Bishara Awad on huolissaan kristittyjen maastamuutosta
LÄHI-IDÄN TILANNE AJAA YHÄ USEAMMAT PALESTIINALAISKRISTITYT ULKOMAILLE
Kirjoittanut Annaleena Pakkanen, Menkää siis.
Taloudellinen ja poliittinen tilanne saa yhä useammat palestiinalaiskristityt muuttamaan ulkomaille paremman elämän toivossa. Maastamuutosta kärsii myös kirkko, jonka penkkiriveistä väki vähenee.
- Elämä on vaikeaa, joten monet kristityt pakkaavat tavaransa ja muuttavat ulkomaille. Kirkonjohtajien suurin huolenaihe on maastamuutto. Esimerkiksi Betlehemin asukkaista oli aikaisemmin kristittyjä noin 80 prosenttia, nyt alle 30 prosenttia. Kirkot tyhjenevät ja kärsivät, sanoo Betlehemissä asuva palestiinalaiskristitty Bishara Awad.
Israelissa, Jordanjoen Länsirannalla ja Gazassa asuvista palestiinalaisista on kristittyjä noin kaksi prosenttia. Israelin väkiluku on kuusi miljoonaa ja Länsirannalla sekä Gazassa asuvien palestiinalaisten 2,5 miljoonaa.
Bishara Awad kertoo palestiinalaiskristittyjen muuttovirtojen vievän erityisesti Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Australiaan. Toisaalta he muuttavat minne tahansa, missä heillä on sukulaisia tai muita yhteyksiä. Hän tietää, mistä puhuu:
- Minulla on kuusi siskoa ja veljeä. Meistä kaksi on yhä Betlehemissä. Neljä sisarustani on Yhdysvalloissa ja yksi Saksassa. Myös äiti asuu Yhdysvalloissa. Minulla ei ole paljon perhettä jäljellä Pyhällä maalla. Samanlaista on monilla muillakin kristityillä. Jotkut perheet ovat lähteneet kokonaan jättämättä mitään jälkeensä.
Kristittyjen läsnäolo on tärkeää
Bishara Awadin johtama Betlehemin raamattuopisto on yksi ja varsin hyväksi havaittu keino pitää nuoria palestiinalaiskristittyjä kotiseuduillaan. 20 vuotta sitten perustetussa oppilaitoksessa voi kouluttautua erilaisiin seurakunnallisiin tehtäviin. Suuri osa valmistuneista jää alueelle töihin.
- Käytyään raamattuopiston nuoret eivät ajattele enää maasta lähtemistä. Haluamme pitää kristinuskon Pyhällä maalla. Minusta se on erittäin tärkeää, ei ainoastaan kristittyjen takia vaan myös muslimien takia, jotta heillä olisi kristittyjen kautta mahdollisuus oppia kristinuskosta. Jos kaikki kristityt muuttaisivat muualle, muslimitkin tulisivat helposti yhä jyrkemmiksi, Bishara Awad arvelee.
Hän puhuu alueesta mieluiten nimellä Pyhä maa tai Raamatun maa, sillä nimitykset Israel ja Palestiina ovat kantaaottavampia ja tunnepitoisempia.
Kristillinen radioasema toimii ja kiinnostaa
Bishara Awad sanoo, ettei Israelin valtio tee eroa arabimuslimin ja arabikristityn välillä. He ovat yksinkertaisesti palestiinalaisia. Vaikka kristityt palestiinalaiset ovat muslimien rinnalla pieni vähemmistö, hän kertoo heitä kohdeltavan kelvollisesti.
- Muslimit kunnioittavat kristittyjä. He jättävät meidät rauhaan eivätkä vainoa meitä. Mutta tieto siitä, että muslimit ovat enemmistönä, hermostuttaa meitä hiukan. Toinen enemmistöryhmä ovat juutalaiset. Hekään eivät välitä kristityistä, joten kristityt jäävät näiden kahden ryhmän väliin. Todellista vainoa ei kuitenkaan ole.
Myös Betlehemin raamattuopisto on saanut toimia ilman suuria häiriöitä.
- Israelin miehityksen aikana raamattuopisto jätettiin enimmäkseen rauhaan. Intifadan aikana Israelin sotilasjoukot sulkivat opistomme vuodeksi, sitten saimme jälleen toimia. Eivät he sulkeneet ainoastaan meidän kouluamme, vaan he sulkivat kaikki koulut ja yliopistot. Nyt olemme palestiinalaisviranomaisten alaisuudessa. Myös he jättävät meidät rauhaan eivätkä häiritse meitä, koulun johtaja kertoo.
Suvaitsevuutta osoittaa myös se, että palestiinalaisviranomaiset ovat antaneet luvan perustaa Betlehemiin kristillisen radioaseman. Israelin alaisuudessa asemaa ei olisi sallittu. Kolmisen vuotta sitten perustettu radioasema lähettää arabiankielistä ohjelmaa lyhyillä radioaalloilla ympäri vuorokauden.
Bishara Awad kertoo palestiinalaiskristittyjen olevan innoissaan mahdollisuudesta kuunnella kristillistä radioasemaa. Palautekirjeitä on tullut Israelin ja palestiinalaisalueiden lisäksi ainakin Jordaniasta. Radioaseman perustanut pastori on hiljattain saanut luvan myös kristillisen televisioaseman perustamiseen.
Arabit ja juutalaiset eivät tunne toisiaan
Israelin ja palestiinalaisalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin kahdestoistaosa Suomen pinta-alasta. Alueen pienestä koosta huolimatta monet palestiinalaiset ja juutalaiset eivät koskaan tapaa toisiaan.
- On täysin mahdollista elää koko elämänsä tapaamatta israelilaista. Nykyään se on yhä helpompaa, koska palestiinalaiset sijoitetaan omiin kaupunkeihinsa, joista he eivät saa lähteä pois. Palestiinalainen ei voi matkustaa Tel Aviviin tai Jerusalemiin. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on, että juutalaiset tulevat tapaamaan meitä Betlehemiin, Bishara Awad toteaa.
- Erityisesti monet Länsirannan palestiinalaisalueella asuvista eivät ole koskaan tavanneet tavallista juutalaisperhettä. He ovat tavanneet kahdenlaisia juutalaisia: heitä valvomassa olevia sotilaita, joilla on aseet, ja uudisasukkaita, jotka ovat ottaneet haltuunsa arabien maan. He eivät sen sijaan ole tavanneet sellaisia juutalaisia, jotka haluaisivat asua rauhassa palestiinalaisten kanssa. Uskon, että nämä tavalliset juutalaiset ovat hiljaisena enemmistönä.
Bishara Awad muistuttaa, että sama pätee myös toisinpäin. Uutisten perusteella palestiinalaisista välittyy helposti käsitys, että kaikki ovat terroristeja.
- Media ei ole kristillinen. Se voi kertoa meille, ketä rakastaa ja ketä vihata. Kristittyinä meillä pitäisi olla toisenlainen lähtökohta: meidän pitäisi rakastaa kaikkia, hän sanoo.
Retriitti erämaassa yhdistää
Eristäytymisen aikaansaamien ennakkoluulojen voittamiseksi arabikristityt ja messiaaniset juutalaiset ovat jo yli 20 vuoden ajan järjestäneet yhteisiä tapaamisia. Palestiinalaisten kansannousun eli intifadan aikana toiminta oli vähäisempää, mutta sen jälkeen alkoi "musalaha".
Arabiankielinen sana musalaha tarkoittaa sovintoa. Musalaha-toimintaan kuuluu esimerkiksi messiaanisten juutalaisten ja palestiinalaiskristittyjen yhteisiä seminaareja sekä retriittejä erämaassa. 3-5 päivän mittaisiin retriitteihin osallistuu kerrallaan 80-100 ihmistä, joista puolet on messiaanisia juutalaisia ja puolet palestiinalaiskristittyjä.
Retriitti on merkinnyt monille suurta elämänmuutosta. Koska elämä erämaassa on vaikeaa, siellä ei pärjää ilman yhteistyötä. Turhat ennakkoluulot ja stereotypiat katoavat, kun hengissä pysyminen edellyttää yhteistyötä "vihollisen" kanssa.
- Musalaha on suuri valo yhteisössämme. Se tuo Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovat osapuolet yhteen. Mikä tahansa sota luo tilanteen, jossa vihollisia ei pidetä ihmisinä ja heille toivotaan kaikkea pahaa. Musalahan kautta opitaan, että vihollisetkin ovat ihmisiä ja että meidän pitäisi tehdä sovinto, sillä me molemmat uskomme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja voimaan, Bishara Awad muistuttaa.
Sovinto alkaa läheltä
Bishara Awadille sovinto ei kuulu vain kodin ulkopuolelle. Silloin kun hänen kolme lastaan olivat vielä kotona, hän sopi tuntemansa juutalaismiehen kanssa perheiden tapaamisesta. Kibbutsilla asuvat juutalaislapset eivät olleet koskaan tavanneet arabia eivätkä Bishara Awadin lapset liioin juutalaista.
Ensimmäinen tapaaminen ei ollut leppoisa, mutta vähitellen lapset havaitsivat olevansa kaikki samanlaisia Jumalan luomuksia. Nyt lapset ovat aikuisia, mutta perheet tapaavat yhä.
Mitä Bishara Awad haluaisi kertoa suomalaisille Lähi-idästä?
- On ihmisiä, joita kutsutaan palestiinalaisiksi. Haluaisin suomalaisten ymmärtävän, että palestiinalaiset eivät ole terroristeja eivätkä Jumalan vihollisia. He sattuivat olemaan siellä, kun Israel ja juutalaiset päättivät, että maa on heidän. Palestiinalaisilla on kirkko, mutta poliittisen tilanteen vuoksi kirkko kärsii. Kirkko tarvitsee apua, jotta se voi jatkaa toimintaansa. Rukoilkaa messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen puolesta. Rukoilkaa, että Israelin johtajat voisivat tuntea Jumalan ja Jeesuksen. Yksikään Israelin tähänastisista johtajista ei ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta nyt olisi korkea aika. Rukoilkaa meille myös oikeaa profeettaa, joka kehottaisi ihmisiä palaamaan Jumalan luokse, Bishara Awad pyytää.
LÄHI-IDÄN TILANNE AJAA YHÄ USEAMMAT PALESTIINALAISKRISTITYT ULKOMAILLE
Kirjoittanut Annaleena Pakkanen, Menkää siis.
Taloudellinen ja poliittinen tilanne saa yhä useammat palestiinalaiskristityt muuttamaan ulkomaille paremman elämän toivossa. Maastamuutosta kärsii myös kirkko, jonka penkkiriveistä väki vähenee.
- Elämä on vaikeaa, joten monet kristityt pakkaavat tavaransa ja muuttavat ulkomaille. Kirkonjohtajien suurin huolenaihe on maastamuutto. Esimerkiksi Betlehemin asukkaista oli aikaisemmin kristittyjä noin 80 prosenttia, nyt alle 30 prosenttia. Kirkot tyhjenevät ja kärsivät, sanoo Betlehemissä asuva palestiinalaiskristitty Bishara Awad.
Israelissa, Jordanjoen Länsirannalla ja Gazassa asuvista palestiinalaisista on kristittyjä noin kaksi prosenttia. Israelin väkiluku on kuusi miljoonaa ja Länsirannalla sekä Gazassa asuvien palestiinalaisten 2,5 miljoonaa.
Bishara Awad kertoo palestiinalaiskristittyjen muuttovirtojen vievän erityisesti Yhdysvaltoihin, Eurooppaan ja Australiaan. Toisaalta he muuttavat minne tahansa, missä heillä on sukulaisia tai muita yhteyksiä. Hän tietää, mistä puhuu:
- Minulla on kuusi siskoa ja veljeä. Meistä kaksi on yhä Betlehemissä. Neljä sisarustani on Yhdysvalloissa ja yksi Saksassa. Myös äiti asuu Yhdysvalloissa. Minulla ei ole paljon perhettä jäljellä Pyhällä maalla. Samanlaista on monilla muillakin kristityillä. Jotkut perheet ovat lähteneet kokonaan jättämättä mitään jälkeensä.
Kristittyjen läsnäolo on tärkeää
Bishara Awadin johtama Betlehemin raamattuopisto on yksi ja varsin hyväksi havaittu keino pitää nuoria palestiinalaiskristittyjä kotiseuduillaan. 20 vuotta sitten perustetussa oppilaitoksessa voi kouluttautua erilaisiin seurakunnallisiin tehtäviin. Suuri osa valmistuneista jää alueelle töihin.
- Käytyään raamattuopiston nuoret eivät ajattele enää maasta lähtemistä. Haluamme pitää kristinuskon Pyhällä maalla. Minusta se on erittäin tärkeää, ei ainoastaan kristittyjen takia vaan myös muslimien takia, jotta heillä olisi kristittyjen kautta mahdollisuus oppia kristinuskosta. Jos kaikki kristityt muuttaisivat muualle, muslimitkin tulisivat helposti yhä jyrkemmiksi, Bishara Awad arvelee.
Hän puhuu alueesta mieluiten nimellä Pyhä maa tai Raamatun maa, sillä nimitykset Israel ja Palestiina ovat kantaaottavampia ja tunnepitoisempia.
Kristillinen radioasema toimii ja kiinnostaa
Bishara Awad sanoo, ettei Israelin valtio tee eroa arabimuslimin ja arabikristityn välillä. He ovat yksinkertaisesti palestiinalaisia. Vaikka kristityt palestiinalaiset ovat muslimien rinnalla pieni vähemmistö, hän kertoo heitä kohdeltavan kelvollisesti.
- Muslimit kunnioittavat kristittyjä. He jättävät meidät rauhaan eivätkä vainoa meitä. Mutta tieto siitä, että muslimit ovat enemmistönä, hermostuttaa meitä hiukan. Toinen enemmistöryhmä ovat juutalaiset. Hekään eivät välitä kristityistä, joten kristityt jäävät näiden kahden ryhmän väliin. Todellista vainoa ei kuitenkaan ole.
Myös Betlehemin raamattuopisto on saanut toimia ilman suuria häiriöitä.
- Israelin miehityksen aikana raamattuopisto jätettiin enimmäkseen rauhaan. Intifadan aikana Israelin sotilasjoukot sulkivat opistomme vuodeksi, sitten saimme jälleen toimia. Eivät he sulkeneet ainoastaan meidän kouluamme, vaan he sulkivat kaikki koulut ja yliopistot. Nyt olemme palestiinalaisviranomaisten alaisuudessa. Myös he jättävät meidät rauhaan eivätkä häiritse meitä, koulun johtaja kertoo.
Suvaitsevuutta osoittaa myös se, että palestiinalaisviranomaiset ovat antaneet luvan perustaa Betlehemiin kristillisen radioaseman. Israelin alaisuudessa asemaa ei olisi sallittu. Kolmisen vuotta sitten perustettu radioasema lähettää arabiankielistä ohjelmaa lyhyillä radioaalloilla ympäri vuorokauden.
Bishara Awad kertoo palestiinalaiskristittyjen olevan innoissaan mahdollisuudesta kuunnella kristillistä radioasemaa. Palautekirjeitä on tullut Israelin ja palestiinalaisalueiden lisäksi ainakin Jordaniasta. Radioaseman perustanut pastori on hiljattain saanut luvan myös kristillisen televisioaseman perustamiseen.
Arabit ja juutalaiset eivät tunne toisiaan
Israelin ja palestiinalaisalueiden yhteenlaskettu pinta-ala on noin kahdestoistaosa Suomen pinta-alasta. Alueen pienestä koosta huolimatta monet palestiinalaiset ja juutalaiset eivät koskaan tapaa toisiaan.
- On täysin mahdollista elää koko elämänsä tapaamatta israelilaista. Nykyään se on yhä helpompaa, koska palestiinalaiset sijoitetaan omiin kaupunkeihinsa, joista he eivät saa lähteä pois. Palestiinalainen ei voi matkustaa Tel Aviviin tai Jerusalemiin. Ainoa mahdollisuus oikeastaan on, että juutalaiset tulevat tapaamaan meitä Betlehemiin, Bishara Awad toteaa.
- Erityisesti monet Länsirannan palestiinalaisalueella asuvista eivät ole koskaan tavanneet tavallista juutalaisperhettä. He ovat tavanneet kahdenlaisia juutalaisia: heitä valvomassa olevia sotilaita, joilla on aseet, ja uudisasukkaita, jotka ovat ottaneet haltuunsa arabien maan. He eivät sen sijaan ole tavanneet sellaisia juutalaisia, jotka haluaisivat asua rauhassa palestiinalaisten kanssa. Uskon, että nämä tavalliset juutalaiset ovat hiljaisena enemmistönä.
Bishara Awad muistuttaa, että sama pätee myös toisinpäin. Uutisten perusteella palestiinalaisista välittyy helposti käsitys, että kaikki ovat terroristeja.
- Media ei ole kristillinen. Se voi kertoa meille, ketä rakastaa ja ketä vihata. Kristittyinä meillä pitäisi olla toisenlainen lähtökohta: meidän pitäisi rakastaa kaikkia, hän sanoo.
Retriitti erämaassa yhdistää
Eristäytymisen aikaansaamien ennakkoluulojen voittamiseksi arabikristityt ja messiaaniset juutalaiset ovat jo yli 20 vuoden ajan järjestäneet yhteisiä tapaamisia. Palestiinalaisten kansannousun eli intifadan aikana toiminta oli vähäisempää, mutta sen jälkeen alkoi "musalaha".
Arabiankielinen sana musalaha tarkoittaa sovintoa. Musalaha-toimintaan kuuluu esimerkiksi messiaanisten juutalaisten ja palestiinalaiskristittyjen yhteisiä seminaareja sekä retriittejä erämaassa. 3-5 päivän mittaisiin retriitteihin osallistuu kerrallaan 80-100 ihmistä, joista puolet on messiaanisia juutalaisia ja puolet palestiinalaiskristittyjä.
Retriitti on merkinnyt monille suurta elämänmuutosta. Koska elämä erämaassa on vaikeaa, siellä ei pärjää ilman yhteistyötä. Turhat ennakkoluulot ja stereotypiat katoavat, kun hengissä pysyminen edellyttää yhteistyötä "vihollisen" kanssa.
- Musalaha on suuri valo yhteisössämme. Se tuo Herraan Jeesukseen Kristukseen uskovat osapuolet yhteen. Mikä tahansa sota luo tilanteen, jossa vihollisia ei pidetä ihmisinä ja heille toivotaan kaikkea pahaa. Musalahan kautta opitaan, että vihollisetkin ovat ihmisiä ja että meidän pitäisi tehdä sovinto, sillä me molemmat uskomme Jeesuksen Kristuksen sovitukseen ja voimaan, Bishara Awad muistuttaa.
Sovinto alkaa läheltä
Bishara Awadille sovinto ei kuulu vain kodin ulkopuolelle. Silloin kun hänen kolme lastaan olivat vielä kotona, hän sopi tuntemansa juutalaismiehen kanssa perheiden tapaamisesta. Kibbutsilla asuvat juutalaislapset eivät olleet koskaan tavanneet arabia eivätkä Bishara Awadin lapset liioin juutalaista.
Ensimmäinen tapaaminen ei ollut leppoisa, mutta vähitellen lapset havaitsivat olevansa kaikki samanlaisia Jumalan luomuksia. Nyt lapset ovat aikuisia, mutta perheet tapaavat yhä.
Mitä Bishara Awad haluaisi kertoa suomalaisille Lähi-idästä?
- On ihmisiä, joita kutsutaan palestiinalaisiksi. Haluaisin suomalaisten ymmärtävän, että palestiinalaiset eivät ole terroristeja eivätkä Jumalan vihollisia. He sattuivat olemaan siellä, kun Israel ja juutalaiset päättivät, että maa on heidän. Palestiinalaisilla on kirkko, mutta poliittisen tilanteen vuoksi kirkko kärsii. Kirkko tarvitsee apua, jotta se voi jatkaa toimintaansa. Rukoilkaa messiaanisten juutalaisten ja arabikristittyjen puolesta. Rukoilkaa, että Israelin johtajat voisivat tuntea Jumalan ja Jeesuksen. Yksikään Israelin tähänastisista johtajista ei ole ollut erityisen uskonnollinen, mutta nyt olisi korkea aika. Rukoilkaa meille myös oikeaa profeettaa, joka kehottaisi ihmisiä palaamaan Jumalan luokse, Bishara Awad pyytää.
Vastaukset 7
Vanhimmat
muslimit menisivät aavikolle vaikka räjäyttämään itsensä, niin että kristityt voisivat elää rauhassa Pyhällä Maalla yhdessä juutalaisten veljiensä kanssa!
...että tämä nimimerkki "Paavali" vetäisi itsensä vessasta alas.
vetäisin, kun jonkun muslimin. Vesistöt kun ovat muutenkin tarpeeksi saastuneita.
Niinpä...Nimimerkki paavali saa herjata muslimeita, mutta siihen ei kukaan puutu! Ei edes rasismia vastaan taisteleva ateisti. Onko jossain jotain pielessä?
Sitäpaitsi Palestiinalaiskristityt ja Palestiinalaismuslimit ovat veljiä toisilleen.
Nyt kai minä olen taas ilkeä vihaa täynnä oleva natsipaska, kun kirjoitin tälläistä...
en tavallisesti lue täällä raamatunlauseita latelevien lähetteitä tunnen heidät yleensä jo nimimerkistä, mutta kiitos huomautuksesta. Yhtä tyhmää ja alhaista puhetta kuin sinun rasismisi.
valkoisen vallan nuolipoika lähetti tänne: oletkohan provo? Vaikea uskoa että kristitty kirjoittaisi tuollaista tekstiä...
En ole valkoisen vallan poikia, huolimatta siitä yhdestä viestistäni. Sanoinhan että allekirjoitin siitä vain osan. Ja mihinkään ryhmiin ei kuuluta. Nimimerkkini tulee 30-luvun Unkarista!