Mielestäni oli todella törkeä temppu pettää saksalaiset vuonna 1944. Toisaalta ei ollut kyllä paljon mahdollisuuksiakaan. Suomi ei olisi enää jaksanut taistella kovin kauaa Saksan rinnalla ja jos Suomi olisi vielä jatkanut sotaa Saksan luhistumisen jälkeen niin olisi se varmasti miehitetty. Mutta silti, oli se aika ilkeä temppu antaa saksalaisille vain alle kymmenen päivää aikaa poistua maasta. Saksalaiset joutuvat pakon edestä(no oli siinä kostoakin) polttamaan Lapin. Sillä sen jälkeen kun Saksalaisten poistumis aika oli umpeutunut oli heidän antauduttava. Ja antautuminen tiesi matkaa Neuvostoliiton työleireille. Kukapa sellaista olisi halunnut. Mielestäni saksalaisten häädön olisi voinut hoitaa fiksummallakin tavalla.
Suomalaiset pettivät Saksalaiset 1944...
Army Man
111021
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Saksalaisilla oli helppo poistuminen Suomesta. Suomalaiset viivyttivät tahallaan sotatoimia ja antoivat aikaa perääntymiselle. Neuvostoliiton johto yritti kiirehtiä suomalaisten sotatoimia, mutta, saksalaisilla ei ollut kovinkaan suurta hätää perääntyä Norjaan.
Eihän Saksalaiset antautuneet, vaan poistuivat pohjoiseen kohtalaisen hyvässä järjestyksessä.
Saksalaisten häätö oli ihan reilusti tehty olosuhteet huomioiden.
Suomen ja neuvostoliiton sopimus edellytti todella tiukkaa aikataulua (2 vk), koska neukut tiesivät ettei saksalaiset pysty vetäytymään vaaditussa ajassa. Hyvällä säälläkin vetäytyminen olisi vienyt vähintään 4-5 kk.
Venäläiset tarkkailijat seurasivat tapahtumia ja he tajusivat että sota oli valesotaa, silloin he tarjoutuivat "auttamaan" saksalaisten poistamisessa. (Mikä alunperinkin oli tietysti ollut tarkoituksena.) Auttaminenhan olisi tietysti tarkoittanut venäläisten joukkojen tunkeutumista Suomen alueelle. Ja se taas tarkoitti etteivät he ikinä enää lähtisi pois, jolloin koko sodan uhraukset olisivat olleet turhia.
Me emme voineet antaa sen tapahtua. Valittavana oli joko Suomen menettäminen tai saksalaisten ajaminen pois. Valitsimme pienemmän pahan.
Tuo leiristä toiseen pomppiminen tilanteen mukaan on tyypillinen suomalaispiirre.
Alunperin olisi pitänytkin olla länsiliittoutuneiden puolella.
Ikävä olla häviäjien leirissä.
Turpiin tuli ja tuli vielä kaikilta. Niin sodassa, kuin myös rauhanteossa.
Jos ei osaa käyttäytyä tilanteen mukaisesti, voi käydä hullusti pitäessään jääräpäisesti kiinni aikaisemmista sanomisistaan ja sopimuksistaan vaikka parempia vaihtoehtoja olisi näkyvillä.
saada länsiliittoutuneita puolelleen talvidodan loppuvaiheissa. Jonkinlaista avustusretkikuntaahan ne olivat muodostamassakin ja uhka sen tulosta nopeutti rauhan tuloa joka sitten 13.3.-40 solmittiinkin. Stalinilla ei ollut varaa laskea suomea länsiliittoutuneiden leiriin kuuluvaksi. Mielenkiintoinen ajatusleikki sinänsä mitä olisi tapahtunut jos suomeen olisi saapunut helmikuussa 1940 n.100000 englantilaista ja ranskalaista sotilasta. Olisivatko venäläiset taistelleet heitä vastaan? Olisiko Ruotsi joutunut sotatoimialueeksi. Saksalaisten olisi kuitenkin ollut yritettävä vallata pohjois-suomen alue tukialueen saamiseksi vuoden 1941 barbarossaa varten.
"Mielenkiintoinen ajatusleikki sinänsä mitä olisi tapahtunut jos suomeen olisi saapunut helmikuussa 1940 n.100000 englantilaista ja ranskalaista sotilasta. Olisivatko venäläiset taistelleet heitä vastaan? Olisiko Ruotsi joutunut sotatoimialueeksi. Saksalaisten olisi kuitenkin ollut yritettävä vallata pohjois-suomen alue tukialueen saamiseksi vuoden 1941 barbarossaa varten."
Barbarossa-suunnitelma tehtiin muistaakseni vasta kesäkuun alussa, joten helmikuussa (liitoutuneet olivat muuten tulossa maaliskuussa) ei ollut vielä tietoakaan Barbarossasta. Pohjois-Suomi tuli tärkeäksi saksalaisille tai kiinnosti heitä vasta Petsamon nikkelikaivoksen aloitettua toimintansa talvisodan jälkeen.
tietoinen, että avustusretkikunta olisi ollut tulossa vasta maaliskuussa. Mutta sehän olikin ajatusleikki, että se olisi tullut jo helmikuussa samoihin aikoihin kun venäläisten suurhyökkäys kannaksella käynnistyi. Mutta elämätöntä historiaa ei voi elää uudestaan kuin ajatusleikin muodossa. Vielä barbarosta sen verran, että vaikka se suunnitelmana käynnistyi vasta kesäkuussa -40 oli "lebensraumin" hankkiminen idästä yksi kansallissosialistisen aatteen keskeisiä teesejä.
Myöhäistä räpistellä, kun huonot on housussa. Siinä oli huonojen politikkojen pelin tulos.
Asioita olisi pitänyt miettiä kauan ennen talvisotaa. Miettiä Suomen asemaa politiikan ja Euroopan kartalla Neukkulan naapurissa, miettiä sitä, keitä oli ruorissa, mitä he osasivat ja tahtoivat. Erkot ja muut.
Surkeaa porukkaa, ja heille piti antaa koko saamarin valtakunta johdettavaksi.
vaihtoehtoja...luulisin.
Kannattaa muistaa että Saksa ja Neuvostoliitto solmivat ns. Molotovin Ribbentropin sopimuksen, jolla eurooppa jaettiin etupiireihin. Sopimuksessa Suomi kuului Baltian maiden ohella Neuvostoliiton etupiiriin.
Neuvostoliitto saattoi näin vapaasti hyökätä Suomeen ja Saksa seurasi vain sivusta.
Saksa esti muunmuassa Italian lähettämän aseavun kuljetuksen Saksan läpi Suomeen.
Joten miksi siis suotta säälitellä.
Saksalaiset sotivat vain omaa sotaansa, eivät meidän.