masennus

Masennukseni on kestänyt tällä kertaa puolisen vuotta. Masennun tavallisesti koko talveksi ja maaliskuun tienoilla muutun kuin toiseksi ihmiseksi, iloiseksi ja energiseksi. Tällä kertaa masennukseni on ollut poikkeuksellisen syvää mm. työpaikkakiusaamisen takia. En enää ole töissä, mutta asia vaivaa edelleen enkä ole edes etsinyt töitä, koska pelkään saman toistuvan eli syyn löytyvän minusta.

Depiksen iskiessä en halua tavata ystäviäni. Hyvin harva läheisistäni tietää minun kärsivän tällaisesta ongelmasta, sillä en halua muiden kärsivän tilanteessa, jossa mistään avusta ei ole hyötyä. Toisaalta en kaunistelekaan tilannetta, kerron avoimesti olevani vailla työtä, graduni olevan edelleen kesken, rahojen finito ym. Nämä kaikki elämäntilanteeseeni liittyvät seikat ynnäämällä voisi helpostikin päätellä, mikä henkinen tilanteeni on, mutta luulen, että harva ystävistäni välittää minusta niin paljoa, että olisi syvällisemmin miettinyt tekemisiäni ja varsinkin tekemättä jättämisiäni. Minua pidetään vain tylsänä ja epäluotettavana, kun perun tapaamisia.

Masennus on tehnyt minusta yksinäisen ja yritän todella kaikkeni muuttuakseni ihmisenä, mutta muutos vaatii aikaa ja olen vasta tieni alussa.

Katso vaikka, jos et sitä ole vielä löytänyt. http://www.tukiasema.net