Tullut joku järkiin...
Jipii
18911
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Joku on tehnyt saman virheen kuin minä muutama vuosi sitten:luopunut uskosta. Sitten sen jälkeen elämä alkoi kehittyä surkeaan suuntaan, lopulta olin yksin paskan keskellä vihan ja järkeni kanssa.
Onneksi Jeesus otti takaisin.
muista, ettei kaikkien uskottomien elämä mene kurjaan suuntaan, vaikka oman elämäsi mokasitkin.
On ihmisiä jotka ovat henkisesti niin vahvoja, että tulevat toimeen ilman vastuunottavaa tahoa eli ilman ns. syntipukkia.
joka on suunnilleen joka toinen vuosi on uskossa ja joka toinen vuosi bailaa baareissa viikonloput?
Onko pikkuisen tämä henkilö epävakaa?
ON/OFF-meininkiä ja ei ole varmaan ainut sellainen....
*Älkää antautuko kantamaan vierasta iestä yhdessä uskottomain kanssa...*
... mutta myös ilman uskoa voi ELÄÄ. Eikä se suinkaan automaattisesti tarkoita onnetonta ja kurjaa sekä henkisesti köyhää elämää. Kurjaa, että sinä jouduit kokemaan uskosta luovuttuasi niin ikäviä asioita, kuten vihaa. Toivottavasti nyt on parempi olla :)
Vaikken usko, en vihaa juurikaan mitään. Päin vastoin pyrin kehittämään suvaitsevaisuuttani ja olemaan avoin ja ennakkoluuloton muita vakaumuksia kohtaan. Lukemisen alla on tälläkin hetkellä muutama Jehovan todistajien julkaisu.
Luen ja tutkin kaikkea uskonnollisuuteen ja uskontoihin liittyvää kriittisesti, mikä ilman uskoa lienee ihan ymmärrettävää, mutta pyrin myös aina etsimään hyviä puolia. Uskonnoista voi oppia paljon hyvää ilman sitä uskoakin!
Sitä olen miettinyt, että onko ihminen uskonut ihan oikeasti koskaan, jos on valmis luopumaan uskostaan ulkoisten seikkojen takia; Kuten tuo nainen, jolta liika uskonnollisuus oli tavallaan vienyt miehen. Ei kai siinä oikein uskoa voida syyttää; Miehen olisi ehkäpä pitänyt ymmärtää osallistua parisuhteensa hoitamiseen eikä unohtaa, että elämää pitäisi myös elää...
Ikävää silti tuon naisen kannalta, että kumppani muuttui noin paljon vuosien saatossa. Eikä mies nähnyt hurskautensa keskellä, että lähimmäinen kärsi...
Asioiden halki puhuminen auttaa usein. Ja kaikkea kohtuudella!
kaikki tavallamme. Työelämä vie aviopuolisoilta usein hyvin paljon aikaa. Lapset tarvitsevat pieninä ollessaan vanhempiensa aikaa. Vanhemmilla ei usein ole aikaa sen enempää itselleen kuin toisilleenkaan. Äiti, joka on perheen kärsivällisin jäsen, saa tietysti haukkumiset siitäkin, kun kenenkään aika ei riitä kenellekään. Äideillä on usein vähiten aikaa itselleen, mutta heiltä eniten vaaditaan.
kaikki tavallamme. Työelämä vie aviopuolisoilta usein hyvin paljon aikaa. Lapset tarvitsevat pieninä ollessaan vanhempiensa aikaa. Vanhemmilla ei usein ole aikaa sen enempää itselleen kuin toisilleenkaan. Isä, joka on perheen kärsivällisin jäsen, saa tietysti haukkumiset siitäkin, kun kenenkään aika ei riitä kenellekään. Isillä on usein vähiten aikaa itselleen, mutta heiltä eniten vaaditaan.
Minulla ainakin elämä parani kun katkaisin uskonnon kahleet. Siinä suhteessa tunnen itseni vapaaksi. Voi sinua joka yrität koko ajan tehdä mustasta valkoista. Siinä sinulla työtä riittää ikuisesti, eikä valmista tule koskaan.
Entäs yksinhuoltajat? Ajankäyttö on suunniteltava, että asiat sujuisivat. Ulkopuolisten apuun on pakko turvautua. Eikä enää tunnukaan niin "yksin"huoltajalta.
Jokaisella on tietysti syynsä, miksi uskoa tai olla uskomatta. Voihan olla, ettei puhuta edes samasta uskonnosta tai samasta Jumalasta, vaikka käytetään samoja nimiä. Joillekin on Jumala ja uskonto selitetty niin väärin, että heille on pakostakin tullut kammo mokomia kummajaisia kohtaan. Omalla kohdallani onneksi on toisin.
Uskonto selitetty väärin? Kuinka sellainen tapahtuu? Tämä keskustelu kulkee mielestäni oikeaan suuntaan, on ymmärretty palstan tarkoitus keskusteluun. On mielenkiintoista seurata keskustelua, jossa ei pelkästään kiistetä kaikkea, minkä edellinen keskustelija on ilmaissut. Annanpa vuoron seuraavalle...
Sanoit: "On ihmisiä jotka ovat henkisesti niin vahvoja, että tulevat toimeen ilman vastuunottavaa tahoa eli ilman ns. syntipukkia."
Varmaan on noinkin Jumalan roolin kokevia uskoviakin mutta minulle ainakin Jumala ei todellakaan ole syntipukki, päin vastoin. Jos tarkoituksenasi oli siis yleistää - mieti uudestaan - kommenttisi ei oikein saavuta edes pintaraapaisun vertaa...
on eroja Suomessa. Kuulutaan samaan kirkkoon, julistetaan samaa evankeliumia, mutta niin eri tavoin!
Jossakin herätysliikkeessä painotetaan, että ihminen pelastuu yksin armosta, ei tekojensa tähden. Toinen herätysliike korostaa, että usko Jeesuksen lunastustyöhön on pelastuksen keskeinen asia. Kolmas tulkitsee, että usko ilman tekoja on kuollut, ja vaatii myös tekoja. Neljäs antaa ymmärtää, että pyhitys vasta tekee ihmisestä taivaskelpoisen.
Okei. Sama evankeliumi, eri kulmista nähtynä, eri näkökulmia painottavana, mutta kuitenkin evankeliumi! Ilosanoma, joka kertoo, että meidät on lunastettu! Ja ilman omaa mahdollisuuttamme korotettu pyhien, vanhurskaiden ja viattomien joukkoon, johon meillä ei olisi ilman Kristusta mitään asiaa. Tämä on se ydin, se yhteinen asia, josta iloitsemme, vaikka toinen tuo esille hieman muita seikkoja kuin itse tuomme. Usko, armo, hengen hedelmät ja pyhien yhteys kuuluvat kaikki yhteen, ne toimivat yhdessä silloin, kun Jumala toimii ihmisten keskuudessa.
Et vastannut kysymyksiini, joten toistan ne.
Uskonto selitetty väärin?
Kuinka sellainen tapahtuu?
Eikö usko ole asia jota ei tarvitse opettaa?
Vai onko kyse aivopesusta??
Ja vielä pyyntö:
Vastaukseesi voisit jättää sen turhan julistusosan pois kokonaan, tai lisätä sen uudeksi keskusteluksi jonnekkin kristilliselle keskustelupalstalle.
Tämä ei ole sellainen.Kiitos.
Se että kiellät viestini ei tarkoita sitä ettet sinä odota jumalalta juuri vastuunottoa elämästäsi. Vaikka sinulle tapahtuisi mitä, voit aina turvautua jumalaan, ts. jumala ottaa aina viimekädessä vastuun elämästäsi.
Okei.
Uskonto selitetty väärin = lapselle painotetaan Raamatun ainoana oikeana sanomana, että Jumala on kiivas Jumala, säälimätön tuomari, joka ei säästä ihmistä iankaikiselta helvetiltä, jos ihminen ei noudata Jumalan lakia. Lapsi luulee, että hänen pelastuksensa on hänen käytöksensä varassa. Hänestä tulee pelokas aikuinen, joka rukoilee Jumalalta armoa pahoista teoista (joita hän ei ole tehnyt). Hän ei ole välttämättä tehnyt mitään sellaisia "tekoja", joita voisi nimittää hyviksikään, koska pelko ja ahdistus on kaikki, mitä hän tietää uskosta. Ja että hän on kurja syntinen, joka ei kelpaa edes Jumalalle.
Kuinka sellainen tapahtuu = Aikuiset ovat huomanneet, kuinka hyvä "kasvatusväline" Raamatun sana onkaan, kun sieltä saadaan ehdoton auktoriteetti ja kuri, jota lapsen on pakko totella (tai menee taivaspaikka = kaikki!)
Eikö usko ole asia, jota ei tarvitse opettaa? =
Usko (mihin tahansa) on asia, jonka jokainen oppii ihan itsestään (ja opettajia löytyy joka lähtöön). Mutta usko Jeesukseen on asia, joka tarvitsee opettaa. Se ei ole itsestäänselvyys. Sitä pitää oppia ja opettaa koko elämän ajan, mutta oikealla tavalla. Raamatusta näemme, että Jeesuksen asenne ihmisiä kohtaan oli rakastava, ei tuomitseva. Jeesus sääli ihmisiä, armahti heitä heidän sairauksissaan, hädässään, tietämättömyydessään, opetti, paransi, auttoi.
Vai onko kyse aivopesusta? = On ja ei. Jeesus itse kehoitti, pyysi, käski seuraajiaan tutkimaan henget, ettei väärää hapatusta tulisi kenenkään julistukseen. Silti sitä tulee. Olemme vajavaisia. Paholainen riehuu myös uskovien leireissä kiusaamassa, houkuttelemassa ja rienaamassa. Sen vuoksi uskovaisen on oltava varuillaan: mitä tahansa ei pidä purematta niellä, asioita on tutkittava vielä tutkimisen jälkeenkin.
Tämän tien kulkeminen ei ole helppoa. Tarvitaan paljon tietoa, paljon uskoa, paljon rukousta, paljon nöyryyttä, paljon aikaa, paljon kärsivällisyyttä. Jeesuksella on näitä riittävästi.
Eläköön!