olen jo päälle 50 v ihminen. Elämäni asiat ovat ihan hyvin, sillä minulla on turvallinen työpaikka, hyvä oma asunto, lapset pärjäävät omillaan, olen vapaa elämään omaa elämääni ja olen vielä melko terve.
Jokin tässä asetelmassa kuitenkin mättää, ehkä kaiken pysyminen niin samanlaisena. Mietin kovin, miten riuhtasta itsensä irti ja aloittaa uudenlainen elämä, vaikka aineellisesti hiukan niukempikin.
Kertoisitteko te, jotka olette olleet rohkeita ja tehneet sen mistä minä vain haaveilen, miten kaikki tapahtui ja miten tyytyväisiä olette elämään muutoksen jälkeen. Kaduttaako, tekeekö mieli palata entiseen?
Jokin tässä asetelmassa kuitenkin mättää, ehkä kaiken pysyminen niin samanlaisena. Mietin kovin, miten riuhtasta itsensä irti ja aloittaa uudenlainen elämä, vaikka aineellisesti hiukan niukempikin.
Kertoisitteko te, jotka olette olleet rohkeita ja tehneet sen mistä minä vain haaveilen, miten kaikki tapahtui ja miten tyytyväisiä olette elämään muutoksen jälkeen. Kaduttaako, tekeekö mieli palata entiseen?
Vastaukset 8
Vanhimmat
No minä lähdin 7 kuukautta sitten kun en tuntenut sitä paikkaa enää kodikseni jossa asuin ja elin,ratkaisu on hyvin toiminut ,ajatukset vain menivät alkuun pieleen kovasti se ego yritti todistella ratkaisuni oikeutusta mutta nyt olen todella tyytyväinen vaikka ei olekaan enää autoa taloa turvattua ...no työpaikka kyllä on ja tulen omillani toimeen ...rohkeasti vaan ...kaikki sujuu kyllä ihan hyvin kun vain uskaltaa!!tsemppiä sinulle
Ensinnäkin; et ole "jo" päälle 50v ihminen":)
Elät varmaan -todella- parasta vaihetta elämässäsi.Ainakin kertomastasi saa sen kuvan; olet tavallaan "vapaa" etkä toisaalta sittenkään, niinkö? Haluat vielä tehdä paljon asioita ja toteuttaa unelmiasi?
Kuitenkin tunnet olevasi jotenkin loukussa, toteuttamaan itseäsi. Olenko ihan väärässä ?
Ajattelin vain asioita omalta kohdaltani.
Elämässäni pitäisi kaiken olla ok, - avioeron jälkeen, ja usko tai älä olen " irtautunut" tämän parin vuoden aikana entisistä kuvioista, kulisseista.
Ex-aviomies on erittäin hyvä ystäväni ja tapaamme paljon lapsen vuoksi.Mutta juuri tällaiset " kiinnikkeet" ( lapsen vuoksi yhdessäolo jne ) luovat ainakin minulle todella kovia paineita - koska avioliitto on virallisesti ohi. Täysin perustellusti.
Palatessani tähän perhe-kulissiin tuntuu pahalta.
Lastani rakastan yli kaiken, mutta ex- mies tuntuu jatkuvasti haluavan minun sitoutuvan itseensä enemmän ja enemmän, mitä minä taas en halua.
Olen yrittänyt aloittaa Uuden Elämän, mutta ex-mieheni vuoksi ( halu sitoutua uudestaan jne ) se ei ole onnistunut.
Et ehkä ole paikoilleen jämähtävää tyyppiä.
En minäkään.
Elämä on lyhyt. Ja se, jos ei omia haaveitaan pysty toteuttamaan elämänsä aikana, on elämän haaskamista. Siis pitäisi pystyä tekemään se " irtiotto" juuri kun siltä tuntuu ja ajoitus on oikea.
Toivon sinulle hyvää uutta vuotta ja ennen kaikkea ROHKEUTTA!
Kun elämässä tuntuu olevan tyhjyyttä liikaa,kun ei se pysty täyttämään jokaista päivää uudenlaisilla toiveilla ja elämänilolla, täytyy valon löytyä jostain kuitenkin.
t: eräs elämän seikkailija
Onko Elämän ONNI kuitenkaan itsekkyyttä? Onko aina hyväksi se, että toimin niinkuin juuri minua huvittaa ottamatta läheisiäni huomioon. Nykyaika on paljolti "minulle...minulle ja minulle" Tuleeko todellinen onni tätä kautta?
Olet oikeassa että nykyään on paljon
minulle, minulle jne..
muistakaamme kuitenkin aina se että
vain sinä itse olet itsesi herra.
Kuka sinua auttaa? kuka sinua muistaa?
kuka helpottaa elämääsi?
-sitä ainutta, ellet sinä itse!
Läheiset oppivat sopeutumaan siihen mitä
sinä, omalle itsellesi päätät.
He ymmärtävät viimeistään silloin kun
sinä hymyilet heille ja sanot:
Tänään paistaa aurinko, voin paremmin kuin eilen.
Niin, asioilla on puolensa ja puolensa. Totta on se, että esim. omasta pahoinvoinnistani en voi vastuuta sysätä esim. läheisen ihmisen hartioille. Vastuu on minun. Asennoitumiseni voin itse valita, ratkaisuja en voi aina tehdä muista piittaamatta. Ehkä olemme pohjimmiltamme samoilla "aalloilla".
Voi sanoa, että avioero ei ole kenellekään ylpeyden aihe.
Häpeä se kyllä on.
Eronnut on naimattomankin alapuolella.
Voi pyhät sylvit sua!
HALOO vuosi 2004 KUTSUU!
Hei ystävä :)
Et ole yksin kipujesi ja tyhjyytesi kanssa, sinulle on varmaan kerrottu Jeesuksesta, Vapahtajastamme, joka kuoli syntimme tähden Golgatalla ja nousi kuollesta ja rakastaa meistä jokaista, sinuakin.
Itsellänikin oli elämässä ns. 'kaikki hyvin'..kuitnekin jotain puuttui elämästäni..ymmärsin levottomuuteni johtuvan siitä että Jumala kutsui minua yhteyteensä. Aloin rukoilla, ettei Jumala ottaisi pois etsikkoaikaani ennen kuin olin löytänyt Jeesuksen elämääni. En tajunnut hänen olevan ihan lähellä, ja eräässä Sanan ja rukouksen illassa puolestani rukoiltiin ja sain Pyytää Jeesuksen elämääni Herrakseni ja vapahtajakseni, sain syntini anteeksi, ja sain uuden elämän, vanha oli pois pyyhitty, uusi elämä alkoi. Uskovista sain pienryhmässä uusia ystäviä, sain opetusta, ja kokea Jumalan rakkautta uskovien kautta, samalla sieluani hoidettiin ja olen saanut eheytyä monella tavalla. Toivotan siunausta siun elämääsi,"Kristuksen morsian45v"..ps. ei kristityn elämä ole ruusuista ja helppoa, mutta se on 'elämältä maistuvaa'