Rehellinen vastaus:Kannattaako minun seurustella nuoren Jt-pojan kanssa,kun mistään ei meinaa tulla mitään,jahkaillaan ja mietitään ja pelätään ja mennään pakoon...Pitää tapaillakin salassa.En jaksa enää.Jätänkö hänet?Voiko tulla kysymykseen,että hän jättäisi järjestön minun takiani - kastettu kun on.Sukulaiset kaikki Jt-seurakunnassa hänellä.Entä jos hänet erotetaan ja joskus kyllästyn häneen,miten hänen käy?Onko hän yksin?
Kysyn Jt:ltä seurustelusta
Melkein morsian
26996
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Että LOPETTAISET TUON TROLLAAMISEN.
>>>Kuitenkin nimenomaan väkivaltaisen toiminnan kautta islam tekee käytännössä itseään tunnetuksi. Kaikki sodat käydään muslimimaissa Allahin nimeen. Länsimaissa vastaavaan taktiikkaan taitaa sortu lähinnä Bush. Sodat ovat ihmisten sotia eivätkä Jumalan. Mutta monet muslimit tekevät kaikille selväksi, että hyseessä on nimenomaan uskosota kaikkien terrori-iskujenkin kohdalla.
kuin minulla mutta ei ihan minä jtodistajana seurustelin ei uskovan kanssa kauan ja salassa ja se saatiin lopulta selville.mutta minä päätin että hitot kun mää kerran rakastan tätä miestä niin mää pit paut välitän seuraamuksista,ja niin mä oikeestaan päätin ite lopulta että mää eroon jehovalaisista niin saan olla rakkaimpani kaa.ja me menimme onnellisesti naimisiin:=)mutta sul taitaa kuitenki olla hieman eri tilanne luulen.
teille saattaa tulla vaikeuksii mutta jos sää rakastat todella sitä tyyppii niin ei kande jättää häntä,ja jos oot kiinnostunu samasta uskosta kuin missä hän on,niin ala tutkii jonku jehovalaisen kans niin ehkä he eivät osaa epäillä mitään.=)
Hei!
Jos todella rakastat poikaystävääsi niin miksi jättäisit hänet? Tiedän pariskunnan jossa toinen ei ole jt ja toinen on ja ovat avoimesti yhdessä. Eivät tosin asu yhdessä ennen kuin naimisiin mentyään ja seksikään ei siinä suhteessa kuulu vielä kuvioon ennen avioliittoa. Mutta ei jt:t ole heitä toisistaan erottamaan ryhtyneet, kunhan vaan toinen ei yritä saada jt-puoliskoa 'pahoille teille'. Salaaminen ei minusta ole oikea tie. Suhde jossa vakaumukset eroavat toisistaan on kyllä jollakin tasolla varmasti haastavampi kuin sellainen jossa näin ei ole, mutta ei se todellakaan mahdoton ole jos oikeasti toisiaan rakastaa ja kunnioittaa.
Ja ennen kuin joku taas tulee huutamaan että olen jt, niin en ole en...
"kunhan vaan toinen ei yritä saada jt-puoliskoa 'pahoille teille'."
Tuo ei toimi molempiin suuntiin. JT on velvoitettu saarnaamaan puolisolleen, mutta tuo ei-JT puolisoko ei sitten vastaavasti saa esittää omaa propagandaansa.
Sellainen "suhde" on tuhoon tuomittu vääristyneisyyttään.
Ei kukaan pakota pakkokäännyttämään ketään!
Anna pojalle pesää niin saat tehtyä hyvän työn. Poika tykkää, sinä tykkäät, eikä pojan tarvitse miettiä iltojaan miten pääsisi tornin varjosta valoisimmille maille.
..taidat olla itse pahassa puutteessa ja luulet että seksi (ja nimenomaan tunteeton seksi!)on maailman tärkein asia! Sääliksi käy!
Anna pojalle pesää niin saat tehtyä hyvän työn?
Etkö parempaan pysty Anti-Jt luterilaishomo... Tilastonikkari ja muut Jt:n parjaajat on täällä niin tyhmiä ettei ne valita vaikka perseeseen pantais kunhan vaan saa parjata Jt:tä... hui kamalaa sentään.
Vastaa poika kysymykseen äläkä kiemurtele siinä ;) Oli ihan pakko kuitata omalla lempifraasillasi, kun kerran tilaisuus tuli. Ei muuta.
Tuo on hyvä vinkki, joka on auttanut lukemattomia nuoria jehovalaisia ja muita kulttilaisia, jotka ovat kärvistelleet painostuksen alaisina. Kulttien yksi tärkeimmistä tavoista pitää alamaiset kuuliaisina on kieltää luonnollinen tarve seksiin. Kun tuon oivaltaa, oivaltaa myös olevansa aivopesukultissa, ja se vapauttaa.
Eli, "tialstonikkarin" ohje oli kelpo vinkki.
Hmm.. ja jos joku uskoo raamattuun niin missä vaiheessa siellä annetaan lupa esiaviolliseen seksiin koska siihen on luonnollinen tarve? Ei ainakaan minun raamatussani.. Eli jos raamatun ohjeiden mukaan elää niin ei se ole mitään lahkon pakkopropagandaa, sitten vasta on jos siellä kehoitetaan johonkin mitä raamatusta ei käy ilmi. Joten kaikki kannattaa aina tarkistaa suoraan raamatusta.
Tunge nyt jo se raamattusi hanuriisi!
ja mene sinä kotiis aikuistumaan! Jos joku haluaa elää raamatun mukaan niin anna elää! Mitä pahaa se sulle aiheuttaa?????????? Järkyttävää sakkia täällä!
Onko perseeseen panossa sitten jotain saastaista tai pahaa aina,niinkö?
MUTTA-eikö moni asia voi mennä ihan pieleen sit myöhemmin,jos panttaa vuosikausia?Ystävälleni kävi näin - jo avioliiton solmimisen jälkeisenä aamuna heti sukupuoliterapeutin luo yhdessä uskovaisen miehensä kanssa?Eikä 'asiaa' saatu kuntoon koko avioliiton aikana - ystäväni jäi ikuiseen 'puutteeseen' liitossaan.Tämä asia 'pakotti' eroon 15 vuoden jälkeen.En halua kokea tällaista.
"MUTTA-eikö moni asia voi mennä ihan pieleen sit myöhemmin,jos panttaa vuosikausia?"
Tämä liitossa panttaaminen taas ei liity uskontoon. Ei ainakaan Jehovan todistajien uskonkäsityksiin. Päinvastoin (1.Kor. 7:3-5).
Eikö seurustelu ole sitä varten, että otetaan selvää toisesta?
Ai niin joo jehovissahan ei voi tapahtua mitään tällaista, koska hehän ovat niin täydellisiä.
Hehän eivät mm.
- kiellä rakkauttaan lapsiltaan, jotka eivät usko kuin he
- ikinä ja koskaan tee "huorin", silti he väittävät että suurin osa erottamisista juuri tästä syystä
- valehtele (paitsi tietenkin teokraattisen sodankäynnin merkeissä...)
jne
Takaan, että saat vaikeuksia, kunhan aikaa kuluu. Ehdotan: loteta seurustelu ja hae normaali rakastava ihminen itsellesi. Aikaa myöten tulet huomaamaaan mikä on tärkeää 'rakastetullesi' , nimittäin se on vain jehovavantodistajien järjestö.
No en voi kyllä tästä ihmisestä tietenkään sanomaan mutta kyllä kumppani on yleensä ihmisille se tärkein (myös jt:lle!). Tosin toisen vakaumusta pitää kunnioittaa eikä vaatia toimimaan sitä vastaan. Kehoittaisin alkuperäistä keskustelemaan poikaystävän kanssa asioista ja vasta sitten miettimään mitä tehdä jos eteen tulee joku sellainen poikaystävän vakaumukseen liittyvä asia jota ei missään tapauksessa voi hyväksyä tai jos toinen vaatii häneltä jotakin joka ei ei-jt:stä tunnu oikealle. Tänne ei näköjään kannata tulla kyselemään ellei halua kuulla jt-en perusteetonta parjaamista!
Tätä olen ajatellut vakavasti.Järjen voimalla lopettaa seurustelu,niinkö?Ei kuulosta helpolta.Täytyis varmaan muuttaa eri paikkakunnalle kokonaan - katsoa vaikka puoli vuotta ja miettiä arvoja yksikseen...
Ette ole kovin harvinainen tapaus :)
Seurustelusta ja naimisiinmenosta eri uskontoon kuuluvan kanssa ei voida ketään "potkia pellolle", sitä ei tartte pelätä.
Tosin tässä vaiheessa kannattanee muistaa, että jehovantodistajat noudattavat sitä (nykyään ehkä vanhanaikaiselta kuulostavaa) Raamatun käskyä jättää sänkypuuhat vasta sille ajalle, kun ootte naimisissa.
Joten niin kauan kuin ette (tai pidätte visusti huolen, ettette jää kiinni) astu tämän rajan yli, ei kukaan voi poikakaveriasi "sakottaa". :)
Eri asia sitten, jos poika on vielä ala-ikäinen. Silloin vanhemmilla on lain mukaan valta pistää KOKO hommalle loppu niin halutessaan... tämän voivat tehdä mihin tahansa uskontoon kuuluvat vanhemmat... jos vaikka pitävät lastaan vielä liian nuorena edes seurustelemaan vakavasti tai eivät vain tykkää seurustelukumppanista.
Vaikuttaisi lähinnä siltä, että poikakaverillasi ei ole tarpeeksi munaa ottaa vastuuta sinusta ja siitä kysymystulvasta, minkä hän tilanteen julkitullessa saattaisi kohdata.
Jos hän on täysikäinen, ei kenelläkään ole nokankopauttamista seurusteluasiassa... kunhan se "raja" muistetaan.
Mutta jos todella olette rakastuneita (mitä vähän epäilen, jos jo tässä vaiheessa mietit mahdollisuutta, että tuleivaisuudessa kyllästyt häneen) ei MILLÄÄN ulkopuolisella asialla ole väliä.
Jos nyt sattuisi käymään niin, että alatte olemaan virallisesti, sänkypuuhineen päivineen, yhdessä ja jätkä erotetaan seurakunnasta... ja sitten jossain vaiheessa kyllästytkin häneen... voi hän kuulemma aina hakeutua takaisin seurakuntaan. Erottaminen ei koskaan ole lopullista, takaisin pääsee aika helposti/nopeasti jos todella haluaa.
Koko erottamisen tarkoitushan on saada "väärintekijä" vain katumaan tekosiaan ja lopettamaan väärintekeminen... ja kun hän on näin tehnyt, hänet otetaan jokseenkin välittömästi ilolla takaisin ja tilanne palaa kohtalaisen normaaliksi.
No panic :)
MUTTA,voiko hän kunnioittaa ja sietää minua enää sitten,jos olen houkutellut hänet johonkin mielestään 'luvattomaan' ja tuloksena on 'kiinni jääminen' ja POTKUT hänelle?Eikö hänen vihan tai katkeruutensa kohde voi olla joskus jopa MINÄ?MItä minä olen aiheuttanut hänelle....?Pistää vähän ajattelemaan tää psykologinen puoli...Voisiko tästä tulla edes onnellista avioliittoa koskaan...?
"Joten niin kauan kuin ette (tai pidätte visusti huolen, ettette jää kiinni) astu tämän rajan yli, ei kukaan voi poikakaveriasi "sakottaa". :) "
Kyllä huomaa helposti kuinka perusteellisen ulkokultaista suorittamista tuo jahvelahkon touhu on. Jehova näkee kaiken,sanotaan, mutta sitten täällä Raivotar antaa tuollaisia hmmmm... todellisuuden paljastavampia lausuntoja.
Kaksinaismoraali on jahveteille yksi tunnusomaisimpia piirteitä.
Vastauksista päätellen, et itse ole valmis kunnioittamaan hänen vakaumustaan jos jo puhut hänen houkuttelemisesta hänen vakaumuksensa vastaiseen toimintaan. Esimerkki molempien vakaumusten kunnioittamisesta voisi olla esim. joulun vietto. Ei siltä jonka mielestä se on väärin voi sitä vaatia, mutta toinen voi sitä viettää esim. muun perheensä kanssa jos haluaa. Mutta toisen kunnioittamista ei ole se että vaatii häntä toimimaan vakaumustaan vastaan. Jos et ole valmis luopumaan esim. esiaviollisesta seksistä (niin kuin aiemmista kommenteista päättelin) niin te olette pattitilanteessa. Jos toista rakastaa ei häntä halua pistää valitsemaan vakaumuksen ja rakastamansa ihmisen välillä. Ja oman kokemukseni mukaan seksi ei ole koskaan noussut suhteessa kynnyskysymykseksi ainakaan itselläni. Olen nauttinut siitä rakastamani (nykyisen ja myös aiempien kumppanieni..en siis ole jt) ihmisen kanssa ja siitä nauttii jos oikeasti toista rakastaa. Joten en oikein itse ymmärrä miksi se voisi tuottaa niin totaalisen pettymyksen että haluaa toisesta erota. Sellaisessa suhteessa jossa seksi kuuluu vasta avioliittoon niin alkuun tietenkin se on molemmille 'opettelua' ja toiseen ja myös itseensä tutustumista. Kuka meistä on seppä syntyessään? Itse ainakin olen kokemuksen myötä myös nauttinutkin siitä enemmän.
No joka tapauksessa. Jos jo nyt sinusta tuntuu että tietyt poikaystäväsi vakaumukseen liittyvät asiat ei vain ole sellaisia joita voit kunnioittaa niin ei näytä hyvältä. Puhu niistä hänen kanssa avoimesti ja päättäkää yhdessä.Toivottavasti löydätte molempien kannalta oikean ratkaisun!
Olet oikeassa, ihmismieli on monimutkainen, eikä toisen reaktioita voi ennustaa suoralta kädeltä.
JOS poikaystäväsi kohdistaa loppujen lopuksi katkeruutensa SINUUN, voit siitä jo päätellä, ettei kyseinen ihminen ole todellakaan niin aikuinen, että olisi edes sinun arvoisesi.
Vain kypsymätön ja ajattelematon kersa saattaisi käyttäytyä tällä tavalla. Eihän se olisi millään tavalla SINUN syysi, jos HÄN itse suostuu rikkomaan omia periaatteitaan vastaan. Ethän sinä ole häntä raiskannut.
Tällaisessa tapauksessa olet vain ottanut poikakaveriksesi liiaan nuoren ja ajatusmaailmaltaan vielä kypsymättömän henkilön (tällä ei ole mitään tekemistä uskonnon kanssa).
Yleinen mittapuu sille, onko yleensä ottaen edes valmis seksipuuhiin, on se, onko valmis myös kantamaan VASTUUN sen seurauksista... mahdollisista muiden reaktiosta tai jopa ei-toivotusta raskaudesta.
Keskustelkaa keskenänne asiasta todella perusteellisesti. Voit vastauksista varmasti päätellä, millä tasolla poikakaverisi ajatusmaailma on.
Koko Raamatun periaate "ei seksiä ennen avioliittoa" on nimenomaaan tarkoitettu sitä varten, että pari pistäisi ensin parisuhteen kannalta tärkeämmät asiat kuntoon ja vasta sitten, kun tilanne on kypsä molempien osalta, voisivat turvallisesti harrastaa seksiä... eikä kummallekaan tulisi mitään yllätyksiä.
Loppuelämän kestävä avioliitto vaatii aika paljon etukäteistyötä... ennen kuin päästään nauttimaan varsinaisesta "avioliittoelämästä" :)