Rakas lukijani, en hae sinulta sympatiaa itseäni kohtaan. On vain niin paha olo. Uudenvuodenaaton jälkeen unettomia öitä, painajaisia sen vähän unen aikana minkä olen saanut nukuttua, silmät itkusta turvoksissa ja rintaa puristaa ahdistus.
Ahdistukseni on voimakasta ja raastavaa, ehkä sinä lukijani pelkästään lukemalla annat minulle voimaa jaksaa taas eteenpäin. Sinulle voin purkaa sydäntäni satuttavaa, raastavaa kipua helpottaakseni oloani. Sinulle se on helpompaa kuin jollekin ystävälleni, olethan tuntematon.
Olen aina uskonut ja kuvitellut avioliittoni olevan onnellisuuden perikuva. Emme koskaan ole riidelleet, muutamia sanaharkkoja lukuunottamatta. Sekö on syy mieheni tekoihin? Mietin sitä, oliko kaikki liian täydellistä, vailla avioliiton sisäistä seikkailua. Luotimme toisiimme täydellisesti. Annoin sinun mennä luottaen ettet koskaan pettäisi minua ja niin sinä myös vapauden minun mennä, luottamus oli molemminpuolista. Kävimme yhdessä ja erikseen, aina meillä oli hauskaa yhdessä.
Avioliiton arki sujui, teimme päätökset yhdessä tukien toinen toistemme ehdotuksia ja mielipiteitä. Kaikki oli täydellistä, melkein. Lapsia meille ei luoja ole suonut, onhan avioliittomme vielä nuori. Se ei kuitenkaan koskaan ollut onnemme este.
Täydellisyyden harhakuva, kuten sitä nyt voin kutsua, alkoi hajota ennen joulua, juuri parhaimpaan pikkujouluaikaan. Mieheni alkoi minun menoista pitää tiliä, mustasukkaisuus astui kuvaan, syyttelyt mahdollisista suhteista muihin miehiin alkoi ja hän itse meni samalla menojaan. Aloin epäillä häntä ja maailmani romahti uudenvuodenaattona. Mieheni oli löytänyt toisen. Täydellisen täydellinen avioliittoni romahti kerralla ja se on lopullinen romahdus. Mieheni jätti minut, syytä hän ei kertonut enkä halua sitä tietääkään.
Rakas lukijani, avioliittoni oli ilmeisesti liian täydellinen, liian hyvä jatkuakseen, liian hyvä suodakseen meille lapsia, täydellisen täydellinen vain romahtaakseen omaan täydellisyyteensä.
Pahin ahdistus ja pettymys on mennyt ohi, sillä elämä jatkuu. Toivon sen jatkuvan onnellisena, löydän ehkä vielä jonkun ihmisen rinnalleni, mutta en toivo enkä halua enää täydellistä avioliittoa.
Kiitos sinulle lukijani, että jaksoit kuunnella minua, se helpottaa entisestäänkin oloani ja antaa voimia mennä eteenpäin.
Ahdistukseni on voimakasta ja raastavaa, ehkä sinä lukijani pelkästään lukemalla annat minulle voimaa jaksaa taas eteenpäin. Sinulle voin purkaa sydäntäni satuttavaa, raastavaa kipua helpottaakseni oloani. Sinulle se on helpompaa kuin jollekin ystävälleni, olethan tuntematon.
Olen aina uskonut ja kuvitellut avioliittoni olevan onnellisuuden perikuva. Emme koskaan ole riidelleet, muutamia sanaharkkoja lukuunottamatta. Sekö on syy mieheni tekoihin? Mietin sitä, oliko kaikki liian täydellistä, vailla avioliiton sisäistä seikkailua. Luotimme toisiimme täydellisesti. Annoin sinun mennä luottaen ettet koskaan pettäisi minua ja niin sinä myös vapauden minun mennä, luottamus oli molemminpuolista. Kävimme yhdessä ja erikseen, aina meillä oli hauskaa yhdessä.
Avioliiton arki sujui, teimme päätökset yhdessä tukien toinen toistemme ehdotuksia ja mielipiteitä. Kaikki oli täydellistä, melkein. Lapsia meille ei luoja ole suonut, onhan avioliittomme vielä nuori. Se ei kuitenkaan koskaan ollut onnemme este.
Täydellisyyden harhakuva, kuten sitä nyt voin kutsua, alkoi hajota ennen joulua, juuri parhaimpaan pikkujouluaikaan. Mieheni alkoi minun menoista pitää tiliä, mustasukkaisuus astui kuvaan, syyttelyt mahdollisista suhteista muihin miehiin alkoi ja hän itse meni samalla menojaan. Aloin epäillä häntä ja maailmani romahti uudenvuodenaattona. Mieheni oli löytänyt toisen. Täydellisen täydellinen avioliittoni romahti kerralla ja se on lopullinen romahdus. Mieheni jätti minut, syytä hän ei kertonut enkä halua sitä tietääkään.
Rakas lukijani, avioliittoni oli ilmeisesti liian täydellinen, liian hyvä jatkuakseen, liian hyvä suodakseen meille lapsia, täydellisen täydellinen vain romahtaakseen omaan täydellisyyteensä.
Pahin ahdistus ja pettymys on mennyt ohi, sillä elämä jatkuu. Toivon sen jatkuvan onnellisena, löydän ehkä vielä jonkun ihmisen rinnalleni, mutta en toivo enkä halua enää täydellistä avioliittoa.
Kiitos sinulle lukijani, että jaksoit kuunnella minua, se helpottaa entisestäänkin oloani ja antaa voimia mennä eteenpäin.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Moi!
KIRJOITA MAILIINI [email protected] MULLA 3KK. SITTEN KÄVI SAMOIN.
KOETA KESTÄÄ MAILAMISIIN
Ehkä kirjoittelen myöhemmin, nyt ei ole oikea ajankohta sillä kaikki virallinen puoli on vielä selvittämättä.
*antaa ison halin eikä unohda sinua, rakas ystävä*
Tiedän, etten pysty löytämään tilanteeseesi minkäänlaisia lohduttavia sanoja. Voin vain kuvitella, kuinka paha olo sinulla on!
Jos voisin, ottaisin sinut viereeni ja halaisin! Haluan toivottaa sinulle paljon voimia!!!!!!! Elämä tulee jatkumaan, vaikka juuri siltä ei ehkä tunnu tällä hetkellä.
Rakas ystävä, älä ole pahoillasi puolestani. Olen kiitollinen, että olet jaksanut lukea kirjoittamaani.
Elämä jatkuu, kuten sanot, vaikka nyt tuntuu pahalta. Kiitos sinulle!
Et ole yksin ystäväni näissä asioissa.Puolet nykyään solmituista liitoista päättyy eroon.Syytä on turhaa etsiä tai miettiä,ihminen on niin monisäikeinen epeli.
Löydät varmasti vielä uuden rakkaan itsellesi ja ehkä nämä asiat ovat sitten merkityksettömiä.
Hyvää kuluvaa vuotta sinulle,uskon että ensi joulu on jo toisenlainen ja elämä hymyilee sinulle. Halaan ja pidän hetken sylissäni sinua ja ajattelen sinua..... hei hei.
Mikä nykyihmisiä vaivaa?.Liian helposti etsitään se helpoin ratkaisu. En ymmärrä (kokenut juuri saman kuin sinä).Tommy Taberman kirjoitti Me lehdessä osuvasti kolumnissaan " Nykypäivän avioliitto ja kodinkoneet suunnitellaan kestävän noin seitsämän vuotta".Olkoon voima kanssasi!
Tässä oon, ei tarvi sun
hapuilla tai huitoo
tässä oon, ja suhun keskityn
Tiedän kyllä mistä tuut
ja minkälaiseen tuntoon
uponnut on moni pettymys
Kauneutes sun kertoisin
ja luvan jos saisin
sun kyynelees kuivaisin
pystyyn sun pääs nostaisin
varoen koskettaisin
niin kauan sua odotin
Odotin sua ennen kuin
sä tiesit musta mitään
kaiken aikaa tuntenut sut oon
Tiesit kyllä senkin että
länteen sekä itään
hamuaisit ennen kuin mun luo
Vuorosanas hallitset
ja niissä pystyt kulkee
pystyisitkö jättämään ne pois?
Kun mä en tahdo sulta muuta
kun vain syliin sulkee
täältä sulle tilaa vielä ois
JuhaTapion sanoin....
Kuvaamasi oli sinun käsityksesi teidän avioliitostanne. Oliko kaikki todella niin ruusuista? Mitenkähän miehesi olisi elämäänne kuvannut?
Kuule! minä ymmärrän tunteesi.
Olen kokenut sitä, se on kauhia tunne.
Mutta kun saa purkautua, niin se helpottaa.
Mutta se ei ole lopullinen apu, se on vain väliaikainen apu. Mutta jos sinä voist rakastua johonkin uuteen kumppaniin, ja kertoa hänelle luottamuksellisesti niin sitten se helpottaisi lopullisesti.
Se tuska jota koet. on surkea. Mutta myöskin rukous auttaa kun turvaat Jumalaan.
Kun minä kerran olin samassa tilanteessa, minä polvistuin maantielle kun olin silloin juoksija, ja kerroin Jumalalle suruni, niin seuraavana yönä näin unta, joka oli koko asiani ratkaisu, ja minä löysin uuden rakkauskohteen, ja menin naimisiin,
ja se entinen hävisi kuin tuhka tuuleen. Ja sen mukana myöskin ne kauhiat tunteet.
Missähän pullossa sinäkin olet kasvanut ja elänyt kun noin ruusuisena avioliittosi ja koko elämäsi olet nähnyt ??
Ettet vaan olisi lässyttävä takertujatyyppi ?
Olisi tosiaan mielenkintoista kuulla aviomiehesi kuvaus teidän yhteiselämästänne ja paljonhan jo kertoo hänen käytöksensäkin koska lähti noin yllättäen ja selittelemättä mitään, eli tiesi että tuskin sun kanssasi olisi voinut järkevästi puhua.
No oppirahat on jokaisen maksettava ja opeteltava seisomaan omilla jaloillaan,
Tulet vielä jokupäivä kiittämään miestäsi siitä että lähti ja siten tuuppasi sinua henkisen kasvun tiellä aimo annoksen eteenpäin, on itsestäsi kiinni miten nämä kasvun avaimesi käytät....
Ja sinusta sitten on kiva taas kerran lyödä jo lyötyä!
Oli miten oli, siitä tässä ketään syyttämään.
Pääasia, että pääsemme nousemaan aallon pohjasta joko yksin, mutta helpompaa kanssaihmisten tuella.
Tee toiselle se minkä haluat itsellesi tehtävän.
Niin,ihme että joillakin on himona kääntää vielä veistä haavassa!!!??
Ei mikään ihme ja harvinaisuus että unelmaliitotkin kariutuu,ei aina tarvia olla väkivaltaa,juoppoutta tai muuta risaista oloa...joskus vaan joku muu magneetti vetää niin...
Onhan niitä itsekkin kuullut,eronneet kertovat ex-liitostaan tyyliin;kaikki oli täydellistä ja ihanaa...
Päivänpaistetta ja ihania sattumuksia kirjoituksen aloittajalle!
jos luulette että paapomalla ja lässyttämällä asiat ratkee tai johonkin suuntaan paranee...
sillätavalla vaan lykätään vastuunottoa omista asioista ja sysätään sitä muiden harteille....