Entä jos jäisit yksin?
Tässä iässä (siis 70 ja vähän yli) on itse kukin elänyt pitkän elämän vakituisessa parisuhteessa, jota ennen sanottiin yksinkertaisesti avioliitoksi. Kun kuitenkin on melko harvinaista, että molempien aviopuolisoiden elämä päättyy aivan samanaikaisesti, voidaan pysähtyä miettimään, miten yksin jääminen vaikuttaa jäljellejääneen (lesken ) elämään. Joku voi olla sitä mieltä, että moinen pohdiskelu on jollain lailla sopimatonta, ikään kuin valmisteltaisiin kumppanin kuolemaa. Yritän kuitenkin asetella muutamia mieleeni nousseita kysymyksiä:
1. Jatkatko asumista vanhassa asunnossanne, vai aikoisitko muuttaa muualle, kenties peräti toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille?
2. Pitäisitkö vanhan kesäpaikkanne?
3. Tyytyisitkö osaasi yksinäisenä vanhuksena, vai yrittäisitkö löytää uuden elämänkumppanin?
4. Hakeutuisitko joihinkin yhdistyksiin tai kerhoihin tai aloittaisitko jonkin uuden harrastuksen?
5. Hankkisitko ”kumppaniksesi” koiran tai kissan?
Kysymyksiä saa jokainen keksiä lisääkin samoin kuin vastauksia niihin.
Yksin jäämisen vaihtoehto saattaa joskus olla jääminen tai joutuminen, omaishoitajaksi. Silloin on syytä erotella vaihtoehdoiksi hoidettavan kunnon mukaan:
1. Hoidettava on henkisesti kunnossa mutta fyysisesti toimintakyvytön.
2. Hoidettava on pahasti dementoitunut.
Eiväthän nuo kysymykset ole miellyttäviä mikään, mutta ajattelemisen arvoisia kaikki. Ihminen joutuu kuitenkin aika monesti pohtimaan kysymyksiä, joihin ei ole olemassakaan mukavia vastausvaihtoehtoja. Älkää olko loukkaantuneita kysyjälle, vaan pysähtykää miettimään. Sanoisin, että kaikki esittämäni kysymykset ovat ns. perimmäisiä kysymyksiä tässä iässä. Ei niiden saisi kuitenkaan antaa tärvellä elämämme jäljellä olevia hyviä hetkiä, mutta joskus on syytä pysähtyä miettimään tällaisiakin tai jopa keskustella näistä asioista.
Tässä iässä (siis 70 ja vähän yli) on itse kukin elänyt pitkän elämän vakituisessa parisuhteessa, jota ennen sanottiin yksinkertaisesti avioliitoksi. Kun kuitenkin on melko harvinaista, että molempien aviopuolisoiden elämä päättyy aivan samanaikaisesti, voidaan pysähtyä miettimään, miten yksin jääminen vaikuttaa jäljellejääneen (lesken ) elämään. Joku voi olla sitä mieltä, että moinen pohdiskelu on jollain lailla sopimatonta, ikään kuin valmisteltaisiin kumppanin kuolemaa. Yritän kuitenkin asetella muutamia mieleeni nousseita kysymyksiä:
1. Jatkatko asumista vanhassa asunnossanne, vai aikoisitko muuttaa muualle, kenties peräti toiselle paikkakunnalle tai ulkomaille?
2. Pitäisitkö vanhan kesäpaikkanne?
3. Tyytyisitkö osaasi yksinäisenä vanhuksena, vai yrittäisitkö löytää uuden elämänkumppanin?
4. Hakeutuisitko joihinkin yhdistyksiin tai kerhoihin tai aloittaisitko jonkin uuden harrastuksen?
5. Hankkisitko ”kumppaniksesi” koiran tai kissan?
Kysymyksiä saa jokainen keksiä lisääkin samoin kuin vastauksia niihin.
Yksin jäämisen vaihtoehto saattaa joskus olla jääminen tai joutuminen, omaishoitajaksi. Silloin on syytä erotella vaihtoehdoiksi hoidettavan kunnon mukaan:
1. Hoidettava on henkisesti kunnossa mutta fyysisesti toimintakyvytön.
2. Hoidettava on pahasti dementoitunut.
Eiväthän nuo kysymykset ole miellyttäviä mikään, mutta ajattelemisen arvoisia kaikki. Ihminen joutuu kuitenkin aika monesti pohtimaan kysymyksiä, joihin ei ole olemassakaan mukavia vastausvaihtoehtoja. Älkää olko loukkaantuneita kysyjälle, vaan pysähtykää miettimään. Sanoisin, että kaikki esittämäni kysymykset ovat ns. perimmäisiä kysymyksiä tässä iässä. Ei niiden saisi kuitenkaan antaa tärvellä elämämme jäljellä olevia hyviä hetkiä, mutta joskus on syytä pysähtyä miettimään tällaisiakin tai jopa keskustella näistä asioista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.