ystäväni kuolemasta on viikko. nyt alan vasta itkeä sitä. olen ollut viimeisen viikon ihan maassa, ja surulline, uni aj ruoka ei ole maittanut. ja olen pelännyt etten osaa surra. kaverit sano et mun tarttis itkeä ja en ole itkenyt. paitsi nyt ekan kerra tulee kyyneleet silmiin. ja muhun sattuu vieläkin enemmän. en voi ymmärtää miten ihminen voi tuosta vain lähteä oman käden oikeudella. miun ystäväni ja rakkaani erittäin hyvä ystävä ampui itsensä. rakkaani halusi hoitaa Antin hautajaiia vanhempien kanssa. tänään tilattiin kukkaseppele. en voi oikein vieläkään uskoa sitä. hänellä oli asiat hyvin, niin hän sanoi ja siltä tuntui päälisin puolin. miksi hän ampui itsensä, miksi ihminen tekee itsemurhan??? miten selviydyn tästä rakkaani kanssa???
onko kohtalotovereita, mitä teen? pelkään että hajoon. pelkään että rakkaani hajoo. onko se hyvä??
onko kohtalotovereita, mitä teen? pelkään että hajoon. pelkään että rakkaani hajoo. onko se hyvä??
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sanat tuntuvat monesti suuressa surussa turhalta.
Aika lievittää tuskaanne.
Mieheni lapsuudentoveri teki myös itsemurhan muutama vuosi sitten, itse en häntä kovin läheisesti kerinnyt oppia tuntemaan. Hänellä oli myös päällisinpuolin asiat hyvin.
Paljon jäi kysymyksiä, päällimmäisenä että miksi? Sitä emme ehkä koskaan saa tietää ja se on vain hyväksyttävä.
Suru on läheisille valtava, se vie alkuun kaiken voiman.
Tue rakastasi mahdollisimman paljon. Tukekaa toinen toistanne, itkekää ja puhukaa yhdessä, ennenkaikkea kuunnelkaa toisianne.
Onneksi teillä on toisenne.
Usko tai älä, mutta aika lievittää surua.
Voimia ja halauksia teille, te selviätte tästä yhdessä.
otan osaa! Olen joskus kokenut saman,vain aika parantaa haavat...
opetele kirojottaa vitu mumo
Miten kukaan edes viitsii kirjoittaa jotain tuollaista!
Olet tunteeton, vihamielinen ääliö, joka ei saisi oikeutta saada ystävällistä kohtelua kanssaihmisiltään, kun ei sitä itsekään jaa.
"Kohtele toisia kuten toivoisit itseäsi kohdeltavan"
Taidat olla siis aika masokisti! *ilkeä hymy*
Mene kotia äidin luo kasvamaan!
itselläni on myös tuo hajoamisen tunne ajoittain mutta saan apua sairaalasta jonne tyttäreni vietiin hänen yritettyä itsemurhaa puoli viikkoa sitten. Soita esim sairaalan psykiatrian poliklinikalle ja kysy sieltä sopivia puhelinnumeroita. Esim sosiaalialan ihmisetkin ovat useine riottäin taitavia auttamaan vaikka heillä ei ole ihan psykologin tai lääkärin koulutusta, ja heille on helpompi saada aikoja. he ovat kuitenkin saaneet valtavan kokemuksen toimiessaan itsemurhaa yrittäneiden kriisiryhmissä osana.Meidänkin kriisiryhmässä on yksi sosiaalihoitaja, erittäin fiksun tuntuinen ihminen.