Euroopan valtioiden yhtymisajatus on vuosisatojen ikäinen.
"Jumalaisen näytelmän" kirjoittaja italialainen runoilija, valtioteoreetikko ja poliitikko Dante Alighieri (1265-1321) maalasi jo vuonna 1303 ilmestyneessä teoksessaan "De Monarchia" ("Monarkiasta") tulevaisuuden kuvan Rooman keisarin vallan alle saatetusta maapallosta. Vastaavanlainen universaalinen, keskitetty hallinto oli ollut tuolloin jo pitkään toteutettuna hengellisellä alalla Rooman paavin johtamassa roomalaiskatolisessa kristikunnassa.
Vasta toisen maailmansodan jälkeen Euroopan liittovaltion, Euroopan Yhdysvaltojen, puuhaajat, federalistit, tyhtyivät sanoista tekoihin. Heidän toimintaansa olivat vauhdittamassa päättyneen maailmansodan kokemukset sekä suurvallaksi noussutta Neuvostoliittoa ja sen propagoimaa komministissosialistista valtio- ja yhteiskuntajärjestelmää kohtaan tunnettu pelko. Federalistit olivat ennen muuta ranskalaisia, belgialaisia, hollantilaisia, italialaisia ja saksalaisia, roomalaiskatolista uskontoa tunnustavia, yhteiskunnallisiin johtotehtäviin sodan jälkeen palanneita tai nousseita oikeistolaisia ja sosiaalidemokraattisia poliitikkoja.
Euroopan unionin henkisenä isänä on pidetty ranskalaista talouspoliitikkoa, konjakkisuvun jäsentä Jean Monnet'ia. Hän piti Ranskaan siirtomaana kuuluneessa Algeriassa sodan aikana vuonna 1943 puheen, jossa hän esitti, että läntisestä Euroopasta tulisi muodostaa Yhdysvaltojen kaltainen valtioyhteisö.
Rakennettaessa Länsi-Euroopan valtioiden taloudellista ja poliittista yhteistyötä ja ns. kylmän sodan puhkeamisen jälkeen myös sotilaallista liittoutumista Neuvostoliiton pelättyä laajentumispyrkimysta vastaan jäivät federalistisen suunnan edustajat - joiden tavoitteita pidettiin laajalti utopistisina - ehdotuksineen vähemmistöön.
Euroopan taloudellisen yhteistominnan järjestön, OEEC:n (Organization for European Economic Co-operation) perustaminen vuonna 1948 sen enempää kuin seuraavana vuonna päätökseen saatu Euroopan neuvoston muodostaminenkaan eivät tapahtuneet federalistien edustamien periaatteiden mukaisesti eivätkä sen vuoksi voineet edistää heidän tavoitteitaan.
Todettuaan siihenastisen toimitansa olleen poliittisten johtajien enemmistön mukaan saamiseksi liian suoraviivaista federalistit muuttivat taktiikkaansa ja ryhtyivät etenemään kohti päämääräänsä, Euroopan liittovaltiota, vaiheittain rajaamalla tavoitellun valtioiden välisen yhteistyön määrättyihin, ajan mittaan laajeneviin, ylikansallisesti johdettuihin toimintoihin.
Ensimmäisenä vaiheena oli Jean Monnet'n kehittämän Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisajatuksen toteuttaminen. Se on jäänyt historiaan virallisen esittäjänsä Ranskan silloisen ulkoministerin Robert Schumanin mukaan Schumanin suunnitelmana. Sen pohjalta kahden maan, Belgian, Hollannin, Italian, Luxemburgin, Länsi-Saksan ja Ranskan hallitusten edustajat allekirjoittivat Pariisissa 18.4.1951 sopimuksen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta.
Monnet'n ja Schumanin suunnitelmassa liittovaltiohankkeen alkuunsaattaminen yhtyi Ranskan etujen mukaiseen ratkaisuun päästä valvomaan aloittamansa sodan hävinneen Saksan tulevia toimia ja siellä tapahtuvaa kehitystä. Tämä oli Ranskan kannalta ensisijaisen tärkeää, koska Saksa oli suurvallaksi yhdistymisensä jälkeen aiheuttanut ranskalaisille valtaisaa tuhoa ja kärsimystä kahdeksan edellisen vuosikymmenen aikana käydyissä kolmessa sodassa, joista kaksi oli ollut maailmansotia.
Kun Länsi-Saksan, Ranskan ja neljän muun maan kivihiili- ja terästeollisuus yhdistettiin yhteisen ylikansallisen hallinnon alaisuuteen, poistui vaara ja mahdollisuus Saksan uudelleen varustautumisesta Ranskaa vastaan. Se kun ei ollut mahdollista ilman omaa itsenäistä terästeollisuutta. Ja kaiken lisäksi Ranskalle kuului ikään kuin itsestään johtoasema uudessa yhteisössä.
Sodassa perusteellisen tappion kokeneiden kansallisosialistisen Saksan ja fasistisen Italian uudet poliittiset johtajat tarvitsivat Ranskaa ja sen johtamaa yhteisöä saadakseen takaisin maittensa menettämän kansainvälisen arvonannon ja luottamuksen. Ne kokivat saavansa Ranskan johtamasta yhteisöstä myös turvaa kommunismin muodostamaa uhkaa vastaan, sen jälkeen kun Itä-Saksaan oli pystytetty Neuvostoliiton tukema sosialistinen yhteiskunta ja kommunistit olivat Italiasssa nousseet kristillisdemokraattien jälkeen toiseksi suurimmaksi puolueeksi sekä saaneet yhteistyökumppanikseen sosiaalidemokraattisen puolueen vuonna 1947 tapahtuneen kahtiajaon toisen osapuolen, Pietro Nennin johtaman sosialistisen puolueen.
Länsi-Euroopassa hiili- ja teräsyhteisö oli ensimmäinen ylikansalliseen hallintoon alistettu, jäsenmaitten suvereniteettia rajoittava yhteisö. Itä-Euroopassa vastaavanlainen federaatio, jota Länsi-Euroopassa vasta tavoiteltiin, oli toteutettu asevoimin kommunistien ja Venäjän johdolla. Juuri tätä liittovaltiota ja imperiumai kohtaan tunettu epäluulo ja pelko siivittivät lansi-eurooppalaista federalismia.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta alkoi nykyisen Euroopan unionin historia. Sen syntyyn ja kehitykseen merkittävästi vaikuttaneen roomalaiskatolisen kirkon piirissä on esiintynyt Robert Schumanin arvon ja historiallisen merkityksen korostamiseksi pyrkimyksiä saada hänet korotetuksi pyhimysten joukkoon.
"Jumalaisen näytelmän" kirjoittaja italialainen runoilija, valtioteoreetikko ja poliitikko Dante Alighieri (1265-1321) maalasi jo vuonna 1303 ilmestyneessä teoksessaan "De Monarchia" ("Monarkiasta") tulevaisuuden kuvan Rooman keisarin vallan alle saatetusta maapallosta. Vastaavanlainen universaalinen, keskitetty hallinto oli ollut tuolloin jo pitkään toteutettuna hengellisellä alalla Rooman paavin johtamassa roomalaiskatolisessa kristikunnassa.
Vasta toisen maailmansodan jälkeen Euroopan liittovaltion, Euroopan Yhdysvaltojen, puuhaajat, federalistit, tyhtyivät sanoista tekoihin. Heidän toimintaansa olivat vauhdittamassa päättyneen maailmansodan kokemukset sekä suurvallaksi noussutta Neuvostoliittoa ja sen propagoimaa komministissosialistista valtio- ja yhteiskuntajärjestelmää kohtaan tunnettu pelko. Federalistit olivat ennen muuta ranskalaisia, belgialaisia, hollantilaisia, italialaisia ja saksalaisia, roomalaiskatolista uskontoa tunnustavia, yhteiskunnallisiin johtotehtäviin sodan jälkeen palanneita tai nousseita oikeistolaisia ja sosiaalidemokraattisia poliitikkoja.
Euroopan unionin henkisenä isänä on pidetty ranskalaista talouspoliitikkoa, konjakkisuvun jäsentä Jean Monnet'ia. Hän piti Ranskaan siirtomaana kuuluneessa Algeriassa sodan aikana vuonna 1943 puheen, jossa hän esitti, että läntisestä Euroopasta tulisi muodostaa Yhdysvaltojen kaltainen valtioyhteisö.
Rakennettaessa Länsi-Euroopan valtioiden taloudellista ja poliittista yhteistyötä ja ns. kylmän sodan puhkeamisen jälkeen myös sotilaallista liittoutumista Neuvostoliiton pelättyä laajentumispyrkimysta vastaan jäivät federalistisen suunnan edustajat - joiden tavoitteita pidettiin laajalti utopistisina - ehdotuksineen vähemmistöön.
Euroopan taloudellisen yhteistominnan järjestön, OEEC:n (Organization for European Economic Co-operation) perustaminen vuonna 1948 sen enempää kuin seuraavana vuonna päätökseen saatu Euroopan neuvoston muodostaminenkaan eivät tapahtuneet federalistien edustamien periaatteiden mukaisesti eivätkä sen vuoksi voineet edistää heidän tavoitteitaan.
Todettuaan siihenastisen toimitansa olleen poliittisten johtajien enemmistön mukaan saamiseksi liian suoraviivaista federalistit muuttivat taktiikkaansa ja ryhtyivät etenemään kohti päämääräänsä, Euroopan liittovaltiota, vaiheittain rajaamalla tavoitellun valtioiden välisen yhteistyön määrättyihin, ajan mittaan laajeneviin, ylikansallisesti johdettuihin toimintoihin.
Ensimmäisenä vaiheena oli Jean Monnet'n kehittämän Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisajatuksen toteuttaminen. Se on jäänyt historiaan virallisen esittäjänsä Ranskan silloisen ulkoministerin Robert Schumanin mukaan Schumanin suunnitelmana. Sen pohjalta kahden maan, Belgian, Hollannin, Italian, Luxemburgin, Länsi-Saksan ja Ranskan hallitusten edustajat allekirjoittivat Pariisissa 18.4.1951 sopimuksen Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta.
Monnet'n ja Schumanin suunnitelmassa liittovaltiohankkeen alkuunsaattaminen yhtyi Ranskan etujen mukaiseen ratkaisuun päästä valvomaan aloittamansa sodan hävinneen Saksan tulevia toimia ja siellä tapahtuvaa kehitystä. Tämä oli Ranskan kannalta ensisijaisen tärkeää, koska Saksa oli suurvallaksi yhdistymisensä jälkeen aiheuttanut ranskalaisille valtaisaa tuhoa ja kärsimystä kahdeksan edellisen vuosikymmenen aikana käydyissä kolmessa sodassa, joista kaksi oli ollut maailmansotia.
Kun Länsi-Saksan, Ranskan ja neljän muun maan kivihiili- ja terästeollisuus yhdistettiin yhteisen ylikansallisen hallinnon alaisuuteen, poistui vaara ja mahdollisuus Saksan uudelleen varustautumisesta Ranskaa vastaan. Se kun ei ollut mahdollista ilman omaa itsenäistä terästeollisuutta. Ja kaiken lisäksi Ranskalle kuului ikään kuin itsestään johtoasema uudessa yhteisössä.
Sodassa perusteellisen tappion kokeneiden kansallisosialistisen Saksan ja fasistisen Italian uudet poliittiset johtajat tarvitsivat Ranskaa ja sen johtamaa yhteisöä saadakseen takaisin maittensa menettämän kansainvälisen arvonannon ja luottamuksen. Ne kokivat saavansa Ranskan johtamasta yhteisöstä myös turvaa kommunismin muodostamaa uhkaa vastaan, sen jälkeen kun Itä-Saksaan oli pystytetty Neuvostoliiton tukema sosialistinen yhteiskunta ja kommunistit olivat Italiasssa nousseet kristillisdemokraattien jälkeen toiseksi suurimmaksi puolueeksi sekä saaneet yhteistyökumppanikseen sosiaalidemokraattisen puolueen vuonna 1947 tapahtuneen kahtiajaon toisen osapuolen, Pietro Nennin johtaman sosialistisen puolueen.
Länsi-Euroopassa hiili- ja teräsyhteisö oli ensimmäinen ylikansalliseen hallintoon alistettu, jäsenmaitten suvereniteettia rajoittava yhteisö. Itä-Euroopassa vastaavanlainen federaatio, jota Länsi-Euroopassa vasta tavoiteltiin, oli toteutettu asevoimin kommunistien ja Venäjän johdolla. Juuri tätä liittovaltiota ja imperiumai kohtaan tunettu epäluulo ja pelko siivittivät lansi-eurooppalaista federalismia.
Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta alkoi nykyisen Euroopan unionin historia. Sen syntyyn ja kehitykseen merkittävästi vaikuttaneen roomalaiskatolisen kirkon piirissä on esiintynyt Robert Schumanin arvon ja historiallisen merkityksen korostamiseksi pyrkimyksiä saada hänet korotetuksi pyhimysten joukkoon.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kiitos alustuksen kirjoittajalle. Minä vähän jatkan ja konkretisoin, jos herroille sopii:
Kaikkea hemmettiä sitä ruvettiin Suomessakin pelleilemään, kun liityttiin tuohon EU-yhtiöön. Ei olis suomalaisista uskonut. Viteikkoon mentiin ja pahasti.
Penskat seisoo psykiatrien oventakana ja vanhukset ovat heitteillä. Valtio on joutunut EU:n painostuksesta muuttamaan lakeja, että viinaa saa tuoda mielinmäärin, kun muut palvelut loppuu!
Ja kuntapalvelut romahtavat. Postit ja (poliisit) on purettu ja yksityistetty. Kyläkaupat on tapettu ja polttoaineenmyynti samoin monilta kyliltä. Pitää ajaa 30 km että saa tankata. Voi hemmetin paskiaiset! Tavallisen ihmisen elämä täällä pörssi-Suomessa alkaa olla jo yhtä h****ttiä!
Suomen alasajo lopetettava ja palattava normaaliin järjestykseen.
Maaseutukylät lähtivät tyhjenemään jo paljon ennen EU:n aikaa. Ja kun kylät tyhjenee, lähtevät myös palvelut (koulut, postit, pankit ym.).
Kyläkauppa voidaan tappaa vain yhdellä tavalla: ei käydä siellä asiakkaana. Sama koskee Postikonttoria - ei Suomen valtiollisellakaan laitoksella ollut varaa pitää konttoreita pystyssä parin asiakkaan vuoksi, ei millään.
Joten suotta EU:ta syytät tästä kehityksestä. Katse on luotava omaan peiliimme.
Kyllä sitä kusessa ollaan, hyvä veli, eikä tarvii kattoo ees sinne peräpeiliin, kun lukee vähän lehtiä.
Turun Sanomat 17.8.2003:
"Euroopan unionin laajentuminen voi koitua melkoisen kalliiksi Suomelle. Valtiovarainministeriön laskelmien mukaan Suomen nettomaksu voi nousta yli miljardin euron vuodessa eli noin kuusinkertaiseksi nykyisestä.
Nettomaksu tarkoittaa erotusta, joka jää jäljelle, kun Suomen maksamista EU-jäsenmaksuista vähennetään kotimaahan palautuneet EU-tuet.
Tänä vuonna Suomi maksaa valtiovarainministeriön arvion mukaan jäsenmaksuja 190 miljoonaa euroa enemmän kuin saamme palautuksia. Jo vuonna 2006 nettomaksu voi ministeriön arvion mukaan nousta lähes 400 miljoonaan euroon. Seuraavalla vuosikymmenellä maksu on enimmillään yli miljardin.
EU:n kulut kasvavat, kun unioni saa ensi vuoden toukokuussa kymmenen uutta jäsenmaata. Budjettineuvos Rauno Lämsä valtiovarainministeriöstä sanoo, että arviot nettomaksujen kasvusta eivät ole täsmällisiä, mutta antavat hyvän kuvan tulevasta kehityksestä.
Suomen lasku kasvaa, koska uudet jäsenmaat ovat huomattavasti köyhempiä kuin Suomi ja muut EU:n vauraat maat. Suomen ohella lisää joutuvat maksamaan ainakin Itävalta, Tanska ja Ranska. Nettomaksu voi kasvaa myös unionin maataloustukien pienentyessä."
Ja kun luet vielä Kalevastakin 8.1.2004
"Komissio vaatii lisää rahaa..."
Linkki:
http://www.kaleva.fi/html/JTpage371354.html
Kokonaiskuvan kannalta on hyvä lukea myös:
Kaleva 12.1.2004:
"Sevón: Täydet kuntapalvelut riittävät jatkossa vain vanhuksille"
Linkki:
http://www.kaleva.fi/html/JTpage372064.html
Tyhmimmällekin alkanee selvitä missä mennään!!!
Minä olen nettomaksaja Helsingille. Tämä on karu totuus. Saan huomattavasti vähemmän tulonsiirtoja valtiolta kuin mitä sinne maksan.
Siitä huolimatta hyvinvointivaltio edellyttää tätä. Onpahan terveydenhuolto pystyssä kun sitä tarvitsen. Tai koulu lapsille kun se aika koittaa. Nyt minä vain rahoitan näitä. Olen siis NETTOMAKSAJA.
Siksi EU:ta arvioitaessa ei pidä tuijottaa nettomaksuihin. Ne ovat epäolennaisia. Eihän siitä mitään tulisi, jos jokainen valtio saisi EU:ta enemmän kuin mitä sinne maksaisi. Mikä taho tuon rahoittaisi?
Ennen EU:ta sitä vasta kusessa oltiinkin. Lama päällä ja talous romahtanut. Työttömien armeija. Maa täynnä ylivelkaantuneita. Korot taivaassa.
EU:n laajentuminen on hyvä asia Suomelle.
sun henk. koht. taloutesi paljo kiinnosta.
Sä oot nettomaksaja Hesalle ja mä oon nettosaaja.
Ennen rakenneuudistuksia mullakin oli työpaikka ja kaikki OK. Nyt ei.
Ennen EU sopeutusta ei oltu kusessa, mutta nyt on koko Suomi.
Tuossa luettelossa ei minunkaan mielestä ollut kuin oikeastaan yksi EU:n piikkiin pantava asia, eikä sekään ole vielä toteutunut. Mutta pian toteutuu ja lasku tulee olemaan melkoinen. Tarkoitan tietenkin tätä halpaviinahanan aukeamista.
Ehei, ei koko Suomi ole kusessa. Enhän minäkään ole! Päinvastoin.
Älä surkuttele rakenneuudistuksia, vaan hanki itsellesi se työpaikka.
Sitä paitsi, kuten sanottua, ennen EU:ta sitä vasta kusessa oltiin. Vaan lyhyt on kansan muisti.
Oletko sinä ylpeä näistä hengentuotteistasi?
Me olimme kusessa lamasta johtuen, emme siksi ettemme kuuluneet EU:hun.
Meidän taloutemme lähti jyrkkään nousuun yli vuotta ennen jäsenyyttä, minkä tilastotkin osoittavat ja minkä sinäkin hyvin tiedät.
Mitä sitten nettomaksuihin tulee, niin siinäkin sinun kirjoituksesi edustaa tyypillistä EU:n kannattajan tasoa.
Sinä saat kotikaupungiltasi tarvittaessa vastinetta verorahoillesi, mutta Suomi ei saa EU:lta vastineeksi mitään hyödyllistä.
Tämän voi jokainen todeta tutkimalla sitä, että mistä Norja ja Sveitsi ovat jääneet paitsi kun eivät liittyneet EU:hun.
perustella?
kuin kauan olet käyttänyt nimimerkkiä EBBE ja jos olet kauan, niin sinua muistelee eräs chatti tuttusi??