Pitkän poliittisen vastatuulen jälkeen Keskustassa on herännyt mitä ilmeisemmin aiheeton optimismi tuulen kadottua kasvoilta. He ovatkin tainneet unohtaa, että kasvoilla tuntuva tuuli voisi kertoa myös matkan taittumisesta eteenpäin. Nyt ilmeisesti tämä tunne on kadonnut. Polkeeko puolue siis paikallaan vai onko suunta otettu jopa taakse päin?
Keskustan vuosi päättyy myötätuulessa
Vuosi 2003 jää Suomen Keskustan historiaan hyvin poikkeuksellisena vuotena. Se alkoi innokkaissa ja toiveikkaissa vaalikampanjan tunnelmissa. Anneli Jäätteenmäen johdolla saavutimme ykköstilan maaliskuun eduskuntavaaleissa. Vaalivoiton myötä keskusta palasi hallitukseen ja pääministeripuolueeksi kahdeksan vuoden oppositiokauden jälkeen.
Hallitus joutui tunnetuista syistä eroamaan juhannuksen alla vain parin kuukauden työskentelyn jälkeen. Hallituspuolueet päättivät kuitenkin jatkaa entisellä pohjalla ja ohjelmalla, vain pääministeri vaihtui. Jouduin ottamaan pääministerin tehtävän vastaan vain muutaman päivän varoitusajalla hyvin poikkeuksellisissa oloissa.
Anneli Jäätteenmäki päätti kesäkuussa erota myös puolueen puheenjohtajan tehtävästä. Muutaman viikon asiaa harkittuani päätin ilmoittautua ehdolle tähän tehtävään ja sain kenttäväeltä yksimielisen tuen lokakuun puoluekokouksessa.
Ymmärrän, että puolueväki halusi yhdistää voimat vaikeassa tilanteessa. Näin puolue sai sen uuden alun, mitä Jäätteenmäki toivoi kesäkuisessa eroilmoituksessaan. Uskon tulkitsevani kaikkien keskustalaisten tunteita, kun toivotan Annelille voimia ja jaksamista alkavalle vuodelle.
Kesäkuun dramaattisten vaiheiden jälkeen puolueen kannatus kääntyi syksyllä nousuun. Vuoden viimeisessä gallupissa kannatuksemme nousi jopa eduskuntavaalituloksen yläpuolelle. Sitä on pidettävä erittäin hyvänä saavutuksena kaiken tapahtuneen jälkeen.
Myös hallituksen työ on herättänyt luottamusta kansalaisten keskuudessa. Tässä suhteessa kesäkuu ei merkinnyt mitään katkosta. Jäätteenmäen hallitus ehti keväällä päättää tiukoista budjettiraameista koko vaalikaudelle sekä merkittävistä tuloverotuksen kevennyksistä kotimaisen kysynnän ylläpitämiseksi. Ensi vuoden budjetti oli helppo rakentaa näiden päätösten pohjalta.
Marraskuussa jatkoimme työllisyystalkoita päätöksillä yritysverotuksen uudistuksesta. Palautimme verojärjestelmämme kilpailukykyä mm. alentamalla yhteisöverokantaa kolmella prosenttiyksiköllä. Ratkaisu merkitsee satojen miljoonien eurojen elvytysruisketta yritystoiminnalle.
Vaiherikkaan vuoden ja ansaitun joulutauon jälkeen meidän on aika kiinnittää ajatukset tulevaisuuteen. Ensi vuosi onkin täynnä haasteita.
Hallitusohjelma asetti kovat tavoitteet työllisyyspolitiikalle. Tällä vaalikaudella olisi luotava 100 000 uutta työpaikkaa niin, että työllisyysaste voisi nousta 75 prosenttiin ensi vaalikauden loppuun eli vuoteen 2011 mennessä.
Tilastokeskuksen lukujen perusteella maali on nyt kauempana kuin hallitusohjelmaa kirjoitettaessa. Työllisten määrä on vähentynyt vuoden aikana 15 000 - 20 000 hengellä. Toisaalta avoin työttömyyskään ei ole kasvanut huolimatta siitä, että parin viime vuoden kasvuluvut ovat jääneet varsin vaatimattomiksi. Kotimainen kysyntä on pitänyt työllisyyttä yllä viennin vedon hiipuessa.
Työllisyydenhoito on ja pysyy hallituksen ykköstavoitteena. Tavoitteiden saavuttamiseksi on vain ponnisteltava entistä kovemmin. Ensi vuonna on päätettävä mm. hallitusohjelmassa mainitusta matalapalkkaisen työn työvoimakustannusten keventämisestä. Yrittäjyyden politiikkaohjelma parantaa omalta osaltaan yrittämisen edellytyksiä. Lähestymme myös vaalikauden puolivälin tarkistuspistettä, jossa hallitusohjelman mukaan arvioidaan mahdollisuudet keventää veroja enemmän kuin hallitusohjelmassa päätetyt 1,2 miljardia euroa.
Nykyiset työehtosopimukset päättyvät vuoden 2005 alkupuolella. Hallitus pyrkii omalta osaltaan luomaan edellytyksiä uusille tuloratkaisuille, jotka parantaisivat työllisyyttä. Tulopolitiikka nousee siis vahvasti hallituksen esityslistalle viimeistään ensi syksynä.
Työllisyyspolitiikkaa ei voi tehdä vain yhden vuoden tähtäimellä vaan meidän on kyettävä uudistamaan yhteiskunnan rakenteita pidemmällä tähtäimellä kestävän kasvun luomiseksi. Uskon, että äskettäin Sitran johtoon valittu Esko Aho on oikeilla jäljillä, kun hän peräänkuuluttaa uudessa kirjassaan teknologian kehittämisen rinnalla sosiaalisen pääoman vahvistamista ja yhteiskunnan muutoskykyä.
Ensi vuonna tapahtuu paljon myös aluepolitiikassa. Valtion toimintojen alueellistamista pohtiva työryhmä saa työnsä valmiiksi jo tammikuussa. Odotan siltä reippaita ehdotuksia. Poliittisia riitoja tästä asiasta ei pitäisi olla odotettavissa, sillä alueellistamisen suuret linjat vedettiin jo viime vaalikauden lopulla Lipposen hallituksen iltakoulupäätöksessä.
Maatalouspolitiikan linjaa vedetään puolestaan selonteolla, jota maatalousministeriö parhaillaan valmistelee. Ennen joulua sovimme, että selonteon tiimoilta järjestetään keskustan sisällä laaja kenttäkierros. Kunnon keskustelua tarvitaan, kun etsimme parasta tapaa soveltaa EU:n maatalousuudistuksia Suomen oloissa.
Ensi vuosi on jälleen myös vaalivuosi. Kesäkuussa valitsemme edustajat europarlamenttiin ja lokakuussa kunnan- ja kaupunginvaltuustoihin. Keskustaväki kokosi kesäkuun vaiheiden jälkeen voimansa puoluekokouksessa. Se loi vahvan pohjan puolueen kannatuksen nousulle. Myös euro- ja kunnallisvaaleissa puolueväen panos on ratkaiseva.
Kunnallisvaalien ehdokashankinta pitää aloittaa viimeistään joulutauon jälkeen. Nyt kannattaa käyttää hyväksi sitä myönteistä kiinnostusta, mitä kansalaisilla on keskustaa kohtaan.
Eurovaalien ehdokasasettelu on vielä kesken. Marraskuun puoluevaltuuskunta nimesi jo yli puolet ehdokkaista, ja puoluehallitus täyttää loput paikat vuoden alkupuolella.
Kunnallisvaaleissa meillä on puolustettavana ykköstila vuodelta 2000. Eurovaaleissa jäimme 1999 hopealle kokoomuksen jälkeen. Tavoitetta riittää siis molempiin vaaleihin.
Kiitän kaikkia Suomenmaan lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan onnea ja menestystä vuodelle 2004.
Matti Vanhanen
Keskustan vuosi päättyy myötätuulessa
Vuosi 2003 jää Suomen Keskustan historiaan hyvin poikkeuksellisena vuotena. Se alkoi innokkaissa ja toiveikkaissa vaalikampanjan tunnelmissa. Anneli Jäätteenmäen johdolla saavutimme ykköstilan maaliskuun eduskuntavaaleissa. Vaalivoiton myötä keskusta palasi hallitukseen ja pääministeripuolueeksi kahdeksan vuoden oppositiokauden jälkeen.
Hallitus joutui tunnetuista syistä eroamaan juhannuksen alla vain parin kuukauden työskentelyn jälkeen. Hallituspuolueet päättivät kuitenkin jatkaa entisellä pohjalla ja ohjelmalla, vain pääministeri vaihtui. Jouduin ottamaan pääministerin tehtävän vastaan vain muutaman päivän varoitusajalla hyvin poikkeuksellisissa oloissa.
Anneli Jäätteenmäki päätti kesäkuussa erota myös puolueen puheenjohtajan tehtävästä. Muutaman viikon asiaa harkittuani päätin ilmoittautua ehdolle tähän tehtävään ja sain kenttäväeltä yksimielisen tuen lokakuun puoluekokouksessa.
Ymmärrän, että puolueväki halusi yhdistää voimat vaikeassa tilanteessa. Näin puolue sai sen uuden alun, mitä Jäätteenmäki toivoi kesäkuisessa eroilmoituksessaan. Uskon tulkitsevani kaikkien keskustalaisten tunteita, kun toivotan Annelille voimia ja jaksamista alkavalle vuodelle.
Kesäkuun dramaattisten vaiheiden jälkeen puolueen kannatus kääntyi syksyllä nousuun. Vuoden viimeisessä gallupissa kannatuksemme nousi jopa eduskuntavaalituloksen yläpuolelle. Sitä on pidettävä erittäin hyvänä saavutuksena kaiken tapahtuneen jälkeen.
Myös hallituksen työ on herättänyt luottamusta kansalaisten keskuudessa. Tässä suhteessa kesäkuu ei merkinnyt mitään katkosta. Jäätteenmäen hallitus ehti keväällä päättää tiukoista budjettiraameista koko vaalikaudelle sekä merkittävistä tuloverotuksen kevennyksistä kotimaisen kysynnän ylläpitämiseksi. Ensi vuoden budjetti oli helppo rakentaa näiden päätösten pohjalta.
Marraskuussa jatkoimme työllisyystalkoita päätöksillä yritysverotuksen uudistuksesta. Palautimme verojärjestelmämme kilpailukykyä mm. alentamalla yhteisöverokantaa kolmella prosenttiyksiköllä. Ratkaisu merkitsee satojen miljoonien eurojen elvytysruisketta yritystoiminnalle.
Vaiherikkaan vuoden ja ansaitun joulutauon jälkeen meidän on aika kiinnittää ajatukset tulevaisuuteen. Ensi vuosi onkin täynnä haasteita.
Hallitusohjelma asetti kovat tavoitteet työllisyyspolitiikalle. Tällä vaalikaudella olisi luotava 100 000 uutta työpaikkaa niin, että työllisyysaste voisi nousta 75 prosenttiin ensi vaalikauden loppuun eli vuoteen 2011 mennessä.
Tilastokeskuksen lukujen perusteella maali on nyt kauempana kuin hallitusohjelmaa kirjoitettaessa. Työllisten määrä on vähentynyt vuoden aikana 15 000 - 20 000 hengellä. Toisaalta avoin työttömyyskään ei ole kasvanut huolimatta siitä, että parin viime vuoden kasvuluvut ovat jääneet varsin vaatimattomiksi. Kotimainen kysyntä on pitänyt työllisyyttä yllä viennin vedon hiipuessa.
Työllisyydenhoito on ja pysyy hallituksen ykköstavoitteena. Tavoitteiden saavuttamiseksi on vain ponnisteltava entistä kovemmin. Ensi vuonna on päätettävä mm. hallitusohjelmassa mainitusta matalapalkkaisen työn työvoimakustannusten keventämisestä. Yrittäjyyden politiikkaohjelma parantaa omalta osaltaan yrittämisen edellytyksiä. Lähestymme myös vaalikauden puolivälin tarkistuspistettä, jossa hallitusohjelman mukaan arvioidaan mahdollisuudet keventää veroja enemmän kuin hallitusohjelmassa päätetyt 1,2 miljardia euroa.
Nykyiset työehtosopimukset päättyvät vuoden 2005 alkupuolella. Hallitus pyrkii omalta osaltaan luomaan edellytyksiä uusille tuloratkaisuille, jotka parantaisivat työllisyyttä. Tulopolitiikka nousee siis vahvasti hallituksen esityslistalle viimeistään ensi syksynä.
Työllisyyspolitiikkaa ei voi tehdä vain yhden vuoden tähtäimellä vaan meidän on kyettävä uudistamaan yhteiskunnan rakenteita pidemmällä tähtäimellä kestävän kasvun luomiseksi. Uskon, että äskettäin Sitran johtoon valittu Esko Aho on oikeilla jäljillä, kun hän peräänkuuluttaa uudessa kirjassaan teknologian kehittämisen rinnalla sosiaalisen pääoman vahvistamista ja yhteiskunnan muutoskykyä.
Ensi vuonna tapahtuu paljon myös aluepolitiikassa. Valtion toimintojen alueellistamista pohtiva työryhmä saa työnsä valmiiksi jo tammikuussa. Odotan siltä reippaita ehdotuksia. Poliittisia riitoja tästä asiasta ei pitäisi olla odotettavissa, sillä alueellistamisen suuret linjat vedettiin jo viime vaalikauden lopulla Lipposen hallituksen iltakoulupäätöksessä.
Maatalouspolitiikan linjaa vedetään puolestaan selonteolla, jota maatalousministeriö parhaillaan valmistelee. Ennen joulua sovimme, että selonteon tiimoilta järjestetään keskustan sisällä laaja kenttäkierros. Kunnon keskustelua tarvitaan, kun etsimme parasta tapaa soveltaa EU:n maatalousuudistuksia Suomen oloissa.
Ensi vuosi on jälleen myös vaalivuosi. Kesäkuussa valitsemme edustajat europarlamenttiin ja lokakuussa kunnan- ja kaupunginvaltuustoihin. Keskustaväki kokosi kesäkuun vaiheiden jälkeen voimansa puoluekokouksessa. Se loi vahvan pohjan puolueen kannatuksen nousulle. Myös euro- ja kunnallisvaaleissa puolueväen panos on ratkaiseva.
Kunnallisvaalien ehdokashankinta pitää aloittaa viimeistään joulutauon jälkeen. Nyt kannattaa käyttää hyväksi sitä myönteistä kiinnostusta, mitä kansalaisilla on keskustaa kohtaan.
Eurovaalien ehdokasasettelu on vielä kesken. Marraskuun puoluevaltuuskunta nimesi jo yli puolet ehdokkaista, ja puoluehallitus täyttää loput paikat vuoden alkupuolella.
Kunnallisvaaleissa meillä on puolustettavana ykköstila vuodelta 2000. Eurovaaleissa jäimme 1999 hopealle kokoomuksen jälkeen. Tavoitetta riittää siis molempiin vaaleihin.
Kiitän kaikkia Suomenmaan lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan onnea ja menestystä vuodelle 2004.
Matti Vanhanen
Vastaukset 4
Vanhimmat
Avauksessa Vanhanen sanoo mm. näin:
"Ensi vuonna tapahtuu paljon myös aluepolitiikassa. Valtion toimintojen alueellistamista pohtiva työryhmä saa työnsä valmiiksi jo tammikuussa. Odotan siltä reippaita ehdotuksia. Poliittisia riitoja tästä asiasta ei pitäisi olla odotettavissa, sillä alueellistamisen suuret linjat vedettiin jo viime vaalikauden lopulla Lipposen hallituksen iltakoulupäätöksessä."
Nyt on pakko ihmetellä keskustan aiempaa oppositiopolitiikkaa. Nimenomaan aluepolitiikasta räkytettiin jatkuvasti, koko ajan ja kovalla äänellä. Mikään ei ollut hyvin. Kaikki oli täysin pielessä. Lipponen oli niinistön talutusnuorassa, kun maata jaettiin kahtia yltiolibertarisisella talouspolitiikallaja kyykyttämällä köyhiä.
Nyt kun kepu on hallituksessa, niin Vanhaselle ainakin kelpaa Lipposen aikana tehty aluepolittiika. Ei mitään poliittisia riitoja ole enää odtettavissa.
Onhan puolue tämä kepu. Ei siis todellakaan mitään omaa poliittista linjaa - ei sitten häivähdystä sinne päinkään, kun takki kääntyy aina, kun vaan on luonteva tilaisuus.
Lisäksi Keskustan pitäisi olla huolestunut viljelijöiden joukkopaosta Kokoomukseen. Siitäkin huolimatta, että he ovat Keskustajan äänestäjäkunnassa pienenä vähemmistönä, menetys on aina menetys. Kokoomus on tehnyt muitakin onnistuneita kaappauksia viime aikoina.
Siirtyminen MTK:n taakse oli onnistunut siirto Kokoomukselta. Se tulee olemaan MTK:n tukemana vaarallinen ääniharava Keskustan perinteisillä aluevesillä. Odotettavissa onkin Kokoomuksen isojen tykkien, Sasin ja Zyskowichin, sähköinen tupailtakierros maakuntiin ensi vaalien alla.
Pahalta näyttää, mutta Keskusta voi lohduttautua sillä, että parempi menettää ääniä Kokoomukselle kuin sossuille.
...tottakai kepu piti oppositiossa ääntä aluepolitiikasta ja se ehkä on vaikuttanutkin odotettavissa olevaan työryhmän työhön.
Vanhanen on luonnollisesti tutustunut työryhmän tulevaan esitykseen ja todennut sen sisältävän "reippaita ehdotuksia". Hän kokeneena poliitikkona jo viisaasti vetoaa demareihin, jotta vältyttäisiin vastarinnalta.
Sinulla on kummallinen käsitys, että asioita pitää vastustaa vain siitä syystä, että ne eivät ole omia ehdotuksia.
Noin toimii keskustalainen logiikka, mikä ei ole kenellekään uutinen.