyksen mukaan, Marduk-jumala loi maailman ja ihmisen muodottomasta tyhjyydestä. Tämän tehdäkseen hänen täytyi taistella kaaoksen hirviöitä vastaan (mm. kuvan lohikäärme oikealla), jotta järjestys voittaisi. Mutta järjestyksestä tuli vaikea, sillä se väheni aina sadonkorjuun jälkeen vuoden loppua kohden. Sitten Mardukin täytyi taas taistella kaaoksen hirviöitä vastaan, jotta luonnon kuolemasta ei tulisi lopullinen. Täten taistelemalla vuosi toisensa jälkeen, joka kerta lähes häviten, hän aina uudisti maailman kukoistukseen.
Jokaisen ihmisen velvollisuutena oli auttaa tässä kykyjensä mukaan, ja hän teki sen panostamalla jumalansa palvontaan uudenvuoden juhlassa. Juhla kesti kaksitoista päivää, kuten kristitty joulukin. Uutenavuotena ihmisen piti saada aikaiseksi kaksi asiaa:
Puhdistaa itsensä menneen vuoden pahoista teoista
Uudistaa voima, jonka mennyt vuosi oli häneltä vienyt
Itsensä puhdistaminen pahoista teoista ei kuitenkaan ollut helppoa, vaan ihmisen piti löytää "korvike" itselleen, joka ottaisi vastuun kaikista hänen teoistaan. Tämä ongelma ratkaistiin ``syntipukin'' käyttämisellä. Kuninkaan, ja siis koko maan, synneistä vastasi tietysti kuninkaan syntipukki. Varsinainen kuningas luopui tuolloin kuninkuudestaan ja luovutti sen syntipukille. Ylipappi riisui vallan merkit oikealta kuninkaalta, joka polvistui Mardukin kuvan eteen ja vannoi, ettei ollut tehnyt mitään jumalaansa vastaan. Syntipukki sai nauttia kaikista virkansa oikeuksista ja nautinnoista päivän verran. Sen jälkeen hänet sitten tapettiin, jotta hän voisi kuninkaana seurata Mardukia Manalaan, taistellakseen hänen rinnallaan [Snodgrass]
Tätä kutsuttiin Zagmuk-juhlaksi. Persialaiset ja babylonialaiset juhlivat vastaavaa sacaea-juhlaa. [Snodgrass].
Roomalaisten Saturnalia
Sacaean juhlinta siirtyi myöhemmin Kreikkaan, jossa sitä juhlittiin vanhan ylijumala Kronoksen kunniaksi. Kronoksen syrjäytti myöhemmin hänen oma lapsensa Zeus. Roomalaiset omaksuivat tämän mallin, samastaen Kronoksen vanhaksi maanviljelyksen jumalakseen Saturnukseksi (lat. satus, siemennys, kuvassa planeetta Saturnus) ja Zeuksen pääjumala Jupiteriksi. Sacaeta vastasi Roomassa Saturnalia.
Saturnuksen vaimo oli Ops, sadonkorjuun jumalatar, ja hänen tunnetuimmat lapsensa Jupiter, Ceres ja Juno. Hän loi legendaarisen Kultaisen Ajan, jonka muistoksi "myöhemmin" vietettiin Saturnalia-juhlaa joulukuun 17. päivänä. Saturnalia oli vuoden suurimpia tapahtumia. Se oli alunperin vain yhden päivän mittainen, mutta myöhemmin pidennettiin kolmen, viiden, ja lopulta seitsemän päivän mittaiseksi. Saturnalia aloitti juhlajakson, joka päättyi uudenvuodenjuhlaan, tammikuun kalendeihin. Juhlajakson puolivälissä oli 25. joulukuuta.
Saturnalian ajaksi keskeytettiin kaikki kaupankäynti ja käytännössä kaikki muukin työnteko, ja orjat saivat tuona aikana olla tasavertaisia isäntiensä kanssa. Paikat koristeltiin laakeriseppelein ja viheriöivillä puunoksilla. Sytytettiin kynttilöitä ja lamppuja, sillä pimeyden henget pelkäsivät valoa. Korkeille paikoille sytytettiin kokkoja vahvistamaan Aurinkoa. Meidän nykypäiväin ``jouluhenkemme'' on lähtöisin juuri näiltä ajoilta.
Aluksi suoritettiin muodollinen uhri Saturnuksen temppelissä, mutta päinvastoin kuin normaaleissa Roomalaisissa riiteissä Kreikkalaiseen tyyliin paljain päin. Seuraavaksi oli vuorossa suuri juhlapäivällinen, johon pukeuduttiin kevyesti, käyttäen päähineenä pehmeää hiippalakkia, pilei, joka oli vapaan miehen tunnus. Pilei voidaan nähdä meidän tonttulakkimme esikuvana. Aterian päätteeksi kaikki huusivat "Hoo Saturnalia!" Taloudesta saatettiin valita saturnalicius princeps, saturnalian herra, jolle annettiin oikeus käskeä muita. Moraalisiin rajoituksiin suhtauduttiin avomielisemmin ja ihmiset vaihtoivat lahjoja keskenään, erityisesti viimeisenä päivänä. Tyypillisiä lahjoja olivat sigillariat, pienet savinuket, lapsille ja cerei, kynttilät, aikuisille. [Mythica] [Bruma] [Snodgrass-3].
Juhlastaan huolimatta Saturnuksesta itsestään ei tullut kovinkaan suosittua Roomassa.
Kalendit
Kuukauden ensimmäisiä päiviä kutsuttiin kalendeiksi (kalendae) ja tammikuun kalendit (kolme päivää) päättivät jouluajan. Tuonakin aikana paikat olivat vihreästi koristeltuja ja ihmiset antoivat lahjoja toisilleen. [Snodgrass-3].
Poseidea
Muita vähäisempiä juhlia oli mm. kreikkalainen Poseidea, jota vietettiin 23. joulukuuta, eli kreikkalaisittain 8. poseideonia, Poseidonin kuuta. Huolimatta Poseidonin normaalista roolista merten valtiaana, hänen nimensä saattaa merkitä Maan Herraa (Doorien Poteidon, Potei Dan), joka olisi yhteensopivaa Saturnuksen kanssa maan jumalattaren, Rhean, puolisona. [Bruma]
Larentalia
Joulukuun 23. päivänä Acca Larentian (ehkä kreikan akko, naurettava nainen, tai sanskriitin akka, äiti) juhla. Täten Acca Larentia voisi olla Mater Larum, suojelushenkien äiti, muilta nimiltään Lara, Larunda, Larentina ja Mania. Rooman syntytarinan mukaan Larentia toimi Romuluksen ja Remuksen kasvattiäitinä, tai joidenkin lähteiden mukaan oli itse naarassusi. Tästä syystä häntä on juhlittu prostituoituna. Tässä juhlassa häntä kuitenkin juhlitaan jumalallisten lasten vanhempana, siten vanhempain-riittinä (Parentalia). [Bruma, LSJ s.v. akko; SFR 210-2]
Bruma
Mitra uhraamassa härkää
Talvipäivänseisaus on nykykalenterissa 21.-23. joulukuuta, mutta vanhassa roomalaisten käyttämässä juliaanisessa kalenterissa se oli vasta 25. päivä. Tätä päivää kutsuttiin nimellä Bruma, lyhin päivä. Se oli Sol Invictuksen, voittamattoman auringon, uskonnon juhlapäivä, jona Aurinko osoitti olevansa yhä voittamaton. Tämä uskonto oli melko läheinen samoihin aikoihin vallinneen Mitra-uskonnon kanssa, joka saapui Persiasta Syyrian kautta ja saavutti suosiota erityisesti kolmannella vuosisadalla, keisari Aurelianuksen myötä. Se oli hyvin suosittu Roomassa, erityisesti roomalaisten sotilaiden keskuudessa, kunnes kristinusko lopulta syrjäytti sen. [Bruma, OCD s.v. Sol; SFR 212]
Germaanis-Skandinaavinen Yule - Jul - Joulu
Pohjois-Euroopan Kelttiläisillä ja Skandinaavisissa alueilla vuoden katsottiin muodostavan kahdeksankapulaisen "pyörän". Uusivuosi ajoitettiin useimmiten Kekriin, nykyiseen kristilliseen pyhäinmiestenpäivään. 21.-23. päivä Joulukuuta oli kuitenkin talvipäivänseisaus, jota vietettiin hyvin samankaltaisesti kuin muinaisessa Roomassa. Norjalaiset kutsuivat tätä nimellä Jule (engl. Yule, ruots. Jul), joka tarkoitti pyörää, ja jota vietettiin joulukuun 25. päivästä tammikuun 6. asti, siis kuten me nykyään vietämme Jouluamme.
Germaanit, Gallit ja Britonit viettivät Roomalaiseen tapaan Brumaliaa 25. päivänä. Sitä kutsuttiin monilla nimillä, kuten Jiuleis ja Guili. Suurin osa perinteestä oli siis tullut Roomalaisten tuomana heidän valloittaessaan Länsi-Euroopan n. 70eaa-300jaa.
Sen voidaan katsoa olleen Thorin (kuva oikealla), Skandinaavisen pääjumalan, juhla. Toisaalta sitä juhlittiin Thorin isän, viisaan Odinin (kuva alla) juhlana, joka on taas samaistettavissa Saturnukseen Jupiterin isänä. Jupiter ja Thor olivat hyvin samanlaisia - molemmat olivat jumalista vahvimmat ja molempien symbolina oli salama. Odin on yhdistettävissä myös Germaaniseen Wotan-viisaudenjumalaan sekä myös Suomalaiseen Väinämöiseen. He kaikki olivat hyvin samankaltaisia viisaita miehiä kristillisten tietäjien, Roomalaisen Merkuriuksen, Kreikkalaisen Hermeksen ja Egyptiläisen Thothin tapaan. Kolminaisuus viisas isä - jumalatar - valon poika tuntuisi siis olevan havaittavissa hyvin monessa vanhassa uskonnossa.
Joulupölkyn polttaminen on vanha germaaninen ja kelttiläinen tapa. Tavallaan se vastasi meidän joulukuustamme, paitsi että koko puu poltettiin jouluaatton ja joulupäivän aikana. Pölkyn äärellä tehtiin ennustuksia ja sen katsottiin olevan suojauksena pahoja henkiä vastaan. Se oli tavallaan sisätilaversio kokosta, sillä talven kylmyydessä ei juhlintaa haluttu pitää ulkosalla. Puusta säästettiin aina oksa, jolla voitiin seuraavana vuonna sytyttää taas seuraava puu. Muutenkin tämän puun jäänteillä uskottiin olevan maagisia voimia. Joulupölkky oli yleensä tehty punatammesta, mutta myös orjanlaakerin, mistelin, männyn, kuusen ja katajan ikivihreät oksat olivat erityisen arvostettuja, sillä kun lehtipuut lakastuivat Auringon hiivuttua, ikivihreissä puissa Aurinko edelleen eli. Siten niitä saatettiin käyttää Auringon voiman symboleina pimeyden henkien torjumisessa. [Harmon]
Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita myös egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä. Puunpalvonta, joka oli yleistä eurooppalaisten pakanoiden keskuudessa, säilyi kristinuskon valloituksen jälkeenkin esimerkiksi skandinaviassa, jossa talo ja lato koristeltiin uutenavuotena ikivihreillä paholaisen poispelottamiseksi. Se säilyi edelleen perinteenä laittaa joulupuu talon sisälle tai edustalle, jota seurattiin myös Saksassa. Joulukuusen nykymuoto on kuitenkin lähtöisin Saksasta, jossa kuusi pystytettiin jouluna symboloimaan paratiisin tiedon puuta. Siihen ripustettiin muun muassa omenoita (syntiinlankeemuksen symboli) ja öylättejä (katumuksen symboli).
Jouluateriaan kuuluu Pohjoismaissa erottamattomana osana Joulukinkku, joka alunperin oli luultavimmin Odinin porsas, joka syötiin hänen kuolleille sankareille järjestämissään pidoissa. Odinin pyhän juoman, siman, juominen on nykyään tavallista ainoastaan Vappuna, mutta ruotsalaisperäinen glögi kyllä korvaa sen talven kylmyydessä hyvin.
Kristusmessu
Me nykysuomalaiset tunnemme joulun parhaiten sen kristillisen perinteen kautta. Ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt juhlivat lähinnä vain pääsiäistä, Jeesuksen kuoleman ja jälleensyntymän juhlaa. Olihan pääsiäinen myös juutalaisten suurin juhlapäivä.
Isis ja Horus
Tarina Jeesuksen syntymästä on - mielenkiintoista kyllä - vanhempi, kuin Jeesus itse. Selkeitä esikuvia Jeesuksen syntymätapahtumalle on esimerkiksi egyptiläisen Horus-jumalan syntymä Isis-jumalattaren toimesta. Tuolta ajalta (n. 3000eaa-400jaa) on muun muassa lukuisia patsaita, joissa Isis imettää Horus-lasta (kuva oikealla). Isiksen palvonta oli hyvin yleistä melko pitkään kreikkalais-roomalaisilla alueilla, Välimeren seudulla. Isiksen temppelit muuttuivat vähitellen, katolisen kirkon pakon edessä, Neitsyt Marian luostareiksi. Toinen selkeä Jeesuksen syntymän esikuva on Mithra.
Kristityiltä meni melko pitkään asettaa kristuksen syntymä nykyiseen ajankohtaan. Heillä oli ollut perinne, jonka mukaan Maria synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta ei päästy yksimielisyyteen ennen, kuin vasta vuonna 320 jaa. Katoliset kirkkoisät valitsivat tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä ilmeisimmin korvatakseen roomalaisten pakanallisen ``voittamattoman auringon syntymäpäivän'' (dies natalis solis invicti) ja kelttien ja saksien joulun.
Vähitellen 25. joulukuuta sai kannatusta, kunnes vuonna 529 siitä tuli yleinen juhlapäivä. Konstantinopolista käsin hallinnut kristitty keisari Justinianus kielsi tuolloin kaiken työn ja kaupanteon (paitsi kokeilta, leipureilta ja muilta vastaavilta). Bragan kirkolliskokous kielsi vuonna 563 paastoamisen joulupäivänä, ja neljä vuotta myöhemmin Toursin kirkolliskokous julisti 25. päivän ja sitä seuraavat 12 päivät pyhäksi juhla-ajaksi. Nykymaailma on jo tästä perinteestä luopunut, mikä voi harmittaa nykyihmistä, joka joutuu menemään töihin vain parin lomapäivän jälkeen.
Armenian kirkko ei hyväksynyt 25. päivää missään vaiheessa Jeesuksen syntymäpäiväksi, vaan pitäytyy tammikuun 6. päivässä, meidän loppiaisessamme. Sen jälkeen, kun Justinianus oli vahvistanut joulun vieton Itä-Roomassakin, juhlittiin siellä loppiaisena Jeesuksen kastetta. Lännessä taas juhlittiin loppiaisena itämaan tietäjien vierailua Jeesuslapsen luona.
Katolisen kirkon valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi oli vähintään yhtä tuulesta temmattu kuin hänen syntymävuotensakin, jonka historiallisten lähteiden mukaan oli pakko ajoittua vuosille 4-8 "ekr" ollakseen edes jotenkin yhdenpitävä Raamatun kanssa. Yleensä Jeesuksen syntymäpäiväksi arvioidaan loppukesä tai syksy. Pääsyynä joulukuun 25. päivän valitsemiselle oli kuitenkin vanhojen pakanallisten juhlien korvaaminen "oikeaoppisella" juhlalla. Katolinen kirkko käytti samaa menetelmää lukuisien muidenkin juhlapäivien kohdalla (Pääsiäinen, Kynttiläpäivä, Kekri, jne.). Tämä menetelmä havaittiin tehokkaaksi käännytettäessä pakanoita kristinuskoon. Vanhoja temppeleitä ja perinteitä ei yleensä tuhottu, vaan niiden merkitys vain muutettiin. Kristilliset siis muokkasivat vanhasta valon jumalan jälleensyntymäjuhlasta oman valon jumalansa syntymäjuhlan.
Tämä pakanallinen toiminta ei kuitenkaan jäänyt kirkonkaan piirissä huomiotta. 1500-luvulla John Calvin, Roomalais-Katolisen kirkon pappi, yritti suorittaa uskonpuhdistuksen kristillisten juhlapäivien suhteen, sillä erityisesti vanha testamentti varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja (5. Moos 12:30, Jer. 10:2) [Reed]. Myös Martti Luther vastusti joulua kiivaasti, samoin puritaanit Yhdysvalloissa; joulu oli 1600-luvulla jopa laiton esimerkiksi Bostonissa muutaman vuosikymmenen ajan.
Joulu Suomessa
Vanhoissa Suomalaisissa perinteissä oli marraskuun ensimmäisenä päivänä - tai sitä edeltävänä iltana - vietetty kekri vuoden suurimpia juhlia. Se oli tuolloin sekä sadonkorjuun, että uudenvuodenjuhla. Kekri kulki pitkään joulun rinnalla, mutta väistyi kuitenkin vähitellen, kristillisen kirkon vallan vakiintumisen myötä. Monet kekrin perinteet, kuten kinkku, juomat ja ennustukset, ovat myöhemmin siirtyneet joko joulunviettoon tai nykyiseen uuteenvuoteen. Esimerkiksi Pellon jumala seisoo yhä joulupöydässä, sen joululeivässä, jonka jotkut yhä koristavat tähkin. [Vaismaa]
Työpaikoilla vietettävät pikkujoulut muodostuivat perinteeksi vasta 1920-luvulla, ylioppilaiden toimesta. Kone Oy oli ensimmäisiä tämän tavan omaksuneita yrityksiä.
Tämän päivän pakanajoulu
Eri kansoilla siis oli monia Auringon syntymäpäiviä, tai "uudenvuodenpäiviä". Ajan myötä vähitellen kaikki alkoivat luultavimmin viettää toistensa juhlapäiviä hieman eri nimillä ja merkityksillä ja näin saimme varsin monta hyvin samankaltaista ja -merkityksistä juhlapäivää: kekrin, joulun, uudenvuoden ja pääsiäisen.
Myös nykypakanat juhlivat joulua auringon syntymäpäivänä ja perhejuhlana.
Uskonnoton perhejuhla
Vaikka kuvaukset näistä vanhoista joulun ja uudenvuoden eri versioista tuntuvat päällisinpuolin olevan hyvin uskonnollispohjaisia, ei tämä välttämättä ole kovinkaan oikea kuva. Esimerkiksi roomalaisilla oli saturnalian vietossa vain suhteellisen lyhyt uskonnollinen alkuosa; loppu oli perhejuhlaa ja iloista ja rauhallista joulunviettoa, kuten meilläkin.
Vaikka monet uskonnot ovatkin todenneet joulun hyväksi ajaksi viettää uskonnollista juhlaa, ei joulu itse tarvitse uskontoa.
Laitan tämän kirjoituksen tällekkin palstalle.
Joulun historia 1998
Me nykypäivän suomalaiset tunnistamme joulun ensisijaisesti perhejuhlana, mutta varsin monet pitävät sitä yhä kristillisenä juhlapäivänä. Tämä kristillinen merkitys on kuitenkin suhteellisen nuori ja keinotekoinen, ja kristilliset yhteisöt ovatkin yksi toisensa jälkeen lakanneet juhlimasta sitä, koska se ei periaatteessa ole heidän uskontonsa sallima.
Mesopotamialainen Zagmuk
Muinaisen mesopotamialaisen näkemyksen mukaan, Marduk-jumala loi maailman ja ihmisen muodottomasta tyhjyydestä. Tämän tehdäkseen hänen täytyi taistella kaaoksen hirviöitä vastaan (mm. kuvan lohikäärme oikealla), jotta järjestys voittaisi. Mutta järjestyksestä tuli vaikea, sillä se väheni aina sadonkorjuun jälkeen vuoden loppua kohden. Sitten Mardukin täytyi taas taistella kaaoksen hirviöitä vastaan, jotta luonnon kuolemasta ei tulisi lopullinen. Täten taistelemalla vuosi toisensa jälkeen, joka kerta lähes häviten, hän aina uudisti maailman kukoistukseen.
Jokaisen ihmisen velvollisuutena oli auttaa tässä kykyjensä mukaan, ja hän teki sen panostamalla jumalansa palvontaan uudenvuoden juhlassa. Juhla kesti kaksitoista päivää, kuten kristitty joulukin. Uutenavuotena ihmisen piti saada aikaiseksi kaksi asiaa:
Puhdistaa itsensä menneen vuoden pahoista teoista
Uudistaa voima, jonka mennyt vuosi oli häneltä vienyt
Itsensä puhdistaminen pahoista teoista ei kuitenkaan ollut helppoa, vaan ihmisen piti löytää "korvike" itselleen, joka ottaisi vastuun kaikista hänen teoistaan. Tämä ongelma ratkaistiin ``syntipukin'' käyttämisellä. Kuninkaan, ja siis koko maan, synneistä vastasi tietysti kuninkaan syntipukki. Varsinainen kuningas luopui tuolloin kuninkuudestaan ja luovutti sen syntipukille. Ylipappi riisui vallan merkit oikealta kuninkaalta, joka polvistui Mardukin kuvan eteen ja vannoi, ettei ollut tehnyt mitään jumalaansa vastaan. Syntipukki sai nauttia kaikista virkansa oikeuksista ja nautinnoista päivän verran. Sen jälkeen hänet sitten tapettiin, jotta hän voisi kuninkaana seurata Mardukia Manalaan, taistellakseen hänen rinnallaan [Snodgrass]
Tätä kutsuttiin Zagmuk-juhlaksi. Persialaiset ja babylonialaiset juhlivat vastaavaa sacaea-juhlaa. [Snodgrass].
Roomalaisten Saturnalia
Sacaean juhlinta siirtyi myöhemmin Kreikkaan, jossa sitä juhlittiin vanhan ylijumala Kronoksen kunniaksi. Kronoksen syrjäytti myöhemmin hänen oma lapsensa Zeus. Roomalaiset omaksuivat tämän mallin, samastaen Kronoksen vanhaksi maanviljelyksen jumalakseen Saturnukseksi (lat. satus, siemennys, kuvassa planeetta Saturnus) ja Zeuksen pääjumala Jupiteriksi. Sacaeta vastasi Roomassa Saturnalia.
Saturnuksen vaimo oli Ops, sadonkorjuun jumalatar, ja hänen tunnetuimmat lapsensa Jupiter, Ceres ja Juno. Hän loi legendaarisen Kultaisen Ajan, jonka muistoksi "myöhemmin" vietettiin Saturnalia-juhlaa joulukuun 17. päivänä. Saturnalia oli vuoden suurimpia tapahtumia. Se oli alunperin vain yhden päivän mittainen, mutta myöhemmin pidennettiin kolmen, viiden, ja lopulta seitsemän päivän mittaiseksi. Saturnalia aloitti juhlajakson, joka päättyi uudenvuodenjuhlaan, tammikuun kalendeihin. Juhlajakson puolivälissä oli 25. joulukuuta.
Saturnalian ajaksi keskeytettiin kaikki kaupankäynti ja käytännössä kaikki muukin työnteko, ja orjat saivat tuona aikana olla tasavertaisia isäntiensä kanssa. Paikat koristeltiin laakeriseppelein ja viheriöivillä puunoksilla. Sytytettiin kynttilöitä ja lamppuja, sillä pimeyden henget pelkäsivät valoa. Korkeille paikoille sytytettiin kokkoja vahvistamaan Aurinkoa. Meidän nykypäiväin ``jouluhenkemme'' on lähtöisin juuri näiltä ajoilta.
Aluksi suoritettiin muodollinen uhri Saturnuksen temppelissä, mutta päinvastoin kuin normaaleissa Roomalaisissa riiteissä Kreikkalaiseen tyyliin paljain päin. Seuraavaksi oli vuorossa suuri juhlapäivällinen, johon pukeuduttiin kevyesti, käyttäen päähineenä pehmeää hiippalakkia, pilei, joka oli vapaan miehen tunnus. Pilei voidaan nähdä meidän tonttulakkimme esikuvana. Aterian päätteeksi kaikki huusivat "Hoo Saturnalia!" Taloudesta saatettiin valita saturnalicius princeps, saturnalian herra, jolle annettiin oikeus käskeä muita. Moraalisiin rajoituksiin suhtauduttiin avomielisemmin ja ihmiset vaihtoivat lahjoja keskenään, erityisesti viimeisenä päivänä. Tyypillisiä lahjoja olivat sigillariat, pienet savinuket, lapsille ja cerei, kynttilät, aikuisille. [Mythica] [Bruma] [Snodgrass-3].
Juhlastaan huolimatta Saturnuksesta itsestään ei tullut kovinkaan suosittua Roomassa.
Kalendit
Kuukauden ensimmäisiä päiviä kutsuttiin kalendeiksi (kalendae) ja tammikuun kalendit (kolme päivää) päättivät jouluajan. Tuonakin aikana paikat olivat vihreästi koristeltuja ja ihmiset antoivat lahjoja toisilleen. [Snodgrass-3].
Poseidea
Muita vähäisempiä juhlia oli mm. kreikkalainen Poseidea, jota vietettiin 23. joulukuuta, eli kreikkalaisittain 8. poseideonia, Poseidonin kuuta. Huolimatta Poseidonin normaalista roolista merten valtiaana, hänen nimensä saattaa merkitä Maan Herraa (Doorien Poteidon, Potei Dan), joka olisi yhteensopivaa Saturnuksen kanssa maan jumalattaren, Rhean, puolisona. [Bruma]
Larentalia
Joulukuun 23. päivänä Acca Larentian (ehkä kreikan akko, naurettava nainen, tai sanskriitin akka, äiti) juhla. Täten Acca Larentia voisi olla Mater Larum, suojelushenkien äiti, muilta nimiltään Lara, Larunda, Larentina ja Mania. Rooman syntytarinan mukaan Larentia toimi Romuluksen ja Remuksen kasvattiäitinä, tai joidenkin lähteiden mukaan oli itse naarassusi. Tästä syystä häntä on juhlittu prostituoituna. Tässä juhlassa häntä kuitenkin juhlitaan jumalallisten lasten vanhempana, siten vanhempain-riittinä (Parentalia). [Bruma, LSJ s.v. akko; SFR 210-2]
Bruma
Mitra uhraamassa härkää
Talvipäivänseisaus on nykykalenterissa 21.-23. joulukuuta, mutta vanhassa roomalaisten käyttämässä juliaanisessa kalenterissa se oli vasta 25. päivä. Tätä päivää kutsuttiin nimellä Bruma, lyhin päivä. Se oli Sol Invictuksen, voittamattoman auringon, uskonnon juhlapäivä, jona Aurinko osoitti olevansa yhä voittamaton. Tämä uskonto oli melko läheinen samoihin aikoihin vallinneen Mitra-uskonnon kanssa, joka saapui Persiasta Syyrian kautta ja saavutti suosiota erityisesti kolmannella vuosisadalla, keisari Aurelianuksen myötä. Se oli hyvin suosittu Roomassa, erityisesti roomalaisten sotilaiden keskuudessa, kunnes kristinusko lopulta syrjäytti sen. [Bruma, OCD s.v. Sol; SFR 212]
Germaanis-Skandinaavinen Yule - Jul - Joulu
Pohjois-Euroopan Kelttiläisillä ja Skandinaavisissa alueilla vuoden katsottiin muodostavan kahdeksankapulaisen "pyörän". Uusivuosi ajoitettiin useimmiten Kekriin, nykyiseen kristilliseen pyhäinmiestenpäivään. 21.-23. päivä Joulukuuta oli kuitenkin talvipäivänseisaus, jota vietettiin hyvin samankaltaisesti kuin muinaisessa Roomassa. Norjalaiset kutsuivat tätä nimellä Jule (engl. Yule, ruots. Jul), joka tarkoitti pyörää, ja jota vietettiin joulukuun 25. päivästä tammikuun 6. asti, siis kuten me nykyään vietämme Jouluamme.
Germaanit, Gallit ja Britonit viettivät Roomalaiseen tapaan Brumaliaa 25. päivänä. Sitä kutsuttiin monilla nimillä, kuten Jiuleis ja Guili. Suurin osa perinteestä oli siis tullut Roomalaisten tuomana heidän valloittaessaan Länsi-Euroopan n. 70eaa-300jaa.
Sen voidaan katsoa olleen Thorin (kuva oikealla), Skandinaavisen pääjumalan, juhla. Toisaalta sitä juhlittiin Thorin isän, viisaan Odinin (kuva alla) juhlana, joka on taas samaistettavissa Saturnukseen Jupiterin isänä. Jupiter ja Thor olivat hyvin samanlaisia - molemmat olivat jumalista vahvimmat ja molempien symbolina oli salama. Odin on yhdistettävissä myös Germaaniseen Wotan-viisaudenjumalaan sekä myös Suomalaiseen Väinämöiseen. He kaikki olivat hyvin samankaltaisia viisaita miehiä kristillisten tietäjien, Roomalaisen Merkuriuksen, Kreikkalaisen Hermeksen ja Egyptiläisen Thothin tapaan. Kolminaisuus viisas isä - jumalatar - valon poika tuntuisi siis olevan havaittavissa hyvin monessa vanhassa uskonnossa.
Joulupölkyn polttaminen on vanha germaaninen ja kelttiläinen tapa. Tavallaan se vastasi meidän joulukuustamme, paitsi että koko puu poltettiin jouluaatton ja joulupäivän aikana. Pölkyn äärellä tehtiin ennustuksia ja sen katsottiin olevan suojauksena pahoja henkiä vastaan. Se oli tavallaan sisätilaversio kokosta, sillä talven kylmyydessä ei juhlintaa haluttu pitää ulkosalla. Puusta säästettiin aina oksa, jolla voitiin seuraavana vuonna sytyttää taas seuraava puu. Muutenkin tämän puun jäänteillä uskottiin olevan maagisia voimia. Joulupölkky oli yleensä tehty punatammesta, mutta myös orjanlaakerin, mistelin, männyn, kuusen ja katajan ikivihreät oksat olivat erityisen arvostettuja, sillä kun lehtipuut lakastuivat Auringon hiivuttua, ikivihreissä puissa Aurinko edelleen eli. Siten niitä saatettiin käyttää Auringon voiman symboleina pimeyden henkien torjumisessa. [Harmon]
Ikivihreät puut ovat olleet ikuisen elämän symboleita myös egyptiläisten, kiinalaisten ja juutalaisten muinaisissa perinteissä. Puunpalvonta, joka oli yleistä eurooppalaisten pakanoiden keskuudessa, säilyi kristinuskon valloituksen jälkeenkin esimerkiksi skandinaviassa, jossa talo ja lato koristeltiin uutenavuotena ikivihreillä paholaisen poispelottamiseksi. Se säilyi edelleen perinteenä laittaa joulupuu talon sisälle tai edustalle, jota seurattiin myös Saksassa. Joulukuusen nykymuoto on kuitenkin lähtöisin Saksasta, jossa kuusi pystytettiin jouluna symboloimaan paratiisin tiedon puuta. Siihen ripustettiin muun muassa omenoita (syntiinlankeemuksen symboli) ja öylättejä (katumuksen symboli).
Jouluateriaan kuuluu Pohjoismaissa erottamattomana osana Joulukinkku, joka alunperin oli luultavimmin Odinin porsas, joka syötiin hänen kuolleille sankareille järjestämissään pidoissa. Odinin pyhän juoman, siman, juominen on nykyään tavallista ainoastaan Vappuna, mutta ruotsalaisperäinen glögi kyllä korvaa sen talven kylmyydessä hyvin.
Kristusmessu
Me nykysuomalaiset tunnemme joulun parhaiten sen kristillisen perinteen kautta. Ensimmäisillä vuosisadoilla kristityt juhlivat lähinnä vain pääsiäistä, Jeesuksen kuoleman ja jälleensyntymän juhlaa. Olihan pääsiäinen myös juutalaisten suurin juhlapäivä.
Isis ja Horus
Tarina Jeesuksen syntymästä on - mielenkiintoista kyllä - vanhempi, kuin Jeesus itse. Selkeitä esikuvia Jeesuksen syntymätapahtumalle on esimerkiksi egyptiläisen Horus-jumalan syntymä Isis-jumalattaren toimesta. Tuolta ajalta (n. 3000eaa-400jaa) on muun muassa lukuisia patsaita, joissa Isis imettää Horus-lasta (kuva oikealla). Isiksen palvonta oli hyvin yleistä melko pitkään kreikkalais-roomalaisilla alueilla, Välimeren seudulla. Isiksen temppelit muuttuivat vähitellen, katolisen kirkon pakon edessä, Neitsyt Marian luostareiksi. Toinen selkeä Jeesuksen syntymän esikuva on Mithra.
Kristityiltä meni melko pitkään asettaa kristuksen syntymä nykyiseen ajankohtaan. Heillä oli ollut perinne, jonka mukaan Maria synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta ei päästy yksimielisyyteen ennen, kuin vasta vuonna 320 jaa. Katoliset kirkkoisät valitsivat tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä ilmeisimmin korvatakseen roomalaisten pakanallisen ``voittamattoman auringon syntymäpäivän'' (dies natalis solis invicti) ja kelttien ja saksien joulun.
Vähitellen 25. joulukuuta sai kannatusta, kunnes vuonna 529 siitä tuli yleinen juhlapäivä. Konstantinopolista käsin hallinnut kristitty keisari Justinianus kielsi tuolloin kaiken työn ja kaupanteon (paitsi kokeilta, leipureilta ja muilta vastaavilta). Bragan kirkolliskokous kielsi vuonna 563 paastoamisen joulupäivänä, ja neljä vuotta myöhemmin Toursin kirkolliskokous julisti 25. päivän ja sitä seuraavat 12 päivät pyhäksi juhla-ajaksi. Nykymaailma on jo tästä perinteestä luopunut, mikä voi harmittaa nykyihmistä, joka joutuu menemään töihin vain parin lomapäivän jälkeen.
Armenian kirkko ei hyväksynyt 25. päivää missään vaiheessa Jeesuksen syntymäpäiväksi, vaan pitäytyy tammikuun 6. päivässä, meidän loppiaisessamme. Sen jälkeen, kun Justinianus oli vahvistanut joulun vieton Itä-Roomassakin, juhlittiin siellä loppiaisena Jeesuksen kastetta. Lännessä taas juhlittiin loppiaisena itämaan tietäjien vierailua Jeesuslapsen luona.
Katolisen kirkon valinta Jeesuksen syntymäpäiväksi oli vähintään yhtä tuulesta temmattu kuin hänen syntymävuotensakin, jonka historiallisten lähteiden mukaan oli pakko ajoittua vuosille 4-8 "ekr" ollakseen edes jotenkin yhdenpitävä Raamatun kanssa. Yleensä Jeesuksen syntymäpäiväksi arvioidaan loppukesä tai syksy. Pääsyynä joulukuun 25. päivän valitsemiselle oli kuitenkin vanhojen pakanallisten juhlien korvaaminen "oikeaoppisella" juhlalla. Katolinen kirkko käytti samaa menetelmää lukuisien muidenkin juhlapäivien kohdalla (Pääsiäinen, Kynttiläpäivä, Kekri, jne.). Tämä menetelmä havaittiin tehokkaaksi käännytettäessä pakanoita kristinuskoon. Vanhoja temppeleitä ja perinteitä ei yleensä tuhottu, vaan niiden merkitys vain muutettiin. Kristilliset siis muokkasivat vanhasta valon jumalan jälleensyntymäjuhlasta oman valon jumalansa syntymäjuhlan.
Tämä pakanallinen toiminta ei kuitenkaan jäänyt kirkonkaan piirissä huomiotta. 1500-luvulla John Calvin, Roomalais-Katolisen kirkon pappi, yritti suorittaa uskonpuhdistuksen kristillisten juhlapäivien suhteen, sillä erityisesti vanha testamentti varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja (5. Moos 12:30, Jer. 10:2) [Reed]. Myös Martti Luther vastusti joulua kiivaasti, samoin puritaanit Yhdysvalloissa; joulu oli 1600-luvulla jopa laiton esimerkiksi Bostonissa muutaman vuosikymmenen ajan.
Joulu Suomessa
Vanhoissa Suomalaisissa perinteissä oli marraskuun ensimmäisenä päivänä - tai sitä edeltävänä iltana - vietetty kekri vuoden suurimpia juhlia. Se oli tuolloin sekä sadonkorjuun, että uudenvuodenjuhla. Kekri kulki pitkään joulun rinnalla, mutta väistyi kuitenkin vähitellen, kristillisen kirkon vallan vakiintumisen myötä. Monet kekrin perinteet, kuten kinkku, juomat ja ennustukset, ovat myöhemmin siirtyneet joko joulunviettoon tai nykyiseen uuteenvuoteen. Esimerkiksi Pellon jumala seisoo yhä joulupöydässä, sen joululeivässä, jonka jotkut yhä koristavat tähkin. [Vaismaa]
Työpaikoilla vietettävät pikkujoulut muodostuivat perinteeksi vasta 1920-luvulla, ylioppilaiden toimesta. Kone Oy oli ensimmäisiä tämän tavan omaksuneita yrityksiä.
Tämän päivän pakanajoulu
Eri kansoilla siis oli monia Auringon syntymäpäiviä, tai "uudenvuodenpäiviä". Ajan myötä vähitellen kaikki alkoivat luultavimmin viettää toistensa juhlapäiviä hieman eri nimillä ja merkityksillä ja näin saimme varsin monta hyvin samankaltaista ja -merkityksistä juhlapäivää: kekrin, joulun, uudenvuoden ja pääsiäisen.
Myös nykypakanat juhlivat joulua auringon syntymäpäivänä ja perhejuhlana.
Uskonnoton perhejuhla
Vaikka kuvaukset näistä vanhoista joulun ja uudenvuoden eri versioista tuntuvat päällisinpuolin olevan hyvin uskonnollispohjaisia, ei tämä välttämättä ole kovinkaan oikea kuva. Esimerkiksi roomalaisilla oli saturnalian vietossa vain suhteellisen lyhyt uskonnollinen alkuosa; loppu oli perhejuhlaa ja iloista ja rauhallista joulunviettoa, kuten meilläkin.
Vaikka monet uskonnot ovatkin todenneet joulun hyväksi ajaksi viettää uskonnollista juhlaa, ei joulu itse tarvitse uskontoa.
Vastaukset 10
Vanhimmat
linkki olisi riittänyt, sillä copy/paste ei paranna laatua tässäkään tapauksessa. Koska maha kuitenkin painaa tällä hetkellä sen verran, etten jaksa laahustaa pois koneen äärestä laitan jokusen kommentin.
>keinotekoinen, ja kristilliset yhteisöt ovatkin
>yksi toisensa jälkeen lakanneet juhlimasta
>sitä, koska se ei periaatteessa ole heidän
Joulua viettämättömiä yhteisöjä toki on, mutta sanavalinta antaa aivan väärän kuvan tilanteesta. Liekö tahallista tai ei, mutta tuosta saa sen kuvan, että "ei-joulua" liike olisi leviämässä. Tämähän ei sitten pidä paikkaansa. Jos Suomen Ev.Lut. kirkosta irroittautuu 50 hengen ryhmä ja se lopettaa joulun vieton, niin se ei tarkoita että kirkon puolella asiaa edes pohdittaisiin.
>Kuukauden ensimmäisiä päiviä kutsuttiin
>kalendeiksi (kalendae) ja
Kuukaudessa oli vain yksi kalendae.
>Kristityiltä meni melko pitkään asettaa
>kristuksen syntymä nykyiseen ajankohtaan.
>Heillä oli ollut perinne, jonka mukaan Maria
>synnytti lapsen 25. päivänä, mutta kuukaudesta
>ei päästy yksimielisyyteen ennen, kuin vasta
>vuonna 320 jaa. Katoliset kirkkoisät valitsivat
>tuolloin kuukaudeksi joulukuun, mitä
>ilmeisimmin korvatakseen roomalaisten
>pakanallisen ``voittamattoman auringon
>syntymäpäivän'' (dies natalis solis invicti) ja
>kelttien ja saksien joulun.
Sen verran monta virhettä ja asioiden sotkemista, etten viitsi todeta kuin:poskelleen meni.
Poskelleenko meni? Noin ilmaiset asian kun tuo kirjoitukseni ei miellytä kristittyjä. Siis tyypillinen vastaus uskovaiselta ihmiseltä. ;)
oli kopio eikä sinun kirjoituksesi. Historiallisten virheiden osoittaminen ei riipu uskosta tai sen puutteesta. Tosiasioiden tunnustamatta jättäminen sen sijaan yleensä vaatii uskoa.
Näin luki alkukirjoituksen alussa.
"Joulun historia
Kirjoittanut: Ei-uskova, 24.12.2003 klo 20.11
(Kopio )
Laitan tämän kirjoituksen tällekkin palstalle."
-Etkö osaa lukea? Ei hän ole väittänyt sitä omaksi kirjoituksekseen, sinä katkera riitelevä uskis. Opettele ensin lukemaan ennenkuinauot tyhjää päätäsi. ;)
Voisitko kirjoittaa omin sanoin mitä halusit sanoa? En jaksanut lukea noin pitkää ilmeisesti muiden tuottamaa tekstiä.
niin sitten et jaksa.
Kirjoitit
"Voisitko kirjoittaa omin sanoin mitä halusit sanoa? En jaksanut lukea noin pitkää ilmeisesti muiden tuottamaa tekstiä."
En voi enkä halua kirjoittaa omilla sanoillani.
Johan sanoin kirjoitukseni alussa että se on kopio
Kirjoitin (kopio). Oliko tuo niin vaikeata tajuta? Jos et jaksa lukea niin jätä, minua ei laiskuutesi ja haluttomuutesi lukea viestiäni häiritse ollenkaan.
Ohje sinulle: Lue sellaista mikä sinua kiinnostaa. Jätä muut lukematta.
Artikkeli joulusta käsittelee joulun historiaa. Sinä ehkä voisit ilmaista omilla sanoillasi joulun historian minulle? Voitko? Jään odottamaan ,mielenkiinnolla kirjoitustasi.
Minulla ei ole mitään sanottavaa joulun historiasta, mutta kiinnostuin vähän siitä mitä sinulla olisi ollut. Mutta en jaksanut lukea niin pitkää tekstiä.
ei ole kiinnostusta joulun historiaan. Jos tuo kopio ei kelpaa, niin sitten ei. Sittenpähän et tiedä joulun historiasta juuri mitään kun et kerran viitsi sitä lukea. Omahan on asiasi.
Kun kopion laittaa tänne, silloin on tarkoitus keskustella kopion antamasta esitteestä. Etkö tuota vielä tiennyt? Vai oletko uskovainen ja et pitänyt tekstistä? Taidat olla uskovainen, se selittäisi laiskuutesi lukea tuollaista tekstiä. ;) Eihän tuon teksti todellakaan ole raamatullista.
kirjoitustasi. Ethän pahastu?
27. 12. 2003 HERRAN KANSA EI VIETTÄNYT JOULUA * VUODENVAIHTEESEEN VAROITUS TERRORISMISTA * ILMESTYSKIRJAN NÄKÖKULMAT YHTEENSOPIVIA
HERRAN KANSA EI VIETTÄNYT JOULUA
CHRISTMAS JA LEHTIMAJANJUHLA
Yle TV uutiset 22. 12. 2003 kertoi, miten Suomessa Herran kansa ei vietä joulua. Uutinen koski Pyhäselän Suhmurassa vaikuttavaa Herran kansa -nimistä uskonyhteisöä, mikä syntyi 1900-luvun alussa Karjalan kannaksella saarnaaja Pekka Mikkosen (1863-1936) toimesta. Mikkonen oli lähtöisin baptisteista.
Herran kansalla voidaan tarkoittaa myös meitä kaikkia uskon tiellä kulkevia. Pääsääntöisesti ymmärrämme, ettei meidän pidä viettää joulua eikä juhlia Herran syntymää. Raamattu varoittaa omaksumasta pakanallisia tapoja eikä Martti Lutherkaan hyväksynyt joulun viettoa. Toki ymmärrämme kirkon yrityksen tehdä kansasta uskovia kastelemalla ja opettamalla pitämään pakanalliset juhlat uusin keksiminsä nimityksin.
JUL ELI JOULU
Oulu on pian ovella, otsikoin 15. 12. tarkoittaen, että tuo Suomen puoliväli viittaa vuosiviikon puoliväliin ensin keväällä 2004 ja sitten keväällä 2011. Oulu ruotsiksi ULeoborg. Liekö Oulu-nimen taustalla todellakin joulu, ruotsiksi jul. Suomalaisen joulun taustalla on ruotsalainen jul tai sitä kautta tanskalainen Hjul. Internetsivulla Mistä joulu on peräisin sanotaan, että "muinaiseen Baabelin uskontoon ja auringonpalvontaan kuului myös aurinkovaunut. Aurinkokultti levisi myös Pohjolaan. Siitä on todisteena arkeologisissa kaivauksissa eräästä suosta Tanskassa löydetyt auringonvaunut. Auringonvaunujen pyörä symbolisoi aurinkoa ja sitä kutsuttiin muinaisissa pohjoismaiden germaanisissa kielissä, niin kuin nykyäänkin, nimellä HJUL. Tästä on tullut sana JUL eli JOULU."
Mistä joulu on peräisin -kirjoitukset Suomen netissä ovat peräisin? Keijo Lindemanin kirjasta Apostolinen seurakunta sivu 268. Siellä kerrotaan varsin laajasti joulun pakanallisesta alkuperästä. "Baabelin kuningas Semiramis määräsi myöskin, että tulisi viettää hänen poikansa Tammuksen eli ruumiillistuneen auringonjumala Nimrod/Baalin syntymäjuhlaa. Hän asetti joulukuun 25. päivän Tammuksen syntymäpäiväksi".
Tuohon samaan langenneena Teofilus Antiokialainen noin v. 175 väitti Jeesuksen syntyneen 25. joulukuuta. Ilmeisesti jopa 200-luvun profeetallinen oppi-isäni Hippolytos (hippolyt.htm) oli katsonut Jeesuksen syntyneen 25. 12. Mutta hänhän ei ollut kaikessa oikeassa vaan siinä, että sijoitti Daniel 9:27:n meidän aikaamme ja hänhän vasta alkoi tehdä pesäeroa seurakunta ulkopuolelle kirkon.
CHRISTMAS
White Christmas. Valkoista Kristus-messua. Ei häivääkään tanskalaisesta aurinkopyörästä. Yhteisenä piirteenä kuitenkin päivä 25. 12. ja Keijo Lindeman on saanut Christmasin syntytarinan kuulostamaan todella inhottavalta. Ensin kerrotaan miten katoliset papit uskovat leivän ja viinin olevan oikeasti Kristuksen ruumis ja veri ja sitten ensimmäinen sellainen messuaminen johti Christmasin tuloon: "Vuonna 394 jKr. joulukuun 24. ja 25. päivän välisenä yönä, siis messua Kristukselle, englanniksi Mass of Christ. Tästä tulee englanninkielinen joulua tarkoittava nimitys Christmas."
Otin esille Encyclopedia Americanani ja katsoin siitä mitä se sanoo Christmaksesta. Tässä kuva sen sanomisista: christmas.jpg.
Vanhassa englannissa joulu esiintyy muodossa yule, josta tulee jouluhalon englantilainen nimi Yule log. Joku etsi sivuiltani joulu-sanaa latinaksi. Luke 2:11: quia natus est vobis hodie salvator qui est Christus Dominus in civitate David. (teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa.) natus est = syntynyt on. Latinassa joulu-sana tulee syntyä-verbistä. Natale hilare = joulua hyvää. Ranskan Noël ja isä joulu Papa Noël joulupukki, vaikka isä paavin harhaoppia koko hyvää juolua kaikilla kielillä.
Keijo Lindemanin kirjan kanssa olen samaa mieltä pääsiäisestä; Kristus haudattiin keskiviikkona klo 18 ja Hän ylösnousi klo 18 lauantaina. Kristuksen syntymähetkeä arvelen pari viikkoa aikaisemmaksi kuin Lindeman, joka katsoo, että Lehtimajanjuhlan aikaan, ja minä, että lähempänä juutalaisvuoden vaihdetta silloin syyskuussa, joka tapauksessa syksyllämme. En minä vaan mm. Moshe Zew ja Keijo Lindeman vaativat juutalaisten juhlien noudattamista seurakunnassa. Kristus ihmisistä jaloin, Jumala. 26. 12. 2003 HV
VUODENVAIHTEESEEN VAROITUS TERRORISMISTA
World put on year-end terror alert. Olin varoittanut iskusta vuodenvaihteen tienoilla ennen kuin nyt läntisen maailman tiedustelupalvelut varoittavat mahdollisesta terrori-iskusta siihen aikaan. WTC:n iskun edellä kirjoitin Jumalan jos Hän Perkele olisi iskevän kaksoistorniin, jossa eri rapuissaan vastustajani ulkoministeri Tuomioja ja skeptikko Mäkelä asuvat. Ruotsin ulkoministeriin kohdistuneen iskun edellä olin kirjoittanut, että silloin Suomen ulkoministeri joutuisi tulisille hiilille niinkuin sitten itkikin. Nyt maailmakin alkoi toistaa varoitustani (!) ja kohdistaa huolensa läntiseen maailmaan. Ikäänkuin olisi käsittänyt, että minä "varoitan väärään suuntaan". Joka tapauksessa minun Raamatun selityksen tulkinnassani siihen aikaan varsinkin Putin on vaarassa pudota mainiten jopa asiaan osallisen: Zhirinovski.
MAALISKUULLA 2004 MOSKOVASSA
Venäjällä presidentinvaalit ovat vuonna 2008, mutta myös jo maaliskuussa 2004, josta on pidetty selvänä, että Putin valitaan uudelleen. Mutta niiden toteutumiseen odotetulla tavalla en voi uskoa. Olenhan vuosia etukäteen ilmoittanut senkin, että Moskovassa viimeisenä hallitsijana ja vuoteen 2014 saakka tulee olemaan Gorba eikä hän tule valtaan vaaleilla vaan juonilla ja ajankohtakin ilmeisesti alkaen maaliskuusta 2004. Asiaan tulee liittymään Daniel 11:21 ja Daniel 7:24. Mitä tarkalleen ottaen tapahtuukin, en ollut yhden kerran arvannut vähän sinne päin vaan ENNALTATIENNYT kaiken aikaa ja jo 25 vuotta ja seuraavan vuosikymmenenkin Messiaan näkyvään paluuseen saakka MAAILMASSA PARHAITEN. Suomessa yksikään ei ollut lähellekään oikea profeetta paitsi MINÄ! Siinä sitä minää taas oli, mutta missä muka olit sinä? Parasta huonoimmaksi haukkuvien kuorossa kenties? 25. 12. 2003 Harri Veijonen
ILMESTYSKIRJAN NÄKÖKULMAT YHTEENSOPIVIA
Tässä linkki mainitsemalleni Osmo Haaviston sivulle, minkä lopussa olevia nimiä en haluaisi soimata: Osmo Haavisto, Juhani Aitomaa, Kai Antturi, Toivo Haapala, Pertti Hänninen, Jouko Mustila, Jouko Rajala, Pirkko Säilä, Eero Junkkaala, Jukka Koistinen, Leo Meller, Seppo Norjanen, Jouni Turtiainen. Noiden kanssako meidän ei pidä olla missään tekemisissä, kun he eivät halua olla missään tekemisissä ICEJ:n kanssa?
Minua ei ehkä pidetä sovinnaisena, mutta kyllä mielestäni kiista on turha ja täydellisesti sovittavissa! Nuo henkilöt ovat ymmärtäneet asioita puutteellisesti. Ei ICEJ:tä ja kristillistä sionismia pidä vastustaa siksi, että sillä on vaikeuksia evankelioida evankelioimistaan vastustavia juutalaisia. Juutalaisten paluu omaan maahansa ja heidän kääntymisensä kulkevat käsi kädessä eikä kumpaakaan aluetta pidä väheksyä.
Niin muodoin minä teen aloitetta siihenkin, että Osmo Haavisto, Juha Partanen ja kumppanit voivat pitää näkämyksensä, että Ilmestyskirja toteutui ja toteutuu Kristuksen jälkeisessä historiassa. Minä pysyn Novuminkin mainitsemassa opissa, että Daniel 9:27 muodostaa Ilmestyskirjan kronologiset puitteet eli varsinkin Jerusalemin valerauhasopimuksesta Messiaan näkyvään paluuseen oleva aika ja ilmeisesti yksi vuosiviikko. Kunpa kaikki vielä ymmärtäisivät, ettei toinen näkemys sulje toista pois!
Ennaltatiedetyt vuodet 2004-2014 sivuni esittää Danielin kirjan toteutumista. Danielin kirjan ennustukset toteutuivat ja toteutuvat peräti ensin päivinä historiassa, sitten vuosina historian kuluessa ja lopulta nyt alkavat toteutua jälleen päivinä meidän ajassamme! Kolme näkökulmaa, joista mikään ei sulje toistaan pois! Niin että kaikille hyvää ja lämmintä joulumieltä väittämättä yhden näkökulman omaksuneita harhaoppisiksi. On kysymys siitä, että katsotaan Kirjaa vain yhdestä näkökulmasta eikä kaikista, joista tulisi. Kaikille oikein hyvää joulun aikaa ja siunattua uutta vuotta 2004! http://go.to/veijonen