En tiijä, minne muuallekkaan laittaisin tämän viestin, joten kai tämä tänne kuuluu. Tämä viesti ei kyllä varsinaisesti kuoleman jälkeisiin liity paljoo, mutta olkoon. Tosin kuolemaan kylläkin.
Kun ihminen kuolee, kaikki itkevät, ovat surullisia, puhuvat VAIN hyvää vainajasta ja surkuttelevat. Mutta jos näin ei tee, ei itke, eikä mitään, niin ihminenhän on silloin tunteeton. Eikös näin ajatella? Mutta onko näin? Onko aina pakko itkeä ja olla masentunut, kun joku kuolee? Tuttuja ja sukulaisia on kuollut, enkä minä silleen tunne kovin surulliseksi itseäni. Minua ei itketä, tosin minulta ei ole kuollut ERITTÄIN lähi-ihmisistä ketään. Muutama viikko sitten kuoli eräs tunnettu nainen täälläpäin. Kaikki itkivät, vaikka kaikki eivät tunteneet häntä henk. kohtasesti. Lapset jäivät ilman vanhempia. Toki tämä on surullista lapsia kohtaan, mutta en vain itke. Kaverini ovat kuulemma käyneet tämän naisen haudalla ja itkeneet kaikki. Kävin minäkin, mutta en itkenyt. Tunsin toki jotakin surullista... Olenko tunteeton? En mielestäni. Miksi pitää aina itkeä, kun joku kuolee? Kaikki kuolevat, eikä sille mahda mitään. Minä ajattelen, että taivaassa nähdään, jos ei jouduta helvettiin. Jos tietää, että ihminen oli hyvä ennen kuin kuoli, uskoi Jumalaan (oli uskovainen), niin ei silloin tarvitse itkeä, sillä hänhän pääsee taivaaseen. Toisaalta me emme saa itse tuomita, kuka pääsee taivaaseen, kuka joutuu helvettiin. Jumala tekee sen. Mutta voimme kuvitella.
Eräs toinen tuttu kuoli monia monia vuosia sitten. Tämän hyvin läheinen ihminen, uskovainen, oli aivan maassa sen takia. Hän tuskin pystyi edes syömään! Sitten eräänä yönä hän näki nukkuessa tämän kuolleen, joka sanoi "minulla on kaikki hyvin". Tämä ei luultavasti ollut unta! Tämän jälkeen se läheinen ihminen alkoi syödä ja elää normaalisti.
Joten miksi murehtia kuollutta, jolla on kaikki hyvin kuolemisen jälkeen (taivaassa kenties vai "odotus tilassa" odottamassa tuomiota?)? Tiedän, kaikki eivät pääse taivaaseen. Niitä, jotka eivät pääse, käy sääliksi. Mutta he saavat syyttää itseään. Oma vika on, jos ei Jumalaan ja Jeesukseen usko. Ketään muuta ei voi syyttää kuin itseään.
kuolemaa tarvitsee itkeä?
12
2428
Vastaukset
- pellervo
Eli kun sulla ei ole ketään todella läheistä ihmistä kuollut. Jos olisi niin luultavasti itkemis- ja suremistodennäköisyys olisi suurempi. En mäkään vieraita ihmisiä sure juurikaan, kaikkihan täältä joskus lähtee. Ei todellakaan tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa jos ei silloin tunne surevansa kummemmin. Hyvin läheisen ihmisen kuolema on sitten ihan eri juttu.
- koko
...sitä välttämättä itke edes silloin, jos todella läheinen ihminen on kuollut, jos on sellainen "ei-nyyhky" ihminen. Ja moni tällainen ihminen ei yleensä halua itkeä pillittää muiden ihmisten nähden. Sitten kotona yksin, kun kukaan muu ei ole lähettyvillä. Jos ei itke, se ei tarkoita etteikö tuntisi surua jossain määrin. Toisilla on taas sellainen luonne, että jos on kuullut jostain surullisesta asiasta tai on hautajaisissa, niin tulee see "myötätunto itku" helposti.
- heimoha
Rehellisyys on mielestäni tärkeintä surussa, ei sitten minkäänlaista teeskentelyä.
Itsekkin itken joskus hautajaisissa "vain" kun näen muiden itkevän. Minne sitten kuoltuaan pääee, uskon samoin että itse sen määrää - omalla elämällään täällä maassa. - lisko
Uskon, että vainaja tulee kuoleman jälkeen pyörimään henkihahmossa niihin paikkoihin, missä on ollut eläessään ja tulee surulliseksi jos kaikki vaan itkee. Mä ainakin haluaisin nähdä ihmisten pitävän hauskaa ja muistelevan kaikkia hyviä asioita mitä tuli elävänä tehtyä. Sitä olis kiva katsella sitten kuoleman jälkeen eikä mitään yletöntä kyyneleitten vuodattelua.
- Eerika
...olin aivan lohduton. Isänikin oli näet kuollut. Tajusin myös selvemmin kuin koskaan, että itsekin kuolisin jonakin päivänä.
Äitini oli iloinen ja elämänhaluinen eikä varmaan olisi halunnut niin nuorena kuolla, jos häneltä olisi kysytty. Isääni en juuri itkenyt, koska pelkäsin häntä enimmäkseen. Hänellä näet oli periaatteena lyömällä kasvattaminen (Raamatusta, Salomonin sanalaskuista otettu periaate - "kuka vitsaa säästää, se vihaa lastaan" - "kuka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee" yms).
Eräänä yönä näin unta äidistäni: "Minulla on oikein hyvä olla", hän sanoi. Rauhoituin kummallisesti ja lakkasin suremasta. Tuntui, että en ollutkaan aivan kokonaan menettänyt äitiäni, vaan hän oli jossakin, toisessa ulottuvuudessa, ja voi hyvin. Se oli hyvin vaikuttava uni, hyvin todellinen.- nyyyyyyyh!
No ei tarvitse itkeä mutta, kyllä se vaan itkettää, ainakin jonkun rakkaan ihmisen kuolema :(
Mun mielestä jonkun rakkaan kuolema on hyvin hyvin vaikea hyväksyä vaikka kuolema kuuluukin elämään!
Se on niin sanankuvaamatonta kuinka se voi tehdä ihmisen surulliseksi.
jonkun rakkaan ihmisen kuolema on niin uskomatonta,sitä ei voi uskoa /tajua ettei sitä rakasta ihmistä enää ole olemassa :((
toivottavasti saan ainakin uudelleen tavata/nähdä oman kullan sitten kun mun aika tulee.. :(
hope so!! - surun ja toivon hetki
nyyyyyyyh! kirjoitti:
No ei tarvitse itkeä mutta, kyllä se vaan itkettää, ainakin jonkun rakkaan ihmisen kuolema :(
Mun mielestä jonkun rakkaan kuolema on hyvin hyvin vaikea hyväksyä vaikka kuolema kuuluukin elämään!
Se on niin sanankuvaamatonta kuinka se voi tehdä ihmisen surulliseksi.
jonkun rakkaan ihmisen kuolema on niin uskomatonta,sitä ei voi uskoa /tajua ettei sitä rakasta ihmistä enää ole olemassa :((
toivottavasti saan ainakin uudelleen tavata/nähdä oman kullan sitten kun mun aika tulee.. :(
hope so!!Minä menetin rakkaani kolme viikkoa sitten onnettomuudessa. Se henkinen tuska ja ikävä on niin sanoinkuvaamaton että sitä ei voi kukaan muu tajuta kuin saman kokenut. Ihminen, jonka kanssa olet elänyt lähes symbioosissa, fyysisesti ja henkisesti yhtä (olimme hullunrakastuneita toisiimme) ja yhtäkkiä toinen kuolee onnettomuudessa, SE ON HIRVEÄÄ. Kun menin häntä katsomaan kaksi päivää kuoleman jälkeen, en voinut päästää hänestä irti, yli puoli tunita vaan itkin ja silitin hänen hiuksia, yritin lämmittää hänen voimakkaita käsiään ja samalla yrittää tajuta että en enää koskaan saa kokea hänen lämpimiä käsiään ympärilläni lämmittämässä minua. En voi enää koskaan kokea sitä turvallisuuden tunnetta joka minulla oli iltaisin kun sain nukahtaa hänen syliinsä. Sen tajuaminen on rankinta. Tulevaisuus on lohduttoman tuntuista, meillä piti olla kesähäät ja olimme suunnitelmia täynnä. Kukaan, joka ei vastaavaa menetystä ole kokenut, ei voi ymmärtää sitä, miten henkisesti paha olla minulla on. Toivon, että saamme joskus taivaassa jatkaa sitä, mihin jäimme.
- Anonyymi
surun ja toivon hetki kirjoitti:
Minä menetin rakkaani kolme viikkoa sitten onnettomuudessa. Se henkinen tuska ja ikävä on niin sanoinkuvaamaton että sitä ei voi kukaan muu tajuta kuin saman kokenut. Ihminen, jonka kanssa olet elänyt lähes symbioosissa, fyysisesti ja henkisesti yhtä (olimme hullunrakastuneita toisiimme) ja yhtäkkiä toinen kuolee onnettomuudessa, SE ON HIRVEÄÄ. Kun menin häntä katsomaan kaksi päivää kuoleman jälkeen, en voinut päästää hänestä irti, yli puoli tunita vaan itkin ja silitin hänen hiuksia, yritin lämmittää hänen voimakkaita käsiään ja samalla yrittää tajuta että en enää koskaan saa kokea hänen lämpimiä käsiään ympärilläni lämmittämässä minua. En voi enää koskaan kokea sitä turvallisuuden tunnetta joka minulla oli iltaisin kun sain nukahtaa hänen syliinsä. Sen tajuaminen on rankinta. Tulevaisuus on lohduttoman tuntuista, meillä piti olla kesähäät ja olimme suunnitelmia täynnä. Kukaan, joka ei vastaavaa menetystä ole kokenut, ei voi ymmärtää sitä, miten henkisesti paha olla minulla on. Toivon, että saamme joskus taivaassa jatkaa sitä, mihin jäimme.
Tiedän tunteen. kihlattu kuoli 36 v. 24.10.20 .. elän kuin sumussa.. välillä parempia päiviä ..hetkiä. välillä huonompia.. tuntuu niin tyhjältä. olimme välillä paljon yhdessä . kun olin työttömänä _ lomautettuna...suru..ikävä on kova , mutta omalta osaltamelämä jatkuu..
- Olenko kummallinen?
Isäni kuoli kolme vuotta sitten. Hän oli hyvin rakas ja läheinen, mutta minulla on vieläkin sellainen olo kuin hän ei olisikaan kuollut. En ole itkenyt kertaakaan. Minulla ei edes ole paha mieli. Kohta isän kuoleman jälkeen näin unta, että itkin häntä kovasti, mutta kun heräsin kesken sen unen, en ollut valvetilassa yhtään surullinen. Sisarukseni ovat kertoneet itkeneensä. Silloin tällöin näen unta isästä. Unissa hän on iloinen, ja kohtaamisemme on lämmin. Kun käyn kotona, mikään muisto isästä ei itketä minua. Äiti huokailee ja muistelee isää, minusta ei tunnu miltään. Juttelen äidin kanssa isästä mutta en osaa ikävöidä. Kaikki tuntuu vain ihan neutraalilta. Kuitenkin olen hyvin tunteellinen ihminen. Uskon, että isä on muuttanut ihanaan paikkaan ja odottaa siellä meitä.
Olen lukenut, että tehokas epilepsialääkkeeni (KEPPRA) voi vaikuttaa tunteita lamaavasti. Ehkä selitys on siinä. Nuorempana käytin eri lääkkeitä, joista mikään ei ollut kovin tehokas. Silloin itkin kovasti, kun eräs tuttu nuori kuoli. En ole kuitenkaan koskaan itkenyt läheisen isoäitini kuolemaa, joka sekin tapahtui noiden tehottomien lääkkeiden aikaan. Olen etsinyt tällaista keskustelua kauan, ja vasta nyt se löytyi. Kiitoksia kaikille! Kun todella läheinen ihminen kuolee, kuten minulla, oma lapsi,
voi ulospäin näyttää tyyneltä, jopa välinpitämättömältä.
Se johtuu shokista, vaikka kuolema olisikin ollut tiedossa ja odotettavissa niin aina sitä toivoa elättelee viimeiseen asti.
Itselläni meni reilut puoli vuotta ennenkuin aloin kunnolla edes tajuta kuinka lopullinen asia kuolema on.
Kai mieli jotenkin kieltää päästämästä totuutta täysillä tietoisuuteen, se olisi liian raskas kestettäväksi.
Vieläkin, puolentoista vuoden päästä saatan ajatella tämä on poikani mieliruokaa, pitääkin soittaa että tulee syömään.
Näen usein unta että juttelen poikani kanssa, viimeksi hän oli aivan kuin terveenä ollessaan, puhuimme tavallisista asioista, jotenkin tiesin kuitenkin että hän on kuollut. Kysyin juuri ennen heräämistäni että koska taas tulet käymään luonani. Poikani sanoi tulevansa, mutta ei tiennyt koska.- tonttu ukot hyppikää
Ainakin kristittyjen pitäisi hyppiä ja nauraa ilosta hautajaisissa, mutta eivätpä näytä omia oppejaan toteuttavan.
- Anonyymi
Jos kyseenalaistat toisten totuuden, menetät oman totuutesi. Osa 2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18392690/jos-kyseenalaistat-toisten-totuuden-menetat-oman-totuutesi--osa-2
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18273516/ihmisen-metafyysinen-rakenne
Me kaikki tunnemme ihmisen anatomian, mutta entä metafyysinen rakenne?
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274310/ihmisen-metafyysinen-rakenne--osa-2
Toinen esimerkki. Tehdäkseni asian niin selväksi. Vertauskuvallisesti keho on auto. Sielu tämän hienojakoisen kehon kuoressa on tämän auton matkustaja. Jää vielä selvittämättä, kuka on tämän monimutkaisen koneen kuljettaja? Ilmeisesti ei sielu. Sillä jos me olisimme tämän kehon kuljettaja, kaikki tapahtuisi elämässämme täysin niin kuin olemme suunnitelleet. Ja niin ei aina tapahdu. Se tarkoittaa joitakin kohtalon käänteitä, joitakin olosuhteita, joita haluaisimme välttää, mutta meidän on pakko jäädä niihin. Eli sanomme: "Kohtalo on johtanut..." tai minulle on tapahtunut jotakin..... tai jokin kohtalon voima. Eli tiettyyn pisteeseen asti minulla on vapaus, menen näin tai näin, mutta siinä on myös välttämättä jokin ennakointielementti ja tunnemme, että elämässämme on jokin muu voima, jotkut olosuhteet tai kohtalo, joka saa meidät toimimaan toisin kuin haluaisimme.
Nämä ovat siis vertauskuvallisia esimerkkejä.
https://keskustelu.suomi24.fi/t/18274383/hienojakoinen-keho
Mitä tarkoitetaan hienojakoisella keholla, Minulta on kysytty siitä täällä tällä palstalla. Tämä viestiketju on siis ikään kuin täydennys tähän viestiketjuun: ”Ihmisen metafyysinen rakenne”.
Siis yksityiskohtaisemmin siitä, mitä hienojakoinen keho on, koska on hyvin tärkeää ymmärtää erot, nähdä sielun ja hienojakoisen kehon väliset erot. Valitettavasti ihmiset sekoittavat usein nämä käsitteet.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Marin on ehkä maailman kaunein "Nelikymppinen"
Marinin julkaisu on saanut yli 68 500 tykkäystä. Postauksen kommenttikentässä ylistetään paljon Marinin kauneutta, jota3272752Vernu Vasunta
On mahotonta miten marjanpoimijoita on kohdeltu! Eikö paremmalla kohtelulla olisi saanut paremman tuloksen?922063En kelpaa sinulle
Varattuna - olen sinulle ongelma. Eroaminen vuoksesi voi olla turhaa, sillä me ei puhuta, kun olen varattu ja kumpikin v1201600Taidat vanhempi nainen
Haluta sen tien itsellesi. juokse vaan karkuun ! Pahentaa vaan asiaa.Pitäs toimia ihan toisin päin731144- 711012
- 61983
Voi nainen...
Kun luovutit meistä liian aikaisin, just kun aloin oppimaan sinua. Jos oisin alussa jo lukenut aiheesta oisin voinut toi41940Venäjä aikoo yksipuolisesti muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa
Venäjä aikoo muuttaa rajalinjauksia Suomenlahden itäosassa Venäjän saarten eteläpuolella. Ylen jutussa kerrotaan mm.143883Suomi lähettää tarkkailijoita merialueelle
Venäjä on ilmoittanut aikovansa ylittää Suomen merialueen rajat kysymättä lupaa kertomalla että Suomen merialueen raj290832- 40744