Niin saapui joulu taas kerran, mennen sitten taas menojaan. Monia mukavia ja kiireettömiä kahvihetkiä. Aamuin, illoin, ja muulloinkin. Toki muitakin mukavia hetkiä.
On nautinnollista uppoutua hyvään kirjaan, nyt kun en ole työpöytäni ääressä. Toinen käteni on kietoutunut mukin ympärille, mikä johtaa kahvin lämpöä sormiini. Aromikas tuoksu leijailee sieraimiini lempeästi, houkutellen minua luokseen, maistamaan...
Kahvin tuoksu ja lämpö palauttavat minut kirjan tarinasta maanpinnalle, tähän hetkeen. Katselen ikkunasta lumista maisemaa, kuin tomusokeria joulutortun päällä.
En kuitenkaan kuule iloista rusahdusta kun hampaasi haukkaavat rapeaa joulutorttua pöydän toisella puolella.
En voi kurottua pyyhkäisemään tomusokeria leualtasi, saaden samalla tekosyyn pyyhkäistä hyväillen pehmeää huultasi.
Hymysi kertoisi sinun tietävän että tomusokeri oli vain tekosyy päästä koskemaan sinua. Ehkä kaappaisit leikkisästi sormeni hampaittesi väliin ja pehmeät huulesi kietoutuisivat sormeni ympärille... ja hymyilisit ilkikurisesti.
Hymyilen itsekseni moisille ajatuksille, kaikkea sitä yksinäisenä kahvihetkinä mieleen tulee. Ajattelen samalla kun nostan kahvimukin huulilleni, ajatuksieni palatessa jo kirjan tarinaan, toiseen maailmaan. Kuitenkin, sinun ollessa koko ajan läsnä jossakin tietoisuuteni rajamailla, muistuttamassa olemassaolostasi...
On nautinnollista uppoutua hyvään kirjaan, nyt kun en ole työpöytäni ääressä. Toinen käteni on kietoutunut mukin ympärille, mikä johtaa kahvin lämpöä sormiini. Aromikas tuoksu leijailee sieraimiini lempeästi, houkutellen minua luokseen, maistamaan...
Kahvin tuoksu ja lämpö palauttavat minut kirjan tarinasta maanpinnalle, tähän hetkeen. Katselen ikkunasta lumista maisemaa, kuin tomusokeria joulutortun päällä.
En kuitenkaan kuule iloista rusahdusta kun hampaasi haukkaavat rapeaa joulutorttua pöydän toisella puolella.
En voi kurottua pyyhkäisemään tomusokeria leualtasi, saaden samalla tekosyyn pyyhkäistä hyväillen pehmeää huultasi.
Hymysi kertoisi sinun tietävän että tomusokeri oli vain tekosyy päästä koskemaan sinua. Ehkä kaappaisit leikkisästi sormeni hampaittesi väliin ja pehmeät huulesi kietoutuisivat sormeni ympärille... ja hymyilisit ilkikurisesti.
Hymyilen itsekseni moisille ajatuksille, kaikkea sitä yksinäisenä kahvihetkinä mieleen tulee. Ajattelen samalla kun nostan kahvimukin huulilleni, ajatuksieni palatessa jo kirjan tarinaan, toiseen maailmaan. Kuitenkin, sinun ollessa koko ajan läsnä jossakin tietoisuuteni rajamailla, muistuttamassa olemassaolostasi...
Vastaukset 9
Vanhimmat
...kuinka hyvin jo minut tunnetkin...
..sanoillasi sait taas sen aikaiseksi... Mielikuvamaailma sinkoutus omille raiteilleen ja väläytteli pitkin päivää kuvia sinusta, minusta ja pölysokerista ja tietysti sen aikaansaamasta sokerihumalasta....
Heissan JX
Kirjoittelet kauniisti unelmistasi...
taitaa tuo kahvinjuontisi olla sinulla tietynlainen inspiroiva tekijä.
Minäkin join juuri kupillisen ja täytynee sanoa, että hyvältä maistui.
Samalla lueskelin noita juttujasi menneeltä viikolta. Ja jokin sai minut vastaamaan sinulle,en edes tiedä mikä....
Minäkin unelmoin kaikista nuoista jutuista vuosi sitten, miltä tuntuu kun saat herätä ja käydä nukkumaan rakkaasi vierelle, viettää kiireettömiä aamuja yhdessä, nautiskella iltaisin toisen läheisyydestä, tuntea sen ihailevan katseen ja kosketuksen, jonka vain rakkaasi saa aikaan,viettää joskus laatuaikaa käyden ulkona (elokuvissa, syömässä, teatterissa, tanssimassa),jne... Listaa voisi jatkaa loputtumiin.
Kaikki kuitenkin loppuu aikanaan, sillä onhan sanottu, että rakkauden ensihuuma katoaa muutaman kuukauden kuluttua ja arki astuu mukaan kuvioihin. Ja niin kävi meillekin...on se niin väärin että vielä tälläkin iällä ei anneta toisen olla oma itsensä vaan ollaan tyytymättämiä, kun toinen ei olekkaan aivan se ihannenainen tai- mies, joksi toista luulit. Aina tulee ongelmia, mikset tee niin tai näin....
Toivon kuitenkin sinulle, että saat sen mistä haaveiletkin, mutta helpolla se ei tule, sillä onnistunut parisuhde vaatii paljon, saamista ja antamista, vapautta olla oma itsensä ja saada harrastaa omia juttuja ilman toisen mölöttämisiä, luottamusta, toisen huomioimista, kunnioitusta jne....
että se unelma nainen olis ikäänkuin ottanut sinun pötkäleen huliensa väliin,siis kuvainnollisesti.Vai mikä siinä oli se asian ydin....
Päivällä oli pääni kipeä. Mistä se voi johtua, ei minulla normaalisti? Sitten huomasin, aamukahvini jäi juomatta ja päiväkahvin juontikin venyi normaalia myöhemmäksi kun parin tyttäreni kanssa kiersin kauppoja. Voiko kahvista olla noin riippuvainen? Melkein uskon siihen koska kipukin hellitti, tosin joulutorttuni päällä ei ollut tomusokeria...
Kirjoituksesi JX, samoin kuin Unelmien kirjoittajan ajatukset menevät - suoraan sisimpääni. Minä olen sanaton. Olen muutaman vuoden juonut yksin kahvini, alussa suruissani, nyttemmin ja haaveillen ja unelmoiden. Joulun aika oli hurakkaa, uusi vuosi on hiljainen kun nuoret lähtivät mökille. Joskus hiljaisuus on hyvästä. Miksi minä huomaan ajatusteni taas palaavan tyhjään paikkaan vierelläni? Olen näköjään päässyt askeleen eteenpäin. Kun osaisi nauttia joka päivästä, pienistä asioista .. ennenkuin taas työt vievät enemmän aikaa päivästä. Elämä on sopeutumista, toisen huomioon ottamista, yhdessä kasvamista. Olemalla avoin toisen ajatuksiole ja teoille - yleensä kaikelle - on mahdoolisuus kasvaa ihmisenä.
Miten olisikaan ihana nauttia uuden vuoden vaihteen kahvit kaltaisesi seurassa. Yksi on vasta yksi.
Olen vielä puolittain unessani. Silmäluomeni värähtelevät ja suuni kääntyy hymyyn muistellessani unimaailmaani. Tunnen tuoksusi leijailevan ympärilläni. Piirität minut ja saat minut haluamaan itseäsi. Haluaisin heti tarttua sinuun ja viedä sinut huulilleni. Haluaisin, että valuisit sisimpääni ja täyttäisit minut joskus polttavallakin kuumuudellasi. Viivytän kuitenkin heräämisen hetkeä. Pitkitän nautinnollista raukeutta ja pakenen takaisin unen maailmaan. Kun viimein havahdun hereille, suuntaan ajatukseni sinuun ja yhteiseen aamuhetkeemme.
Olet siellä jo valmiina. Minun ei tarvitse muuta kuin pienellä kädenliikkeellä täyttää astiani. Istahdan vakiopaikalleni ikkunan ääreen. Siihen mistä näen pihan, koivut ja taivaan. Sitten otan sinut. Silloin olet minun – yksin minun. Kukaan muu ei sinuun saa koskea. Kukaan muu ei sinua saa maistella. Vielä yksi nuuhkaisu ja täyttymys. Ahhhh rakas rakas ystäväni! Kaikista uskollisin ja pyyteettömin ystäväni. Kaikki muut pettävät ja valehtelevat. Sinä et koskaan. En muita ystäviä tarvitse. Vain me kaksi. Sinä ja minä. Ikuisesti yhdessä. Amen.
Katselen vielä unisia silmiäsi pöydän yli,samalla valutan tuoksuvaa kahvia kuppiisi.Höyry leijailee hetken kuppisi päällä,häviten sitten laiskasti kohti kattoa.Tukkasi on hiukan sekaisin,hius suortuvia kasvoilla.Näytät aamuisin niin haluttavalta melkein synnilliseltä naiselta.Yöpaitasi on edestä auki,paljastaen pitkälle pehmeää ihoasi.Rinnat painavat ohutta kangasta kireälle ja nännien päätkin näkyvät selvästi ruskeine pihoineen.Kiität hymyillen kahvista ja nostat kupin huulillesi,siemaiset varovasti kuumaa kahvia.
Juttelemme niitä ja näitä,samalla lueskelen päivän lehteä.
Olen jotenkin levoton,pitäisi jo lähteä töihinkin.
Nousen pöydästä ja menen eteiseen....ei..palaan sittenkin takaisin.
Katson sinua ja tulen viereesi,nostan sinut tuolilta ylös ja iteäni vasten.Tunnen lämpimän vartalosi kun kääriydyt ympärilleni,hyväilen naisellista pehmeyttäsi....
Suutelen kaulaasi,tiedän että pidät siitä ja kukapa ei pitäisi.
Tiedän että myöhästyn töistäni,mutta sillä ei nyt ole mitään merkitystä.Olemme vain me kaksi tässä sylikkäin,veren kohistessa suonissamme.
Nostan sinut hellästi syliini ja kannan kohti makuuhuonetta,kohti hetkeä jolloin taivas hetkeksi laskeutuu maan päälle.......
Tämä tuo ylempänä oleva viestisi kertoo jotakin. Mutta tuo ensimmäinen viestisi paljastaa todelliset ajatuksesi, pikkupervon siellä jossakin.
Jaa päätitkin alkaa itse Auervaaraksi? =) Hyh.......