Mikä on tämä ns. elävässä uskossa olevien väite, että osa ihmisistä on "vain" käännynnäisiä. Meinaan, että Jeesushan piti kaikkein vähiten fariseuksista. Minut tuollaiset lausunnot saavat vain vetämään välimatkaa näihin "tosi uskovaisiin" tuttuihin ja säilyttämään oman vaatimattoman hiljaisenkin uskoni. Selittäkää viisaat yrittääkö ne pistää mua johonkin alempaan kastiin niinkuin hindut ?
Elävä usko vs. käännynnäiset ?
Tietämätön?
10670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Käsittääkseni käännynnäiset on sellaisia ”puolella sydämmellä” mukana olevia, kuuntelevat ehkä sanomaa mielellään, mutta sanoma ei saa heissä kasvualustaa (Jeesuksen kylväjävertaus).
Toisaalta taas onkin hyvä olla käännynnäinen vääräoppisia kohtaan esim. Lestadiolaiset väittävät että vain heidän ryhmänsä on oikea - heidän opeillaan pelastuu.
Joo hellareilla (vast.) on nuo käsityksensä elävästä ja kuolleesta uskosta. Katsovat, että kun kerran on tehnyt ratkaisun, homma on sitten hanskassa aina ja ikuisesti. Me luterilaiset ajatellaan vähän pienemmin. Ihminen tulee uskoon kasteessa, Jumala ottaa hänet lapsekseen, uskonelämä alkaa. Jos kasteopetus on lapsena jäänyt puolitiehen, tarvitaan usein ns. uskoontuloa, jossa aikuisempi ihminen kääntyy Jumalan puoleen ja tekee parannuksen (hän palaa kasteen armoon). Mutta tarvitsemme lisäksi päivittäistä parannusta. Jokainen tietää kuinka helposti käännymme Jumalasta pois, koska tahansa, siksi päivittäin on muistettava rukoilla, siunata itsensä aamuin illoin ristinmerkillä ja kiittää Jumalaa hänen armostaan. Eli ainakin itselleni on käsittämätöntä vedota aina johonkin menneeseen kääntymiseen ja parannukseen, me syntisäkit tarvitsemme jatkuvaa parannusta ja Jumalaan turvautumista. Jos joku väittää olevansa "tosiuskovainen", itse tunnustautuisin mieluummin kurjaksi syntiseksi, joka etsii armollista Jumalaa. Lisätietoa voit saada vaikka perehtymällä ns. kunnian teologiaan ja ristin teologiaan. Ensimmäinen leimaa usein anglosaksisia pyhitysliikkeitä, joita omat vapaat suuntamme edustavat ja jälkimmäinen perinteisiä kirkkokuntia (noin yleistäen sanottuna, molemmilla suhtautumistavoilla on toki paikkansa uskon elämässä, ei ole tarkoitus että puhtaaksiviljellään jompaa kumpaa).
Elävä usko tarkoittaa sitä,että on ottanut jeesuksen sydämeensä.kaste ei tee ketään uskovaiseksi.
uskovaisissa perheissä kasvaneetkin usein kuvaavat tulleensa esim.teini-iässä uskoon kun he "astuivat Jeesuksen eteen" tms.
on eriasia uskoa Jumalaan ja "omistaa Jeesus".
Minäkin ennen(lapsesta asti)uskoin Jumalaan ja luulin uskovani..kunnes pyhä henki kosketti ja tulin uskoon
Edustat vapaitten suuntien käsitystä. Kirkossa opetetaan toisin. Edellinen puheenvuoroni riittänee tässä.
Hei, kaikkien teidän mukaan, mun pitäis jotenkin "ansaita" se armo ja muistaa rukoilla ja olla kosketuksissa Pyhään Henkeen etc. Noway ! Kun kerran on jo armon kautta otettu uskovax niin se riittää. Meistä jokainen tekee syntiä ja se heittäköön ensimmäisen kiven, joka ei sitä ole tehnyt. Jeesus ei pitänyt fariseusten touhusta, enkä pidä minäkään. Jumalan armo ei ole riippuvainen suorittamisesta. Kaverini, joka on neurootikko muutenkin, on hyvin mieltynyt tähän käsitykseen, koska on suorittaja tyyppinä läpikäynyt myös burnoutin. Eli nyt pitäis sit vielä suorittaa uskoakin...Tämmöset vaatimukset ei saa ihmisiä muuten kuin kääntymään poispäin uskosta ja se ei ole Jeesuksen tarkoitus. Think !
Uskon teot tulee luonnostaan, uskon teot on mielestäni pikemminkin lepoa.
Enkä ymmärrä niitä suorituksia joista kirjoitit, tuskin niillä on arvoa, jos ne tehdään pakosta, uupuuhan siinä.
Jep, mutta niin jokainen meistä tekee vielä syntiäkin, vaikka olisi uskossa. Kyllä monet uskoon tulleet kärsivät vielä alkoholismista tms. ja tarvitsevat terapioita tms. Jumala on halunnut meistä jokaisesta erilaisen ja joudumme kulkemaan jokainen erilaisia polkuja. Ehkä joku tarvitsee sitä "suorittamista", joku ei vaan kaikki tapahtuu luonnostaan ja kaikki on Jumalan tahtoa. Suvaitsevaisuutta me tarvitsemme. Edelleenkään en pidä itseäni käännynnäisenä tai elävässä uskossa olevana vaan uskovana, sillä kristinusko on eri asia kuin hindut, joissa on kastimerkintöjä ja ihmiset luokitellaan. Jeesuksen edessä olemme tasa-arvoisia. Aamen.
Aikapitkälle olen samaa mieltä kanssasi. Isäni kanssa kävimme kerran tätä samaa keskustelua, ja silloin minulle tuli sellainen tunne että puolustellaan syntiä, nyt meinaa tulla sama tunne, en tiedä onko siitä kyse. Syntiä ei pidä suvaita, se tuottaa aina vahinkoa. Ihmisten erilaisuuden suvaitsevaisuus on taas hieno asia. Eikö "katseen" suunta ole ratkaiseva?
Synnit on unohdettu vasta sitten kun KATUU, silloin katseen suunta on jo Jumalaa kohti, ja Jumala ei hylkää ketään. Paha ihminen on mieltynyt syntiin - rakastaa syntiä, kulkusuunta on poispäin Jumalasta, Jumala on pikemminkin pilkan ja tuhoyritysten kohde, silloin ihmisen synti pysyy.
En yritä puolustella syntiä. Jotkut ihmiset on vaan heikompia kuin toiset ja tarvitsevat apua enemmän synnistä poispäin kääntyäkseen. Apu tulee Jumalan kautta esim. terapeutilta tai AA-kokouksista tai vaikka saman ongelman jo voittaneelta maallikolta. Omia syntejäni olen katunut ja kadun ja sen jälkeen on varmaan aika siirtyä eteenpäin ja aloittaa uusi sivu elämässä. Jotkut ovat kuitenkin kiusauksille enemmän alttiita ja retkahtavat välillä. Silloin pitää pystyä antamaan anteeksi itselleen ja aloittaa alusta. Jos jää siihen jamaan, että vain syyllistää itseänsä vaikka jo katuu, voi syyllistäminen johtaa siihen, että tekee lisää syntiä. Jotkut ihmiset reagoivat näin, toiset eivät. Jokaiselle meille Jumalalla on eri suunnitelma, koska olemme ainutkertaisia hänelle. Myös muussa elämässä kehumalla ja kannustamalla pääsee parempaan lopputulokseen. Jos masennuspotilas miettii vain syntejänsä, eikä pääse kierteestä irti, niin lopputulos voi olla vaikka itsari. Armo on se suurin lahja, joka häntä voisi kohdata. Sen kohdattuaan voi pikku hiljaa jo vapautua synnin tekemisestä. Äh, tää keskustelu on jo nyt niin kaukana alkuperäisestä, että omalta kohdaltani lopetan sen tähän ja toivon, että suvaitsemme, emme luokittele, rukoilemme heikkojen puolesta ja muistamme, että Jeesus rakasti eniten syntisiä ja liikkui heidän kanssaan.
Olen samaa mieltä, mitä kirjoitit.
Jeesus parantaa synnin seurauksia, hän on parantaja ja todellakin käyttää eri ihmisiä parantamistehtävässä.
Kiitokset keskustelusta!