kuilun reunalla

No minä lähdin 7 kuukautta sitten kun en tuntenut sitä paikkaa enää kodikseni jossa asuin ja elin,ratkaisu on hyvin toiminut ,ajatukset vain menivät alkuun pieleen kovasti se ego yritti todistella ratkaisuni oikeutusta mutta nyt olen todella tyytyväinen vaikka ei olekaan enää autoa taloa turvattua ...no työpaikka kyllä on ja tulen omillani toimeen ...rohkeasti vaan ...kaikki sujuu kyllä ihan hyvin kun vain uskaltaa!!tsemppiä sinulle

Ensinnäkin; et ole "jo" päälle 50v ihminen":)
Elät varmaan -todella- parasta vaihetta elämässäsi.Ainakin kertomastasi saa sen kuvan; olet tavallaan "vapaa" etkä toisaalta sittenkään, niinkö? Haluat vielä tehdä paljon asioita ja toteuttaa unelmiasi?
Kuitenkin tunnet olevasi jotenkin loukussa, toteuttamaan itseäsi. Olenko ihan väärässä ?

Ajattelin vain asioita omalta kohdaltani.
Elämässäni pitäisi kaiken olla ok, - avioeron jälkeen, ja usko tai älä olen " irtautunut" tämän parin vuoden aikana entisistä kuvioista, kulisseista.
Ex-aviomies on erittäin hyvä ystäväni ja tapaamme paljon lapsen vuoksi.Mutta juuri tällaiset " kiinnikkeet" ( lapsen vuoksi yhdessäolo jne ) luovat ainakin minulle todella kovia paineita - koska avioliitto on virallisesti ohi. Täysin perustellusti.
Palatessani tähän perhe-kulissiin tuntuu pahalta.
Lastani rakastan yli kaiken, mutta ex- mies tuntuu jatkuvasti haluavan minun sitoutuvan itseensä enemmän ja enemmän, mitä minä taas en halua.

Olen yrittänyt aloittaa Uuden Elämän, mutta ex-mieheni vuoksi ( halu sitoutua uudestaan jne ) se ei ole onnistunut.

Et ehkä ole paikoilleen jämähtävää tyyppiä.
En minäkään.
Elämä on lyhyt. Ja se, jos ei omia haaveitaan pysty toteuttamaan elämänsä aikana, on elämän haaskamista. Siis pitäisi pystyä tekemään se " irtiotto" juuri kun siltä tuntuu ja ajoitus on oikea.

Toivon sinulle hyvää uutta vuotta ja ennen kaikkea ROHKEUTTA!
Kun elämässä tuntuu olevan tyhjyyttä liikaa,kun ei se pysty täyttämään jokaista päivää uudenlaisilla toiveilla ja elämänilolla, täytyy valon löytyä jostain kuitenkin.

t: eräs elämän seikkailija

Voi sanoa, että avioero ei ole kenellekään ylpeyden aihe.
Häpeä se kyllä on.
Eronnut on naimattomankin alapuolella.

Hei ystävä :)
Et ole yksin kipujesi ja tyhjyytesi kanssa, sinulle on varmaan kerrottu Jeesuksesta, Vapahtajastamme, joka kuoli syntimme tähden Golgatalla ja nousi kuollesta ja rakastaa meistä jokaista, sinuakin.

Itsellänikin oli elämässä ns. 'kaikki hyvin'..kuitnekin jotain puuttui elämästäni..ymmärsin levottomuuteni johtuvan siitä että Jumala kutsui minua yhteyteensä. Aloin rukoilla, ettei Jumala ottaisi pois etsikkoaikaani ennen kuin olin löytänyt Jeesuksen elämääni. En tajunnut hänen olevan ihan lähellä, ja eräässä Sanan ja rukouksen illassa puolestani rukoiltiin ja sain Pyytää Jeesuksen elämääni Herrakseni ja vapahtajakseni, sain syntini anteeksi, ja sain uuden elämän, vanha oli pois pyyhitty, uusi elämä alkoi. Uskovista sain pienryhmässä uusia ystäviä, sain opetusta, ja kokea Jumalan rakkautta uskovien kautta, samalla sieluani hoidettiin ja olen saanut eheytyä monella tavalla. Toivotan siunausta siun elämääsi,"Kristuksen morsian45v"..ps. ei kristityn elämä ole ruusuista ja helppoa, mutta se on 'elämältä maistuvaa'