..Joka oli monesti itsemurha aikeissa. Minun äiti laittoi kovat lait määräten tarkat kotiin tulo ajat. En koskaan noudattanut sääntöjä. Olin itsepäinen ja tiesin mikä minulle sopi parhaiten.
Sain selkääni joka ilta kun kotiuduin tunnin puolitoista myöhemmin. En pelännyt selkään saantia. En raivonnut äidilleni koskaan en huutanut enkä paiskonut ovia. Ainoa ilkeys oli etten koskaan tullut ajoissa kotiin. Mitä vanhemmaksi tulin sitä myöhemmin tulin takaisin koska sain kuitenkin selkääni ajattelin miksi ottaa selkäänsä tunnin myöhästymisestä kun voi saman saunan kestää pitemmästäkin ajasta. Joskus olin niin masentunut koko ruljanssista että päätin juosta auton alle. Kerran sitten laitoin silmät kiinni ja lähdin ylittämään katua sokkona. Kuulin kun auton torvet tööttäs hulluna, se oli vain pieni hipaus kun lensin en tuntenut mitään en kuullut olin yhtäkkiä kuin enkeli. Heräsin paareilla maaten katselemaan kun ampulanssi miehet kantoivat minua autoonsa. Siihen sitten sekaantui poliisit ja vanhemmat olinhan vasta 14v.
Meille sattui oikein viisas terapeutti en muista enään hänen nimeään. Hän puhui ensin minun kanssa ja sitten äitini kanssa erikseen sitten viimeksi meidän kummankin kanssa. Tiedättekö siitä päivästä minulla ei enään ollut sääntöjä ei kotiin tulo aikoja olin kuin kuka aikuinen hyvänsä. Vaikka olin alle 15vuotta. Hän tuo sykolooki oli viisas hän sanoi että olen kehittynyt henkisesti aikuisuuteen. Hän tykkäsi että minä pärjään elämässäni parhaiten jos saan avoimet kädet itselleni. En koskaan enään saanut selkääni. Tulin kotiin entisen kello 9 jälkeen useasti vain puolituntia myöhemmin. Koska jouduin käyttämään linjuria kodin ja vapauden välillä. Jota ei äitini tullut koskaan ajatelleeksi. Hän mieluimmin löi ensin. Sitten myöhemmin huomasin etten pidä meidän äidistä, eikä hän minusta, koska me aina otimme joka asiasta yhteen. Tänään olen itse kasvattanut muutaman lapsen maailmaan enkä koskaan ole antanut mitään pakollista sääntöä koska tulevat kotiin ainoastaan toivoin että tulisivat niin nopeasti että ehtisivät nukkumaan ainakin 8 tuntia. Tai sitten jos oli arki niin toivomus oli että kävisivät kotona välillä näyttämässä itsensä. Viikon loppuisin oli toive 24 koska kerroin valvovani ja odottavani heitä kuitenkin. Minun lapset olivat rauhallisia ei mitään tressiä mistään. Kaikilla oli sama onni tytöillä ja pojilla. Sanoin etten kuitenkaan pysty heitä kontroleeraamaan myöhemminkään, niin miksi tekisin sitä nyt jo.
Sain selkääni joka ilta kun kotiuduin tunnin puolitoista myöhemmin. En pelännyt selkään saantia. En raivonnut äidilleni koskaan en huutanut enkä paiskonut ovia. Ainoa ilkeys oli etten koskaan tullut ajoissa kotiin. Mitä vanhemmaksi tulin sitä myöhemmin tulin takaisin koska sain kuitenkin selkääni ajattelin miksi ottaa selkäänsä tunnin myöhästymisestä kun voi saman saunan kestää pitemmästäkin ajasta. Joskus olin niin masentunut koko ruljanssista että päätin juosta auton alle. Kerran sitten laitoin silmät kiinni ja lähdin ylittämään katua sokkona. Kuulin kun auton torvet tööttäs hulluna, se oli vain pieni hipaus kun lensin en tuntenut mitään en kuullut olin yhtäkkiä kuin enkeli. Heräsin paareilla maaten katselemaan kun ampulanssi miehet kantoivat minua autoonsa. Siihen sitten sekaantui poliisit ja vanhemmat olinhan vasta 14v.
Meille sattui oikein viisas terapeutti en muista enään hänen nimeään. Hän puhui ensin minun kanssa ja sitten äitini kanssa erikseen sitten viimeksi meidän kummankin kanssa. Tiedättekö siitä päivästä minulla ei enään ollut sääntöjä ei kotiin tulo aikoja olin kuin kuka aikuinen hyvänsä. Vaikka olin alle 15vuotta. Hän tuo sykolooki oli viisas hän sanoi että olen kehittynyt henkisesti aikuisuuteen. Hän tykkäsi että minä pärjään elämässäni parhaiten jos saan avoimet kädet itselleni. En koskaan enään saanut selkääni. Tulin kotiin entisen kello 9 jälkeen useasti vain puolituntia myöhemmin. Koska jouduin käyttämään linjuria kodin ja vapauden välillä. Jota ei äitini tullut koskaan ajatelleeksi. Hän mieluimmin löi ensin. Sitten myöhemmin huomasin etten pidä meidän äidistä, eikä hän minusta, koska me aina otimme joka asiasta yhteen. Tänään olen itse kasvattanut muutaman lapsen maailmaan enkä koskaan ole antanut mitään pakollista sääntöä koska tulevat kotiin ainoastaan toivoin että tulisivat niin nopeasti että ehtisivät nukkumaan ainakin 8 tuntia. Tai sitten jos oli arki niin toivomus oli että kävisivät kotona välillä näyttämässä itsensä. Viikon loppuisin oli toive 24 koska kerroin valvovani ja odottavani heitä kuitenkin. Minun lapset olivat rauhallisia ei mitään tressiä mistään. Kaikilla oli sama onni tytöillä ja pojilla. Sanoin etten kuitenkaan pysty heitä kontroleeraamaan myöhemminkään, niin miksi tekisin sitä nyt jo.
Vastaukset 11
Vanhimmat
en ole viitsinyt alkamaan väittelemään tästä jutusta näillä palstoilla.minulla on tyttö 16v ja selviä sääntöjä ei ole koskaan tehty.hän perustelee viisaasti jos menee myöhäseen.ja jos on kaverinsa luona yötä,niin emme soittele tarkistus soittoja.kuten aiemminkin alempana sanoin,niin siskoni yritti aikanaan itsemurhaa ja minun käsittääkseni motiivina oli just vapaus.
muut saivat olla 10asti ulkona,ja hänen piti olla jo kahdeksalta.
yksilöitähän kaikki teinit ovat,eli yhtä ja selvää sääntöä ei voi laatia.
voin sanoa,että vaimoni ei ollut täyttänyt 15v,kun alettiin olla yhdessä ja siitä on kulunut nyt jo 27vuotta ja vielä ollaan yhdessä.
murrosikä alkaa toisilla jo 12v ja toisilla vasta 16v.ei oo vanhemmilla helppoa,jos alkaa kinastelemaan nuoren tytön kanssa.
meillä kyllä ovet paukkuu,mutta emme anna sen häiritä.ja minusta on parempi paukuttaa sisäovea,kuin ulko-ovea.
Minä tein myös selväksi mieheni kanssa jo aikojen alussa sen,että kun saamme lapsia niin olemme itse esimerkkejä heille. Esimerkiksi kun lähdimme yksin jonnekkin niin me puhuimme asiat ruokapöydässä lasten kuullen, kerroimme reippaasti että älä nyt kovin huolestu jos hiukan menee myöhään? Jos siellä on mukavaa ja hauskat jutut niin ei siitä ole niin mukava lähteä kesken kaiken minnekkään. Lapsemme tekivät aivan samoin kuin me olimme esimerkillisesti näyttäneet heille. Onneksi olkoon teidän pitkälle aviollenne.
Me ollaan oltu jo 39v yhdessä, siis onnea meillekkin. Eronneitten lapset epäonnistuvat useimmin elämässään, ei aina mutta useimmin. Rikkaitten lapset ovat toinen ryhmä, he kun saavat kaiken tai menettävät materiaaliin vanhempansa. Heillä kun ei ole aikaa lapsilleen kun pitää tienata lisää ostovoimaa.
...joten rajat pitää kyllä olla ja kotiintuloajatkin. Kaikki ei ole noin suoraviivaista ja mustavalkoista. Ei ole tarkoituskaan nuoria kiusataan rajojen asettelulla, pitää osata pitää suitsia ja tilanteen ja henkilön mukaan löysätä niitä.
Eli kasvatuksen ja rajojen pitää olla henkilökohtaisia ja luottamukseen perustuvia.
Lasten ei siis lasten voi antaa olla miten mielivät.
Välinpitämättömien vanhempien lapsia on raitit täynnä. Vanhempien täytyy tuntea vastuunsa, osa ei välitä mistään mitään ja pennut pyörivät muiden riesana yökaudet missä mielivät.
Minä meinasin että hienosti toisen tunteita kunnioittaen opetetaan omalla käytöksellä lapsia matkimaan vanhempiaan. Ei lyödä nyrkkiä pöytään tai leukaan ja sanota että näin tehdään meillä! Vaan annetaan vastuun kasvaa lapsessa jo nuorella iällä. Keskustellaan hänen toiveistaan ja annetaan anteeksi hairahdukset huutamatta. Minun kohdallani oli onneton lapsuus, nuoruus. Jota en kostanut omille lapsilleni.
ja tuossa voi olla itua. Miksiköhän kukaan asiantuntija ei kirjoita noin päin että rajoja eis aisikaan laittaa. Tämä on tosi hämmentävää.
Olisi hyvä kirjoittaa tuollaisestakin lähestymistavasta. Aina vain sanotaan etä pitää olla tarkat kotiintuloajat.
Mutta mitä mieltä olette siitä, jos ihminen ei ole kavereiden kanssa ja asumme suurkaupungissa ja hän hengailee asematunnelissa ymv paikoissa? Lähtee outojen ulkomaalaisten matkaan ja heidän kanssa sisälle. Siksi me olemme olleet niin huolissaan koska emme yhtään tunne näitä ihmisiä kenen kanssa hän on. ne eivät ole kotikulmiemme perheiden lapsia vaan miehiä tai poikia satunnaisia tuttavuuksia asemalta.
Ei ole ollut oikein että sinua on lyöty. ketään ei saisi lyödä. Minä en ole KOSKAAN lyönyt tytärtäni enkä juuri edes huutanut, olen vain sanonut että ei ole hyvä että ei kerro missä kulkee.ja että ei saisi lähteä outojen poikien tai miesten matkaan että pitää tuntea ihminen kunnolla esim olla luokkatoveri tmv.
Olet aiheellisesti huolissasi. Luota vaan sisäiseen intuitioosi, vaaran elementit on nähtävissä. Pane stoppi tuollaiseen hengailuun, muuten tulee vaikeuksia. Maalaisjärkeä pitää käyttää.
Asiantuntiat eivät esitä tätä näkökantaa, koska se on niin sanotusti pe...tä. Osa vanhemmista tulkitsee sen heti niin, ettei lapsia tule kasvattaa eikä mitään rajoja asettaa.
Joskus harvoin, niin kuin nähtävästi yksi äiti
-tapauksessa hän on tällä keinon onnistunut, mutta luultavasti siinä on paljon, paljon muuta. Sitä kaikkea turvallisen perheen muuta hyvää, jota tässä emme voi tietää, hiukaan vain ehkä aistia. Lapset haluavat tulla kotiin.
Mutta kuten sanoin, jo asematunnelissa - olkoon minkä kaupungin tahansa - ulkomaalaisten kanssa hengailevilla ei juurikaan kovin puhtaita jauhoja pussissa. Jo se, ettei kavereita tuoda kotiin, viestittää paljon. Kuljen joka päivä työmatkat asematunnelin läpi ja samalla tulee tehtyä ihan omin silmin tiettyjä havaintoja.
Sitähän me olemme miehen kanssa tehneet niin tytär sen seurauksena veti lääkkeet naamaansa..
ei sellaista sääntöä saa levitttää,että ei olis kotiintulo aikoja.mutta päin peetä se ei kuitenkaan ole.
eri paikkakunnilla olosuhteet vaihtelee ja meillä ei oo asematunneleita ja huonoja uutisia harvemmin saa lehdistä lukea.
en tarkoita ettei olisi mitään rajoja.tottakai rajat ovat olemassa,mutta niistä keskustellaan yhdessä ja yleensä saadaan ratkaisu aikaan.
ja jos lipsahtaa yli,niin siitä ei kannata pitää meteliä eikä rangaista.syy kuitenkin selvitetään.
ja vielä:kasvatus alkaa jo nollasta ja jatkuu yli murrosiän.koko ajan pitää olla ajan tasalla siitä missä mennään.
Täysin sama näkemys on mulla näistä kasvatusasioista: kehdosta alkaa...
Ja kimpassa pitää sopia säännöistä. Mutta on joitakin asioita ja tilanteita, jolloin pitää olla tosi kovana ettei ala vedätys.
Ja tietysti olosuhteet pitää ottaa huomioon, yleistää ei mitään voi, ei mitään. Siksi saattaakin olla arveluttavaa antaa yleisiä neuvoja, jos joku ottaa kaiken kirjaimellisesti.
En tiedä, mutta tuntuu, ettei tuo assalta hakeminen voi olla syy lääkkeiden syömiseen. Siihen täytyy sisältyä jotain muuta. Eihän yleensäkään normaalireaktio mistään syystä vetästä lääkkeitä naamariin.
Onkohan tytöllä vaikea murrosikä ja voimakas tarve irtaantua kodista? Masennusta, koulu- tai opiskeluvaikeuksia, päihdeongelmaa? Luulen, että jotain muuta viestiä sisältyy tuohon kuvioon ja se että tulitte väliin, laukaisi sen nyt. Varmaan olette pohtineet ja tiedättekin sen.
Niin tai näin, tytön paikka ei ole assalla. Ainakin täällä assalla majailuun liittyy usein epäsoliaalisuutta, päihteitä ja ym. ei suotavaa menoa.