Hyvää Uuttavuotta!
nyt.fi. keskustelut. uskonto
Turust
1492920
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 149
Vanhimmat
Eli oikein hyvää uutta vuotta myös sinulle!
juopumus uskoa. Aikanaan kun käytin alkoholia olin erinomainen laulaja ja parketilla esitin mielelläni pravuudeja. Pidempiaikaisen juopottelun jälkeen näin merkillisiä, hyvinkin todellislta tuntuvia näkyjä.
Raitistuttani olen menettänyt laulutaitoni, tanssitaitoni ja näkyjäkään en ole nähnyt. Muut asiat kyllä ovat parantuneet, uskoni laadusta vaan en ole varma. Että mitenkähän lienee?
että juopuminen parantaa uskoa millään tavalla. Pikemminkin päinvastoin. En usko edes siihen että juopuminen parantaisi mitään ominaisuutta. On paljon todennäköisempää ettet ole aiemminkaan osannut laulaa, etkä tanssia mutta olet juopuneena kuvitellut osaavasi.
Luulenpa että nuo juopuneena nähdyt näyt eivät välttämättä ole kovinkaan miellyttäviä ja tuskinpa edes pohjimmiltaan uskonnollisia. Itselläni ei moisesta kokemusta ole, mutta tunnen ihmisiä joilla on, niinkin paljon että eräs sitten päätyi mielisairaalaan muutaman näkysession jälkeen.
Itse suhtaudun alkoholiin melkoisen kielteisesti, olen ns. absolutisti. Toisten juomista vastaan minulla ei paljoa ole, joskin poistun seurasta kun alkoholin vaikutuksen alaisena aletaan puhua viisaita. En ole koskaan pystynyt suhtautumaan alkoholi-filosofointiin tyynesti.
Oletkos tavannut täällä muita kodittomia nyttiläisiä?
tähän keskusteluun. Ensin kuitenkin hyvän uuden vuoden toivotukset.
Tajusin viestisi luettuani, mistä laulu- ja tanssitaidossani on oikein ollut kysymys ja siinä, että näkyjäkään en ole nähnyt. Mutta tuskinpa mitään taitoja tai uskon laatuakaan kannattaisi yrittää parantaa kepulikonstein.
jo vähän turvallisemmalta. En hermostuksissani keksinyt tuon parempaa avausta. Tuo alkoholi niin vakava kysymys kun se minulle onkin, ei aineena enää tuota minulle minkäänlaista ongelmaa. Monessa tilanteessa se on monelle ihmiselle varsin sopiva aine kaikille se ei vaan millään muotoa sovi.
Minä jopa viihdyn seurassa jossa on alkoholia oikein kohtuudella käyttäviä ihmisiä. Minulla vaan ei ollut tuota kohtuutta. En sitä myöskään kaipaa. Olen varmaan syntymähumalassa suorastaan päihdyn hyvässä seurassa.
En ole huomannut muita ny porukkaa olen enemmän mellastanut tuolla mormonien palstalla, jossa on tietysti Tapani.
Siellä on nimimerkki asiantuntia(ko) joka kirjoitti avioliitosta hevosen kanssa epäilin sen olevan meidän (?):vämme taisimpa olla väärässä:-)
luettuani vastauksesi jonka mukaan olisin ollut kuitenkin uskossa jo juoma-aikanani siis uskonut noihin erinomaisiin kykyihini. Niin pitkäälle en päässyt että noihin näkyihini olisin uskonut niin todellisia kun ne olivatkin. Onnekseni aivan itse käsitin niiden olevan jonkinlaisia hallusinatioita.
Laulu- ja tanssitaito on menetetty, täytyy vaan hyväksyä, kun ei sitävarten viitsi känniäkään ottaa:-)
mormonien palstalle yhtään viestiä enkä ole myöskään hevosen kanssa naimisissa ;-)
Minähän tosiaan uhosin että vaihdan nikkini, mutta saattaa olla että jää vain uhoamiseksi. Katsotaan nyt miten asiat lähtevät täällä luistamaan.
Mukava nähdä näinkin paljon jo tuttuja täällä!
Älä ihmeesä vaihda hyvää nikkiäsi. Kyllä tietolaarissasi sille katetta on aivan riittämiin!
No, mutta Turust, hauska tappa vanha tuttu! Hyvät uudet vuodet vaan sinullekin!
Vähän outo tämä ympäristö kieltämättä on, vaan saa nähdä josko sopeutuisi.
Avauksen ehdin tehdä tuonne Raamattu-osastolle aivan vain kokeillakseni miten linjat toimivat. Käytin nimimerkkiä Kontsuales (toden syy). Sitähän voisi vaikka sitten selittää, että olen maahanmuuttaja Meksikosta ja jouduin vastaanottopisteeseen savoon, jossa tuo nimikin sitten viäntyi.
tekniikka kyllä täällä toimii paremmin. Mukava saada Mexikonkin terveiset. Sitkeällä lähetystyöllä täälläkin voi saada ihmeitä aikaan. Aluksi kylässä tuntuu aina vähän yksinäiseltä.
minä löysin tuttuja. Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
Etkai vaan yritä vietellä meidän oppinutta/oppivaa kaikentietävä(?) kun keskellä yötä samaan aikaan täällä hiivitte?
kahden kerroksen väkeä ja hipsutellaan eri kerroksissa. Kaikentietävä kertoi kerran olevansa korkeitten paikkojen ystävä ja minä matalien. Mutta hyvä, että on tuttuja joka våningissa!
Ja sekö siellä rapisteli, etten saanut nukutuksi!
Taitavat sivulliset ihmetellä, että mitä juttua tämä oikein on , jos sattuvat tänne eksymään. Varsinaista sisäpiirihommaa.
olevan vitsit vähissä. Eikö kukaan keksi aiheita. Lukijoita kyllä näyttäisi olevan.
Jospa tässä onkin päässyt pajatso tyhjenemään. Olisihan tuolla aivan hyviä täkyjä, mutta kun ei tahdo oikein innostua.
Tekisiköhän sittenkin terää pitää hiukan lomaa?
Jospa vaikkapa sattuu kuolemaan, niin kyllä harmitta jos ei ole ponnistellut kaikin voimin loppuun asti.
Siksi pyrin syömäänkin illalla ettei aamulla harmittaisi öinen nälkäkuolema. Kysymys on vakavasta asiasta.
vielä oikein tottunut tähän systeemiin. Kun jostain löytää jonkun hyvän viestin johon vastaa, niin sitten peevelis vieköön unohtaa missä on tullut riehuttua eikä voi enää seurata saiko oma kommentti aikaan keskustelua. Minulla oli samainen ongelma jo Nytissä, puhumattakaan nyt täällä.
Olen seuraillut täällä viestejä eri karsinoissa ja kyllä niissä joissain tuntuu se tietty vakituinen porukka olevan.
seuraaminen on tällä palstalla helponpaa. Avauksista on pulaa. Lieneekö tyhjästä päästä johtuvaa, en ole löytänyt oikeastaan mitään joka oikeasti herättäisi minun ajatuksiani.
...isten leiri- ja matkajärjestys.
2. "iset leiriytykööt kukin lippunsa luo, perhekuntiensa sotamerkkien kohdalle..."
3. "etupuolelle, itäänpäin, leiriytyköön turust`n leirin lippukunta osastottain..."
pioneeri leirin järjestykseen. Tässä on vasta opiskeltu tervehtimis rituaaleja. Teltat pystyttämättä ja kaikki. Matkan jälkeen toverimme ovat viellä hieman pöllämystyneitä. Kunhan saadaan ensimmäinen iltanuotio hoidetuksi niin eköhän se siitä.....?
Tuolla toisessa luukussa olen muutaman kerran provosoitunut. Voitko kuvitella, väittävät tosissaan Jeesuksen käyneen julistamassa evankeliumia jossakin Ameriikassa, siis ennen kun Cristoffo Golombo oli koko mannerta löytänyt.
Suunnaton on pimeys tuolla suolajärven cityssä jotkut täällä härmlandissakin ovat tuolla aavikolla eksyksissä. Tiedätkö sinä mitä niille pitäisi ja voisi heidän pelastuksekseen tehdä?
Joskus tuntee itsensä äärettömän voimattomaksi. NYT tuntuu paljon paremmalta kun tulit tänne tuekseni.
..kehottaa ketään rikokseen tai väkivaltaan..
lueskelen tässä tauluissa olevia käskyjä samalla, kun mietin, alanko kaivaa poteroa, kun teltanpystytys jää myöhempien aikojen...varaan.
minulla oli kuitenkin sellainen aikomus, etten "poikkeile muilla foorumeilla.." , mutta pakko teitä oli ainakin tulla moikkaamaan.
näkyy sinun vastauksesi hävinneen käskytaulujen alle! ennenmuinaisella palstallamme pystyi tarkistelemaan kesken kirjoittamisensa, mistä olikaan kysmymys. NYT en juuri muista ja itseasiassa on pikipakko lähteä koisailemaan, kun tulin luvanneeksi mennä aamulla töihin.
taisit kysyä jotakin niistä yksistä aavikkolaisista? katsotaan huomenna.. HYVÄÄ UUTTA VUOTTA.
Tännehän saapuu pikku hiljaa koko lauma :-) !
Vähän samanlainen olo kuin koulujen kesälomilla, kun yllättäen tapaa luokkakavereitaan jossain uimarannalla jne. Ei oikein tiedä että mitä sanoisi.
toden kanssa se sielujuttu käsittelemättä? Luin tuolta jostain viestiviidakosta Turust` kannan, ettei Jumala puhalla liukuhihnalla sieluja maailmaan vaan, että meillä on yksi yhteinen sielu. Vai joko se märehdittiin?
minä heitin jo (entisessä elämässä ;) ) parit raamatunlauseet tuekseni, mutta eipä tuo hätkähtänytkään. saarnaa edelleen "yksi sielu monessa ruumissa"-oppiaan.
muistuu taas mieleen se kaikkitietävä?n uni...
jääkähän työ uimarannalle, minä lähden töihin!
mutta ei sitten liian syvälle...
ps.näkyyhän tuo vastattavana oleva viesti sijaitsevan tuolla alhaalla! illalla huuhailin tuota asiaa turust`lle ja nyt aivan kuin erehdyksessä kelalilin liian alas...
tällä foorumilla on ihan hyviä teknisiä juttuja, joista jaakko k voisi ehkä ottaa opikseen rakentaessaan mahd uuttaa palstaansa!
Oikeastaan pitäisi huolehtia siitä että ensimmäinen viesti näille sivuille sisältäisi suuria viisauksia ja kuolemattomia ajatuksia, ensivaikutelma on kuulemma ratkaisevan tärkeä.
Ikävä vain että juuri nyt ei tule mieleen mitään henkevämpää kuin
"Terve vaan, tuttavat ja kylänmiehet!"
Noista sieluista olemme Turust kanssa lähes yhtä mieltä, minunkin vakaumukseni mukaan niitä on korkeintaan yksi.
nyt liitteen evakkoja, jotka eivät osaa suhtautua
uskontokeskusteluun asiaan kuuluvalla apinanraivolla ja paatoksellisella kiihkolla.
että pääsemme raivoamaan. Olemme NYT aluksi vähän puusta pudonneita. Odotappa kun saamme leirimme valmiiksi. Tervetuloa mukaan!
Tuon sieluopin ymmärtäminen on todellisen uskon saavuttamisessa aivan ensimmäinen asia. Asia on Mooseksen kirjassa kuvattu aivan yksiselitteisen selvästi. Paholaisesta lähtevä aika, kello ja kalenteri sulkee monelta uskovaiseksi itseään luulevalta silmät totuudelta.
Joskus tekisi mieli ilkeyksissään kysyä; mille seinälle taivaan kello on kiinitetty ja onko kiinitetty naulalla vai mahdolliseti ruuvilla.
Minulle on suuri ilo havaita sinun veljeni Lasse olevan ymmärryksen tiellä
löytyä paatoksellisuutta ja kiihkoa, ainakin toisinaan, mutta kaipa olemme aluksi vähän vieraskoreita. Sitä paitsi voi vähän hillitä meitä myös tuo käsitys yhteisestä sielusta. Mutta kyllä täältä vielä pesee, tosin tuskin apinanraivolla.
Kysymys on hyvästä kiihotuksesta jota tarvitsemme ja suorastaan kaipaamme.
niin, oikein hyvää uutta vuotta!
gonzaleskin oli jo tuolla huolissaan ensivaikutelmastamme ja sitä samaa minäkin olen pohtinut!
jos täällä olisi tiede-palsta, jotain olisi vielä pelastettavissa, olisinhan voinut käydä siellä kohtapuoliin vierailemassa, tieteilijän ominaisuudessa! :)
uskottavuus on minullekin tärkeä asia!!
Oikein hyvää uutta vuotta ja alkavaa vuotta.
Toivoen: Teidän kaikkien rakastama saatana.
welcome JD!!!
Olet löytänyt turvallisen paikan. Kerroit joskus joulun toivomuksissasi että "viinaa kyllä tekisi mieli". toteutuiko toiveesi näiltä osin? :-)
jasonikin jo osautunut leiriimme! ehdinkin jo vuoden lopussa huolestua, josko olet jättänyt meidät aivan herran haltuun, kun ei sinusta juuri kuulunut pihaustakaan.
täällä sitä nyt ihmetellään universumin ihmeitä...
saatanaksi muutuit? Pahaa, vihattua ja viekasta ihmistä voi sanoa saatanaksi, mutta ethän sinä sellainen ole. Itsekin pidät itseäsi kaikkien rakastamana, ja kaikki eivät varmasti rakasta pahaa ihmistä.
oisko hiän kuitenkin ymmärtänyt jotakin oleellista, vaikka vänkyttää meille aina vastaan?
sellaisen käsityksen NYT jotenkin saa tuosta hänen leiriinsaapumis-ilmoituksestaan.
"toteutuiko toiveesi näiltä osin?"
Vähän liiankin hyvin >:-9
onhan nyt jo 0 ?
(NT)
käväisin evluttilaisten ulkosuomalaistyösivuilla ja olin siellä testattavana evakkoreki-testissä.
tulokset:
"olet ehdottomasti evakkotyöainesta. mitä kauemmas, sen parempi."
eli jos tarvitsette terapiaa...
sanoneen ettet ole evlutin jäsen. Tietääkseni kaikki kirkon vakinaiset työntekijät siunataan virkaansa ja edellytetään seurakuntaan kuulumista. Olenko väärässä?
aitojen yli voi hyppiä, eikä saa piispoja peräänsä aidan kummaltakaan puolelta!
eikä papereita kyselty ennen testiä ollenkaan ja
minkä minä oikeastaan sille mahdan, että suosittelivat evakkotyöhön kaukaisiin maihin?
mutta en taida kuitenkaan alkaa lapsia kastamaan.
olen oppinut vahempien saattavat joutua tuonpuoleisessa kovaankin vastuuseen kastaessaan lapsensa lapsena ja lisäksi väärällä tavalla.
Minusta tuntuu kyllä kohtuuttomalta kun ajattelen omaa Äitiäni joka on ymmärryksensä mukaan varmasti parastaan yrittänyt.
Tutkiessani noita eri uskontoja tulen yhä vakuuttuneemmaksi että oma uskoni on ainoa oikea.
Kunhan jaksan olla muita tuomitsematta.
että siunataanko virkaan vai vihitäänkö siihen. Niiden kohdalla jotka siunataan "vaatimukset" eivät ole niin "tiukat" kuin niiden kohdalla jotka vihitään. Minusta siinä mitään ongelmaa ole jos eri kirkkoon kuuluva työskentelee seurakunnassa luterilaisen kirkon siunaamana.
Vihkiminen on sitten eri juttu, vähän avioliittoon verrattava asia ja siinä myös rima on tiukempi. Esimerkiksi papiksi voidaan vihkiä ainoastaan teologian maisterin tutkinnon suorittanut (periaatteessa joitain erivapauksia voi tutkinto-vaatimuksissa saada) luterilaiseen kirkkoon kuuluva kastettu ja konfirmoitu mies tai nainen. Yleensähän ainoastaan papit ja piispat vihitään virkaan, muut siunataan.
Nyt on kuitenkin tekeillä virkauudistus, jonka yksi piirre on se että myös diakonit, kanttorit ja muistaakseni myös nuorisotyönohjaajat vihittäisiin virkaan tästä lähin. Samalla heistä tulisi myös ns. alemman pappeuden haltijoita, hieman samaan tapaan kuin katolisessa kirkossa, jossa pappeudella on kolme astetta: diakonaatti, pappeus ja piispuus. Luultavasti tämä johtaa myös siihen, että noiden virkojen haltijoiden on oltava tai ainakin uusien haltijoiden, on kuuluttava luterilaiseen kirkkoon ja tunnustettava sen kirkon oppia jonka virkaan heidät vihitään.
mikä ero on siunaamisella ja vihkimisellä?
kun eräs tuttavani siunattiin jumalanpalveluksen yhteydessä seurakunnan puutarhuriksi. Muistaakseni suntioita ym. on myös siunattu. Mielestäni tuollainen seremonia on eettisesti arveluttava jos ei ole saman kirkkokunnan jäsen.
Ainakin itseltäni edellyttäsin kuulumista kirkkoon. Sama syy estää minua osallistumasta ehtoolliselle. Vanha vihani ev.lut. kirkkoa kohtaan on kyllä lopullisesti kadonnut.
Silloin kun oli aktiivisesti työ ja yhteiskunta elämässä mukana, tuollainen viha oli ilman erityistä huomiota helppo säilyttää vuosikymmeniä. NYT kun on aikaa enemmän asioita pohtia ei kikko enää tunnu kovin suurelta rikolliselta.
mutta eikö ole niin, että harvassa srk on kuitenkaan käytännössä vastuuhenkilöitä ulkopuolelta omien kuvioiden? eli srk jäsennyyttä edellytetään varsinkin palkattuihin toimiin hakiessa?
kumpikaan toimintatapa ei ole toista arvokkaampi vaan ne ovat yhtä arvokkaita. Ero on nyt ihan omien järkeilyjeni mielestä siinä, että siunatessa siunataan tuo henkilö ja hänen tekemänsä työ. Esimerkiksi kirkkoherrat aina siunataan työhönsä, heitä ei vihitä kirkkoherroiksi.
Vihkimisessä sanan mukaisesti vihitään työhön niin että vihittävä saa tiettyjä oikeuksia joita hänellä ei aiemmin ollut. Esimerkiksi piispalla on oikeus vihkiä pappeja, papilla on oikeus jakaa ehtoollista ja suorittaa muita sakramentteja, sekä vihkiä avioliitto jne. Tämänkään vuoksi kaikkia työntekijöitä ei voida vihkiä virkaansa, koska tuossa työssä ei ole sellaisia "erikoisuuksia" joita vihkiminen vaatisi. Vihkimisen yhteydessä vihittävä luonnollisesti myös siunataan.
minusta lähinnä sen henkilön osalta, joka ottaa siunauksen vastaan vaikkei siihen uskoisi. Samoin on minusta eettisesti arveluttavaa osallistua ehtoolliselle tai suostua kummiksi tai järjestää kirkkohäät komeiden seremonioiden takia, jollei usko kirkon opettamalla tavalla. Mielestäni kirkon toiminta ei ole eettisesti tässä suhteessa arveluttavaa, sillä mistä kirkko voi tietää kaikkien ihmisten aivoitukset? Jos kirkko haluaisi tietää, niin silloin pitäisi aloittaa uudelleen kummikuulustelut ja tiukat tenttimiset ennen kirkkoon liittymistä. Tässä suhteessa kirkko luottaa ihmisten omatuntoon joskin esimerkiksi kirkkoon liittyminen on jo nykyään hankalampaa kuin aiemmin. Kirkkoherrahan voi kieltäytyä ottamasta jotain kirkon jäseneksi. Harvemmin niin kuitenkaan käy.
Sen sijaan jos joku uskoo että evankelis-luterilainenkin kirkko pystyy välittämään jotain pyhää, niin totta kai hän saa osallistua kirkon ehtoolliselle tai kasteeseen tai ottaa vastaan kirkon siunauksen, vaikkei kirkon jäsen olisikaan. Minusta se on ekumeniaa kauneimmillaan.
Ja esimerkiksi Porvoon sopimus johtaa siihen, että anglikaanipappi voi hakea töitä luterilaisesta kirkosta ja samoin luterilainen pappi voidaan palkata anglikaanikirkon papiksi.
ilmoittaa meille kullekin mikä on sopivaa ja mikä ei. Ääntä on kuunneltava jos haluaa tasapainonsa säilyttää. Arvelen tarvittavan äärimmäistä pitkäaikaista pahuuteen pyrkimystä ennenkuin Pyhähenki lakkaa vaikuttamasta. Ekumenia sinällään on hieno asia josta on vaikea kielteisiä arvoja löytää.
minut voidaan kyllä siunata papin virkaan edellytyksellä että olen omissa lipereissäni mutta papiksi minua ei voida vihkiä vaikka minulla olisi kuinka komeat papin kamppeet ja olisin maisteria vastaava agranoomi.
Kasteen taas voin suoritta jopa ilman papin kamppeitakin ja veden puutteessa vaikka sylkäisemällä kastettavan päähän. Katolisen kirkon oppien mukaan kaste voidaan hätätilassa suorittaa vedenpuutteesa vaikkapa hiekalla.
Kyllä tämä asia tuli minulle nyt täysin selväksi.
hätäkasteen mutta et kastetta. Hätäkasteen edellytys taas on että kastettava on hengenvaarassa, pappia ei ole saatavilla ja sinulla on joko kastettavan itsensä tai hänen vanhempiensa suostumus asiaan (muistaakseni myös pelkkä äidin suostumus riittää). Hätäkaste ei ole kuitenkaan sama asia kuin kaste, joka on myös se tilaisuus jossa kastettavan tiedot lisätään väestörekisteriin. Hätäkastekin on vahvistettava seurakunnassa, joskaan kastetta ei enää toimiteta uudelleen.
Luterilaiseksi papiksi sinua tuskin siunataan, vaikka olisitkin omissa lipereissä, sillä papiksi tullaan vain vihkimisen kautta. Ja sitä paitsi omat kamppeet niillä vihittävilläkin on. Itse ne on ostettava, ei niitä mikään kirkko tai valtio kustanna.
Lisäksi teologian kandidaattia ei muutenkaan vihittäisi papiksi, ellei hänellä sitten ole jotain sellaisia tutkintoja, jotka tuomiokapituli voi hyväksyä korvaaviksi opinnoiksi. Perusperiaate kuitenkin on, että papiksi haluavalla täytyy olla ylempi korkeakoulututkinto eli maisterinpaperit teologiassa, alempi tutkinto, joka kandidaatin tutkinto on, ei riitä.
Lisäksi papiksi vihittävältä edellytetään että hänellä on sekä sisäinen kutsumus (tämän tutkiskelu lienee omantunnon kysymys) että ulkoinen kutsumus (eli toisin sanoen työpaikka jossain seurakunnassa tai järjestössä). Sitten osallistutaan ordinaatiokoulutukseen, jonka pituus ja sisältö vaihtelee hiippakunnittain, minkä jälkeen piispa sinut vihkii.
Sitten olet työnohjauksessa, osallistut hiippakuntien koulutusseminaareihin ja kahden vuoden kuluttua vihkimyksestä suoritat alemman pastoraalitutkinnon. Silloin olet ns. valmis pappi seurakuntatyöhön. Kirkkoherraksi halutessasi joudut suorittamaan ylemmän pastoraalitutkinnon, mutta se on vapaaehtoinen.
uralleni melkoisia esteitä. Sisäisestä kutsumuksesta tosin ei ole puutetta. Tekisin papillisia hommia puhtaasti kutsumuksesta siis ilman korvausta. Tähän tietysti puuttuisi joku pappiliitto joka pakottaa papit ottamaan palkkaa palveluksistaan, jotka siten eivät enää varsinaisia palveluksia enää olekkaan.
Joskus kun puhun virassa olevien pappien kanssa tuntuu että tiedän uskonnoista ja kirkoista vähintäinkin samanverran kun ko. papitkin. Onkohan tuo tutkintomenetelmä Suomessa jotenkin vääristynyt. Olisiko sittenkin parempi ottaa tuo pappiskoulutus pois yliopistoista?
Mitä mieltä olet muuten tuosta syljellä tai hiekalla kastamisesta?
perustaa oman kirkon jossa voit sitten pappeilla. Eihän siihen nykyisin (kiitos uuden uskonnonvapauslain) vaadita kuin 15 ihmisen hakemus Patenttivirastolle, joka sitten rekisteröi uuden uskonnollisen yhdistyksen mikäli se on lain mukainen. Sen jälkeen voisit pappeilla ihan niin kovin kuin haluaisit eikä kenelläkään ole siihen nokankoputtamista.
Luterilaisten pappien koulutus on mielestäni nyt melko hyvällä mallilla. Koulutus riippumattomassa valtionyliopistossa takaa sen, että tuollainen kirkon sisäinen näkemys esim. historiasta ei suuresti poikkea yleisestä historiasta. Lisäksi se takaa myös sen, että todellakin kaikilla ja kaikenlaisilla ihmisillä on mahdollisuus itsensä papiksi lukea. Pappisseminaarit luultavasti pyrkisivät valikoimaan jäsenensä.
Toki yliopistoissa huonotkin puolensa on. Yksi on se, että käytännön kokemukset ovat ainakin ennen jääneet vähemmälle. Lisäksi sitoutumattomuus aiheuttaa sen, että oman kirkon usko voi jäädä vieraaksi.
Käytännön opetustyötä on koko ajan pyritty parantamaan. Nykyisin on jo ohjatut työharjoittelut seurakunnissa, psykologiset soveltuvuustutkimukset, ohjataan neuvontaan josta jokainen voi saada oman "oppi-isän" jo virassa olevasta papista. Ordinaatiokoulutuksen nimenomaisena tarkoituksena on tehdä oma hiippakunta uudelle papille tutuksi ja tutustuttaa käytännön työhön. Samalla myös oman kirkon teologiaa pyritään tuomaan esille. Aiemminhan se oli niin että yliopisto tarjosi ainoastaan teoreettisen sivistyksen. Jokainen opetteli ammattinsa itse miten parhaiten taisi.
Siksipä pappiskoulutus voitaisiin minusta yhä pitää yliopistossa. Tosin ordinaatiokoulutusta voitaisiin muokata seminaarimaisemmaksi, jotta pappien uskonnollinen ajattelu saataisiin hieman samanlaiseksi. Nykyisinhän voi löytää todella erilaisia kantoja saman kirkon papeilta.
Mitä tulee tuohon oppineisuuteen, niin monesti siinä varmaan käy niin, että teoreettinen sivistys vuosien varrella rapisee. Tiede etenee nykyisin niin vinhaa vauhtia, että siihen täytyy todella paneutua jos aikoo mukana pysyä. Monet teoriat voivat vanhemmilta papeilta unohtua, samoin kirkkohistorian vaiheet. Käytännön kokemusta kuitenkin on ja käytännön työt hoidetaan lujalla ammattitaidolla. Sitä ei missään yliopistossa tai seminaarissa saa.
Koska luterilaiset papit nyt Suomessa saavat palkkaa, niin onhan heillä myös liitto, itse asiassa kaksikin. Niistä suurin ja tunnetuin on nimeltään Pappisliitto, johon kuuluu myös opiskelijoita, diakoneita jne. Sitten on toinen, joka on pienempi ja lähemmässä yhteistyössä muiden kirkollisten virkojen liittojen kanssa. Sen nimeä en nyt muista.
Sylki- ja hiekkakasteesta en osaa oikein sanoa, muistaakseni hätäkasteen ehto luterilaisessa kirkossa kuitenkin on, että aineen täytyy olla vettä. Mutta koska sakramentin ehto on että aine yhdistyy Sanaan, en itse näe mitään akuttia teologista syytä joka estäisi sen etteikö hiekka tai sylki voisi toimia aineena kasteen välikappaleena. Koska meidän teologiamme mukaan se aine ei ole se juttu, joka tekee siitä kasteen, vaan ne sanat jotka siinä lausutaan: "kastan sinut Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Tämän kun sanoo yhdessä aineen kanssa niin se on sakramentti.
jonka halusinkin kuulla. Yliopistollinen opetus pitää koulutuksessa huomattavan ryhdin joka on yhteiskunnalle hyödyllinen ja tarpeellinen.
Toinen asia on pappien tavallinen urautuneisuus, siten että vieraannutaan normaalista yhteiskunnasta "pappissäätyyn". Toki tilanne on viimevuosina parantunut. Vahempana elämää jo kokeneena ei liene paha jos toivon sinun etenemisestäsi huolimatta jatkavan yhteydenpitoasi "rahvaaseen" tällaisia pappeja seurakuntalaiset mielestäni aivan oikein kunnioittavat.
ja ns. häijyjen pappien, jota seurakuntalaiset ovat joutuneet pelkäämään, on todennäköisesti ohi. Sanon todennäköisesti, koska mikäli kirkko yllättäen joutuu johonkin syöksykierteeseen (väki katoaa, kirkon johto kadottaaa punaisen langan) konservatiivisuus nostaa päänsä. Nyt tilanne näyttää kuitenkin hyvältä, olen tavannut paljon pappeja, 99 % äärettömän mukavia, ystävällisiä ja sellaisia joiden kanssa uskaltaa jutella. Sama ilmiö myös yliopistolla opiskelijoiden parissa. Tämän päivän kuuma sana on sielunhoito, se tulee lisääntymään tulevaisuudessa.
Tuo pappissääty-juttu on vähän hankala. Ymmärrän kyllä mitä sillä tarkoitat ja olenkin lujasti samaa mieltä kanssasi. Pappien tulisi säilyttää kontakti "rahvaaseen". Toisaalta taas jokainenhan meistä mielellään juttelee sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat itseä lähellä, joten papit helposti hakeutuvat omiin porukoihin.
Ja minusta papin tulisi olla aina tunnistettavissa papiksi, ainakin virka-aikana. Mielestäni se ei ole urautumista, vaikka se voi siltä näyttääkin, vaan sitä että pappi tekee "selväksi" sen että on liikenteessä ja tavoitettavissa. Sen kun vain hihasta nykäisee. Varsinkin isommissa kaupungeissa peräänkuuluttaisin että papit tällä tavalla laumaansa "paimentaisivat".
on muuten nykyään paljon muitakin, kuin vain luterilaisia tulevia pappeja yms. raja-aidat ovat kaatuneet sielläkin. siellähän on porukkaa yli srk-rajojen aika tavalla, eikö vaan?
ja todennäköisesti porukan uskonnolliset taustat laajenevat entisestään nyt kun uuden uskonnonvapauslain myötä uskonnonopettajaksi haluavan ei enää tarvitse kuulua luterilaiseen tai ortodoksiseen kirkkoon. Uskonnonopettajan on ainoastaan hallittava tuo opettamansa aine, mutta hänen ei enää tarvitse sitoutua siihen.
Mutta kyllä teologisesta todella runsas valikoima erilaisia uskonnollisia ajattelijoita. Teologinen on uskonnollisesti sitoutumaton, joten siellä opiskelevan ei tarvitse kuulua mihinkään uskonnolliseen yhteisöön. Joten sieltä löytyy helluntailaisia, teosofeja, ortodokseja, vapaakirkollisia, agnostikkoja, taitaa olla katolilaisiakin. Runsaiten on tietysti luterilaisia, jokainen herätysliike on edustettuna, on korkeakirkollisia liberaaleja ja matalakirkollisia konservatiiveja. Jokaiselle jotakin.
Monet käyvät myös läpi monta erilaista uskonnollista yhteisöä etsiessään sitä omaa seurakuntaansa. Tiedekunta ei kannusta eikä kehota opiskelijoitaan liittymään mihinkään yhteisöön, joten vapaasti saa huiskia menemään.
"itäisellä puolella" taidetaan kuitenkin pysytellä tiukasti omassa pilttuussa!?
itäisellä puolella? Ortodokseillahan on oma tiedekuntansa Joensuussa, jossa he kouluttavat omat pappinsa ja uskonnonopettajansa. Kuitenkaan käsittääkseni mikään ei estä ortodoksia opiskelemasta lännen teologiaa, joskin tuo opiskelu kyllä valmistaa lähinnä luterilaisen kirkon papiksi tai uskonnonopettajaksi. Mutta silti esimerkiksi nykyinen Helsingin ortodoksinen metropoliitta on opiskellut Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa.
Itsekin tiedän että tiedekunnassa opiskelee muutama ortodoksi ja tiedekunnan välit ortodoksiseen kirkkoon ja paikalliseen metropolittiittaan ovat tälläkin hetkellä hyvin lämpimät.
tarkoitin sitä, että ort laitoksella on siis tiukat raja-aidat. siellä voivat opiskella ilmeisesti vain ortodoksit?
JNSssa on muuten eräs mielenkiintoinen tapaus, jenkkiläinen ortodoksi! kirkkohistorian proffa, jonka valinta kuulemma "hieman" ihmetytti varsinkin karjalaisia.
paavinkirkko kouluta kokonaan omin voimin pappinsa omissa kouluissaan. Tästä olen luullut johtuvan heidän kirkkohistoriansa pokkeavuuden verrattaessa ns. tietelliseen historiaan?
kirkon systeemi kouluttaa pappinsa valtionyliopiston sitoutumattomassa tiedekunnassa on poikkeuksellinen. Yleensä kirkot kouluttavat pappinsa omissa oppilaitoksissaan eli pappisseminaareissa, kuten myös katolinen kirkko. Myös ortodoksisella kirkolla on aikanaan ollut Suomessa pappisseminaari, joka sitten lakkautettiin ja liitettiin Joensuun yliopistoon. Sitä en nyt muista että täytyykö siellä opiskelijan olla ortodoksi, mutta muistaakseni tiedekunta on kyllä lähempänä seminaaria kuin tiedekuntaa.
Myös katolisen papin on opiskeltava teologiaa, mutta sitä opiskellaan katolisen kirkon yliopistoissa ja seminaarissa tai luostarissa. Suomessa ilmeisesti ei voi opiskella katoliseksi papiksi.
suomessa ei taida olla katolilaisten pappiskoulua ollenkaan, muistathan esim ingnaatsiuksen, joka kertoi opiskelevansa roomassa. (ingnaatsius muuten pyöriskentelee tuolla netmissionin osastoilla, varsinkin opillisella puolella.)
itäisestä teologiasta puhuttaessa tarkoitetaan yliopistojen ort.teologista laitosta, joita ei taida kyllä olla kuin 1 kpl, joensuussa?
me edustetaan sitä läntistä!
oikea sieluoppi poikkeaa tavanomaisten kirkkojen harhakäsityksistä. Pitäisikö minun perustaa uusi oikea kirkko?
ketjullamme ainakin lukijoita riittävän asken 754 oli avannut ketjun. Olisipa mukava tietää ajatukset? :-)
yksikään 754:stä ei ole onnistunut saamaan minkäänlaista otetta viesteihin vastatakseen.
esim. sinun viestisi "no nyt olo tuntuu jo vähän turvallisemmalta. en hermostuksissani keksinyt tuon parempaa.."!! tai oliko 1 (yksi) yrittänyt jotakin soperrella?
olisiko ollut parempi aloittaa leiriytyminen huuhaa-palstalla?
Tämä on poikkeuksellisen viisaiden ketju. Edellyttää pokkeuksellistä järkeä ennenkuin tästä saa parempaa selkoa. :-)
uskonasiat ovat vaikeasti ymmärrettävissä olevia asioita, NYT sen huomaa, jos ei ennen ole huomannut! logiikan voi unohtaa...
Muistelen joskus nähneeni siionin virsi- tai laulukirjan jossa oli komeita lauluja. Minkä porukan kirja tuollainen on.
herätysliikkeellä on ainakin sellainen virsikirja jonka nimi on "Siionin kannel". Muistaakseni tosin myös heränneillä eli körteillä on sellainen laulukirja, jonka nimessä on Siion.
Molemmat liikkeet kuuluvat evankelis-luterilaiseen kirkkoon.
Sellainenkin kaunis laulu joka alkaa "Sun kanteleesi kauniimmin taivaasa kerran soi...." Saneekohan tuota kirjakaupoista tai onko joku levyttänyt CD:lle. Tietääkö vaikka musiikkihenkilö tode.
mun kanteleeni kauniimmin
taivaassa kerran soi.
mun kanteleeni kauniimmin
taivaassa kerran soi.
ja uusin äänin suloisin
myös suuni laulaa voi.
ja uusin äänin suloisin
mun suuni laulaa voi.
soi halleluja rakkalle
mun Jeesukselleni.
soi halleluja rakkaelle
mun Jeesukselleni.
ah, autuas on päivä se,
kun pääsen luoksesi.
ah, autuas on päivä se,
kun pääsen luoksesi.
tätä laulua olen kuullut laulavan tosi ihanasti kreeta haapasalon, sekä raita karpon.
kreeta h säesti myös itseään kanteleella
aivan samoin, kuin oma äitini tekee laulaessaan tätäkin laulua!
sekä haapasalon että raita karpon vinyyleihin voi vielä jossakin törmäillä. voi olla, että karpon levyistä on tehty CDkin? turussa on kristillinen musiikkikauppa tietääkseni, kysypä sieltä!
vielä 2 krist kirja- musakaupan osoitteet (turuus):
turun kristillinen kirjakauppa, humalistonkatu 7
true fried,kauppiaskatu 8
ps. näistä löytyy niitä uudempia raamatunkäännöksiäkin...
epäkristillistä elämää. Minulla ei ole pienintäkään mielikuvaa Humalistonkadun kirjakaupasta. Kiitos vihjeestä pitääpä tutkia kun käyn kaupungissa.
sinulla on mahdollisesti vielä paljon mielenkiintoisia "mielikuvia" edessäsi...
jos liikut kauppiaskadulla, niin tee palvelus ystävälle ja tsekkaa se toinen paikka. kuka mahtanee sen takana olla? siis omistaa...
Hyvä Turust! Tuhannen kävijän raja on rikki, avauksesi on herättänyt tavattomasti mielenkiintoa. Lisää samanlaisia avauksia ;-).
näyttää kiinostavan lukijoita. Pannan tavoite 10000. Kyllä tässä alkaa löytyä vähitellen asiaakin. Tällaisellakin joukolla on jo mahdollisuus löytää paljon hyviä tetoja jotka auttavat meitä henkisesä kehityksessa.
Joitakin vanhoja viisaita puuttuu Angela, Mimmi Mimmi ym. Mikkokin voisi meille esittää vanhat hyvänajan saarnansa. Ovat Jipiin palstalla kohtuuttomasti kiusanneet Mikkoa. Hänellä toki on palstalla oikeus esittää saarnansa.
Mikkokin on tarpeellinen meille "primus motoriksi". Ei päästä alkuun ilman provosointia. Yritän nyt olla vara-Mikko. Minua mietityttää se yhteinen sielu asia.
Käytetäänpä eri termejä.
Ymmärrykseni mukaan minussa on fyysinen, henkinen ja hengellinen ulottuvuus. Mikä niistä olisi kaikilla maailman ihmisillä yhteinen?
Pekka Reinikainen kirjasessaan "Nooan päivät"(liiteosa) toteaa Time`ssa olleeseen kirjoitukseen viitaten, että koko ihmissuku on samoista esivanhemmista. Ihmiskunta tuhoutui vedenpaisumuksessa ja 8 ihmistä selvisi hengissä. Kuulemma moderni geenitutkimus sopii hyvin yhteen Raamatun ilmoituksen kanssa.
Voisin vielä niellä sen, että normaalin lisääntymisen mukaan minulla olisi koko ihmiskunnan kanssa jonkinlainen "kollektiivinen psykofyysinen" olemus.Olemmehan me ihmiset kautta maapallon melko samanlaisia. On kroppa ja tahto yms. Mutta hengellistä ulottuvuuttani en jaa kenenkään kanssa.
Syntiinlankeemuskertomus kuvaa ihmisen hengellistä kuolemaa. Silmien avautuminen alastomana olemiseen - omantunnon avautumista.
Avoin yhteys Jumalaan särkyi.
Esim. Jeesuksen ja Nikodemuksen kohtaamisessa kuvataan hengellisen ihmisen syntyä. (Joh.3)Sellainen uusi luomus haluan olla. Ja tämä tällainen halu ei ole kaikilla. Yksinkertaistan: JD esitteli itsensä saatanaksi :) minä esittelisin itseni Jumalan lapseksi.
Taidan asiani kertoa varsin epäselvästi unenpöpperössä. Nyt menen maate.
UTn sielu on aina yksityinen. liekö siellä annettu mitään vihjettäkään siitä, että olisimme sikälikin yhtä massaa? jo Jeesus itse puhuu jossakin omasta sielustaan, "sieluni on murheelllinen..."
yhteistä sielua voisi ajatella täällä luissa ja nahkoissa eläessään, mutta entäpä after kuolema?
siirryttyämme olemme kaikki ajattomuudessa, siloin ymmärrämme yhteisen sielun. Maanpäällä ihminen on takertunut aikaan ja hänen on vaikeaa käsittää yhden sielun ehtivän olemaan meissä kaikissa. Sielu on kuitenkin ajattomuudessa jo maanpäällä olevassa ihmisessä eikä sillä ole pienintäkään kiirettä ehtiäkseen olemaan meissä kaikissa.
Missä UT kohdassa sanotaan jokaisella ihmisellä olevan oma pelkästään itsellä oleva yksityinen sielu?
sielu. Mikä se on mielestäsi?
entisessä elämässämme heitin niitä r-paikkoja sinulle, mihin ne ovat joutuneet?
mutta tässäpä muutama (yht. yli 50 sielua käsittelevää UTn paikkaa)
luuk. 10:27, 12:19, 12:20
apt. 2:27
hebr.10:39
tässä vielä niitä paikkoja, joissa sielu on monikko-muodossa:
apt. 2:41, 2:43
hebr. 13:17
1 piet. 1:9, 2:25, 14:22
ja sokerina pohjalla ilm. 6:9, 18:13, 20:4
psalmeissa sielu on suosittu, tässä jokunen paikka:
ps. 6:4, 16:19, 22:21. 23:3, 25:1, 25:20 26:9(aika metka!), 30:13, 31:8, 35:12, 41:5, 42:2,3
nuo ilmestyskirjan jutut on kai sitä ajattomuutta?
puhaltaminen kuvataan Raamatun luomiskertomuksessa. Sielun kautta vaikuttaa myös Pyhähenki (omatunto) Yhteisessä sielussamme Pyhähenki ja sielunvihollinen (paholainen) käyvät kamppailuaan. Uskolla sielunvihollisen valta saadaan vähenemään.
Todennäkoisesti sielumme voi vaikuttaa myös esimerkiksi sioissa, näin saadaan selitetyksi Jeesuksen pahanhengen yhdestä miehestä karkoitus 2000 sikaan jotka sekosivat täydellisesti ja syöksyivät hallitsemattomasti jyrkänteeltä alas josta sikopaimenille aiheutui suuri haitta.
Olitko silloin matkoilla kun sika-asia käsiteltiin varsin perusteelisesti palstalla?
Oliko tämä nyt vastaus kysymykseesi? Vai ymmärsinkö jotenkin väärin?
tulee monikkomuoto kun puhutaan sielustamme joka on meissä kussakin. Yrität nyt sotkea asian kieliopillakin. Onko sinulla käytössäsi Jumalan tai Raamatun lähdetekstien kielioppi tai Jumalan kalenteri ja kello?
Nimim. "Kysyvä ei tieltä eksy".
Augustinus ja ajan psykologia
Samoin kuin Aristoteles ja häntä seuraavat stoalaiset Augustinus ajatteli, että aika on äärettömästi jaettava, että aikaa ei olisi ilman liikettä, että aika ei ole sama asia kuin liike, vaikka se on siitä riippuvainen, ja että jonkin asian kestoa mitataan laskemalla mittayksikkönä käytetyn säännöllisen liikkeen osien määrä samojen alku- ja loppuhetkien välillä.
Augustinuksen Tunnustuksia-teoksen aikaa koskevien huomautusten keskeinen aihe on, miten aikaa voidaan mitata, jos se on aktuaalinen korkeintaan nykyhetkessä, jolla ei ole kestoa. Augustinus vastaa, että ajan mittaaminen perustuu inhimillisen tietoisuuden kykyyn ennakoida tulevaa, muistaa mennyttä ja olla tietoinen välittömästi havaittavasta nykyhetkestä. Ihmisillä on siten mielessään kuvia tapahtuneista asioista ja ennakoiduista asioista, ja tämän sielun sisällä olevan ajallisen jaon mukaisesti heillä on tietoisuudessaan menneisyyden nykyisyys, nykyisyyden nykyisyys ja tulevaisuuden nykyisyys. Ajan osat ovat siten aktuaalisia sielussa ja aika on aktuaalinen eräänlaisena tietoisuuden sisäisenä ulottuvuutena, distensiona. Ajan mittaaminen on etäisyyden mittaamista sielun aktuaalisesti havaitsemien muuttuvien tilojen välillä. Tätä etäisyyttä ei tosin ole olemassa asioiden mentyä, mutta sielulla on siitä käsitys. Kun sen kestoa mitataan, verrataan tätä käsitystä käsitykseen menneestä liikkeestä, joka mittaa sitä. Sama koskee jonkin tulevan ajan pituuden arvioita.
Aristoteles oli esittänyt, että aika on liikkeen sielulle näyttäytyvä momentti ja että ajalla on jonkinlainen olemassaolo sielussa. Augustinus ei keksinyt tätä ajatusta vaan kehitti sitä. Aristoteleen mukaan aika on jollakin tavoin myös objektiivista ja sielusta riippumatonta, ja tässäkin suhteessa Augustinus näyttää seuraavan Aristotelesta, vaikka kirjallisuudessa Augustinus usein esitetään Tunnustuksia-teoksen huomautusten johdosta subjektiivisen ja psykologisen aikateorian kannattajaksi. Augustinuksen voi sanoa tuoneen aikaa koskevaan keskusteluun entistä systemaattisemmin ajan kokemisen ja ajan tajuamisen ongelmat. Eräät Husserlin ajan fenomenologiaa koskevat termit ovat peräisin Augustinuksen filosofiasta.
kaikki ovat käytössä!
kuinkas tämän selität:
"jotka nyt ottivat hänen sanansa vastaan, ne kastettiin, ja niin heitä lisääntyi sinä päivänä noin 3000 sielua" ? apt.2:41
tämä nyt ei siis varmaankaan tarkoita sitä, että vasta uskoon tullessa ihminen saa sielun, vaan 3000 sielun omaavaa kansalaista pasahti uskoon.
"ja jokaiselle sielulle tuli pelko; ja monta ihmettä ja tunnustekoa tapahtui..." apt.2:43
mites tää?
ettäkö omatunto on sama kuin Pyhä Henki?
ota huomioon, että Pyhä Henki vaikuttaa nimenomaan hengen, henkimaailman kautta.
kun taas vilkaisen poikani huoneeseen, uskon, että sielumme vaikuttaa sioissa!
Pyhähenki vaikuttaa meissä omantuntomme kautta.
Minun mielestäni olemme kaikki Pyhänhengen ohjauksessa. Voimme valita otammeko ohjauksen vastaan. Ellemme ota, kadotamme sielun rauhan kohdallamme.
Ellei sioilla olisi ainakin tilapäisesti sielua hallussaan miten niihin olisi voitu ajaa riivaaja?
Vai miten sinun mielestäsi Pyhähenki vaikuttaa?
Luulin sikakysymyksen jo tulleen selvitetyksi. Mikkäli siinä edelleen on epäselvyyttä yritetään kaikessa ystävyydessä selvittää vaikeat kohdat.
Nämä ovat kuitenkin vaan pienehköjä kysymyksiä jotka eivät juurikaan vaikuta yhteisen sielumme autuuteen. Läheskään kaikki papit, jehovantodistajat ja varsinkaan mormonit eivät helposti ymmärrä sielu ja ajattomuuskäsitettä. Filosofiassa kyllä löytyy ajattomuus käsitteen selvityksiä jotka helpottavat asian ymmärtämistä.
ketkä kaikki ovat PH ohjauksessa?
siis aivan kaikki uskosta riippumatta. Pyhähenki vaikuttaa meissä vaikkemme siihen uskoisikaan.
PH ei vaikuta meissä, jos emme usko.
PH vaikuttaa meihin (ulkoa päin), vaikka emme uskoisikaan. huomaa nuo 2 eri sanamuotoa meissä/meihin. siinä on vissi ero.
NYT on vaikea tilanne, kun sinulla oli vaikeutta siinä kolminaisuuden nielaisemisessa. tämä liittyy siihen.
mikä/kuka se olikaan se sinun Pyhä Henkesi?
"Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin." (1. Kor. 12:12-13)
ja
"Hän liittää yhteen koko ruumiin ja pitää sitä koossa kaikkien jänteiden avulla, kunkin jäsenen toimiessa oman tehtävänsä mukaan, ja näin ruumis kasvaa ja rakentuu rakkaudessa." (Ef. 4:16)
nuo kuvaukset seurakunnasta eivät kerro yhdestä globaalista sielusta yhtikös mitään.
luehan luku loppuun.
nuo jakeet 25-26 olisi joka srk tärkeä pitää mielessä ja myös meidän yksilöinä, jäseninä.
sikakeskustelun. Nyt minulla pyörii siat, Augustinukset, Aristoteleet, Pyhä Henki,omattunnot ja sielut häränpyllyä. Jätetäänkö tämä juttu muhimaan?
Pidän suuren suuni kiinni ja seuraan sivusta kesusteluanne. Ehkä löydämme rakentavamman aiheen, johon minäkin voin maallikkona osallistua.
Oletko ymmärtänyt väärin, tai olenko ilmaissut itseäni epäselvästi?
En missään tapauksessa kiellä Jumalaa, Jeesusta enkä myöskään Pyhäähenkeä. Ainoastaan sanon ja uskon katolisen kirkon kehittämän kolminaisuus oppiin perustuvan uskontunnustuksen olevan Raamattuun perustumaton ja virheellinen.
Pelkästään tuon väärän opin aiheuttama suunnaton verenvuodatus täytyy herättää näkemään tuo kirkolliskokousten kammottava virhe joka ei ole Jumalasta eikä Jumalan sansta lähtenyt.
Pelkästään sen aiheuttama suru ja murhe riittää osoittamaan kolminaisuusopin vahingollisuuden ihmiskunnalle. Tämä kysymys on vakava en voi ymmärtää katolisen kirkon vähättelyä tässä asiassa.
Protestannttisen kirkon piirissä on tuota asiaa alettu käsittelemään.
Esimerkiksi ortodoksit eivät tunnusta kolminaisuus oppia. Ortodoksien kirkkohistoriasta ehkä parhaiten löytyvät tuon kolminaisuusopin kauheudet.
Tässä melko selvä Raamatun kuvaus Pyhästähengestä ja siitä kuinka se on pakanoihinkin vuodatettu.
"Ja kun hän oli yhdessä heidän kanssansa, käski hän heitä ja sanoi: ´Älkää lähtekö Jerusalemista, vaan odottakaa Isältä sen lupauksen täyttymistä, jonka te olette minulta kuulleet.`" (Apt. 1:4).
"Niin Pietari sanoi heille: ´Tehkää parannus ja ottakoon kukin teistä kasteen Jeesuksen Kristuksen nimeen syntienne anteeksisaamiseksi, niin te saatte Pyhän Hengen lahjan. Sillä teille ja teidän lapsillenne tämä lupaus on annettu ja kaikille, jotka kaukana ovat, ketkä ikinä Herra, meidän Jumalamme, kutsuu.` " (Apt. 2:38,39).
"Kaikki Pietarin mukana tulleet juutalaiset uskonveljet ihmettelivät sitä, että Pyhän Hengen lahja vuodatettiin myös PAKANOIHIN" (Apt. 10:45).
Juuri siksi tämä onkin niin mukavaa kun ei asioista mitään tiedä. On tällä iällä tietysti paljon asioita jotka kokee oikeaksi. Hyvä esimerkki on tuo omantunnon/Pyhänhengen vaikutus johon koen meillä kaikilla olevan mahdollisuus.
Minulle on pyhä myös tuo armo/ansaitsematon hyvyys jonka niin selvästi olen elämälleni saanut. Tuolla opin stilistiikalle en juurikaan osaa arvoa antaa, on niin paljon asioita joihin emme saa lopullista selvyyttä, eikä tarvitsekkaan saada.
Mukavaa on hyvässä hengessä noita olemattomia viisauksiaan tänne heitellä. Tosin tuota ajattomuus asiaa ovat viisaat filosofit melkoisesti pohtineet. Onko kuinkakin hyödyllistä sitä en tiedä? Ehkäpä tuollakin hieman voidaan näkökantoja avartaa?
takia et saisi asettaa minua liian tiukalle tässä asiassa. Lasse suostuu parhaillaan uskomaan enintään yhteen sieluun. Anna Rakas sisareni tode hänen NYT ensin sopeutua rauhassa tuohon yhteen sieluun. Myöhemmin voit vähitellen varovaisesti tarjoilla hänelle toisen sielun jne.
otti päästä tuo referaatti Aristotelesta ja Augustinuksesta. Liian fiiniä briljeerausta minulle.
Iättömiä ja ajattomia uskon asiat ovat.
Käsitykseni on että Jeesus on ollut olemassa aina. Joh.1 :"Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala. Jo alussa Sana oli Jumalan luona.".....
Ja toisaalla VT:ssä:"Alussa Jumala loi taivaan ja maan."
Pidän myös tärkeänä jonkinlaista uskon rautalankamallia Raamatusta väännettynä, ettei ihan kaikkea usko. Taistelithan uljaasti mormoonien hyvin valmennettuja joukkoja vastaan.
tietoa ole voi piiloutua käsittämättömään akateemisuuteen. "Lämmittäjä" joskus pillastui "Angela":n ja "Kaikentietävä(?):n väittelystä. Minä tietysti taputin karvaisia käsiäni. Oletko seurannut esiintymistäni mormonien palstalla?
Asioita voidaan tarkastella monesta näkökulmasta? :-)
olen samaa sielua lassen kanssa!
hyvä saavutushan se (tässä tappauksessa) yksikin sielu jo on, olet oikeassa.
öitä!
että olen vielä sen verran kakara että olen joskus tahallani "akateeminen", varsinkin jos ärsyynnyn. Se vain monesti kostautuu, kun vastapuoli vastaa akateemisuudella, joten olen tuollaisesta "pottuilu-akateemisuudesta" suurimmaksi osaksi luopunut.
Itse ihan rehellisesti sanottuna kuitenkin pidän akateemisesta väittelystä. Sivistyssanojen ylenpalttisesta viljelystä en kuitenkaan ole kovin hullaantunut, olen sitä mieltä että jos asiaansa ei osaa sanoa suomeksi, on se parempi jättää sanomatta. Poikkeuksen tosin muodostavat tietyt ammattisanat, jotka on "pakko" sanoa alkuperäisessä muodossa.
Muistan muuten tuon kun Lämmittäjä meille hermostui! Taidettiin silloin puhua luterilaisen kirkon tulevaisuudesta. Minulla oli ainakin mielettömän hauskaa siinä väitellessäni ja luulenpa että Angelallakin oli.
meillä vanhemmilla on usein tapana hätätilassa vedota ikäämme ja siihen perustuvaan "viisauteen?" siinä vaan usein paljastaa typeryytensä.
Ehkäpä kokemus voi jossakin asiassa olla hyödyksikin, moni elää kuitenkin vanhaksi, näkemättä ympärilleen. Kaikilla ei myöskään ole kokemuksia on vaan pelkkä ikä. Toki on monia vanhoja ja viisaita. Viisauden saaminen edellyttänee avarakatseisuutta. Viisaus ja tieto ei taida olla aivan sama asia.
Joku viisas on sanonut humalan haihtuvan päästä, synnynnäinen typeryys ei haihdu koskaan, että turha tässä enää on odotella.
Mailmassa on kolme tasoa jotka ei yleisesti ottaen tiedä toisistaan mitään.
1. Tavallinen kansa
2. Akateemiset
3. Jumala
Vai onko se noin? Usein tiedon saamiseen edellytyksenä on oman tyhmyytensä paljastaminen.
mihin on joutunut koko hyvä veljemme Lasse. Olisiko hän kuitenkin vakavan keskustelumme takia joutunut epävarmuuden tilaan.
A. huilaa jumalista
B. lomailee
C. on vaihtanut nikkiä, kuten uhkasi
D. on yötä päivää töissä, koska on sekoittanut
täällä ja työssään tarvitsemansa kaavat
keskenään
E. on yötä päivää töissä sentähden, koska
omantuntonsa kolkutuksen takia tekee uskonnoille antamansa työtunnit takaisin firmalleen
F. joku muu syy
tuon D vaihtoehdon kannalle.
Perustelut: hän on tulostanut kaikki täällä olevat puheen vuorot, kääntänyt ne på svenska, piirtänyt niistä kolme erityyppistä kaaviota kustakin, lähettänyt ne kiireissään vahingossa asiakkaille jonka johdosta joutuu nyt selvittämään asioita puhelimella, sähköpostilla ja kirjeillä.
Tuollaisen sotkun sevittämisessä kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla saattaa hyvinkin viedä parikin päivää.
Nimittäin yhden kerran tuossa Sotajätti ja paimenpoikajutussa. Haihtui kuitenkin senjälkeen kuin pieru Saharaan.
Taidan kallistua myös sille kannalle, että hän on tilapäisesti jumissa asiakkaidensa kanssa.
Tarvittaisiin tuolla ateisti-osastossakin lisää tervejärkistä tarinaa pimeyden keskelle.
minä olen aatellut, että kun se on syöttänyt näitä kaavoja koneeseensa, tehdas on komponenttien sijaan alkanut suoltaa raamattuja.
mielenkiintoista olisi vain tietää, mitä käännöstä sieltä tulee?
no niinpä näkyy lasse käyneen heittämässä kommentin! en ole jaksanut tuotakaan palstaa penkoa pitemmälle, vaikka olisikin niitä fiksuimpia aiheita tainnut olla.
kyllä täällä on vähän joka palstalla aikamoisen paljon kaikenlaisia huuhailijoita, jotka sekoittavat hyvän keskustelun alkuunsa.
jumiinhan tässä menee itsekin, ei senpuoleen!
harmi vaan, että ulkona on 25 astetta pakkasta eli hiukan liian paljon kunnon lenkin tekemiseen.
pyrähdin siis vain 2 reissua puuliiteriin...!
Aloin osallistua NYT’n uskontopalstaan aivan sattumalta, lähinnä koska yhteiskuntapalstan temppo oli liian nopea, ja viesteistä suurin osa kärjistettyjen iskulauseiden ja provojen heittelyä keskustelun asemesta.
Useimmilla ihmisillä on rajoituksensa, tekniikka-ammattilaisella varsinkin. Eettiset kysymykset käytännön tasolla kyllä kiinnostavat ja tuntuvat tärkeiltä, mutta oppinut akateeminen filosofointi, tieto tiedon itsensä vuoksi, on lähinnä pelottavaa.
Mitään varsinaista kiinnostusta uskontoon minulla ei ole vieläkään, ei myöskään suurempaa kutsumusta ateisti-lähetyssaarnaajaksi.
Siinä mielessä vaihtoehto A listasi mukaan on oikea, tosin myös E on lähellä totuutta.
Oppineisiin keskusteluihin uskontojen yksityiskohdista ei voi osallistua kun ei asioista mitään tiedä, tuskin kuitenkaan onnistun palstoilta kokonaan poiskaan olemaan, ystäviä tulee ikävä jo parissa päivässä.
tuo tietämättömyytesi ole mitään haitannut, juttua on riittänyt!
tuota tietoa tiedon itsensä vuoksi-juttua mietin eilen, kun kuuntelin YLEn 1 ohjelmaa evoluutiosta. siinä todistamatonta tietoa kaiken sattumalta syntyneestä tutkittiin uusilla tiedoilla ja tutkimustuloksilla.
selvitys eri kirkkokuntien käsityksistä kolminaisuus opista.
Pyhänhengen vaikutus minussa ei kertakaikkiaan salli minun tuota suurta verenvuodatusta aiheuttanutta paavinkirkon kolminaisuusoppia hyväksyä. Ei sitten niin millään. Ekumenia ei voi toteutua jollei tuosta virheelisestä opista luovuta.
Kristikunnan kirkoista ja yhteisöistä valtaosa tunnustautuu kolminaisuusopin kannattajiksi. Tämä oppi on myös ehkä merkittävin vedenjakaja siinä, pidetäänkö jotain yhteisöä kristillisenä vai ei. Se on ollut sitä jo varhaisista ajoista lähtien. Kiista Jeesuksen jumaluudesta oli ensimmäinen koko kirkkoa ravisteleva tapahtuma. Kun siinä lopulta voittivat ne, joiden mielestä Jeesus oli Jumala, se ei tapahtunut sen vuoksi, että heidän käsityksensä olisi ollut opillisesti oikeampi tai parempi.
Kolminaisuusopin taustaa.
Tuon varhaisen kiistan osapuolista areiolaiset, jotka eivät hyväksyneet käsitystä Jeesuksen jumaluudesta, olivat suvaitsevampia ja suosivat uskonnonvapauden periaatetta. Tämä mahdollisti näkemyserojen syntymisen heidän keskuudessaan ja johti siihen, että heiltä puuttui vahva opillinen yhtenäisyys, mikä antoi lopulta vastapuolelle etulyöntiaseman. Valtaan päästyään athanasiolaiset eivät empineet käyttää kovia otteita hävinneitä kohtaan. Näiltä kiellettiin aluksi uusien kirkkojen ja kokoontumistilojen rakentaminen, sitten entisetkin riistettiin heiltä ja lopulta otettiin käyttöön kuolemantuomiot 'harhaoppisille'. Vaikka kiista tuolloin koskikin vain sitä, oliko Jeesuksessa kaksi luontoa (inhimillinen ja jumalallinen), se vaikutti ratkaisevasti itse kolminaisuusopin syntymiseen vähän myöhemmin. Historian valossa voidaan joka tapauksessa todeta, että kolminaisuusoppi pidettiin voimassa pakkokeinoin lähes alusta asti.
Kolminaisuusopin vastustajia ei kuitenkaan koskaan saatu täysin hävitettyä; kautta vuosisatojen on ollut ryhmiä, jotka eivät ole kyseistä oppia hyväksyneet. Näistä ryhmistä on käytetty monenlaisia nimityksiä, eivätkä ne ole opillisesti olleet kovinkaan yhtenäisiä. Nykyään tätä suuntausta edustavat ainakin Unitaariuniversalistit, Jehovan todistajat, Raamatuntutkijat, Mormonit, konkordanttista raamatuntulkintaa noudattavat yhteisöt, branhamilaisuus ja eräät muut pienemmät yhteisöt. Näidenkään ryhmittymien näkemykset eivät ole kovin yhteneväisiä. Esim. branhamilainen käsitys jumaluudesta edustaa ns. modalismia: on vain yksi Jumala, Jeesus, jonka eri 'rooleja' ovat Jahve, Elohim, Isä, Pyhä henki ym. Tämän opin mukaan esim. kaste tulee suorittaa vain Jeesuksen nimeen. Modalistit kuitenkin yleensä hyväksyvät opin Jeesuksen kahdesta luonnosta.
Unitaariuniversalistit korostavat uskonvapauden periaatetta siinä määrin, että hyvinkin erilaiset uskonkäsitykset heidän keskuudessaan ovat mahdollisia. Yleistä on kuitenkin mm. perisynnin kieltäminen ja usko kaikkien pelastumiseen.
Jehovan todistajat ovat ehkä tunnetuin kolminaisuutta vastustava ryhmä. Päinvastoin kuin Unitaariuniversalistit he ovat muissa uskonkäsityksissään hyvin yksimielisiä johtuen keskitetysti ohjatusta 'teokraattisesta' hallinnosta. Mormonit eivät hyväksy kolminaisuusoppia, mutta uskovat Jumalalla olevan lihaa ja luuta oleva ruumis kuten Jeesuksella oli. Toisaalta heidän mukaansa ihminen voi korkealle tasolle henkistyessään lopulta saavuttaa jumaluuden asteen, tulla Jumalaksi. Aikoinaan he jopa opettivat, että Aadam on se Jumala, jota tulee palvoa!
Teologit ja teologiset tietoteokset yleensä myöntävät, ettei kolminaisuusoppia (sellaisena kuin se dogmatiikassa esitetään) löydy Raamatusta. Siihen kuitenkin uskotaan yleisesti sillä perusteella, että jo varhaiset kirkkoisät ja kirkolliskokoukset tulkitsivat Jumalan olemusta sillä tavoin kuin kolminaisuusoppi sen esittää. Ja mikäli voidaan luottaa siihen, ettei eräiden kirkkoisien, kuten Ignatiuksen, kirjoituksia ole käsikirjoitusjäljennöksissä peukaloitu (katolisen kirkon käsityksen mukaiseksi), näyttää todella siltä, että jo hyvin varhaisessa vaiheessa esiintyi käsityksiä siitä, että Jeesus oli sekä Jumala että ihminen. Tämä ei ehkä ole ihme, koska jo evankeliumiteksteissä ja apostolien kirjeissä esiintyy lausumia, jotka voitaisiin tulkita tämän suuntaisesti, jos niitä tarkastellaan irrallaan näiden tekstien antamasta kokonaiskuvasta.
Toisaalta ei pidä unohtaa, että silloisessa pakanallisessa ympäristössä jumalien inkarnoitumista pidettiin hyvin tavallisena. Niin kreikkalaiset kuin roomalaisetkin jumalat olivat ihmishahmoisia jumalia ihmismäisine heikkouksineen, jopa paheineen. Heillä oli ihmisen hahmo, mutta jumalallisia ominaisuuksia. He siis olivat sekä jumalia että ihmisiä samalla kertaa. Rooman keisareitakin piti palvoa jumalina. Kirkkoisä Krysostomos kertoo eräässä kirjoituksessaan Juudean maaherran Rooman senaatille tekemästä esityksestä: Siinä senaattia pyydettiin harkitsemaan, voitaisiinko Jeesuskin lukea Rooman jumalien joukkoon! Senaatti ei esitystä kuitenkaan hyväksynyt ja Krysostomos sanoo kansan tunnustaneen Kristuksen jumaluuden vastoin senaatin tahtoa.
Varhaiset kirkkoisät tuskin olivat myöskään immuuneja silloisille filosofisille käsityksille; olivathan jotkut heistä opiskelleetkin filosofiaa ja siten varmasti perehtyneet Platonin, Filonin, Plotinoksen ym. opetuksiin. Ja gnostilaisuuden vastainen kiivailu saattoi hyvinkin vaikuttaa sen, että haluttiin korvata gnostilainen isä-äiti-poika jumaluus kristillisemmillä käsitteillä Isä, Poika ja Pyhä Henki. Tällä samalla periaatteellahan kirkossa pyhitettiin muitakin, pakanuudesta ja juutalaisuudesta peräisin olevia traditioita.
Mitä Raamatun lausumiin Jeesuksesta tulee, on myönnettävä niiden joukossa olevan joitakin vaikeaselkoisia, joiden merkitys on paljolti kiinni lukijan raamatullisesta kokonaisnäkemyksestä ja tavasta tulkita Raamatun tekstiä. Voisi jopa ajatella olevan mahdollista, että ne on ymmärretty jotenkin väärin melkein alusta lähtien. Myöhemmin niiden merkitys on voinut hämärtyä esim. joidenkin sanojen tai sanontojen yleisen merkityksen muuttuessa, jolloin kirjoitusten jäljentäjä on saattanut tulkita lukemansa väärin ja ehkä lisännyt olettamansa puuttuvan merkin tai tehnyt jonkin muun mitättömältä tuntuvan korjauksen. Jonkin kohdan merkityksen hämärtyminen on myös helposti voinut johtaa siihen, että - kun ei oltu täysin varmoja sen merkityksestä - pitäydyttiin ankaran kirjaimelliseen merkitykseen, ja näin dynaamisesta, elävästä tekstistä (tai muistinvaraisista suullisista lausumista) tuli paikoilleen jämähtäneitä dogmeja.
Jeesuksen kahta luontoa koskeva oppi ei suinkaan ollut ainoa, jossa evankeliumeja ja apostolisia kirjeitä tulkittiin hyvin 'inhimillisesti', voisi sanoa byrokraattisesti. Esim. Jeesuksen Pietarille osoittamien sanojen "Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani", merkitys väännettin hyvin varhaisessa vaiheessa tarkoittamaan ensin hengellistä, sitten myös maallista valtaa. Niinkuin Paavali ennusti, pian hänen kuolemansa jälkeen ilmaantui 'julmia susia', piispoja, jotka halusivat hallita ja määrätä oikeasta opista.
Kun lukee kolminaisuutta tai Jeesuksen kaksiluonto-oppia puolustavia varhaisia kirjoituksia, voi havaita, että niissä oppi usein esitetään ikäänkuin 'ylhäältä päin', auktoriteetin nojalla. Tätä pyrkimystä voitiin tietysti puolustella raamatullisella periaatteella "että kaikki yhtä olisivat". Mutta on muistettava, että tuon ajan kirkkolaitos teki monia sellaisia asioita, jotka eivät olleet Jeesuksen opetuksen mukaisia. Jeesus esim. kehoitti rakastamaan vihamiehiäkin, mutta paavillinen laitoskirkko - saatuaan maallista valtaa - saattoi tapattaa enemmän 'harhaoppisia' tai 'vääräuskoisia' päivässä, kuin aiemmissa kristittyjen vainoissa oli kaikkiaan surmattu. Samaa henkeä osoittivat myöhempien vuosisatojen ristiretket ja noitavainot.
Tällaisessa toiminnassa ei varmasti kysytty ainakaan Pyhän hengen mielipidettä, ja voidaan täydellä syyllä olettaa, ettei sitä kysytty paljossa muussakaan. Vaikka kirkko itse ei suoranaisesti osallistunut näihin hirmutekoihin, monet kirkolliset johtomiehet olivat myös valtion viroissa ja vaikuttivat sitä kautta asioihin. Kirkon maallisen vallan ollessa suurimmillaan hallitsijoidenkin oli kuunneltava "kirkon ääntä" ja kirkossa oli luonnollisesti niitä, jotka käyttivät laillisia esivaltoja hyväkseen, säilyttääkseen voimassa oikeana pitämänsä opin.
Toisaalta kansan saaminen yhden yhteisen uskon alaisuuteen palveli myös hallitsijoiden valtapoliittisia etuja. He käyttivät kirkkoa hyväkseen pitääkseen eripuraista kansaa kurissa ja säilyttääkseen yhteiskuntarauhan; oikea oppi oli heille vähemmän tarkeä sivuseikka.
Opin myöhempi kehitys.
Raamatusta löytyy kohtia, jotka ainakin näennäisesti tukevat ajatusta kolminaisuudesta, vaikka itse kolminaisuus- käsitettä ei siellä esiinnykään. Näihin raamatunkohtiin luonnollisesti tukeudutaan dogmatiikassa kun pyritään osoittamaan, että Raamattu tukee kolminaisuutta. Kolminaisuusoppia vastaan puhuvia raamatunkohtia on kuitenkin monin verroin enemmän. Tavallisesti nämä Raamatun maininnat, joissa puhutaan Jeesuksen alemmuudesta tai erillisyydestä Isä Jumalaan nähden 'selitetään' vetoamalla oppiin Kristuksen kahdesta luonnosta ja sanotaan kyseisten raamatunkohtien koskevan vain Jeesuksen inhimillistä luontoa.
Mutta myöskään kaksiluonto-oppi ei saa tukea Raamatusta, ja yritykset löytää tällaista tukea johtavat pakostakin kehäpäättelyyn.
Toinen tapa tyrmätä kolminaisuusopin kritiikki, on viitata siihen, että kaikki eriävät käsitykset on kirkon piirissä aina julistettu harhaopeiksi:
"Jos joku ei tunnusta Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen yhtä luontoa tai olemusta ja yhtä voimaa ja valtaa, yksiolemuksellista Kolminaisuutta ja yhtä jumaluutta, jota on palvottava kolmessa hypostaasissa tai persoonassa, hän olkoon kirottu." (Konstantinopolin konsiili v.553)
Ns. jakamattoman kirkon aikana pidettiin kaikkiaan seitsemän konsiilia eli kirkolliskokousta, joissa tuomittiin erilaisia harhaopeiksi katsottuja käsityksiä, jotka lähes kaikki liittyivät enmmän tai vähemmän juuri kolminaisuusoppiin. Näistä ensimmäinen, Nikaian konsiili (v.325) tuomitsi siis areiolaisuuden, jonka mukaan vain Jumala on iankaikkinen ja vailla alkua, Poika sen sijaan ei ole ollut aina, vaan hän on Isän luoma, eikä siksi yhtä olemusta Isän kanssa.
Toinen konsiili Konstantinopolissa v. 381 tuomitsi mm. apollinarianismin, makedoniolaisuuden ja Markellos Ankyralaisen opetukset. Apollinaris kielsi Kristuksen täyden inhimillisen luonnon opettaen, että Kristuksessa oli vain yksi luonto, Jumalan Sanan yksi lihaksi tullut luonto. Makedonios selitti, että Pyhä Henki on enkelin kaltainen olento, joka ei ole samaa olemusta Isän kanssa.
Markelloksen mukaan Logos on jumaluudessa oleva persoonallinen voima, jonka syntymisestä voidaan puhua vain tämän tullessa inkarnaatiossa Kristukseksi ja Jumalan pojaksi. Kolmas konsiili (Efeso v. 432) tuomitsi Konstantinopolin patriarkan Nestorioksen tulkinnan, jonka mukaan Maria ei ollut Jumalan synnyttäjä vaan Kristuksen synnyttäjä. Konsiilin mielestä Nestorios erotti toisistaan Kristuksen jumalallisen ja inhimillisen olemuksen.
Neljännessä konsiilissa (Khalkedon v. 451), tuomittiin nestoriolaisuuden lisäksi Eytykhes-nimisen Konstantinopolin arkkimandriitan tulkinta, joka tähdensi Kristuksen jumalallisuutta ja läheni siten yksiluonto-oppia. Viidennessä konsiilissa (Konstantinopoli v. 531) vahvistettiin mm. oppi Marian ikuisesta neitsyydestä. Kuudes konsiili tuomitsi monotheletismin eli yksitahto-opin, minkä mukaan Kristuksella tosin olisi kaksi luontoa, mutta vain yksi tahto. Seitsemännessä konsiilissa (Nikaia v. 787), vahvistettiin pyhien kuvien (suhteellinen) palvonta.
Vaikka Luther kiivaasti vastusti paavinkirkon eräitä harhaoppeja ja jopa piti paavinvaltaa antikristuksen valtana, hän oli kuitenkin siinä määrin kasvanut tuohon mystiseen katoliseen kolminaisuus-ajatteluun, ettei halunnut tinkiä siitä vähääkään. Myös luterilaisen kirkon tunnustuskirjoihin kuuluvassa Yksimielisyyden ohjeessa tehtiin tarkka rajanveto moniin sen ajan 'heresioihin', kuten:
Kasteenuusijoiden harhaoppeihin, joiden joukossa oli opit, että
1. Kristus ei saanut ruumistaan ja vertaan Neitsyt Mariasta vaan toi ne mukanaan taivaasta.
2. Kristus ei ole tosi Jumala, vaan hänellä on pelkästään enemmän Pyhän Hengen lahjoja kuin kellään muulla pyhällä ihmisellä.
Schwenckfeldiläisten harhaoppeihin, joiden mukaan
1. Ne, jotka pitävät Kristuksen lihaa luotuna, eivät oikealla tavalla tunne Kristusta taivaan hallitsijana ja kuninkaana.
2. Korotuksessa Kristuksen liha on sillä tavoin omaksunut kaikki jumalalliset ominaisuudet, että hän ihmisenä on joka suhteessa olemuksensa asteen ja tilan puolesta Isän ja Sanan vertainen, hänellä on sama valta, voima, majesteetti ja kirkkaus. Tämä merkitsee, että Kristuksen kummankin luonnon olemus, ominaisuudet, tahto ja kunnia ovat samat, sekä myös, että Kristuksen liha kuuluu Pyhän Kolminaisuuden olemukseen.
Uusien areiolaisten harhaoppeihin, joiden mukaan
Kristus ei ole olemukseltaan ja luonnoltaan tosi Jumala, samaa iankaikkista jumalallista olemusta kuin Isä Jumala, vaan hän on ainoastaan jumalallisella majesteetilla varustettu olento Isän Jumalan alapuolella ja hänen ohellaan.
Antitrinitaarien harhoihin:
Antitrinitaarit ... uskovat, opettavat ja tunnustavat, ettei Isän, Pojan ja Pyhän Hengen olemus ole yksi ainoa iankaikkinen ja jumalallinen olemus. Niin kuin Isä Jumala, Poika ja Pyhä Henki ovat kolme eri persoonaa, niin on joka persoonalla myös oma erillinen ja muiden jumaluuden persoonien olemuksesta erottuva olemuksensa. Kuitenkin ovat kaikki kolme voimalta, viisaudelta, majesteetilta ja kirkkaudelta samanvertaisia, niin kuin kolme erillistä, olemukseltaan toisistaan poikkeavaa ihmistä.
Toisten mukaan sitä vastoin persoonat eivät ole olemukseltaan ja ominaisuuksiltaan yhdenvertaisia, vaan Isä yksin on oikea, tosi Jumala.
"Kaikki nämä ja tämäntapaiset opit niihin liittyvine ja niistä johtuvine harhoineen me hylkäämme ja torjumme väärinä, valheellisina, kerettiläisinä...."
Kolmas usein käytetty keino on selittää kolminaisuus irrationaaliseksi, ylijärjelliseksi, jumalalliseksi salaisuudeksi tai paradoksiksi, jota ei kannata yrittääkään järjellä selittää.
Tarkasteltaessa kolminaisuutta vastaan olevia raamatunkohtia olisi kuitenkin syytä hetkeksi unohtaa kaksiluonto-oppi ja pitäytyä siihen, mitä teksti sanoo. Täydellinen tieto tai ymmärrys Jumalan olemuksesta ei liene ihmiselle mahdollista ja tuskin edes tarpeellista. Aniharva kirkon rivijäsen on koskaan edes pohtinut koko asiaa, eikä kirkkokaan sen ymmärtämistä vaadi (mikä olisikin mahdoton tehtävä).
Asia kiinnostaa vain lähinnä teologeja ja niitä harvoja, jotka pohtivat uskonsa perusteita - sekä tietysti kristinuskon vastustajia, jotka näkevät kyseisessä opissa hyvän lyömäaseen, esimerkin kristinuskoon liittyvästä epäloogisesta ajattelusta.
Aiheeseen liittyvien raamatunkohtien tarkastelua.
Vain yksi Jumala, Isä.
1 Kor. 8:5,6 "Sillä vaikka olisikin niin sanottuja jumalia, olipa heitä sitten taivaassa tai maassa, ja niitä on paljon semmoisia jumalia ja herroja, niin on meillä kuitenkin ainoastaan yksi Jumala, Isä, josta kaikki on ja johon me olemme luodut, ja yksi Herra, Jeesus Kristus, jonka kautta kaikki on, niin myös me hänen kauttansa."
Jumala on henki.
Joh. 4:24 "Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa."
Jeesus on näkymättömän Jumalan kuva.
1 Tim. 1:17 "Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen".
Jumala on siis näkymätön. Jeesus ihmisenä ei ollut näkymätön.
Joh. 1:18 "Ei kukaan ole Jumalaa milloinkaan nähnyt; ainokainen Poika, joka on Isän helmassa, on hänet ilmoittanut".
Ihminen ymmärtää vain ihmisen kieltä eikä myöskään voi olla suorassa kosketuksessa olemukseltaan ja voimaltaan (energialtaan) käsittämättömän Jumalan kanssa. Siksi on aina tarvittu joku välittäjä, tulkki, sanansaattaja, joka on ilmoittanut ihmisille mitä Jumala kulloinkin on nähnyt tarpeelliseksi. Jeesus oli Jumalan kuva ja Sana, hänen olemuksensa heijastaja ja tahtonsa ilmoittaja, elävä ilmoitus Jumalasta.
Kol. 1:15 "Ja hän on näkymättömän Jumalan kuva , esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa".
Siinä, että Jeesus oli Jumalan kuva, ei ole mitään mystistä. Luotiinhan ihminenkin Jumalan kuvaksi. Se ei tietenkään merkitse sitä, että Jumala olisi olemukseltaan ihmisen kaltainen. Jeesuksen ajan rahakolikoissa oli keisarin kuva (Matt. 2:21). Vaikka se esitti vain pientä osaa keisarista (päätä), sitä sanottiin silti keisarin kuvaksi. Se symbolisoi kaikkea sitä, mitä keisari edusti.
Ihmisenä Jeesus ei varmaankaan poikennut meistä muista lukuun ottamatta synnittömyyttään ja poikkeuksellista Jumala-suhdettaan. Hän oli "kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä" (Hebr 4:15). Aadamille ja hänen jälkeläisilleen langetettu kuolemantuomio ei kuitenkaan koskenut häntä, koska hän ei isän puolelta ollut Aadamin lihallinen jälkeläinen vaan "sikisi Pyhästä Hengestä." Hän olisi siis halutessaan voinut elää ikuisesti ihmisenä. Juuri tämä seikka tekee hänen uhrikuolemansa arvon niin suureksi. (Luuk. 1:34,35)
Jeesus on myös "esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa". Tätä tosiasiaa käytetään usein tukemaan kolminaisuutta, koska se osoittaa Jeesuksen olleen olemassa ennen maailman luomista. Mutta esikoinen on aina jonkun lapsi tai luomus. Isä ei sama kuin hänen esikoisensa. Mikään kohde ei myöskään ole sama (samaa olemusta) kuin sen kuva. Mikään ei voi olla samalla sekä kohde että kuva.
1 Tim. 6:16 "... jolla ainoalla on kuolemattomuus; joka asuu valkeudessa, mihin ei kukaan taida tulla; jota yksikään ihminen ei ole nähnyt eikä voi nähdä - hänen olkoon kunnia ja iankaikkinen valta. Amen."
Johannes ja monet muut näkivät Jeesuksen. Silti hän sanoi, ettei kukaan ole milloinkaan nähnyt Jumalaa. Tämä merkinnee sitä, että Jumala on kautta aikojen ilmestynyt ihmisille ainoastaan jonkun välittäjän kautta. Jopa silloinkin, kun hänen sanotaan puhuneen jollekin kasvoista kasvoihin ( 2 Moos. 33:11; 5 Moos. 34:10). Paavali yhtyy Johanneksen tulkintaan sanoessaan lakiliiton lupausten annetun ja säädetyn enkelien kautta:
Gal. 3:19 "Mitä varten sitten on laki? Se on rikkomusten tähden jäljestäpäin lisätty olemaan siihen asti, kunnes oli tuleva se siemen, jolle lupaus oli annettu; ja se säädettiin enkelien kautta, välimiehen kädellä."
Hebr. 2:2 "Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa .."
Jeesuksen Jumala.
Joh. 17:3 "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen".
Joh. 20:17 Jeesus sanoi hänelle: "Älä minuun koske, sillä en minä ole vielä mennyt ylös Isäni tykö; mutta mene minun veljieni tykö ja sano heille, että minä menen ylös, minun Isäni tykö ja teidän Isänne tykö, ja minun Jumalani tykö ja teidän Jumalanne tykö".
Ilm. 3:12 "Joka voittaa, sen minä teen pylvääksi Jumalani temppeliin, eikä hän koskaan enää lähde sieltä ulos, ja minä kirjoitan häneen Jumalani nimen ja Jumalani kaupungin nimen, sen uuden Jerusalemin, joka laskeutuu alas taivaasta minun Jumalani tyköä, ja oman uuden nimeni".
Ilm.1:1 "Jeesuksen Kristuksen ilmestys, jonka Jumala antoi hänelle, näyttääkseen palvelijoillensa mitä pian tapahtuman pitää; ja sen lähettämänsä enkelin kautta antoi tiedoksi palvelijalleen Johannekselle...". Jumala siis antoi tämän ilmestyksen ensin Jeesukselle, joka oli jo ylösnoussut ja taivaassa.
1Pt 1:3 "Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta..."
(Ks. myös 2 Kor 1:3 ja Ef 1:3)
Jumala ja Karitsa.
Ilm. 5:1,2 "Ja minä näin valtaistuimella-istuvan oikeassa kädessä kirjakäärön, sisältä ja päältä täyteen kirjoitetun, seitsemällä sinetillä suljetun. Ja minä näin väkevän enkelin, joka suurella äänellä kuulutti: "Kuka on arvollinen avaamaan tämän kirjan ja murtamaan sen sinetit?"
Ilm. 5:5,6 "Ja yksi vanhimmista sanoi minulle: "Älä itke; katso, jalopeura Juudan sukukunnasta, Daavidin juurivesa, on voittanut"
Tottahan se on, että kristinuskon monet keskeiset opinkohdat on varsin myrskyisissäkin kokouksissa sovittu ja välillä on jopa tapeltu. Legendan mukaan nykyisen joulupukin esikuva Pyhä Nikolaus olisi erityisen kiivaan väittelyn jälkeen tempaissut Areiosta turpiin. Areioshan tuomittiin harhaoppineeksi, mutta Nikolauskin menetti arkkipiispan arvonsa sopimattoman käytöksensä vuoksi.
Noita esittämiäsi historiallisia faktoja lukiessa helposti kuvittelee että tuossa nyt eliitti keskenään asioista päätti ja tavallinen kansa eli elämäänsä. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Esimerkiksi vuonna 381 kirkolliskokouksen yhteyteen syntyi laaja kansanliike, joka tuki ja pyrki vaikuttamaan kokoukseen kaikin mahdollisin keinoin. Kansanliike kasvoi jopa häiritseviin mittasuhteisiin, kuten esimerkiksi Gregorios Nyssalainen kertoo: "Jos pyydät joltakin vaihtorahaa, hän alkaa filosofoida Jumalan Pojan ainosyntyisyydestä. Jos kysyt leivän hintaa, saat vastaukseksi että Isä on suurempi ja Poika vähäisempi. Jos kysyt 'Onko kylpyni valmis?' palvelija vastaa että Poika luotiin tyhjästä."
Väkivaltaakin käytettiin, esimerkiksi vuonna 449 järjestettiin ns. Efesoksen ryövärisynodi, jonka aikana monofysitismia kannattavan Aleksandrian piispan Dioskuroksen yksityinen munkkiarmeija terrorisoi koko kaupunkia vastustajia pelotellakseen. Eli kyllä ne muutkin osasivat kuin "laitoskirkon" jäsenet.
Joitain ihmisiä tuntuu järkyttävän ihan mielettömästi ajatus siitä, että opinkohdat on äänestämällä vahvistettu. Parempana pidettäisiin sitä että joku on autoritaarisesti sanellut opunkohdat. Ilmeisesti se myös jotenkin paremmin sopisi ajatukseen Jumalasta (?). Mutta kuten Turust'kin on huomauttanut, Pyhä Henki vaikuttaa meissä jokaisessa. Olisiko siis täysin mahdotonta ajatella että se vaikutti myös kirkolliskokousten osallistujissa. Paljon pahaa noiden päätösten perusteella on tehty, mutta johtuuko se päätöksistä vai niistä ihmisistä jotka ovat uskoneet elävänsä niiden mukaan?
Ja ihan noin kiinnostavana sivuhuomiona: me emme tiedä mitään alkuseurakunnan elämästä. Me tiedämme enemmän jopa Jeesuksesta historiallisena ihmisenä kuin mitä me tiedämme siitä kirkosta joka sanoi seuranneensa häntä. Tuon kirkon historian ensimmäisestä 300 vuodesta meillä ei käytännössä ole mitään tietoja. Tämän ansiosta mormonit voivat sanoa, että alkuseurakuntalaiset olivat mormoneja, luterilaiset sanovat että he olivat luterilaisia, katolilaiset sanovat että he olivat katolilaisia, ortodoksit taas että he olivat ortodokseja. Pointti siis on, että meillä ei ole mitään tietoa siitä kuinka vahvoja nämä kirkolliskokouksissa hyväksytyt dogmat olivat jo ennen itse kokouksia. Vaikea on uskoa, että ne siellä kasaan pistettiin ja "keksittiin", siksi raivokkaasti niiden puolesta taisteltiin ja muutkin kuin pelkästään piispat. Itse luulisin, että tietyt dogmat olivat olleet jo kauan olemassa ennen kokouksia ja niistä on sitten tullut yleismaailmallisia.
Jeesuksen kaksiluonto-oppi oli erityisen ratkaiseva pelastusopin vuoksi. Jos Jeesus oli luotu, kuten Areios opetti, se olisi tarkoittanut sitä, että Jeesus olisi ainoastaan esikuva ja opettaja. Ihmiskunnan pelastajaksi hänestä ei kuitenkaan olisi, kuten kirkko aina oli tuohon asti opettanut, sillä "luotu ei voi pelastaa toista luotua". Jeesuksen kaksi luontoa kuitenkin tarkoittaa sitä, että Jumalana hän pelasti ihmiskunnan ja ihmisenä hän avasi pelastuksen tien mahdolliseksi kaikille ihmisille.
Itse en voi ajatellakaan että koko kolminaisuusopista luopuisin, filioquesta voisin olla valmis neuvottelemaan.
välttämättä toimi. Kirkkohan on periteisesti ollut valtapoliittinen käsikassara. Aivan viime vuosikymmeninä se vasta on menettänyt hallinnollisia asemiaan.
Lutheruksenkin aikana oli ainakin kaksi "teesimiestä" Lutheruksen lisäksi jotka lietsoivat talonpoikia, ideologiansa Raamattuun perustaen hallitsijoita ja maanomistajia vastaan. Ajatukset olivat hyvinkin lähellä myöhempää Marxilaista filosofiaa.
Kirkon tuella noita kapinoitsioita tapettiin tuhansittain. Lutherus näki kuinka noiden kapinotsijoiden kävi ja haki viisaasti puolensa ja menestyi kuten nyt tiedämme.
Kolminaisuusopin tarpeelisuutta on mielestäni vaikea perustella. Tänäpäivänä sillä ei juurikaan liene merkitystä. Kysymys on enemmänkin perinteestä. Tuo perinne on historiallisesti siinämäärin verinen, että se minua kyllä kammottaa.
Tiedän etten ole läheskään ainoa, vaan protestanntisen kirkon piirissä on oppineita jotka ovat esitäneet oppiin muutoksia.
Pieni poikkeama muuhun asiaan; Mormonien oppiin sisältyy usko Jeesuksen opetukseen Amerikan mantereella. Sekä Jeesuksen uudellen tulo Amerikkaan ja uuden Jerusalemin tulo Amerikkaan.
En mitenkään pysty pidättäytymään taas tyhmyyteni paljastamisesta heidän palstallaan. Minua kiinnostaa esim. käyttikö Jeesus mahdollisesti Amerikan Air Linesiä matkoillaan?
On kyllä totta että kirkkoa on käytetty aika säälittä hyväksi omissa valtapyrkimyksissä. Paras esimerkki lienee vaikkapa inkvisitio. Tämä saa taas kysymään että ovatko kirkon miehet jotenkin tavallista tyhmempiä?
Silti esimerkiksi areiolaisuutta ei niinkään väkivalloin tukahdutettu, sillä eräässä vaiheessa sekä Konstantinopolin patriarkka että keisari olivat areiolaisia. Kuitenkin tiukka vastaprogandisointi muutti tilanteen. Tai sitten Pyhä Henki.
Lutherus oli monin tavoin niin ristiriitainen henkilö että häntä analysoimalla voisi ansaita elantonsa. Ainakin puhdetöitä riittäisi. Hyvä esimerkki on juuri nuo talonpoikaiskapinat, joita Luther ensin tuki ja sitten tuomitsi. Tai juutalaiset, joihin Luther ensin suhtautui erittäin suvaitsevasti ja sitten niin antisemitistisesti että eräs itävaltalainen taidemaalari-wannabe saattoi Lutheria lainailla, vaikka muka katolilainen olikin.
Tietyllä tavalla kirkon asema täällä Suomessa on nyt hyvä. Viimeiset 1600 vuotta on voitu vedota keisariin. Mitään ei ole tarvinnut periaatteessa sen kummemmin perustella. Nyt tilanne on muuttunut, keisari ei enää seisokaan kirkon rinnalla ja kirkko saa tulla omillaan toimeen, palata perusteologiaansa ja kosiskella ihmisiä, ei määrätä heitä. Elämme hienoja aikoja, ystäväiseni, vaikka välillä muutos ahdistaakin.
Olet ilmeisesti alkanut oikein tosissasi mormonien kanssa väittelemään. Etkös sinä itsekin ole Select Smartin mukaan viittä vaille mormoni?
Sitä en tiedä miten Jeesus uudelle mantereelle päätyi. Mormonien opissa on aika paljon tuollaisia ihmeellisyyksiä, mutta itselläni ei ole ainakaan vielä ollut innostusta alkaa niitä ruotimaan.
Suomen kirkot ovat hyvässä tasapainossa ja suvaitsevaisia.
Kirkolla on tietysti edelleen erittäin suuri osuus moraalikasvatuksessa. Tämä ei näytä hyvältä. Helvetillä pelottelu ei enää toimi ja kirkko on menettänyt tässä suhteessa arvovaltaansa. Muu yhteiskunnallinen kasvatus ei ainakaan vielä pysty aikaisempaa kirkon paikkaa täyttämään.
Tällaista vanhempaa ukkoa hieman kauhistuttaa yleisen välinpitämättömyyden jatkuva lisääntyminen. Tietysti aina on ollut kuilu sukupolvien välillä. Nyt vaan alkaa näyttää siltä että yhteiskunnallinen vastuu jää liian harvojen harteille.
Minusta ilmiö on uusi. Kyllä aikaisemmat sukupolvet ovat pyrkineet, kukin tasollaan, paikkansa täyttämään.
Nyt suorastaan massoilla näyttää olevan suoranainen pyrkimys jättäytyä yhteiskunnan ulkopuolelle niin ettei millään ole mitään väliä ei kunnioitusta uskontoa tai toista ihmistäkään kohtaan.
Keskimääräinen koulutustaso on nopeasti huimasti noussut. Nuoret murhaavat toisiaan. Tarvittaisiinko sittenkin kuria tai ehkä kurjuutta?
Nyt pienin ponnistuksin elämme suuressa hyvinvoinnissa. Muutaman vuosikymmenen taakse muistavana, sanoisin elävämme ylellisyydessä.
Kyllä me Kaikentietävä(?) tuon kolminaisuusopin puolesta pärjäämme. Lutheruksen lahkokaan ei ole hullumpi. Herraa itseään on mukava tutkia ja hyvässä saumassa voi vähän hutkiakkin. Kirkkojen piirissä on ollut voimakkaita ja värikkäitä persoonia. Mihin ne ovat nyt joutuneet? Ihmisillä taitaa olla muutakin elämän sisältöä.
Jeesus Kristus kävi Amerikan mantereella ylösnousseena olentona. Hän laskeutui noiden ihmisten pariin taivaasta. Kun Hän ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen opetuslapsilleen (apostoleille ensin), niin esim. seinät eivät Häntä pidätelleet.
kiinostavat. Miten Ameriikan intiaanit ylösmerkitsivät nuo tiedot. Onko löytynyt tullausasiakirjoja? Ymmärtääkseni ainakaan noissa kultalevyissä ei asiasta mitään puhuttu. Kulta tauluissa puhuttiin ainoastaan että Jeesus oli profeetan kaltainen, ei siis varsinainen Jumala. Ameriikan reisusta ei tauluissa puhuttu sanaakaan.
että parasta mitä uskonnoille voisi tapahtua on sota tai uusi lama. Toivottavasti kumpaakaan ei tule.
Itse uskon/toivon että kirkko jollain tavalla lunastaa paikkansa suomalaisuudessa. Ei kirkko kuole, vaikka väki vähentyisikin. Minä uskon tässä suhteessa suomalaisten perususkonnollisuuteen. Ehkäpä jos kirkollisveroa pienennettäisiin, saataisiin parannusta aikaan? Se kun monesti tuntuu olevan se syy miksi kirkkoa "inhotaan". Järkyttävä tosiasia kuitenkin on, että kirkollisveron poistaminen ei ole kirkosta kiinni vaan valtiosta. Ja koska olette kuulleet että valtio poistaisi veroja?
Olemme kuitenkin uhkaavasti siirtymässä uuteen juppiaikaan, jossa arvot ovat kovaakin kovempia. Ymmärrän kyllä nuorten turhautumisen, olen itsekin siinä oravanpyörässä ollut. Koko ajan pitää opiskella ja menestyä. Kertaakaan ei saa epäonnistua, se kostautuu heti. Vaikka kirjoittaisit täydelliset paperit lukiosta, et silti välttämättä pääse yliopistoon jos et onnistu pääsykokeissa.
KELA vaatii että jokaisen on haettava myös ammattikorkeaan, vaikkei haluaisi. Jos sanot ammattikorkeassa ettet oikeastaan halua sinne, sinua ei oteta oppilaaksi. Se taas hermostuttaa KELAN, joka alkaa kysellä että mikset ole saanut opiskelupaikkaa. Ja auta armias jos olet sählännyt papereittesi kanssa tai unohtanut mennä kokeeseen, jonne et ole edes halunnut mennä. Bam! olet karenssissa eli et saa työttömyysturvaa kunnes täytät 25-vuotta. On muuten tosipitkä aika, jos 18-vuotiaana käy näin.
Sitten sinulla on vuosi aikaa. Et ole päässyt opiskelemaan, mutta et oikein 18-vuotiaana kehtaisi enää kotonakaan pötköttää. Mistään et saa rahaa. Sitten alat etsimään töitä, joita et saa koska sinulla ei ole ammattitaitoa. Sitten menet armeijaan jos olet miespuolinen, ja uudet pääsykokeet tulevat joihin tulisi taas lukea. Yritä siinä sitten lukea istuessasi vartiossa tai kipinässä. Ei tahdo onnistua. Joten taas epäonnistut kokeissa. Ja jos olet kovapäinen, et ole vieläkään ymmärtänyt että mihin kaikkiin paikkoihin sinun olisi siinä sivussa pitänyt hakea. Olet ehkä muistanut pääsykoepäivän väärin. Ei auta selitellä, olet taas karenssissa.
Taas on vuosi aikaa, sama ruljanssi alkaa, töitä et saa etkä rahaa. Jos on tuuria, voi saada työharjoittelupaikan esimerkiksi seurakunnasta. Sitten saa vähän rahaa KELALTA. Ja jossain vaiheessa sitä onnistuu ja pääsee kouluun, missä sinulle ilmoitetaan että olisi syytä opiskella ja vähän äkkiä valmiiksi maisteriksi tai tulee kenkää perseeseen. Älä siis uneksikkaan että perustaisit perheen tai menisit vaikka töihin opiskelun lomassa! Sitten seuraat uutisista kun eduskunta sulassa sovussa nostaa palkkaansa ja menee Linnan juhliin tanssahtelemaan ja syömään hanhenmaksapalleroita. Itse mietit että söisitkö makaronia tonnikalalla vai tonnikaa makaroineilla.
Joten minusta ei ole ihme, että nuoret turhautuvat ja luopuvat yhteiskunnasta. Osasyy voi olla myös kasvatuksessa, me olemme varttuneet ajassa jossa yksilö on ylitse kaiken. Mikään ei minua ällötä enempää kuin vanhemmat jotka heittävät lapsensa pellolle sanoen että haluavat elää omaa elämäänsä. Kenen elämää he tähän asti ovat eläneet? Siinä sitä vain oman onnen nimissä syyllistetään lapset loisiksi jotka ovat tukahduttaneet "oman elämän".
Raha on se joka hallitsee. Jos kirkkoon kuuluminen ei maksaisi mitään, joka ikinen kuuluisi siihen. Nykyisin monet tekevät niin että eroavat kirkosta ja silti ottavat kaikki palvelut kirkolta mitä saavat. Tavallaan on hyväkin että vielä löytyy ihmisiä jotka auttavat kaikkia, mutta on se vähän turhauttavaakin. Sitä tuntee itsensä hyväksikäytetyksi hölmöksi, seremoniamestariksi, joka otetaan ihmisten iloksi pelleilemään ja "loitsimaan".
Luulenpa että jos kirkko säilyttää maltin ja alkaa itse purkaa valtiokirkkosysteemiä, että sitä aletaan arvostaa ihan uudella tavalla. Jo nykyisinkin kirkon kannanottoja arvostetaan. Kirkon pitäisi myös rohkeasti sanoa kantansa eikä myötäillä yleistä mielipidettä joka asiassa. Katsotaan nyt vaikka paavia, joka on patavanhoillinen, mutta silti kenties rakastetuin paavi sitten Johannes XXIII:n.
Ei ole syytä lähteä paavin tielle kaikissa asioissa mutta kuitenkin jossain kohdissa rohkeasti sanoa että tuo on väärin ja vielä teidät imelä perii jos tuota jatkatte. Minusta luterilainen kirkko on monesti kuin vanha setä, joka mutisee puoleen ääneen närkästystään, mutta kysyttäessä välttelee kantansa sanomista ettei loukkaisi ketään.
Tuossa kasvatuksessa minä sanoisin että vanhemmat kasvattakoon ensin. Kerhot ja koulut ovat oppimista varten, ei kasvattamista. Olen itse ollut töissä srk:n kerhossa ja valitettavaa on että yhä enemmän ja enemmän sinne tulee mukuloita, joilla ei ole alkeellisintakaan käsitystä hyvistä tavoista tai toisten huomioonottamisesta. Muutos esimerkiksi omaan lapsuuteeni on selvä eikä siitä kun minä kerhoja kävin niin pitkä aika ole.
Raju uskonnonvastaisuus teini-iässä on monesti sellaista vihaista teini-ikäistä angstia. Tuo viha kohdistuu myös poliisiin, armeijaan, kouluun ja kaikkiin niihin jotka nähdään valtaapitäviksi. Olen itsekin ollut eräässä vaiheessa kova ateisti, virnuilin ylimielisesti uskonnontunneilla että kaikkea p*skaa sitä sitten opetetaankin. Sitä ennen uskoin lujasti UFOihin. Juhan af Grann oli suuri inspiraation lähteeni.
Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseensä ja vihata luterilaista kirkkoa niin kovin kuin haluaa. Kunhan tuon vihansa vie oikeaan paikkaan. Omissa piireissä haukuskelu tai nettipalstoilla rätkyttäminen sallittakoon, kirkkojen tuhoaminen ja messujen häiritseminen ei. Vapaus se uskovaisillakin on oltava.
en voi olla yksin syyllinen. Hyvä Veljeni näen sinulla olevan muitakin paineita.
Hyvä puheenvuoro en kiistä siitä ainoatakaan kohtaa. Pyhä Byrogratius tekee kyllä tiukkaa harvennustaan. Onpa minulla ollut tilaisuus nähdä tuo köyhän korkeakoulu opiskelijan solu asumis/nälkä kurjuus. Eipä tuo elon ihanuus kovin monelle helposti aukene tuosta tutkinnostakaan.
Lähipiirissäni on kaksikin kasvatustieteiden maisteria jotka ovat vakiintuneet tekemään määräaikaisia työsuhteita. Ei ole palkallisia kesä eikä joululomia. Eikä tietenkään äitiyslomia. Palkka on lähinnä muodollinen. Loman ajaksi päättyy tietysti työsuhde. Suunittele siinä sitten elämääsi.
Toisaalta mielipiteeni on että yliopisto opetus tuottaa ainakin eräillä aloilla työkyvyttömiä joilla ei ole edellytyksiä menestyä yksityisissä yrityksissä joissa jokaisella henkilöllä on tuottovaatimus. Tämä ei tietenkään ole noiden onnettomien nuorten opiskelijoiden vika vaan vika on kauempana.
Työkokemus ja auskultointi vaatimukset on vähennetty liian alhaiselle tasolle. Ehkäpä olemme ajautuneet umpikuja vaiheeseen muutaman viimeisten sukupolvien aikana.
Ammatti ja teknillinen koulutus ei ole ollut kovin arvostettua viime vuosina.
Entäs kirkko? Kirkot ovat pääsääntösesti perineet jäseniltään kymmenyksen.
Valtionkirkkojärjestelmässä peritään runsas sadannes. Enpä usko että tuota veroa voidaan alentaa joudutaan suuriin rakennemuutoksiin. Olisiko tuo vero sittenkään varsinaisena syynä eroamisiin? Tuo syy on kovin helppo kysyttäessä sanoa.
Jos taas kirkko erotetaan valtiosta jäsenmäärä alenee varmasti mikäli kirkollismaksut jäävät normaali veronkannon ulkopuolelle. Joudutaan menemään kymmenysjärjestelmän piiriin jolloin jäsenmäärä edelleen alenee. Kyllä minun mielestäni kirkko on joutunut järjestelmän vangiksi josta ei ainakaan helppoa ulospääsyä ole.
Kirkon on keksittävä toimintatapoja jolla se tekee itsensä nykyistä enemmän tässä yhteiskunnassa tarpeeliseksi.
Kirkon ja valtion äkillinen erottaminen on siksi suuri prosessi etten toivoisi sitä näkeväni. Tässä suhteessa ajatukseni on radikaalisesti muuttunut.
Virheelisellä erottamismenettelyllä horjutetaan yhteiskuntamme perusrakenteita. Vain harva viitsii ajatella mitä kaikkia muutoksia tuosta seuraisi.
Minulle on kovasti vieras ajatus käyttää kirkollisia tai minkään muunkaan järjestön palveluja jos en jäsenmaksujakaan maksa. Ne jotka liityvät kirkkoon vihkimisensä ajaksi eivät yleensä kuulu ystäväpiiriini. Minun kohdallani asia on kuin naisen raskaus, joko ollaan raskaana tai sitten ei.
Ellei olisi yö voisin jatkaa tätä vuodatustani. Olkaame kiitollisia tästäkin päivästä. Jos joku muu on selvinnyt elämässään kyllä mekin selviämme vieläpä kirkkaasti. Minun kohdallani kaikki on lopulta mennyt aivan nappiin. Niin menee sinullakin kunhan jaksat jokapäivä siihen uskoa. Tiedän toimesi olevan oikeat, siksi vilpittömällä mielellä voin toivotta sinulle siunausta. Hyvä nettikaveri olet!
Mormonin kirja kertoo Kristuksen käynnistä Amerikassa. UT:ssä Kristus sanoi hänellä olevan myös muita lampaita. Amerikassa käydessään hän sanoi tällöin tarkoittaneensa juuri niitä, jotka häntä odottivat tuolla uudella mantereella.
on lähellä sydäntäni, minkä varmasti huomasit.
"Toisaalta mielipiteeni on että yliopisto opetus tuottaa ainakin eräillä aloilla työkyvyttömiä joilla ei ole edellytyksiä menestyä yksityisissä yrityksissä joissa jokaisella henkilöllä on tuottovaatimus."
Tämä on ehdottomasti totta. Omassakin tiedekunnassani on ihmisiä jolla ei ole hajuakaan työnteosta. Luulen kuitenkin että nuo ns. "ikuiset opiskelijat" ovat myös katoava luonnonvara, enää ei yksinkertaisesti voi vain oleskella edes yliopistossa.
Pakko sen verran omaa tiedekuntaa kehaista että siellä on poikkeuksellisen lämmin henki. Teologit tukevat toisiaan ja tässäkin kaupungissa vastaan tullessa moikataan. Ero on suuri verrattuna vaikkapa kaupallisten alojen opiskelijoihin, jotka ovat heti alusta asti kyynärpäät pystyssä, raa'asti keskenään kilpaillen.
"Kirkon on keksittävä toimintatapoja jolla se tekee itsensä nykyistä enemmän tässä yhteiskunnassa tarpeeliseksi. "
Totta tämäkin. Ongelmana on vain se että mitä tällaiset toimintamuodot voisivat olla ja ennen kaikkea miten niistä ilmoitetaan ihmisillä. Esim. piispa Kantolan ehdotus lastenhoitoavusta on hieno idea, mutta todella hankala toteuttaa. En usko lainkaan ns. ovilähetyksen toimivuuteen. Jos tutkii Suomen "epäsuosituimpien" uskontojen listaa, niin kärjessä keikkuvat aktiivista lähetystyötä tekevät Jehovan todistajat ja mormonit.
Toinen esimerkki oikeasta elämästä. Eräässä seurakunnassa suunniteltiin ns. naisten iltaa. Tarkoitus oli mennä seurakunnan leirikeskukseen, viettää siellä ilta jutellen ja keskustellen, erilaisia ryhmätöitäkin tehden. Paikalle oli hankittu oikein "ammattipuhuja". Sitä suunniteltiin kauan, viikkotolkulla.
Illan jälkeisenä aamuna kysyin sitten hommasta vastanneilta naisilta että miten oli mennyt. Hyvin oli kuulemma mennyt. Kysyin kuinka paljon väkeä tuli. Ihan mukavasti. Sitten kysyin että keitä siellä oli, oliko uusia. Ei kuulemma ollut uusia kuin muutama hassu, suurin osa kävijöistä oli ns. vakiokävijöitä. Tiedotus oli jossain kohtaa pettänyt eli uusia seurakuntalaisia ei saatu aktivoitua. Tokkopa edes tiesivät kyseisestä retkestä. Siitä oli ilmoitus paikallisessa lehdessä, mutta ilmeisesti se ei sitten mennyt perille.
Puhuttiin siitä sitten ja tultiin siihen tulokseen, että moniin tuollaisiin piireihin on todella korkea kynnys tulla. Siellä on ne vakiokävijät ja koska suomalaiset eivät ole mitenkään erityisen lämpöisiä ensi tapaamisella, uusi tulokas voi syystäkin tuntea itsensä ulkopuoliseksi. Vaaditaan ohjaajalta todellista ammattitaitoa pitää kaikki tyytyväisinä ja mukana.
Miten siis kirkko voi tiedottaa mutta kuitenkin välttää tuo tuputtaminen? Ehkäpä pitäisi vain rohkeasti ja röyhkeästikin alkaa rummuttaa omia palveluita. Lähettää seurakuntalaisille kutsuja jumalanpalveluksiin, järjestää päivässä useampiakin messuja kuin vain se yksi aamukymmeneen sijoittuva, mainostaa tuollaisia retkiä, olla ottamatta joka asiasta hemmetinmoista hintaa, panostaa messuihin ja toimituksiin, rakentaa vaikka sitten se rippituoli kirkkoon jos sitä kaivataan. Kerran työkavereiden kanssa mainostettiin seurakunnan kerhoja, lähetettiin mainoslaput jokaiseen seurakuntalaisen kotiin jossa oli kerhoikäisiä lapsia. Seuraus oli se, että lapsia tuli melkein yli tarpeen. Ei tarvinnut vähentää työtunteja, pikemminkin lisätä niitä jottei kukaan jäisi ulkopuolelle.
"Kyllä minun mielestäni kirkko on joutunut järjestelmän vangiksi josta ei ainakaan helppoa ulospääsyä ole."
Totta, kirkko on useammallakin tavalla yhteiskunnan vanki. Esimerkiksi kirkkoa vaaditaan aina kommentoimaan yhteiskunnallisia päätöksiä. Kun kirkko tekee niin, ihmiset käskevät sen olla sekaantumatta asioihin jotka eivät sille kuulu. Kun kirkko on vaiti, ihmiset suuttuvat koska kirkko ei koskaan sano mitään.
Kun kirkko ottaa kantaa, aina joku suuttuu. Jos kirkko kannustaa naispappeja, suuttuvat naispappeuden vastustajat, jotka ovat yleensä myös ns. aktiivikävijöitä. Kun kirkko yrittää liennytellä vastustajia, suuttuvat naispappeuden kannattajat, jotka ovat usein ns. perusseurakuntalaisia eli harvoin messussa käyvät mutta väkiluvultaan suurin joukko.
"Tiedän toimesi olevan oikeat, siksi vilpittömällä mielellä voin toivotta sinulle siunausta. Hyvä nettikaveri olet! "
Kiitos samoin, hyvä nettikaveri olet itsekin.
Sinulla on murhetta siitä että kirkko ei ole riittävän tehokas seurakuntalaisten aktivoimisessa, uusia jäseniä on vaikeaa saada mukaan yhteisiin rientoihin.
Maallisessa kaupankäynnissä sanotaan:
1. Mitä tahansa voi myydä murhaavalla mainonnalla.
2. Tyytyväiset asiakkaat ovat parhaita myyntimiehiä.
Uskontojen yhteydessä myyntikikkojen suunnittelu tuntuu hiukan omituiselta. Jos perustavaa laatua olevat totuudet ovat kunnossa, luulisi 'tuotteen' olevan sellaisen että markkinointia ei tarvita.
Seurakuntalaiset jotka kuuluvat 'sisäpiiriin' ja seurustelevat vain toisten samanlaisten kanssa eivät ole hyviä myyntimiehiä.
Avainkysymys on suhtautuminen sellaisiin tilapäiskävijöihin joiden kontaktit ja tuttavuussuhteet ulottuvat laajemmalle.
Tunteeko tällainen 'sivullinen' itsensä tervettulleeksi jos sisäpiirin tilaisuuteen sattuu eksymään ja siellä suunsa aukaisee ?
yhteen ikuisuusongelmaan, joka vetää vertoja kolminaisuusopille.
Eli: voiko kirkko mainostaa itseään?
"Jos perustavaa laatua olevat totuudet ovat kunnossa, luulisi 'tuotteen' olevan sellaisen että markkinointia ei tarvita."
Tähänhän monesti vedotaan, kun halutaan estää kaikenlainen "mainonta". Kuitenkin nyt on sitten niin, että kirkon tuote alkaa monille tulla kovin vieraaksi. Ehkä sitä siis pitäisi markkinoida. Jos vuori ei tule Muhammedin luo niin sitten Muhammed menee vuoren luo. Kirkko on tottunut siihen että se on vuori, jonka luokse tullaan. Ehkäpä vuoren pitäisi muuttaa tätä asennettaan ja tulla puolitiehen vastaan. Muuten vuori unohdetaan vaikka se olisi kuinka kaunis katsella.
Perustuotetta ei pidä mennä muuttelemaan. Sitäkin jotkut yrittävät, mutta siinä käy huonosti. Kuitenkin tylsää sellainen paikalleen jämähtäminenkin on, perustuote pitää nykyaikana jo tarjoilla eri tavoilla. Ja tarjota kaikenlaista ekstraa. Ei se ole mitään uutta, kirkko on ennenkin kantanut vastuuta tehtävistä jotka eivät sille kuulu. Nykyaikana tuollainen hiljainen hissuttelu ei vain tunnu toimivan, ei ainakaan enää kaupungeissa. Nykyään halutaan elämyksiä, uuden kokemista ja neonvalojen välkettä. Varovainen saa olla ettei vajoa seremoniamestariksi ja ettei se perustuote hautaudu sinne krääsän alle. Onnistuneena tuollainen uusi tyyli voi onnistua yli odotusten, esimerkkinä vaikkapa Tuomasmessu.
"Tunteeko tällainen 'sivullinen' itsensä tervettulleeksi jos sisäpiirin tilaisuuteen sattuu eksymään ja siellä suunsa aukaisee ? "
Niin, tuo on kanssa ikuisuusongelma. Hirvittävän taitava ryhmänohjaaja vaaditaan, todellista ammattitaitoa ja kykyä ottaa huomioon myös uudet, mutta mahdollisesti ujot ihmiset. Kun niin kovin helposti srk:ssa klikkiydytään. Ja monesti tuo klikki voi olla myös vain uuden tulokkaan kuvittelua. Aika paljon on kiinni myös seurakuntalaisista itsestään. Ei se pappi/diakonikaan kaikkea voi tehdä.
Jos haluaa päästä seurakuntaan sisälle, niin se "perinteinen" tie eli messussa käyminen on monesti se hitain tie, varsinkin jos srk ei järjestä kirkkokahveja tai saarnajatkoja messun jälkeen. Itselläni kesti puoli vuotta päästi kotiseurakuntaan sisälle. Myöhemmin kävi ilmi että minut oli noteerattu useasti ja aktiivit olivat kauan pohdiskelleet miten lähestyä mutta kukaan ei kehdannut tulla häiritsemään. Eli ihan perinteisen ujoja suomalaisia ne uskovaisetkin luterilaiset ovat. Monesti ovat kuitenkin aidosti iloisia "uudesta verestä". Kuitenkin "epävirallisempi" tutustumismuoto voisi olla parempi ja helpompi kuin virallinen messussa käynti.
Siksipä minusta noita juttuja tulisi mainostaa, että ihmiset tulisivat ja itse tutustuisivat srk:taan ja toivottavasti siellä viihtyisivät. Ja siinä sivussa tutustuisivat myös siihen perustuotteeseen!
Yritän pohtia miten sillä voitaisiin vaikuttaa minuun.
Oma fyysinen kuntoni estää minulta kaikenlaisen ponnistelun. Vaimoni oli juuri polvinivel leikkauksessa. Asumme omassa töllissämme pienen seurakunnan alueella. On talvi ja lunta tulee naapurin talonisäntä auraa traktorillaan tuon tien. Lapiotöitä kuitenkin jää joihin on pyydettävä nöyränä ulkopuolista apua.
Täällä suunilleen tunnemme toisemme. Ajatelkaapa reaktioitani jos jonakin kertana lumipyryn jälkeen seurakunnan pappi ottaisi yhteyttä ja kertoisi kuulleensa vaikeuksistamme, kysyisi kuulumisiamme, ja sitten sanoisi tälläkerralla asian hoituvan siten että hän lähettääkin tuosta "lähetyssaarnaajan" siivoamaan rapunedustamme.
Olen varma että menettelyllä saataisiin innokkaita kirkon puolestapuhujia.
Eli priodisoidaan kirkon olemassa oleva henkilöstö todelliseen lähimmäisen rakkautta osoittaviin tekoihin. Viellä jäljellä olevat tiukkahuivi diakonissat voidaan viedä vaivastaloon.
Tavallisiin messuihin ei nykypävän ihmistä saada mainostettiin kuinka tahansa. Mainontaan ei sen perinteisessä mielessä kannata markkoja laittaa.
Me suomalaiset tarvitsemme muun kun ameriikan mallin. Katoava lähimmäisen rakkaus vaatii tekoja suu supussa. Rakkautta osakseen saaneet kyllä levittävät positiivista sanomaa.
Olen ehkä romantikko tässä asiassa, mutta uskon että tuohon suuntaan ollaan menossa pikku hiljaa kun seurakuntien työntekijät kokevat sukupolven vaihdoksen. Ollaan menossa kohti sellaista Isä Camillo-tyyppistä pappeutta, jossa pappi todella kaitsee seurakuntaansa vaikka tuollakin kuvailemallasi tavalla. Samalla pappi tulee läheiseksi seurakuntalaistensa kanssa.
Olen aina kaivannut luterilaisuuteen sellaista saman tyyppistä lämmintä symbioosia papin ja seurakunnan välillä kuin esimerkiksi katolisuudessa parhaimmillaan on. Luulen että luterilaisuudessa sen on estänyt papin perheet.
Liikaa yhä edelleen kuulee juttuja "papin kakaroista" ja pappien avioeroista. Papin työ on sellainen että sitä voi tehdä 24 tuntia. Sivussa jää sitten perhe-elämä väliin. Ehkäpä papit tämän pelosta vähän turhankin paljon vartioivat yksityisyyttään eivätkä ota kontaktia paitsi virka-aikana.
Tuollainen toiminta toimisi varmasti erinomaisen hyvin pienissä kylissä ja pitäjissä. Isommissa kaupungeissa täytyy kuitenkin keksiä jotain muuta. Kuitenkin tuo ajatus lähimmäisenrakkaudesta ja sen toteuttamisesta on erinomainen. Kaikki eivät kuitenkaan siitäkään pidä, että kirkko tällä tavalla itseään "tyrkyttää".
Itse rakastan luterilaisen kirkon messua siksi vilpittömästi että olisin valmis panostamaan siihen rahaakin. Mielestäni hyvä keino voisi olla erilaiset vaihtoehtomessut ja seurakuntalaisten aktivoiminen niin että he voivat osallistua ja suunnitella. Mikä estää vaikkapa kutsumasta paikallista nuorisobändiä konsertoimaan kirkon tiloihin ainaisten urkujen tilalle? Lisää iskevyyttä messuun, joillain papeilla on edelleen saarnatessa paha tapa jaaritella jaarittelemistaan. Saarna saa kestää niin kauan kun yskänpastillilla kestää sulaa suuhun, se on hyvä nyrkkisääntö.
lähdössä ja totean, että nyt puhut asiaa. Käytännön kristillisyyttä etkä kirkkohistoriaa....
omatoimisesti lähestyy seurakuntansa jäsentä ensimmäisen kerra jäsenen täyttäessä 70 v jolloin pappi tulee onnittelukäynnille. Keski-iän kasvaessa tällaisen kontaktin kohteeksi pääsevät toki yhä useammat. Nämä kontaktit sitten jatkuvat 10 v välein hamaan hautaan asti. Minä näen tuossa lähimmäisen rakkaudessa kyllä irvokkokuutta.
Tuo edellinen puheenvuoroni perustui tuohon Ilkka Kantolan mainosrahojen vaihtoehtoiseen käyttöön.
Varmaankin kirkon piirissä on pohdittu tuota laajemminkin. Mielestäni yhteiskunnan muuttuessa yhä tylymmäksi, byrogratioineen ja väliinputoajien lisäätyessä tuossa olisi erinomainen sauma kirkolle. Kysymys ei juurikaan ole rahasta vaan olemassa olevien varojen ja henkilö resulssien uudelleen kohdentamisessa. Ovatko kaavat sittenkin liiaksi kangistuneet?
Pannaampa Ilkka vetämään työryhmää "puolueettomana" kirkon ulkopuolisena olen itsekkin valmis antamaan tuohon työpanokseni. Paarmallakin näyttää olevan taipumusta sosiaaliseen ajatteluun.
Nimim. Kokemusta omaava
kesällä saisi vähän puhua Lutheruksetakin oli hän senverran värikäs persoona?
sanoi esmerkiks, että pitää pyytää Jumalalta anteeks syntinä hyvät työt. Ja mulla on nyt paljon anteeks pyydettävää.
Nimimerkki: kuiva lumi on kevyttä työntää aluks.
olen taas kerran lukemassa Waltaria karvajalasta alkaen siinä kyllä viisas oveluus tulee hyvin esiin eritysen mielenkiintoista on noiden Waltarin juttujen todennettavuus historiasta. Siis eri Euroopan paikkakuntien taistelut, kaikenlaiset ajan uskonkapinat ja pitkälti vielä henkilötkin.
oletko lukenut kyseisen waltarin?
Suunilleen luulen hänen kaunokirjallisen tuotantonsa olevan hyllyssäni, siis nuo paksut kirjat, ei kuitenkaan dekkareita. "Taivasten valtakunnan avaimet" nimistä kirjaa en nähnyt hyllyssäni.
Onko se luku jostakin muusta kirjasta, vai kokonainen kirja? Tuo nimi ei nyt sano minulle mitään. Jotakin tuttua tuossa kuitenkin on. Mielelläni väittäisin lukeneeni Waltarin keskeisen tuotannon. Asia tulee tutkittavaksi. Iloinen yllätys jos on kokonaan lukematta.
kysymyksessä on romaani, paksukin sellainen ja on ilmestynyt -59! pompihan kirjastoon. divareista se on aina lähes loppunkysytty, kuten waltarit yleensäkin.
entä waltarin -27 ilmestynyt `sinun ristisi juureen`? sekin on romaani.
..valtakunnan avaimet" on yhtä paljon kirkkohistoriaa kuin kaunokirjallisuuttakin, luulisi kirjojen (osa I II) ympärileikattuine päähenkilöineen kuuluvan O-juutalaisen peruslukemistoon.
uskontoja tuntevia näyttää olevan peräti harvalukuinen joukko. Katselin noita sivuja taakseppäin. Lukijota meillä näyttää olevan ennätysmäärä ainakin lokakuulle asti. Merkillistä kun lukijoilla on niin vähän sanottavaa?
Toisinaan uskontoja syvällisemmin tuntevat keskustelevat erinomaisella antaumuksella esimerkiksi siitä onko 2 2 kolme vai viisi.
Henkilökohtaisesti en ole kykenevä enkä motivoitu paneutumaan kummankaan mielipidesuunnan esittämiin argumentteihin.
Selailen kuitenkin mielihyvin keskustelujanne, toisinaan siellä myös näkee huvittavan mielipiteen että vastaus saattaa kaikista todisteluista huolimatta kuitenkin olla neljä.
milloinkas me olemme kahta kahteen lisänneet?
meillähän on se 1 (yksi), johon sitten joku haluaa lisätä 2 ottamatta huomioon, että kerrottu vastaus on 1!
Yritin vastata ylempänä olevaan viestiisi, mutta tuli seinä vastaan, jokin rajoitus ketjujen pituudessa.
Sitä minun vaan piti sanomani että taas on Turust hankkinut uutta syntiä omalletunnolleen, kommenttisi evoluutio-ohjelmaan oli selvä provo, ja keneltäpä sinä kiltti ihminen olisit sellaista oppinut jos et hienojakoisen sielun ylpeältä osakkeenomistajalta :o).
Yhteen- ja kertolaskusta jumaluuksien suhteen olen sitä mieltä että molemmat laskutavat antavat oikean vastauksen, jakolaskua sensijaan ei voida käyttää.
näyttää olevan suhteellisen yksinkertaista, että kertojana ja jakajana käytetään aina ykköstä, samoin kerrottavana. Tällätavoin matematiikka mahtuu juuri ja juuri minunkin kaaliini.
Vasta silloin minulle tulee ongelmia kun sanotaan tuloksen kuitenkin olevan kolme. Tässä vaiheessa minun matemaattiset kykyni ovat monessa yhteydessä loppuneet.
Kas vain, täällä te olette nyttiläiset. Olen tuolla mormoni -palstalla keskustellut enimmäkseen. "Turustkin" on siellä askaroinut, mutta toisia ei ole näkynyt. - Saas näkyy kuis se sivusto uudistuus.
En tiedä mihin rakoseen tämä tulee. Tuli ilmoitus, että liian syvä hierarkia, joten pohjalta meikäläisen on aloitettava taas...
"Taivasten valtakunta" on hyvä kirja ja tiukkapipoisille suosittelen "Felix Onnellista".
Waltari kuulemma tutki tarkkaan vieraat kulttuurit ym. ennen kirjoittamistaan. "Sinuhe" o`lalaaa.
ketjua pudotellaan typeryyksillä alaspäin. Pian sirrymme seuraavalle sivulle. Mitä olisi tehtävä?
Ehdotan, että avaat samalla otsikkeella uudelleen.
herättää se minussa lämpimiä tunteita. Olet suurisydämminen mies. Osaltasi hoidat hyvin yhteistä, ajatonta sieluamme:-) Arvelempa olevan Jumalan tahdon mukaista että ihmiset palvelevat Häntä eri kirkkokunnissa.
Et ole vain humoristi vaan sitä, mitä aidon huumorin takaa parhaillaan pilkistää. Että mitäkö? Tarvinneeko sanoakaan, mutta tulee taas mieleeni opettajani professori Erk Ahlmanin ajatus varsinaisesta minuudesta. Minusta se on meissä oleva Jumalan henkilapsi, josta voimme tulla tietoisiksi mm. taide-elämysten ja uskonnollisten kokemusten kautta. Se voi olla vain arvotajuntamme kautta tavoitettavissa.