Tätä kärsimyksen ongelmaa on maailmassa valtavasti pohdittu. Monet syyttävät Jumalaa näistä kärsimyksistä. Jos Jumala kerran on kaikkivaltias, miksi Hän ei puutu näihin valtaviin ongelmiin ?
Tämä on varsin hankala kysymys, johon ei ole helppoa vastata. Tähän liittyy niin paljon voimakkaita tunteita varsinkin niitten kohdalla, jotka todella kärsivät, että vastaaminenkin pelottaa. Raamatussakin on paljon rehellisiä kysymyksiä ja jopa vihaisia rukouksia (Job, Daavid, Jeremia, ym.) Uskovaisetkaan eivät siis aina ole kärsimysten ulkopuolella. Kärsimys usein nostaa vihaa, katkeruutta jopa raivoa, mikä itse asiassa pahentaa tilannetta ja saa usein aikaan ketjureaktioita, joita kukaan ei pysty pysäyttämään. Nämä negatiiviset ihmisten reaktiot eivät ole kuitenkaan mikään uhka Jumalalle.
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista. Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Tämä oli ote kirjoituksesta "Miksi juuri kristillinen usko ?" linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell
Sieltä löytyy enemmän mm. tässä mainitusta vapaasta tahdosta sekä vastauksia moniin tämän ajan kysymyksiin koskien kristillistä uskoa
Tämä on varsin hankala kysymys, johon ei ole helppoa vastata. Tähän liittyy niin paljon voimakkaita tunteita varsinkin niitten kohdalla, jotka todella kärsivät, että vastaaminenkin pelottaa. Raamatussakin on paljon rehellisiä kysymyksiä ja jopa vihaisia rukouksia (Job, Daavid, Jeremia, ym.) Uskovaisetkaan eivät siis aina ole kärsimysten ulkopuolella. Kärsimys usein nostaa vihaa, katkeruutta jopa raivoa, mikä itse asiassa pahentaa tilannetta ja saa usein aikaan ketjureaktioita, joita kukaan ei pysty pysäyttämään. Nämä negatiiviset ihmisten reaktiot eivät ole kuitenkaan mikään uhka Jumalalle.
Kuitenkaan Jumalaa ei voi syyttää näistä asioista. Ne ovat sittenkin sen vapaan tahdon seurannaisia. Jumalan on ollut pakko antaa mahdollisuus siihen, että sitä voidaan käyttää väärin toisen ihmisen vahingoittamiseksi. Vapaus merkitsee moraalista vastuuta myös toinen toisellemme, jolloin meillä on mahdollisuus rakastaa tai olla rakastamatta, tehdä hyvää tai tehdä pahaa. Vaihtoehtona olisi ollut luomisessa robottien teko, mutta silloin ei olisi ollut rakkautta tai mahdollisuutta siihen. Silloin ei olisi ollut myöskään rakastava Jumala.
Tämä oli ote kirjoituksesta "Miksi juuri kristillinen usko ?" linkissä :
http://www.nic.fi/~jlindell
Sieltä löytyy enemmän mm. tässä mainitusta vapaasta tahdosta sekä vastauksia moniin tämän ajan kysymyksiin koskien kristillistä uskoa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Teodikean ongelma ei ole noin yksinkertainen kuin mitä sinä annat ymmärtää. Kärsimys on mielestäsi vapaan tahdon seuraus. Korostat vapaata tahtoa ja mahdollisuutta tehdä uskon ratkaisu. Korostat myös, että Jumalaa ei voi syyttää kärsimyksestä. On myös kärsimystä, joka ei asetu mihinkään sinun maailmassasi ja josta ei ole ketään muuta syyttää kuin Jumala. On kuitenkin kärsimystä, joka ei johdu vapaasta tahdosta. (Holocaust on mielestäsi vapaan tahdon seuraus: juutalaiset valitsivat tuhon.) Ja on kärsimystä jonka hyväksyminen syyttämättä Jumalaa on siirtymistä valhemaailmaan.
Rakastava Jumala on ajattelemme me siitä mitä tahansa.
Hän on olemassa, on ollut aina ja tulee olemaan.
Huolimatta ihmisen rakkaudesta tai rakkaudettomuudesta, ihmisen vapaudesta tai ei vapaudesta.
Me ihmiset emme voi käsittää Jumalan ajatuksia kärsimyksestä emmekä mistään muustakaan, Jumalan ajatukset tästä maailmankaikkeudesta ovat meistä ja meidän ajatuksista tosi kaukana.
Jumala näkee tämän meidänkin maapallon niinkuin koko avaruudenkaikkeuden kokonaisuudessaan, sen alusta sen loppuun. Hän tietää siitä kaiken.
Jumalan todellisuus on ihan toisenlainen kuin meidän ihmisten.
Me emme voi syyttää Häntä mistään.
Sitä hyvää, mitä haluaisin tehdä en tee, vaan sitä pahaa, jota en halua tehdä sitä minä teen.
Meille on annettu usko, mutta sekin vain annettu, se on Jumalan suuri lahja meille. Emme pysty edes uskomaan ilman Jumalaa.