Katsooko peilistäsi:
..kaunis mieli?
vai..?
..kaunis mieli?
vai..?
Kaunis minä (mieli)
runotyttö
15514
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Kun katsoin peiliin pimeässä huoneessa
en nähnyt siellä mitään
ja kun tulin pois huoneesta ja sytytin valon
en nähnyt enää koko peiliä.
Peilitön valo peittää pimeän huoneen
katsomme vielä kuvastimesta
sielumme mielestä..mielen peilistä.
..hieno oivallus Truba-duuri :))
"Peilitön valo peittää pimeän huoneen
katsomme vielä kuvastimesta
sielumme mielestä..mielen peilistä."
Jotainhan tuon pitää ilmaista mutta kun en vain tajua (itkua omasta tajuttomuudestaan).
Voisitko selittää ja selventää tuota runoa?!?!!!
Sinun velvollisuutesi on se tehdä!
En saa mielenrauhaa jos et sitä Runotyttö minulle selvitä juurinpohjin!!!!!!!!!!!!!!
Kun aikoinani sävelsin (kivikaudella) niin luulin myös voivani pistää tuohet kotiin omilla sanoituksillani. Väärin! Yritin! En osannut, en oppinut! Sanoitukset ja runoilut ovat ammattilaisten hommaa! Sen tajusin!
Runot pitää myös ymmärtää meikäihmisten!!!
Jos ei niin runonikkareiden pitää opastaa niiden ymmärtämyksessä! Vaadin!!!!!!! Opasta runosi ymmärtämisessä!!!!!!!! Kunnioitan teitä runonikkareita mutta kun sitä aina tahtoo olla eri .......?????......niin millä? Selitä ja opasta, eikös joo elikkä pliis!!!!!!!!!!!!!
varhaisella hetkellä , hämäränä aamuna
aurinko oli alhaalla ja kuu korkealla
en nähnyt kuin harmaita... möykkyjä
mutta kun kuu laskeutui taakse meren
ja aurinko nousi takaa uuden meren
selvästi näin kaikkea vanhaa.. säikkyjä
myöhäisellä tuokiolla , hämäränä iltana
aurinko oli ylhäällä ja kuu alhaalla
epäselvästi näin armaita... nähtyjä
mutta sitten aurinko aikoi kauas alas
ja kuu meinasi yhä lähemmäksi ylös
kirkkaasti näin kaikkea uusia.. säätyjä
Vielä tulee päivä kun kaikki selviää
ja kirkkaana loistaa elämän peilistä
sielujemme salaisuudet..
..ilman varjojen häivää.
Kuohuvien aaltojen alla
pinnan tyyneydessä
syvyyksien sydämessä
sykkii elämä
nostaa aaltoja pintaan
kuun ja auringon kohdatessa
pimeän ja valon taittuessa
tyynen pinnan alla
sykkii elämä..
hetkenä aatoksin
kuohuvan pinnan alla
vesi etenee
seestyen..kohdaten
kaksi valoa
täydentäen toisiaan
..elämän voiman sykkeessä
Kuvastuu mieleen painuvaa !
Puroa seuraten, ...katsellen, ...löysin lähteen.
Pulputtavan, ...poreilevan, ...syrjäisen.
Katseeni ja lähteen pinnan välissä, on vain umea
utuinen harso, ...ohkainen ja kelmeä.
Udussa keinahtelee hiljalleen veikeä aatos.
Päivän verho repeilee, ...se hälvenee ja häviää,
näen syvän lähteen pohjalle vaikeasti.
Sielläkin on kuplivaa, ...vienosti kuohuavaa,
vesi pyörteilee ja sameilee, ...sanojen vanoja.
Maistan, ...maistelen, ...litkin ja lopulta juon.
Poreileva vesi raikastaa, ...koko olemuksen.
Kuulen pulputuksen, ...edelleenkin, ...hiljaisen,
kuuloni ja lähteen yhdistää kapea säi`e.
Järjestäytyy sanat, ...uuteen riviin, ...mahtiin.
Ajatukset, ...jakautuu kahteen, ...vakio kastiin.
Kuvani kalpeana verhona nään
katsooko peilistä mieleni sielu..?
jään hetkeksi siihen..
silmät-niin monet sanovat että sielun peili
uskallanko katsoa silmiini peilistä sielun?..
itseeni..vai vai
..sydämen kuvani luota Rakkauden lähettilään.
runis
_Talvea vedessä_
kuohuva möreä meri, osin monissa ahto jäissä
on ääriään myöden hyhmäistä talvea täynnä
yötaivaalla tähdet hyydyttävät tyhjyyttä vähiin
ja äärettömyys väreilee kaiutta, vedestä ääniin
tuohtuva pöyhkeä kuu, on siinä jossain välisssä
tanssahdellen eteen ja taakse laineiden tahdissa
yön tummuus on käymässä nopeasti vähiin
silllä nyt aamu on tulossa, valottomien käsiin.
nuokkuva äreä aika, osin useissa ihmis päissä
on laitojaan myöden yrmeätä aatetta täynnä
nyt aamuisella taivaalla näkyy enää jäljet yöstä
ja aurinko nousee välittämättä mitään ylä-mäestä
tuntuva lämmin aalto, on siinä jossain päivässä
hymyillen menneen ja tulevan ajan tahdissa
elämän turhuus on käymässä sangen vähiin
sillä nyt on tarkoitus tulossa, ajatusten väliin.
kuinka kuvajaisensa kulloinkin näkee :-)
mielialat vaihtelee ja eri tuulet puhaltelee..
..mutta pysyvää voi olla
mielen tasapainon sisäinen kauneus :))
runis
Itse näen kun katson peiliin, pienen Jumalalle tärkeän ihmisen, jolla on mahdottoman paljon kaikkea mikä ei ole moraalin mukaan, mutta tahto tehdä ja toteuttaa hyvää, mutta voimat...oi ei..
Minä olen minä vainen ja peilikuvani...
Noissa kasvoissa taitaa olla Kristuksen kasvot, kuten niissä tuhansissa,jotka joutuvat kärsimään tuskaa suotta...
Ainoa mitä toivon maanpäälle; on rauha ja rakkaus ja kaikkinainen ihmisten välinen sopusointu. Se sopusoitnu, joka ei katso mitä kulttuuria tai uskoa ihminen edustaa vaan katsoo hänen tahtoaan/tekojaan.
Jokainen joka tekee meidän Taivaallisen Isän tahdon on Jumalan lapsi ja se teko ei tarkoita , että tarvitsisi olla johonkin uskontokuntaan kuuluva.
Ihania siunauksen hedelmöittämiä hetkiä sinulle;)))
*Kauneinta hänessä on hänen laupeutensa*
Ole siunattu-kristitty ystäväin :))
...rujo meikäläinen !?!
Ajatuksissaan myllertävä peikkolapsi uhmaten kaikenlaista ennaltasaneltua proosaa ja ihmismuottia vastaan !?!
Ajatuksiltaan mahdollisimman humaani ja eläinrakas yksilö tällä pienellä planeetallamme täällä pienessä aurinkokunnassamme,galaksimme reunamilla miljoonien vastaavanlaisten ympäröimänä omaa eloaan pohdiskelemassa ja toisten harhoja karkottamassa !?!
Vai oliko se ikkuna,josta kuvajainen heijastui takanaan ääretön,ihmeellinen maailmankaikkeus ?!?
;-)
..mietteissä kun katsoo nurkkien taa missä koirat etsivät jätteitä ja missä ihmisen kapeiden temppeleiden käytävillä kulkee yksinäinen etsijä..
ihmettellen mihin mieleen ja minne älyn lokeroihin on suljettu ääretön ajatus ikkunasta ulospäin?
..rujon mielen ikkunoista, kun verhot aukaistaan