(Verkkouutisten pääkirjoitus 05.01.2004)
Suomelta puuttuu aktiivinen ja toimiva ulkomaalaispolitiikka. Olemme kansana ja kansakuntana tottuneet elämään omassa turvallisessa umpiperässämme ja suhtautuneet ulkomaalaisiin tänne tuleviin vierastavasti. Tahdomme elää maassamme omassa rauhassamme ilman, että muukalaiset tulevat tänne meidän rauhaamme häiritsemään.
Tämä sitkeään juurtunut ulkomaalaisten vierastaminen on ikään kuin osa kansaluonnettamme. Aleksis Kiven Jukolan veljesten tavoin tahdomme elää tutuissa ympyröissämme emmekä sen enempää mieli Toukolan kylään kuin innostu järin kovasti siitäkään, että Toukolan pojat tulisivat meillä piipahtamaan.
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Suomi on ollut altis kansainväliselle vuorovaikutukselle ainakin tuhat vuotta. Vallitseva uskontomme on tuontitavaraa, yhteydet Ruotsiin olivat Ruotsin vallan aikana kiinteät ja samaa sopii sanoa myöhemmistä yhteisistämme tsaarinajan Venäjään.
Tukholma ja Pietari ovat olleet meille kaupallisesti ja kulttuurisesti tärkeitä. itse asiassa lähes koko Suomen teollistuminen on aikanaan tapahtunut ulkomaalaisten yrittäjien ja ulkomaalaisen pääoman ansiosta. Tämä seikka unohtuu helposti kun ylpeinä seuraamme suomalaisen teollisuuden lippulaivan eli Nokian voittokulkua maailmalla. Samalla unohtuu se, ettei Nokia oikeastaan ole enää suomalaisomisteinen yritys.
Monilla suomalaisilla on se käsitys, että Euroopan unionin laajeneminen avaa rajat niin, että maahamme tulvii kymmeniä tuhansia eurokansalaisia kilpailemaan suomalaisista työpaikoista ja naisistamme. Tätä käsitystä on ruokkinut esimerkiksi ammattiyhdistysliike, joka tosin naamioi piilorasistiset pyrkimyksensä työehdoista tuntemansa huolen taakse.
Mitkään tutkimukset eivät kuitenkaan tue tämän uhan realistisuutta. Suomi on kylmä pohjoinen maa, joka ei todellakaan ole maahanmuuttajan tai pakolaisen suurimpien unelmien täyttymys. Elintasomme ei eurooppalaisittain ole tavattoman korkea, emme ole hyvin monikulttuurisia ja suvaitsevaisia eikä kieltämme ole helppo oppia. Kynnys muuttaa Suomeen on sittenkin korkea.
Jo lähivuosina Suomi tarvitsee kuitenkin maahanmuuttajia. Kiihtyvää tahtia lisääntyvä eläköityminen johtaa huoltosuhteen heikentymiseen ja ennemmin tai myöhemmin myös työvoimapulaan. Erityisesti osaavasta työvoimasta syntyy paha pula. Jo pelkästään syntyvyyskehityksemme aiheuttaa sen, että itse emme kykene tulevista rakenteellisista ongelmista selviämään.
Aika ajoin joku peräänkuuluttaa Suomelta aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Viimeksi näin teki tasavallan presidentti Tarja Halonen. Ajatus ei ole Halosen vaan asiasta on puhuttu jo ainakin kymmenen vuotta. Oikeastaan mitään ei ole kuitenkin tapahtunut ja tuskinpa tapahtuu aivan heti nytkään.
Ulkomaalaisvirastomme on hidas ja byrokraattinen. Oleskelu- ja työlupien saanti kestää ikuisuuksia ja tulos on aivan liian usein hakijan kannalta kielteinen. Oleskelulupaa on vaikea saada edes perhesiteiden perusteella ja työlupia evätään koko ajan sen vuoksi, ettei työvoimaviranomainen niitä oman työttömyysongelmamme vuoksi hevin puolla, vaikka hakijalla olisi jo työpaikka tiedossa. Vain Nokian kaltaiset menestyvät suuryritykset tuntuvan saavan ulkomaalaisille työntekijöilleen työluvan.
Kuitenkin on hyvä muistaa, että Yhdysvaltojen ja Australian tapaiset talousmahdit ovat jo vuosikymmeniä rakentaneet kasvua ja osaamista juuri maahanmuuttajien varaan. Nämä maat onnistuvat sulauttamaan väestöönsä vuosittain valtavat määrät siirtolaisia, jotka kotiutuvat uusiin kotimaihinsa ja kantavat kortensa kekoon uuden isänmaansa hyvinvoinnin hyväksi. Miksi tämä ei voisi pienemmässä mittakaavassa onnistua myös Suomessa?
Pakolaispolitiikka on hieman toisenlainen ongelma. Vaikka pakolaisiksi tulevien peruslähtökohdat ovat yleensä muita maahanmuuttajia heikommat, hekin edustavat usein lähtömaansa korkeimmin koulutettua ja ahkerinta väestönosaa. Heidän kotiuttamisensa uuteen kotimaahansa on Suomessa vielä lapsenkengissä.
Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut yhteiseen pakolaispolitiikkaan muiden sivistysvaltioiden kanssa. Näistä velvoitteita tulee pitää kiinni samalla kuitenkin muistaen se, että voimavaramme ovat rajalliset. Mutta myös pakolaiset voivat muodostaa osaamisreservin ja palvella uutta kotimaataan. Vastoin yleistä käsitystä useimmilla heistä on siihen halua.
---
Tutkain: Yllä kirjoitettu teksti on erittäin hyvin Suomen HARJOITTAMAN ulkomaalaispolitiikan ajankohtaisen tilanteen kiteyttävä kirjoitus, joka ottaa asiallissti kantaa myös tulevaisuuden sellaiseksi.
Suomelta puuttuu aktiivinen ja toimiva ulkomaalaispolitiikka. Olemme kansana ja kansakuntana tottuneet elämään omassa turvallisessa umpiperässämme ja suhtautuneet ulkomaalaisiin tänne tuleviin vierastavasti. Tahdomme elää maassamme omassa rauhassamme ilman, että muukalaiset tulevat tänne meidän rauhaamme häiritsemään.
Tämä sitkeään juurtunut ulkomaalaisten vierastaminen on ikään kuin osa kansaluonnettamme. Aleksis Kiven Jukolan veljesten tavoin tahdomme elää tutuissa ympyröissämme emmekä sen enempää mieli Toukolan kylään kuin innostu järin kovasti siitäkään, että Toukolan pojat tulisivat meillä piipahtamaan.
Aina ei kuitenkaan ole ollut näin. Suomi on ollut altis kansainväliselle vuorovaikutukselle ainakin tuhat vuotta. Vallitseva uskontomme on tuontitavaraa, yhteydet Ruotsiin olivat Ruotsin vallan aikana kiinteät ja samaa sopii sanoa myöhemmistä yhteisistämme tsaarinajan Venäjään.
Tukholma ja Pietari ovat olleet meille kaupallisesti ja kulttuurisesti tärkeitä. itse asiassa lähes koko Suomen teollistuminen on aikanaan tapahtunut ulkomaalaisten yrittäjien ja ulkomaalaisen pääoman ansiosta. Tämä seikka unohtuu helposti kun ylpeinä seuraamme suomalaisen teollisuuden lippulaivan eli Nokian voittokulkua maailmalla. Samalla unohtuu se, ettei Nokia oikeastaan ole enää suomalaisomisteinen yritys.
Monilla suomalaisilla on se käsitys, että Euroopan unionin laajeneminen avaa rajat niin, että maahamme tulvii kymmeniä tuhansia eurokansalaisia kilpailemaan suomalaisista työpaikoista ja naisistamme. Tätä käsitystä on ruokkinut esimerkiksi ammattiyhdistysliike, joka tosin naamioi piilorasistiset pyrkimyksensä työehdoista tuntemansa huolen taakse.
Mitkään tutkimukset eivät kuitenkaan tue tämän uhan realistisuutta. Suomi on kylmä pohjoinen maa, joka ei todellakaan ole maahanmuuttajan tai pakolaisen suurimpien unelmien täyttymys. Elintasomme ei eurooppalaisittain ole tavattoman korkea, emme ole hyvin monikulttuurisia ja suvaitsevaisia eikä kieltämme ole helppo oppia. Kynnys muuttaa Suomeen on sittenkin korkea.
Jo lähivuosina Suomi tarvitsee kuitenkin maahanmuuttajia. Kiihtyvää tahtia lisääntyvä eläköityminen johtaa huoltosuhteen heikentymiseen ja ennemmin tai myöhemmin myös työvoimapulaan. Erityisesti osaavasta työvoimasta syntyy paha pula. Jo pelkästään syntyvyyskehityksemme aiheuttaa sen, että itse emme kykene tulevista rakenteellisista ongelmista selviämään.
Aika ajoin joku peräänkuuluttaa Suomelta aktiivista maahanmuuttopolitiikkaa. Viimeksi näin teki tasavallan presidentti Tarja Halonen. Ajatus ei ole Halosen vaan asiasta on puhuttu jo ainakin kymmenen vuotta. Oikeastaan mitään ei ole kuitenkin tapahtunut ja tuskinpa tapahtuu aivan heti nytkään.
Ulkomaalaisvirastomme on hidas ja byrokraattinen. Oleskelu- ja työlupien saanti kestää ikuisuuksia ja tulos on aivan liian usein hakijan kannalta kielteinen. Oleskelulupaa on vaikea saada edes perhesiteiden perusteella ja työlupia evätään koko ajan sen vuoksi, ettei työvoimaviranomainen niitä oman työttömyysongelmamme vuoksi hevin puolla, vaikka hakijalla olisi jo työpaikka tiedossa. Vain Nokian kaltaiset menestyvät suuryritykset tuntuvan saavan ulkomaalaisille työntekijöilleen työluvan.
Kuitenkin on hyvä muistaa, että Yhdysvaltojen ja Australian tapaiset talousmahdit ovat jo vuosikymmeniä rakentaneet kasvua ja osaamista juuri maahanmuuttajien varaan. Nämä maat onnistuvat sulauttamaan väestöönsä vuosittain valtavat määrät siirtolaisia, jotka kotiutuvat uusiin kotimaihinsa ja kantavat kortensa kekoon uuden isänmaansa hyvinvoinnin hyväksi. Miksi tämä ei voisi pienemmässä mittakaavassa onnistua myös Suomessa?
Pakolaispolitiikka on hieman toisenlainen ongelma. Vaikka pakolaisiksi tulevien peruslähtökohdat ovat yleensä muita maahanmuuttajia heikommat, hekin edustavat usein lähtömaansa korkeimmin koulutettua ja ahkerinta väestönosaa. Heidän kotiuttamisensa uuteen kotimaahansa on Suomessa vielä lapsenkengissä.
Suomi on kansainvälisissä sopimuksissa sitoutunut yhteiseen pakolaispolitiikkaan muiden sivistysvaltioiden kanssa. Näistä velvoitteita tulee pitää kiinni samalla kuitenkin muistaen se, että voimavaramme ovat rajalliset. Mutta myös pakolaiset voivat muodostaa osaamisreservin ja palvella uutta kotimaataan. Vastoin yleistä käsitystä useimmilla heistä on siihen halua.
---
Tutkain: Yllä kirjoitettu teksti on erittäin hyvin Suomen HARJOITTAMAN ulkomaalaispolitiikan ajankohtaisen tilanteen kiteyttävä kirjoitus, joka ottaa asiallissti kantaa myös tulevaisuuden sellaiseksi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.