Säilyykö maaseutu elinkelpoisena ja asuttuna EU-Suomessa? Riittävätkö hallituksen maatalous- ja aluepolitiikan osalta EU:n perustuslain saavuttama lopputulos ja tuet turvaamaan Suomen maaseudun asuttuna pitämisen pitkällä aikavälillä?
Jopa MTK:n johdossa on näytetty integraatiopolitiikan toteuttamisen aikana laskeskeltavan maatalouden kohtaloita vain yhden vuoden tähtäimellä.
MTK:n puheenjohtajan haastattelussa (Lalli 26.7.1994) ilmenee, että MTK pitää liittokokouksensa Tampereella syyskuun 1994 alussa. Tuosa haastattelussa Esa Härmälä toteaa mm. seuraavaa:
"MTK:lla on kolme reunaehtoa, joista Ei- tai Kyllä-vastaus on kiinni. Liittokokouksella pitää olla käytettävissä tiedot, minkälaisia EU-lakeja hallitus aikoo antaa eduskunnalle, miten maatalouden rahoitus hoituu ensi vuoden budjetissa ja mitä EU:n komissio aikoo päättää Suomen maatalouspaketista."
Myöskin Kepun varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila totesi tuolloin, että se, "piirtääkö hän ruksin kyllä- vai ei-ruutuun kansanäänestyksessä, selviää kotimaisen tukipaketin ratkettua". (Suomenmaa 22.7.1994)
Maaseudun tulevaisuutta EU:ssa olisi pitänyt tarkastella maataloutta laajemmin ja paljon pitemmällä tähtäyksellä kuin mihin edellä esitetyt sitaatit viittaavat.
Eikä maaseudun elävänä ja viihtyisänä pitämistä ja sen turvaamista kannata tarkastella pelkkänä maatalouspoliittisena kysymyksenä, sillä maaseutupaikkakunnilla asuu paljon muista elinkeinoista elantonsa saavia ihmisiä.
Ja onhan viihtyisästä maaseudusta iloa meille kaikille suomalaisille. Myös matkailun tulevaisuuden kannalta maaseudun viihtyisänä pitäminen on erittäin tärkeää.
EU:n jäsenenä Suomi sitoutui vieraan vallan sanelemaan maatalous-, ympäristö- ja aluepolitiikkaan, jossa ei ole huomioitu Suomen pohjoisia luonnonolosuhteita. Jäsenyysneuvottelujen "reunaehdoiksi" Suomen eduskunta hyväksyi mm. seuraavat neuvottelutavoitteet: maatalouden tuli saada ns. arktista tukea EU:n maatalousbudjetista ja maatalouden ja elintarviketeollisuuden piti saada varsin pitkät siirtymäajat EU:n tuottajahintoihin siirtymistä varten.
Kumpaakaan näistä keskeisistä neuvottelutavoitteista ei saavutettu.
Maatalouden tuottajahinnat romahtivat kertarysäyksellä EU:n tuottajahintojen tasolle. Tästä aiheutuneita taloudellisia menetyksiä elintarviketaloudelle oli tarkoitus pehmentää lyhyen siirtymäajan aikaisella kansallisella tukipaketilla, jonka me suomalaiset veronmaksajat kokonaan maksaisimme. Mutta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan pelisääntöihin kuuluu, että tähänkin maamme hallituksen tuli saada Brysselin komission lupa.
Jopa MTK:n johdossa on näytetty integraatiopolitiikan toteuttamisen aikana laskeskeltavan maatalouden kohtaloita vain yhden vuoden tähtäimellä.
MTK:n puheenjohtajan haastattelussa (Lalli 26.7.1994) ilmenee, että MTK pitää liittokokouksensa Tampereella syyskuun 1994 alussa. Tuosa haastattelussa Esa Härmälä toteaa mm. seuraavaa:
"MTK:lla on kolme reunaehtoa, joista Ei- tai Kyllä-vastaus on kiinni. Liittokokouksella pitää olla käytettävissä tiedot, minkälaisia EU-lakeja hallitus aikoo antaa eduskunnalle, miten maatalouden rahoitus hoituu ensi vuoden budjetissa ja mitä EU:n komissio aikoo päättää Suomen maatalouspaketista."
Myöskin Kepun varapuheenjohtaja Sirkka-Liisa Anttila totesi tuolloin, että se, "piirtääkö hän ruksin kyllä- vai ei-ruutuun kansanäänestyksessä, selviää kotimaisen tukipaketin ratkettua". (Suomenmaa 22.7.1994)
Maaseudun tulevaisuutta EU:ssa olisi pitänyt tarkastella maataloutta laajemmin ja paljon pitemmällä tähtäyksellä kuin mihin edellä esitetyt sitaatit viittaavat.
Eikä maaseudun elävänä ja viihtyisänä pitämistä ja sen turvaamista kannata tarkastella pelkkänä maatalouspoliittisena kysymyksenä, sillä maaseutupaikkakunnilla asuu paljon muista elinkeinoista elantonsa saavia ihmisiä.
Ja onhan viihtyisästä maaseudusta iloa meille kaikille suomalaisille. Myös matkailun tulevaisuuden kannalta maaseudun viihtyisänä pitäminen on erittäin tärkeää.
EU:n jäsenenä Suomi sitoutui vieraan vallan sanelemaan maatalous-, ympäristö- ja aluepolitiikkaan, jossa ei ole huomioitu Suomen pohjoisia luonnonolosuhteita. Jäsenyysneuvottelujen "reunaehdoiksi" Suomen eduskunta hyväksyi mm. seuraavat neuvottelutavoitteet: maatalouden tuli saada ns. arktista tukea EU:n maatalousbudjetista ja maatalouden ja elintarviketeollisuuden piti saada varsin pitkät siirtymäajat EU:n tuottajahintoihin siirtymistä varten.
Kumpaakaan näistä keskeisistä neuvottelutavoitteista ei saavutettu.
Maatalouden tuottajahinnat romahtivat kertarysäyksellä EU:n tuottajahintojen tasolle. Tästä aiheutuneita taloudellisia menetyksiä elintarviketaloudelle oli tarkoitus pehmentää lyhyen siirtymäajan aikaisella kansallisella tukipaketilla, jonka me suomalaiset veronmaksajat kokonaan maksaisimme. Mutta EU:n yhteisen maatalouspolitiikan pelisääntöihin kuuluu, että tähänkin maamme hallituksen tuli saada Brysselin komission lupa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Valtioneuvoston kanslia asetti 27.1.2000 talousneuvoston suosituksesta asiantuntijaryhmän, jonka tehtävänä oli 30.9.2000 mennessä selvittää uusimman tutkimus- ja asiantuntijatiedon pohjalta aluerakenteeseen vaikuttavat tekijät ja tämän pohjalta arvioida Suomen aluekehitystä ja siihen liittyviä myönteisiä ja haitallisia piirteitä sekä kartoittaa keskeiset alueellisen kehityksen ohjauskeinot.
ASIANTUNTIJARYHMÄ RAPOORTISSAAN TALOUSNEUVOSTOLLE
mm:
”Maamme taloudellinen kehitys 1990-luvun puolivälistä lähtien onkin ollut alueellisesti varsin eriytynyt. Harvat kasvualueet ovat vetäneet työvoimaa maan muista osista, koska osaamisvaatimusten muutoksen takia työvoiman tarve ei ole kohdistunut kasvukeskusten työttömiin. Kasvavien kaupunkialueiden, joiden suotuisa kehitys on koko talouden kasvun kannalta tärkeä, pulmana onkin sitkeä rakennetyöttömyys ja nouseva sosiaalinen syrjäytyminen.
Peruselinkeinojen ja useiden perinteisten teollisuusalojen sopeutuminen kansainvälisen talouden ja teknologian muutoksen luomiin ehtoihin sekä julkisen talouden tasapainottaminen ovat muuttotappioalueilla laajassa osassa maata pitäneet tuotannon ja työllisyyden kasvun keskimääräistä hitaampana.
Julkisten palvelujen, tulonsiirtojen ja investointien kohdentuminen kaventaa myös alueellisia hyvinvointieroja, vaikka päätavoitteeksi ei olekaan asetettu alueellisten erojen tasausta.
Myös Euroopan unionin rakennerahaston ja siihen liitetyn kansallisen tuen kautta on ohjattu julkista tukea vaikeammassa asemassa olevien alueiden olojen kohentamiseksi. Alueellinen kehitys Suomessa ei tästä huolimatta ole ollut tasapainoista.”
LÄHDE:
VNK julkaisusarja 2000/6
Alueellinen kehitys ja aluepolitiikka Suomessa.
EU:N ALUEPOLITIIKKA ON EPÄONNISTUNUT
EU:n aluepolitiikka on osoittautunut epäonnistuneeksi ja eriarvoistavaksi. Sillä on autioittettu maaseutu lyhyessä ajassa. Virheellisillä toimilla alasajetaan Suomea.
-Harjoitetun aluepolitiikan olisi pitänyt olla johdonmukaisia sekä sopusoinnussa muun talous- ja yhteiskuntapolitiikan kanssa.
Kelan pääjohtaja Jorma Huuhtanen kuvasi hyvinvoinnin alueellista eriytymistä Kokkolassa 7.8. 2003 Sosiaali- ja terveysturvan päivillä, mm:
” Hyvinvoinnin alueellinen eriytyminen on Suomessa todellista ja huomattavaa. Huoltosuhteen huononemisen ja muuttoliikkeen vuoksi alueiden välinen epätasa-arvo on lisääntymässä. Samalla riippuvuus sosiaaliturvasta kasvaa eri alueilla eri tavoin. Maaseudun haja-asutusalueilla on vaikeinta, mutta myös kaupungeissa on paljon huono-osaisuutta. Huono-osaisuus on jakautunut alueellisesti suurin piirtein samoin kuin sairastavuus. Poikkeuksia ovat kuitenkin monet suuret kaupungit, joissa huono-osaisuus on yleistä.”
Eikä tilanne ole muuttumassa parempaan, sillä:
VU 2.9.2003 - mukaan
”Euroopan parlamentti ei halua palauttaa alue-politiikan vastuuta jäsenvaltioille, vaan EU-parlamentti haluaa pitää aluepolitiikan unionilla.”
Suorastaan järjetön on
(Yle) uutiset 09.04.2003
EU-komission kehotus: ”Suomen lisättävä tuloeroja”…
Yle/Kotimaa 20.09.2002:
”Paikallislehdet muuttotappiokunnissa viimeiset valonsammuttajat.
Paikallislehdet kärsivät muuttotappioalueilla. Pahimpien muuttotappio- ja työttömyysalueiden paikallislehdet Itä- ja Pohjois-Suomessa voivat selvästi Länsi- ja Etelä-Suomen paikallislehtiä huonommin.
-Väen vähetessä kauppojen määrä vähenee. Niiden ei tarvitse ilmoitella lehdissä kun kilpailua ei ole, kuvaa Paikallislehtien Päätoimittajayhdistyksen puheenjohtaja Juha Haapakoski.
Haapakosken mukaan niin kauan kun kylässä on elämää paikallislehteä tarvitaan ja pienet lehdet ovatkin kylässä usein ne viimeiset valon sammuttajat.”
Surullista, että kaltoinkohdeltujen alueiden asukkailta viedään viimeinekin yhdysside, oma paikallislehti ja tieto pimitetään sen mukana. Köyhdytetyt alueiden asukkaat eivät läheskään kaikki voi taloudellisista syistä tilata kalliita maakuntalehtiä, joten tietopimennys on todellinen. Ei telkkarissa "meijänkylän asioista" kerrota.
ALUEKEHITYS SAI HUUTIA
(E_SS 19. 9.02):
”Lapin yliopiston rehtori Esko Riepula hutki kahdella kädellä hallituksen linjauksia tulevien vuosien aluepolitiikaksi. ”Tärkeintä on teknokraattinen ohjelmien tehtailu ja projektit, jotka elävät niin kauan kuin rahaa riittää”
”Riepulan mielestä vanha, 1960-70-lukujen aluepolitiikka on turhaan leimattu aivan kehnoksi. Tuolloin aluepolitiikkaa oli se, että ohjattiin pääomia, kuten valtionyhtiöitä, sivummalle, laajennettiin julkisia palveluita ja lisättiin osaamista muun muassa uusilla yliopistoilla.
Myös ministeri Heikki Haavisto kaipasi Riepulan tavoin ´aluepolitiikan kolmatta aaltoa´.”
... Kauanko Haavisto ja kumppanit saanee odotella ”aluepolitiikan kolmatta aaltoa”, mutta täältä Itä-Suomesta asioita katsellen voi vain toivoa, että EU seuraavaksi lakkauttaisi itsensä.
eriarvoistuminen ollaan huomattu ja se, että suomalaiset eivät ole enää isäntiä omalla maallaan vaan renkejä.