olenko mä oikeesti rakastunu?

Kyl sä voit olla rakastunut (mun näkemysten perusteella) mut sitä, et rakastat sä sitä (tätä et muistaaxeni kysyny) en osaa sanoo. Mut toi uusi tunne on aika mahtava,eikö? sen mäkin tunnen just nyt TÄÄLLÄ *käsi vasemmalla rinnalla*. Mun kundikamu on tuonu tän tunteen.Ja mä luulen (?) rakastavani sitä... Mut kuka lopulta tietää mitä on rakkaus? Mitä exäs puheisiin tulee,se saattaa olla mustis vaa... PIDÄ JÄTKÄSTÄ KII!

hei, luin juttusi ja tuli mieleen oma nuoruus. silloin sitä rakastui useammankerran kuukaudessa ja joka kerta tuntui, että jalat lähtee alta. nyt hieman vanhempana ja pettymyksiä kokeneena olen tullut siihen tulokseen, että ne nuoruuden "rakkaudet" olivat voimakkaita tuntemuksia, mutta ei kuitenkaan niin syviä, että voisin kutsua niitä nimellä rakkaus.
rakkaus on jotain todella ainutlaatuista ja sen kyllä tuntee, kun se kolahtaa kohdalle. sitä ei voi korvata toisella kohteella eikä sen tuomaa tuskaa voi unohtaa, sen voi vaan oppia sietämään.
elämässä tulee ihastuksia ja vihastuksia. ne kuuluu kaikki tähän meijän elämään ja niistä tulisi oppia. tämä elämä on ainutlaatuista ja sen vuoksi siitä tulisi nauttia. rakastakaamme itseämme, jotta voisimme rakastaa ja tulla rakastetuiksi

Pitää muistaa että olemme kaikki erilaisia. Luulen että tässä on nyt ehkä ihastumisesta kyse, eikä rakastumisesta...On perhosia masussa, naamassa loistaa hymy ja kaikki tuntuu niin ihanalta. En tarkoita että pitäisi ottaa iisimmin tai unohtaa tällaiset fiilikset, mutta tosiasia on että rakkaus on jotain niin voimakasta että paras on vaa pitää jalat tukevasti maassa. Ei tarvi negatiivinenkaa olla, mutta jos ihan ajattelee, niin ettei loukkaannu kannattaa kunnioittaa omia tunteita sekä tämän toisen ihmisen tunteita, ja se on molemminpuolista.