Kaikki kunnia Mannerheim-ristin ritareille. Mutta kuinka moni on miettinyt, kuinka eri tavalla ristiä jaettiin, siis valtavasti eriarvoisuutta! Esimerkiksi sodan loppupuolella JR 7:n esikuntaan ilmoitettiin, ettei sinne myönnetä enään yhtään, kun niin monella jo teidän porukassa on Marskin-risti. Lentolaivue 24 sai muka liikaa ristejä, joten sieläkin jäi palkitsematta ansioituneita! Sodan alussa ristin sai helpommin, kuin loppuvaiheessa.
Marski kuvitteli, jos niitä jaetaan liikaa, niin arvo tippuu.
Saksassa Ritarinristi tuli lentäjälle 25 ilmavoiton jälkeen alusta loppuun samalla perusteella.
Marski kuvitteli, jos niitä jaetaan liikaa, niin arvo tippuu.
Saksassa Ritarinristi tuli lentäjälle 25 ilmavoiton jälkeen alusta loppuun samalla perusteella.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Aivan tottahan tuo on, mitä kirjoitit. Lisäksi minua hieman ihmetyttää se, että Mannerheim-rististä oli olemassa kaksi eri luokkaa, mutta kuitenkaan näitä ensimmäisen luokan ristejä ei jaettu kuin vaivaiset kaksi kappaletta - ja niistäkin sen toisen sai Mannerheim itse.
Juutilaiselle ja monelle muulle olisi kuulunut tuo 1. luokka, mutta Marski oli kitsas antamaan.
Kyllä sitten hyvän ystävän Rudolf Waldenin nimitti ritariksi??? Miten puolustusministeri osoitti rohkeutta ja urhoollisuutta taistelussa?
Niin, neljälle ritarille myönnettiin toisen luokan Mannerheim-risti kahdesti (tai eiväthän he tosiasiassa uutta ristiä saaneet vaan pelkät marsalkansauvat, jotka sijoitettiin asepukuun sen ensimmäisen ristin yläpuolelle). Tässähän olisi nimenomaan ollut oiva paikka antaa ensimmäisen luokan risti.
Ja eikös vapaudenristien (ja mitalien) kohdalla yleensäkin tapana ollut, että uusi kunniamerkki oli aina pykälää "korkeampi" kuin edellinen - eli jos henkilöllä oli ennestään VR4 niin seuraava kunniamerkki oli VR4 tammenlehvillä tai VR3? Mitä järkeä loppujen lopuksi oli Mannerheim-ristin ensimmäisellä luokalla, kun sitä ei käytetty asianmukaisella tavalla.
Marski halusi jakaa ristejä, mutta pitihän siinä rahvaan kanssa veljeilyssä joku raja olla. Ensimmäinen luokka varattiin vain korkeimmalle johdolle, mikä osoittaa että marski oli pohjimmiltaan sääty-yhteiskunnan kannalla ollut aatelismies. Illu ja Hassehan olivat kuitenkin ihan tavallisista suvuista, eivätkä siten kelvollisia saamaan sitä kaikkein korkeinta.
kaikki sodan käyneet ja sen jälkeisen ajankin kokeneet ovat kunnioitettavia ihmisiä. eli pitää muistaa että joukosta valittiin nuo 191(?) edustamaan kaikkia. Myöskään itse ritarit eivät ajattele olevansa parempia. He ovat kunnia merkkinsä ansainneet!
Hyvin vähän esiintyy väitteitä, että jotkut olisivat saaneet ristejä ansiotta. Tosin ritarien esittelyssä toistuu -44 kesäkuun jälkeen melko yks'toikkonenkin tarina. Vaan kokonaismäärä ei kuitenkaan kasvanut kovin suureksi.
Se ensimmäisen luokan lähes unohtuminen ei kait lienne kuitenkaan kovin olennaista. Joka tapauksessa niitä säästeltiin kuten jotkut asevääpelit patruunoita.
Haastatttelin juuri erästä veteraania ja puheenaihe meni ritareihin. Hän kertoi eräästä ritarista, joka kylläkin kaatui sodan aikana. Tämä ritari oli ottanut toisten miesten edesottamuksia omiin nimiinsä ja erityisesti erään sotamiehen, jonka olisi kuulunut tuo risti saada. Tosin haastateltavani, joka on paljon asioita tutkinut ja niistä kirjoittanutkin totesi: - Ei sekään varmasti huono sotilas ollut, kaikki nuo ritarit olivat jotenkin erilaisia. Mutta toisten kunnian ottoa ei voi puolustella.
Hän jatkoi vielä kertomustaan, että jos et kuulunut viinaporukoihin, tai olit huonoissa väleissä esimiehesi kanssa, niin turha oli kuvitella saavansa kunniaa.
Pitää muistaa, että monia "sankareita" jäi palkitsematta samanlaisista "uroteoista", mistä ritarit oli palkittu. Eiväthän ritarit ratkaisseet sodan kulkua, siihen tarvittiin kaikkien työtä.
Siksi ei kannata ajatella, että ritarit olisivat jotenkin "parempia", kuin muut.
- Ei kannata olla liikaa kiiltävän perään
Mahdollisuus saada ritariristi pani monet yrittämään enempänsä. Maine,lomat ja raha toimivat kiihokkeena. Moni varmasti uhrasi henkensä ristiä halatessaan. Näitä mahtoi olla huomattavasti enemmän kuin ritariksi päätyneitä.
Sodan kohtuulliseen lopputulokseen,197 miehen panos ei olisi riittänyt mitenkään. Suurempi vaikutus koitui esimerkkin kautta.
monet jutut täältä. ja ihan harmittaa lukea tollasta. jälkiviisaushan se on sitä parasta viisautta...
voin kyllä hyvin puhua tästä, sillä tiedän mistä puhun.
Jokaisellahan on oikeus mielipiteisiin ja valtaosa mielipiteistä on varmasti sen takia täällä, jotta niista syntyisi vuorovaikutteista keskustelua!
Ja en usko että kukaan halventaa Mannerheim ristinritareiksi nimitettyjä!
toki kaikilla on oikeus mielipiteisiin, mutta jos luet tuon edellisen viestin johon viittasin, nii kyllä siitä ainakin on kunnioitus kaukana! pitäisi vähän moettiä mitä ja ketä arvostelee. veteraanit ovat monen mielestä turhaa porukkaa, et voimme vaan miettiä miten itsekkäitä olemme!
Ei minusta tekstissä ollut havaittavissa väheksyntää?
Tottahan se on että nuoria miehiä houkutteli varmasti maine ja raha, jonka ristin saaminen toi tullessaan!
Tuossa ritareita miettiessäni huomaan Marskin jakaneen niitä ystävilleen??? kuten Nenonen! Ritariuden saavuttamiseksi piti osoittaa taistelukentällä tai sodan johdossa erityistä urheutta. Muuten niin loistava tykistömme luoja Nenonen olikin, mutta ei hän täyttänyt kriteereitä!
Montaa mieltä on varmasti,menikö ristit oikeille miehille.Se on ihailtavaa kun sama merkki voitiin myöntää arvoon katsomatta.Katsoisin kuitenkin miesten todella ansainneen tämän tunnustuksen.Väittäisin ettei montaa ristiä ole myönnetty turhasta.Monta tosi hyvää ehdokasta jouduttiin tosin hylkäämään.Tämä on tosiasia,onneksi meillä ei menty kuin n-liitossa.Siellä myönnettiin sankarin arvo mm.Leonidille jälkikäteen.
Japanilaisethan eivät taasen antaneet kunniamerkkejä yleensä eläville ollenkaan. Japsit pitivä itsestään selvyytenä palvella keisariaan hyvin, joten muuta ei tarvittu. Muistan Saburo Sakain saaneen 45-keväällä korkean kunniamerkin ansioistaan hävittäjälentäjänä, mikä oli ainutlaatuinen poikkeus heidän historiassaan.
Rauraristiä arvostetaan vaikka Ritarinristiä jaettiin 7000 kappaletta. Suotta Marski pihtasi ristejään, sillä oisin nähnyt mielummin useamman sata ritaria, kuin nuo 191.