...niinkuin monen muunkin elämän. Minä olin aina liian erilainen, näin kirkon historialliset juuret ja sen, kuinka paljon roskaa se sisältää. Näin kirkon piirissä vain vittumaisia, pikkumaisia ihmisiä, ja jos tässä oli poikkeus niin se poikkeus oli vain hyväntahtoinen keskinkertaisuus.
Vielä tänäkään päivänä en ole kohdannut kirkon piirissä kuin parhaimmillaan vain keskivertoa älykkäämpiä vaan ei lainkaan elämäntaitoisia tai muuten viisaita ihmisiä. Yleensä pinnallisen kirkon edustajina heistä huokuu niin pahat fibat että huh huh, joita he eivät itse huomaa tokikaan kun he eivät ole oppineet huomaamaan.
Mutta meni sivuraiteille. Inhosin siis kirkkoa. Ja se oli johtaa minut aika lailla harhaan: inhosin nimittäin myös Jeesusta ja no intuitioni turvin sentään ymmärsin Jumalan olemassaolon..ja se olikin tie pois...ensin rupesin näkemään millainen Jumala on, kristinuskon takana ja sen ulkopuolella...ja sitten tajusin, ettei totuus todellakaan ole kristinuskossa eikä se voi minua myrkyttää. Vaan pystyn näkemään taakse! Muistin itse, omasta sielumuististani.
Mielenkiintoni heräsi. Rupesin muistamaan lisää. Rupesin ymmärtämään jopa kristinuskoa ja hihhuleita, ymmärsin heidän histriallisen perustansa ja tämän ns. syntiinlankeemuksen (yhteys ykseyteen erkani, pinta tuli sisältöä tärkeämmäksi) johdosta ihmiset todellakin ovat harhaan johdettavissa (koska heille "tieto" tarkoittaa toisen kertomaa, ei sisäistä tietoa). Ymmärsin, kuinka hyvin tämä länsimainen yhteiskunta jatkoi kirkko-instituution viitoittamalla tiellä, ja tämän valossa ei ole ihme että länsimainen uskonto, kristinusko, raiskaa jumalan ja jeesuksen ja johtaa pahasti harhaan vähän samaan tapaan kuin hallitus voi johtaa harhaan antamalla vaikenemisen sijaan disinformaatiota, koska hiljaisuus saattaisi saada ihmisen löytämään totuuden.
En siis enää inhoa kirkkoa, ja olen siitä iloinen. Myös Jeesuksen löytyminen oli ihana tapahtuma! Hän on aivan yhtä ulkopuolinen kristittyjen höpöhöpöpaskasta kuin minäkin.
Minä en tässä väitä, etteikö uskonnoissa olisi paljon totta tai etteikö kristinuskon piirissäkin voisi kokea paljon oikeaa. Voi, toki, etenkin jos on avarakatseisuutta perehtyä esim. oikeaan jeesukseen tyhmän lahkoilun tai kirkon dogmien ulkoaopettelun sijaan.
Tuokin asenne on kuitenkin vielä aika kaukana siitä, mitä Jeesus yritti kertoa. Pointti on mahdollista löytää, mutta se edellyttää asioiden objektiivista, omasta egosta ja kulttuurista ulkopuolista tarkastelua. Ja ikäväkseni olen huomannut että tämän kaltaiset ihmiset eivät juuri ikinä hakeudu kirkon piiriin.
Vielä tänäkään päivänä en ole kohdannut kirkon piirissä kuin parhaimmillaan vain keskivertoa älykkäämpiä vaan ei lainkaan elämäntaitoisia tai muuten viisaita ihmisiä. Yleensä pinnallisen kirkon edustajina heistä huokuu niin pahat fibat että huh huh, joita he eivät itse huomaa tokikaan kun he eivät ole oppineet huomaamaan.
Mutta meni sivuraiteille. Inhosin siis kirkkoa. Ja se oli johtaa minut aika lailla harhaan: inhosin nimittäin myös Jeesusta ja no intuitioni turvin sentään ymmärsin Jumalan olemassaolon..ja se olikin tie pois...ensin rupesin näkemään millainen Jumala on, kristinuskon takana ja sen ulkopuolella...ja sitten tajusin, ettei totuus todellakaan ole kristinuskossa eikä se voi minua myrkyttää. Vaan pystyn näkemään taakse! Muistin itse, omasta sielumuististani.
Mielenkiintoni heräsi. Rupesin muistamaan lisää. Rupesin ymmärtämään jopa kristinuskoa ja hihhuleita, ymmärsin heidän histriallisen perustansa ja tämän ns. syntiinlankeemuksen (yhteys ykseyteen erkani, pinta tuli sisältöä tärkeämmäksi) johdosta ihmiset todellakin ovat harhaan johdettavissa (koska heille "tieto" tarkoittaa toisen kertomaa, ei sisäistä tietoa). Ymmärsin, kuinka hyvin tämä länsimainen yhteiskunta jatkoi kirkko-instituution viitoittamalla tiellä, ja tämän valossa ei ole ihme että länsimainen uskonto, kristinusko, raiskaa jumalan ja jeesuksen ja johtaa pahasti harhaan vähän samaan tapaan kuin hallitus voi johtaa harhaan antamalla vaikenemisen sijaan disinformaatiota, koska hiljaisuus saattaisi saada ihmisen löytämään totuuden.
En siis enää inhoa kirkkoa, ja olen siitä iloinen. Myös Jeesuksen löytyminen oli ihana tapahtuma! Hän on aivan yhtä ulkopuolinen kristittyjen höpöhöpöpaskasta kuin minäkin.
Minä en tässä väitä, etteikö uskonnoissa olisi paljon totta tai etteikö kristinuskon piirissäkin voisi kokea paljon oikeaa. Voi, toki, etenkin jos on avarakatseisuutta perehtyä esim. oikeaan jeesukseen tyhmän lahkoilun tai kirkon dogmien ulkoaopettelun sijaan.
Tuokin asenne on kuitenkin vielä aika kaukana siitä, mitä Jeesus yritti kertoa. Pointti on mahdollista löytää, mutta se edellyttää asioiden objektiivista, omasta egosta ja kulttuurista ulkopuolista tarkastelua. Ja ikäväkseni olen huomannut että tämän kaltaiset ihmiset eivät juuri ikinä hakeudu kirkon piiriin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
En ota tässä kantaa kirkko-laitokseen. Siinä on paljon uskonnollisuutta, joka ei perustu elävään aitoon uskoon Jeesukseen evankeliumin mukaisesti.
Miksi on vihamielisyyttä kristinuskoa vastaan ?
Luettelin kerran seuraavat tekijät, niitä voi olla enemmän :
- On todella ikäviä henkilökohtaisia kokemuksia nk. kristittyjen taholta. Tämä voi johtua monista seikoista. On muistettava, etteivät kaikki kristityn nimellä kulkevia ole uudestisyntyneitä uskovaisia. Monille kristityille kristinusko saattaa olla pelkkä uskonto, jonka puolesta sitten kiivaillaan ja vaaditaan tiettyjen asioiden ja perinteiden orjallista noudattamista. Eletään lain alla eikä armon alla. Jeesuskin torui aikanaan ankarin sanoin fariseuksia, jotka kiivaili lain sääntöjen puolesta ymmärtämättä niiden todellista sisältöä ja tarkoitusta. Myös uudestisyntyneet uskovaiset saattavat liiallisessa innossaan ilman asiallista opetusta langeta tähän niin kauan, kunnes hengen hedelmä alkaa vähitellen kypsyä. (Gal.5:22. Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.) Hyvä hedelmä joskus kypsyy hitaasti, ei hetkessä Ei huomioida riittävästi ihmisten erilaisuutta. Toisaalta uskovien keskuudessa on oltava tiettyjä sääntöjä, siitä ei pääse mitenkä, mutta niiden suhteen tulee noudattaa niitä periaatteita, jotka nousevat evankeliumin pohjalta.
- Ihminen ei halua ylpeydessään ja itsekkyydessään alistua Jumalan tahdon alle. Sen takia ei hyväksytä auktoriteetteja. Tämä on eräs aikamme muotitrendejä. Kyseenalaistetaan Jumalan olemassaoloa ja keksitään usein uteliaisuuden nimessä valtavasti kysymyksiä, miksi Hän ei tee tai miksi Hän on tehnyt tietyllä tavalla. Yritetään luoda sellainen kuva Jumalasta, joka mahtuisi ihmisen aivoihin. Tämä nyt ei alkuunkaan onnistu. Myös Raamattua ja sen luotettavuutta asetetaan kyseenalaiseksi monella tavalla, koska juuri Raamatun ja evankeliumin kautta Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Näitten verukkeiden taakse ihminen piiloutuu ja kuvittelee, että hän on suojassa Jumalan kutsusta. Kun tämä monesti ei onnistu toivotulla tavalla ja omatunto soimaa, hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä kaikkea kristillisyyttä vastaan.
- Edellisten kohtien tuottamana syntyy sitten monenlaisia vääristettyjä käsityksiä, teorioita ja ihmisen omaa mieltä puhuttelevia tarinoita, joita osataan taitavasti esittää ihmisen järjelle luontevalla tavalla, usein kuitenkin erittäin yksipuolisesti ja tavoitehakuisesti. Monet saavat näitten kautta usein itse tietämättä täysin vääriä käsityksiä elävästä kristinuskosta, eivätkä itse asiassa tiedä, mistä on kysymys. Syntyy vääristetty kuva kristinuskosta, joka ei ainakaan kuvaa aidon kristinuskon olemusta ainoastaan sen lieveilmiöitä.
- Raamatusta käy selvästi esille, että on pahuuden henkivallat, jotka sokaisevat ihmisten silmät, etteivät näe sitä kirkkautta, mikä evankeliumista nouse esiin. Sen takia evankeliumia vastustetaan, koska ylpeä ihminen ei kerta kaikkiaan halua tulla pimeyden valtakunnasta valkeuden valtakuntaan ja tunnustaa syntisyytensä. Tästä Jeesus puhui selkeästi. Ainakin uskovaiset yleensä huomaavat, miten nämä pahuuden henkivallat toimivat tänäkin aikana ja saavat pahaa aikaan usein ihmisten avustuksella. Esim. hedonismi kukoistaa ja houkuttelee ihmisiä vedoten ihmisten vietteihin. Nämä eivät koskaan saisi olla elämän isäntinä ainoastaan palvelijoita. Kun ihmiset sitten tavoittelevat vapautta, he eivät huomaa, että uskomalla valheiden isän (saatanan) viekkaisiin valheisiin, he itse asiassa joutuvat pahuuden orjiksi. Tämä voi monille olla hyvin tuhoisa. Mutta Jeesus voi pelastaa ja vapauttaa.
Ote : http://www.nic.fi/~jlindell/miksikristusko.htm
...jatkan edelleenkommentointia, vähän henkilökohtaisesta näkökulmastani (koska siitä aloitinkin) ja vähän yleismaailmallisesta
- On todella ikäviä henkilökohtaisia kokemuksia nk. kristittyjen taholta. Tämä voi johtua
-- Tämä on harmillisen usein totta, ja taisi kohdallani olla suurin syy.
monista seikoista. On muistettava, etteivät
kaikki kristityn nimellä kulkevia ole
uudestisyntyneitä uskovaisia. Monille
kristityille kristinusko saattaa olla pelkkä uskonto, jonka puolesta sitten kiivaillaan ja vaaditaan tiettyjen asioiden ja perinteiden orjallista noudattamista. Eletään lain alla eikä armon alla. Jeesuskin torui aikanaan ankarin sanoin fariseuksia, jotka kiivaili lain sääntöjen
--- Jos ymmärrys vain yhtäkkiä "pamahtaisi" hihhuleiden mieleen niin mahtaisi heitä hävettää. Ikävä kyllä mikään ymmärrys ei pamahda tostanoin vaan mieleen.
puolesta ymmärtämättä niiden todellista sisältöä ja tarkoitusta. Myös uudestisyntyneet uskovaiset saattavat liiallisessa innossaan ilman asiallista opetusta langeta tähän niin kauan, kunnes hengen hedelmä alkaa vähitellen kypsyä. (Gal.5:22.
--- Olet oikeassa, nimikkeen "kristinusko" alla on monenlaista kulkijaa, luullakseni myös noita kypsyneitä hedelmiä, mutta häviävän vähän. Ihan kuin muuallakin maailmasta. Ongelmallisen asiasta tekeekin se, että kristinusko on kulttuurisesti voimakas ja laajalle levinnyt uskonto ja sitä jotenkin toivoisi, ettei sen kohtalo olisi pikkuihmisten käsissä.
Hengen hedelmää taas ovat rakkaus, ilo, rauha, kärsivällisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, lempeys ja itsehillintä.) Hyvä hedelmä joskus kypsyy hitaasti, ei hetkessä Ei
--- Totta, totta, mutta kulttuurimme kirkkoineen ei anna välineitä kypsyttelyyn, päin vastoin
huomioida riittävästi ihmisten erilaisuutta. Toisaalta uskovien keskuudessa on oltava tiettyjä sääntöjä, siitä ei pääse mitenkä, mutta niiden suhteen tulee noudattaa niitä periaatteita, jotka nousevat evankeliumin pohjalta.
- Ihminen ei halua ylpeydessään ja itsekkyydessään alistua Jumalan tahdon alle. Sen takia ei hyväksytä auktoriteetteja. Tämä on eräs
--- Auktoriteettien hyväksyminen ja Jumalan tahto ovat mielestäni kaksi täysin asiaa. Tiedän kyllä, mitä ajat takaa ja pohdin sitä alempana. Mutta tarraan eka kiinni tuohon lauseeseen: Jumalan tahdon seuraaminen on mielestäni auktoriteetti-määritelmän yläpuolella. Mielestäni sisäisen äänen ja jumalan kuunteleminen ei tarkoita auktoriteetin seuraamista, vaan oman kohtalonsa täyttämistä ja näin ollen se on yhtä paljon oma valinta kuin maailman/jumalan valinta, näin ajattomasta ja paikattomasta näkökulmasta sanottuna.
Koskaan ei saisi sokeasti uskoa mihinkään auktoriteettiin. En tarkoita että kaikki pitäisi ensi kädeltä tyrmätäkin, mutta siellä missä auktoriteetti, siellä harhaan johtamisen mahdollisuus.
aikamme muotitrendejä. Kyseenalaistetaan Jumalan olemassaoloa ja keksitään usein uteliaisuuden
--- Ihminen kuvittelee edelleen olevansa luomakunnan kruunu. Loppunsa on oleva paskainen.
nimessä valtavasti kysymyksiä, miksi Hän ei tee tai miksi Hän on tehnyt tietyllä tavalla. Yritetään luoda sellainen kuva Jumalasta, joka mahtuisi ihmisen aivoihin. Tämä nyt ei alkuunkaan
--- Äh, no tämä on justiin tätä. Jos uskonto kompastui syntiinlankeemukseen, niin tiede ja filosofia kompastuvat omiin metodeihinsa.
onnistu. Myös Raamattua ja sen luotettavuutta asetetaan kyseenalaiseksi monella tavalla, koska
--- Eikö sitten pitäisi? Kyseenalaistaminen ei ole pahasta, kunhan se ei ole tyrmäämistä. Ja mitä Raamattuun tulee, niin paljonkaan ei opi Jeesuksesta vain sitä lukemalla.
juuri Raamatun ja evankeliumin kautta Jumala kutsuu ihmisiä yhteyteensä. Näitten verukkeiden
--- Kukahan senkin keksi, että tuo tarkoittaa samaa kuin että "kutsuu ihmisiä kokoontumaan yhteen ja keksimään omiin tarpeisiinsa merkityksiä raamatulle ja jumalalle"
taakse ihminen piiloutuu ja kuvittelee, että hän on suojassa Jumalan kutsusta. Kun tämä monesti ei onnistu toivotulla tavalla ja omatunto soimaa, hän alkaa tuntea vastenmielisyyttä kaikkea kristillisyyttä vastaan.
---- Aah, täällä tuli tuon edellisen kohtasi ydin. Mielenkiintoinen pohdinta. Joo, olet oikeassa. Monella muuten saattaa tosiaan olla tuosta kysymys, ja ehkä siitäkin, että pelkää kaiken "syvällisen" lopulta johtaavan itsensä ja omien ongelmien kohtaamiseen...?
- Edellisten kohtien tuottamana syntyy sitten monenlaisia vääristettyjä käsityksiä, teorioita ja ihmisen omaa mieltä puhuttelevia tarinoita, joita osataan taitavasti esittää ihmisen järjelle luontevalla tavalla, usein kuitenkin erittäin yksipuolisesti ja tavoitehakuisesti. Monet saavat näitten kautta usein itse tietämättä täysin vääriä käsityksiä elävästä kristinuskosta, eivätkä itse asiassa tiedä, mistä on kysymys. Syntyy vääristetty kuva kristinuskosta, joka ei ainakaan kuvaa aidon kristinuskon olemusta ainoastaan sen lieveilmiöitä.
--- Minun uskontoni on se, ettei ole uskontoa. On Jeesus ja aika monta muuta heppua. On Voima/Jumala tms ja kaikki tieto.
- Raamatusta käy selvästi esille, että on pahuuden henkivallat, jotka sokaisevat ihmisten silmät, etteivät näe sitä kirkkautta, mikä evankeliumista nouse esiin. Sen takia evankeliumia vastustetaan, koska ylpeä ihminen ei kerta kaikkiaan halua tulla pimeyden valtakunnasta valkeuden valtakuntaan ja tunnustaa syntisyytensä. Tästä Jeesus puhui selkeästi.
--- KOHDATA ONGELMIAAN
Ainakin uskovaiset yleensä huomaavat, miten nämä pahuuden henkivallat toimivat tänäkin aikana ja saavat pahaa aikaan usein ihmisten avustuksella. Esim. hedonismi kukoistaa ja houkuttelee ihmisiä vedoten ihmisten vietteihin. Nämä eivät koskaan saisi olla elämän isäntinä ainoastaan palvelijoita. Kun ihmiset sitten tavoittelevat vapautta, he eivät huomaa, että uskomalla valheiden isän (saatanan) viekkaisiin valheisiin, he itse asiassa joutuvat pahuuden orjiksi. Tämä voi monille olla hyvin tuhoisa. Mutta Jeesus voi pelastaa ja vapauttaa.
--- No joo....ihan totta...mutta mä en vieläkään oo hiffannu tuota kristinuskon jeesus-painotusta. Jeesus on tosi jees, en mä sillä, mutta ei se jeesus sua mistään liemestä vedä eikä kukaan muukaan ellet sä itse tee töitä sen eteen.
Kiitos tekstistäsi ! En lähde sen enempää kommentoimaan tässä vaiheessa. Sinulla on omat kokemuksesi ja taustasi, joita sinun tulisi työstää oman luonteesi ja nykyisten olosuhteesi pohjalta.
Se ei varmasti käy käden käänteessä. Se on tietty prosessi. Mutta jatka tätä työskentelyä. Koin jollain tavalla, että tulet pääsemään eteenpäin.
Tutustu ajan kanssa siihen koko linkkiin ja mahdollisesti muihin sivuni kirjoituksiin.
Ehkä en ole aina pystynyt kirjoittamaan niin, että heti ymmärtäisit ja saatatkin olla eri mieltä joistakin asioista. Tärkeintä olisi päästää selville siitä, mikä todella on kristillisen uskon perusasioita, huolimatta mahdollisesti ihmisten välityksellä saaduista huonoista kokemuksistasi.
Joten toivon menestystä ja siunausta sinulle näissä asioissa.
Minä aloitin kristinuskoon tutustumisen ihan itse, aloin tutkia Raamattua. Huomasin että siellä olevat käskyt olivat hyviä, ja aloin käymään kirkossa.
Olen huomannut että siellä on monenlaisia ihmisiä,
ja toiset niistä ihmisistä antoivat omalla ajattelemattomalla käyttäytymisellään sellaista kuvaa itsestään, että juuri hän oli oikeassa, eikä minun tapani olla uskovainen miellyttänyt häntä.
Menin erääseen rukouspiiriin mukaan, ja huomasin että siellä oli toisenkinlaisia ihmisiä, niitä aitoja uskovaisia joita olin jotenkin etsinyt.
Usko minulla on eikä kukaan voi ottaa sitä minulta pois!
Kirkoissa on erilaisia tapahtumia, nuorillekkin suunnattuja, ja niihin kannattaa mennä mukaan, koska kyllähän sitä jotenkin kaipaa niitä oman ikäisiäkin ihmisiä. Nuorille on omia juttuja.
Ne on ihan kivoja juttuja.
Minä tutkin uskoani, ja onneksi on sellainenkin kuin radio Dei, josta tulee välillä (esim. sunnuntaina taivaan ja maan väliltä niminen ohjelma, johon voi ihmiset soittaa suoraan ja kysyä jos on kysyttävää, ja se on suora lähetys.)
Valitettavasti se ei ehkä jokaisella paikkakunnalla kuulu, mutta heillä on omat tietokone sivutkin, jossa voi käydä.
Löytyy vaikkapa hakusanalla.
On niitä toisenkinlaisia ihmisiä olemassa, onneksi.
Mukava kuulla, että viihdyt! Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole tosiaankaan kritisoida sinua ja kaltaisiasi, vaan jatkan jo aloittamallani henkilökohtaisella linjalla ja kerron omista fiiliksistäni.
Minäkin olen huomannut, että kirkossa on myös tosi jees tyyppejä.
Kuitenkin, minä en kaipaa mitään oman ikäistäni hengellistä ryhmää johon kuulua, enkä mitään muutakaan vastaavaa. Olen liian irrallinen tästä kulttuurista että jaksaisin sellaista, että jaksaisin pyöriä niiden kysymysten parissa, jotka "tavallisia ihmisiä" kiinnostavat.
Minä en elä sisällä tässä kulttuurissa, vaikka elänkin sen kanssa koska se on minut kasvattanut enkä sitä eläissäni kai voi täysin paeta. En halua myöskään kapinoida sitä vastaan, koska siitäkään ei ole hyötyä.
Mutta en tosiaan elä tässä kultturissa sisälläkään. Senpä tähden minulla ei ole USKOA eikä USKONTOA. Ne ovat vain ihmisten keksimiä juttuja sen takia kun ovat erkaantuneet oikeasta tiedosta.
Minä tiedän hyvin vähän, mutta sen vähän mitä minä tiedän, minä en usko vaan minä TIEDÄN.
Kaikkea mahdollista hyvää sinulle!
Kun kerran on saanut pahoja kokemuksia, ne hyvin herkästi tunnistaa uudelleen.
Kristinuskoon voi liittää kaksi uudelleensyntymistä. Ensimmäinen on usein se henkilökohtainen vapautuminen. Toinen on sosiaalinen, sosiaalisen asenteen muuttuminen. Sitä ei voi tehdä enää yksin. Jokaisella on oma tahtinsa ja järjestys missä asioissa edetään ensin. Ole ylpeä itsestäsi, äläkä jarruttele, vaikka muut ei aina perässä pysyiskään.
olikko ennen juoppo/narkkari tms? se selittää ton kyllä...
En ollut.
On kiistämätöntä, etteikö kristityistä löytyisi todella älykkäitä yksilöitä ja haastavia viisaudeltaan, mutta useimmiten kristityt eivät näe nenäänsä pidemmälle omissa kokemuksissani. Väitetään jotakin täydeksi tosiasiaksi ja annetaan kyytipojaksi "todisteita" raamatusta, vaikka tiedekunta yksimielisesti todistaisi kaiken mahdottomaksi ja valheelliseksi. Se hieman tökkii, -nimittäin yleinen perspektiivin puute kristityillä.
-Mutta korjattakoon tässä vaiheessa, että en vihaa kristittyjä, vaan vihaan kristinuskoa. Jokainen joka on pintaa syvemmälle kaivautunut kristinuskon ideologiaan ja historiaan, tajuaa sen puoltavan asioita jotka perustuvat puhtaasti täydelliseen kontrollin hakuun ja vallantavoitteluun. Kristinusko on tappanut, valehdellut, väittänyt ja kiristänyt samalla sumentaen -- ja jos tätä sanaa voi tässä yhteydessä käyttää -- aivopessyt ihmisiä oman siipensä alle. -Siksi kristittyjen on niin vaikeaa uskoa uskontonsa kumoavia väitteitä, mutta siksi juuri haastan jokaisen kristityn ottamaan asioista selvää, näkemään oman uskontonsa todelliset kasvot ja lukemaan pimeän puolen historiaa -- sitä, jota niin hartaasti kristinusko yrittää omasta historiastaan peitellä ja todistaa vääräksi.
Loppujen lopuksi, jos ihminen uskoo Jumalaan, siinä ei ole mitään tuomittavaa, mutta kunhan muistaa tosiasiat ja muistaa, että uskontoja maailmassa on tuhansia. -Kun jokainen väittää olevansa vaahdot suunpielissä se ainoa oikea tie, totuus ja elämä, on sanomattakin selvää, että niistä jokainen on väärässä. Jumalan kuuluu löytyä jokaisen sydämestä, eikä uskoa toisten ihmisten kirjoittamaa sanaa, jossa samalla käsketään kuinka kuuluisi elää.
Tehtää omat johtopäätöksenne, eläkää sen kanssa, mutta muistakaa terve järjenkäyttö.
Miksi te ihmettelette uskovaisia ihmisiä?
Etsikää Jumalaa, ja kun olette löytäneet, voitte ihmetellä omaa itseänne.
Oman itsensä löytäminenhän se olisi paljon tärkeämpää.
Koska Raamattu on viisas Jumalan uskoon liittyvä kirja, siihenkin tutustuminen voisi olla haastavaa. Huomaisit jos tutustuisit, että siellä on hyviä ja viisaita elämänohjeita, ja ne käskyt joita uskovainen suostuu noudattamaan, eivät ole elämää tuhoavan ja toisia tuomitsevan jutun kanssa missään tekemisissä. Jumala on se, jolle kuuluu tuomitseminen.
Huvittavaa kuulla tuo lause ihmisen suusta joka kieltää omat tunteensa ja mielipiteensä, luottaen vain raamattuun ja sen väitteisiin.
Mitä jos sinä tutustuisit itseesi, unohtaisit raamatun hetkeksi, ja opettelisit tuntemaan omat mieltymyksesi ja nautinnon lähteesi.
Nauti siitä mistä pidät, vaikka raamattu sen kuinka tuomitsisi Saatanan tekosiksi, siten yrittäen kieltää sinulta kaiken elämälle olennaisen -- Siitä nauttimisen.