Poikani, tyttäreni - tule kotiin
Leo Salmela
7226
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi kuinka paljon isä kaipasi poikaansa?"
Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, josko pojalla olisi ollut joku MUU syy lähteä pois kotoa, kuin se yksi ja sama syy, jonka sen aina ajatellaan olevan; poika oli niin _ahne_ ja _itsekäs_tuhlari? Onko kukaan koskaan tullut ajatelleeksi, josko siinä _isässä_ olisi ollut jotain vikaa, jonka vuoksi poika halusi lähteä pois?
"Isälle on valtava ilo antaa anteeksi pojalleen..."
MITÄ isän pitäisi antaa anteeksi pojalleen? Eihän se poika sille ISÄLLE mitään tehnyt! Itselleenhän ja omalle elämälleen teki pahaa. Ei isälle.
"Kuinka monen elämässään hairahtuneen, perheen ja suvun maineen tahranneen nuoren elämä säästyisi täydelliseltä tuhoutumiselta, jos hän jatkuvien läksytysten ja syytösten sijasta saisi oman isän ja äidin suusta kuulla anteeksiantamuksen ja rakkauden sanat: "Poikani - tyttäreni tule kotiin"
Perheen ja suvun MAINEEN tahranneen! Maineko tässä nyt oli se pointti, tärkein juttu?
Ja miten niin NUOREN? Tuo kertoo paljon tuosta kieroutuneesta ajatusmaailmasta, että se "langennut", "elämässään hairahtunut" ja varsinkin perheen maineen tahrannut on aina nimenomaan _nuori_, ei suinkaan vanha, eikä VARSINKAAN kumpikaan vanhemmista.
Niin...niissä vanhemmissahan - tai ainakaan siinä isässä - ei ole koskaan mitään vikaa. Heidän roolinsa on aina se _anteeksiantajan_ rooli, ei suinkaan esim. anteeksipyytäjän. Se "isä" on aina se hyvä, ei koskaan mitään pahaa tehnyt, rakastava, ja armollinen sille "syntiselle, langenneelle, hairahtuneelle" lapselleen. Eihän sillä isällä ole kykyä tehdä syntiä, hairahtua, tai langeta, ei suinkaan.
...
Kuinka monen nuoren elämä säästyisi täydellseltä tuhoutumiselta, jos heidän _vanhempansa_ tajuaisivat katsoa rehellisesti PEILIIN!
noilla suinun näkemyksillä on varmasti vahvat perusteet - kenties jo sinun omissa kokemuksissakin.
Asia on kuitenkin niinkin, että jokaisella asialla ja ajatuksella on monta näkökantaa sen mukaan, minkä kokemustaustan silmin asioita tarkastelee. Paljon on myös isiä ja äitejä, joiden ei koskaan olisi pitänyt isäksi tai äidiksi hankkiutua ja niinpä nyky-Suomessa on huutava tarve huostanotettujen lasten sijaiskodeista. Tästä näkökohdasta olet aivat oikeassa - vanhempien olisi syytä katsoa peiliin.
Ne näkökohdat, joita jutussani toin esille, juontuivat siitä syvällisestä kokemuksesta, jonka hillamatkalla koimme. Samoin omat kokemukseni omista vanhemmistani sekä sisarusteni myöhemmät vaiheet tukevat esiintuomaani. Meillä erityisesti äiti yritti kaiken köyhyydenkin keskellä kasvattaa lapsistaan kunnon kansalaisia, mutta kaikkien päähän nämä äidin neuvot eivät menneet ja seuraukset sen mukaiset. No, onneksi isä ja äiti eivät ole enää näkemässä lastensa nykyistä tilannetta.
Tiedätkö sinä, Leo leijona, että me ihmiset voimme kyllä katsoa joskus muuallekin kuin OMAAN elämäämme. Me voidaan kyllä oppia myös toisten ihmisten elämistä jotakin. Kaikkien mielipiteiden ja näkökulmien ei tarvitse aina liittyä omaan elämään.
"Paljon on isiä ja äitejä, joiden ei koskaan olisi pitänyt isäksi ja äidiksi hankkiutua, ja niinpä nykysuomessa on huutava tarve huostaanotettujen lasten sijaiskodeista."
Niin, noi _huostaanottotapauksethan_ ovat niin oiva keino välttää se OMA peiliin katsominen. _Uskovaisia_ perheitähän tuo minun tekstini ei mitenkään koske, vai mitä?
En tietystikään tarkoita juuri nimenomaan sinua, koska en sinun perhetaustoistasi tiedä mitään, mutta kirjoituksesi vilisee niin paljon melkeinpä tarkoitushakuisia stereotypioita noista "anteeksiantavista" ja "armahtavista" vanhemmista, ja "langenneista" lapsista, että kannattaisi välillä miettiä asioita muiltakin kanteilta.
että meitä ihmisiä on kolmenlaisia:
Toiset oppivat jo toisten virheistä, toiset oppivat omista virheistään ja jotkut ei opi ollenkaan.
No. 12-vuotiaana otin oppia jo toisten elämästä:
...sinua raukkaa, yksin jätettyä, hyljättyä, kun et sitä kiljua sitten mennyt maistamaan.
(Niin, muuten sitä alkoholiahan VOI kyllä nauttia muullakin tavalla, kuin metsäintiaanityylillä perseet olalle vetäen. Morkkiksetkin on vain suomalaisen häpeän yksi muoto - toiset ihmiset katsos eivät ota tuollaisia asioita niin vakavasti, ne katsos ymmärtävät, että alkoholi on seurustelujuoma, ja jotkut osaavat jopa NAURAA omille kännikokemuksilleen!)
...
Mutta MITEN tuo liittyi tämän viestiketjun aiheeseen?? Onko sinulla yleensäkin tapana heittää sieltä yöpöytäsi laatikosta joku valmiiksi kirjoitettu "saarna", kun et muutakaan enää keksi?
Osaatko sinä, ystävä kallis, KESKUSTELLA mistään ihmisten kanssa, vai onko sinulle jäänyt joku "kerron vain omia elämänkokemuksiani"-levy päälle?
Kyllä näin taitaa olla...
minä nimenomaan osaan keskustella ihmisten kanssa asioista kun löytyy asiallinen keskustelukumppani.
Olen nimittäin päivittäin yhteydessä eri puolille Suomea ja yhteyksiä tulee jatkuvasti lisää. Just hetki sitten olin yhteydessä kolmanteen pitäjään erääseen kaveriin, joka on tosissaan pantu viaranomaisten ja ympäristön taholta jyrän alle - eli koston uhriksi ja näitä kohtalotovereitani tässä maassa on kymmeniä tuhansia, joiden hätää ja kärsimyksiä eivät uskikset kuule, ei näe eikä ymmärrä.
Mutta. Itsekin kaiken kokeneena tiedän, mitä tämä on ja miltä tuntuu:
18. Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
"Missä on paljon sanoja, siinä on tyhmä äänessä".Sal.san.