Mul on veli ja useampi sisar. Kaksi siskoistani sairastaa perinnöllistä sairautta, aika harvinaista sellaista. Kukaan ei tiedä, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Joka päivä on taistelua, rakkautta, kyyneleitä ja epätoivoa. Harva ymmärtää, mitä meidän perhe kokee. Ei edes sukulaiset. Päivä alkaa vaippojen vaihdolla, aamupuuron syötöillä, jatkuu joko kouluun menolla tai kotona oleskelemalla. Joka välissä autamme heitä, nostamme sängylle köllöttämään, nostamme tuoliin istumaan, vaihdamme heidän asentoaan.. teemme kaiken sen, mikä heidän oloaan voisi auttaa.
Ja he palkitsevat sen. He ovat maailman ihanimmat siskot, keijukaisen näköiset. He hymyilevät, kertovat ääntelyllä ja naurulla, kuinka hyvä heidän on olla. Kun heihin osaa suhtautua ihmisinä, he vastaavat kysyessä ja kertovat omat mielipiteensä katseilla ja äänillä.
JA NYT ASIAAN. Mä en voi ymmärtää niitä viestejä, joissa ihmiset valittavat ja sanovat tekevänsä itsarin tai muuta vastaavaa. Mun siskoille ei ole annettu paljoa elinaikaa, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Mä tekisin mitä vain, jos saisin pitää rakkaat sisareni aina. Haluan suojella heitä, kietoa heidän ympärilleen rakkauden pumpuliverhon, ettei mikään paina tai satuta.
Mä käyn joskus läpi, millaiset hautajaiset olisivat. Mun sydän on niin raskas, kenenkään ei tulisi kokea tällaista surua! Mä näen yöllä unia, joissa siskoni kuolevat, ja tunne on niin murskaava. Herätä nyt yöllä omaan itkuun.
Elämä on ainutlaatuinen lahja. Joillekin se on annettu, ja sitä tulisi arvostaa!
Mä en osaa nyt kerta kaikkiaan sanoa yhtään enempää. Ihana jos joku nyt jaksoi tän lukea loppuun asti..
Joka päivä on taistelua, rakkautta, kyyneleitä ja epätoivoa. Harva ymmärtää, mitä meidän perhe kokee. Ei edes sukulaiset. Päivä alkaa vaippojen vaihdolla, aamupuuron syötöillä, jatkuu joko kouluun menolla tai kotona oleskelemalla. Joka välissä autamme heitä, nostamme sängylle köllöttämään, nostamme tuoliin istumaan, vaihdamme heidän asentoaan.. teemme kaiken sen, mikä heidän oloaan voisi auttaa.
Ja he palkitsevat sen. He ovat maailman ihanimmat siskot, keijukaisen näköiset. He hymyilevät, kertovat ääntelyllä ja naurulla, kuinka hyvä heidän on olla. Kun heihin osaa suhtautua ihmisinä, he vastaavat kysyessä ja kertovat omat mielipiteensä katseilla ja äänillä.
JA NYT ASIAAN. Mä en voi ymmärtää niitä viestejä, joissa ihmiset valittavat ja sanovat tekevänsä itsarin tai muuta vastaavaa. Mun siskoille ei ole annettu paljoa elinaikaa, kukaan ei tiedä mitä tapahtuu. Mä tekisin mitä vain, jos saisin pitää rakkaat sisareni aina. Haluan suojella heitä, kietoa heidän ympärilleen rakkauden pumpuliverhon, ettei mikään paina tai satuta.
Mä käyn joskus läpi, millaiset hautajaiset olisivat. Mun sydän on niin raskas, kenenkään ei tulisi kokea tällaista surua! Mä näen yöllä unia, joissa siskoni kuolevat, ja tunne on niin murskaava. Herätä nyt yöllä omaan itkuun.
Elämä on ainutlaatuinen lahja. Joillekin se on annettu, ja sitä tulisi arvostaa!
Mä en osaa nyt kerta kaikkiaan sanoa yhtään enempää. Ihana jos joku nyt jaksoi tän lukea loppuun asti..
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tiedän että sinulla on raskasta.Onneksi sinulla on myös terveitä sisaruksia jotka ovat tukenasi ja auttavat!
Tuo sinun kirjoituksesi oli koskettava,tuli ihan kyynel poskelle...
Älä rasita itseäsi miettimällä hautajaisia,yritä iloita(ja varmasti iloitsetkin!)vielä näistä ajoista kun voit vielä siskojesi kanssa olla.
He ovat varmasti sairaudesta huolimatta ihanat siskot!!
Itse olen syntynyt vanhoista vanhemmista ja nyt vanhemmat ovat yli seitsemässäkymmenissä ja terveys on alkanut pahasti pettää,joten tiedän miltä tuntuu pelätä joka hetki milloin joutuu luopumaan läheisistään...
Toivon teille kaikkea hyvää,parantumista ja paljon voimia!
Kyllä sä saat niitä hautajaisiakin miettiä, sähän sanoit joskus, eli se on ihan normaalia ja vaan hyvä, että osaa kohdata kuoleman, silloin kun sen aika on. Mä ite oon meinannu kuolla viime vuonna ja ollut sairaalassa 8kuukautta sen takia. Ajatuksissa joutuu väkisin käymään läpi noita asioita. Mä olin valmis kuolemaan, mutta mun aikaa ei tullut.
Joskus tuntuu että sairaudet annetaan läheisille, jotta muut oppisivat olemaan nurisematta turhista.
Sinä vaikutat sellaiselta ihmiseltä, jonkalaisia toivoisi olevan tässä maailmassa enemmän. Uskon että tuo suvussasi kulkeva sairauskin on muokannut sinusta noin herttaisen.
Ne ketkä haluavat tehdä itsarin, eivät omistakaan noin ihanaa veljeä/siskoa ^^ *nimim. kokemusta on*