Teemastahan on täälläkin paljon keskusteltu, mutta kirjoitanpa vielä luettuani Seuran 1-3/2003 numerot. Olen hieman Ylikankaan kannalla, että mitä ei ole dokumentein todistettu ei ole olemassakaan, mutta ei ole dokumentein vääriksi todistettukaan. Eniten minuakin ihmetyttää 20.Pr:n miesten kohtalo. Teloitettiinko heitä suurin joukoin, vai joutuivatko he vangeiksi? Onko heidät joukkohaudattu Lappeenrantaan? Minne tunnuslevyt katosivat? Miksi teloittajat eivät puhu? Miksi asia salattiin? Mitä tapahtui 9:nnen sotilaspoliisikomppanian sotapäiväkirjoille?
Isoisäni oli sotilaspoliisina Kannaksella kesällä 1944. Hän ei maininnut sanallakaan sotilaspoliisivaiheistaan, vaikka sota-arkiston kantakortissa se selvästi luki. Mitä luulette, kuuluivatko teloitukset sotilaspoliisien tehtäviin? Selvähän on, että tuollaisista asioista on syytä vaieta, mutta kuinka pitkään.
Isoisäni oli sotilaspoliisina Kannaksella kesällä 1944. Hän ei maininnut sanallakaan sotilaspoliisivaiheistaan, vaikka sota-arkiston kantakortissa se selvästi luki. Mitä luulette, kuuluivatko teloitukset sotilaspoliisien tehtäviin? Selvähän on, että tuollaisista asioista on syytä vaieta, mutta kuinka pitkään.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Puolustusministeriököhän asiaa vielä salaa?
Marski suutuspäissään tietysti sanonut: Ampuka Kaikki pärkelen jänishousut!
Jotainhan täytyi syyttää epäonnistumisesta!
Eiköhän se niin ollut, että teloittaminen oli sotilaspoliisien tehtävä.. "Sotakoiraksi" yksi tuttu veteraani sanoi itseään, oli ollut sotilaspoliisina, mutta ei ikinä puhunut siitä mitään...
nyt ei liene kovin luotettava lähde. Tosin en ole kyseistä artikkelia lukenut, mutta ainakin nyysseissä oli aikanaan keskustelua tästä aiheesta.
Sturmankin jo joulukuussa vouhotti samasta asiasta tällä samalla palstalla. 29.12.03 kohdalla löytyy linkki Jukka Lindstedt nimisen henkilön väitöskirjan referaattiin, jossa Lappeenrannan teloituksia pidetään pelkkänä huhuna.
Vuoden 1944 heinäkuussa valmistui V Armejakunnan raportti karkuruusluvuista, jossa 20 Prikaatin osalta todetaan että karkuteillä oli ollut 181 miestä. Samassa kirjelmässä todettiin että kaksi miestä kolmesta oli jo palannut tai palautetettu oman joukkonsa yhteyteen (tosin tässä ei puhuta nimenomaan 20 prikaatista vaan kaikista raportissa mainituista joukoista). Lähde: Antti Juutilainen, Rinta Rinnan, s. 275.
Näin ollen ei ainakaan 20 Prikaatin karkureita ole voitu satamäärin teloittaa.
Onhan luonnollista, että jos kyseisestä prikaatista olisi suuria määriä sotilaita teloitettu, tätä ei olisi voitu mitenkään salata saman prikaatin muilta sotilailta, ja moni olisi jo astunut esiin ja kertonut asisasta.
Rukiver-kirjan lopussa olevassa matrikkelissa löytyy tiedot vain muutamasta 20.Pr:n miehestä. Eli venäläisiltä sotavankileireiltä heitä ei löydy eikä heitä ole palautettu sieltä. Toisaalta Viipurissa ei ollut suuria tykistökeskityksiäkään, joissa miehiä olisi hautautunut tai täysin tuhoutunut ja siten kadonnut jäljettömiin.