Lenin pyrki aktiivisesti käynnistämään vallankumouksen Suomessa ohjelmansa mukaisesti. Jo marraskuussa 1917 lähtiessään Suomesta Venäjälle Lenin oli kehottanut Suomen sosiaalidemokraatteja jäähyväissanoissaan: "Nouskaa, nouskaa välittömästi ja ottakaa valta järjestäytyneiden työläisten käsiin". Leninin tarkoituksena oli levittää vallankumous myös Suomeen.
Kun sosiaalidemokraattien valtuuskunta kävi Pietarissa pyytämässä Suomen itsenäisyyden tunnustamista ennen senaatin virallista valtuuskuntaa, Lenin kehotti heitä viipymättä käynnistämään Suomessa vallankumouksen, ja ilmaisi samalla harmistumisensa siitä, ettei sitä ollut tehty jo marraskuussa 1917. Lenin lupasi tukensa Suomen punaisille.
Kun Suomen hallitus oli nimennyt suojeluskunnat Suomen virallisiksi joukoiksi, Suomessa olleen Venäjän 42. Armeijakunnan komentaja määräsi venäläisjoukot yhdessä punakaartien kanssa riisumaan suojeluskunnat aseista ja vakuutti epäröimättä puolustavansa suomalaisia tovereitaan. Neuvosto-Venäjän hallitus vahvisti tämän sodanjulistuksen, joka siten merkitsi Suomen laillisen hallituksen kannalta sodanjulistusta Suomelle.
Leninin sotilasasiain komissaari joutui kuitenkin Brest-Litovskin neuvottelujen johdosta tarkistamaan päätöstään niin, että venäläisten joukkojen toiminta rajattiin omiin puolustusjärjestelyihin, koska saksalaiset olivat neuvotteluissa pyytäneet selitystä, miksi venäläiset puuttuivat maan itsenaisyyden tunnustettuaan Suomen järjestyksenpitoon. (Siis taas kerran Saksa auttoi Suomea :)
Vaikka Venäjän hallitus tunnusti 31.12.1917 Leninin johdolla Suomen itsenäisyyden, Leninin tarkoituksena oli että Suomessa tapahtuu sosialistinen vallankumous ja Suomi liittyy takaisin Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Lenin tarkoitus oli että koko maailmasta muodostuu sosialistinen neuvostotasavalta.
Lenin antoi 20.1.1918 määräyksen luovuttaa punatoveri Rahjalle Pietarin varastosta Suomen punakaartien aseistamiseksi noin 10 000 kivääriä ammuksineen sekä noin kymmenen kolmen tuuman tykkiä ammuksineen.
Lisäksi solmittiin punainen valtiosopimus Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain kesken.
Helmikuun lopulle saakka punaisten sotatoimien operatiivinen johto oli venäläisten käsissä. Neuvostohallitus lähetti vielä myöhemminkin aseita ja joitain pienehköjä joukko-osastoja punakaartien tueksi. Siksi vain pieniä että bolshevikkihallituksella ei keväällä 1918 yksinkertaisesti riittänyt enempää voimia Suomeen hajotettavaksi toisaalla olevien sotatoimien vuoksi.
Punaisten johto pyrki salaamaan venäläisten mukanaolon sekä Leninin bolshevikkihallituksen tavoitteet ja uskottelemaan rivipunaisille, että käynnissä oli vain pelkkä kotimainen vallankumous ja sisällissota, koska oli vaikea myöntää, että samalla tuli palveltua myös vieraan vallan tavoitteita.
Leninin siis onnistui tavoitteessaan sytyttää vallankumous Suomessa, mutta lopputulos ei ollut toivottu. Kiitos siitä kuuluu Suomen valkoiselle armeijalle eli käytännössä suojeluskunnille!!!!
Kun sosiaalidemokraattien valtuuskunta kävi Pietarissa pyytämässä Suomen itsenäisyyden tunnustamista ennen senaatin virallista valtuuskuntaa, Lenin kehotti heitä viipymättä käynnistämään Suomessa vallankumouksen, ja ilmaisi samalla harmistumisensa siitä, ettei sitä ollut tehty jo marraskuussa 1917. Lenin lupasi tukensa Suomen punaisille.
Kun Suomen hallitus oli nimennyt suojeluskunnat Suomen virallisiksi joukoiksi, Suomessa olleen Venäjän 42. Armeijakunnan komentaja määräsi venäläisjoukot yhdessä punakaartien kanssa riisumaan suojeluskunnat aseista ja vakuutti epäröimättä puolustavansa suomalaisia tovereitaan. Neuvosto-Venäjän hallitus vahvisti tämän sodanjulistuksen, joka siten merkitsi Suomen laillisen hallituksen kannalta sodanjulistusta Suomelle.
Leninin sotilasasiain komissaari joutui kuitenkin Brest-Litovskin neuvottelujen johdosta tarkistamaan päätöstään niin, että venäläisten joukkojen toiminta rajattiin omiin puolustusjärjestelyihin, koska saksalaiset olivat neuvotteluissa pyytäneet selitystä, miksi venäläiset puuttuivat maan itsenaisyyden tunnustettuaan Suomen järjestyksenpitoon. (Siis taas kerran Saksa auttoi Suomea :)
Vaikka Venäjän hallitus tunnusti 31.12.1917 Leninin johdolla Suomen itsenäisyyden, Leninin tarkoituksena oli että Suomessa tapahtuu sosialistinen vallankumous ja Suomi liittyy takaisin Neuvosto-Venäjän yhteyteen. Lenin tarkoitus oli että koko maailmasta muodostuu sosialistinen neuvostotasavalta.
Lenin antoi 20.1.1918 määräyksen luovuttaa punatoveri Rahjalle Pietarin varastosta Suomen punakaartien aseistamiseksi noin 10 000 kivääriä ammuksineen sekä noin kymmenen kolmen tuuman tykkiä ammuksineen.
Lisäksi solmittiin punainen valtiosopimus Venäjän ja Suomen sosialististen tasavaltain kesken.
Helmikuun lopulle saakka punaisten sotatoimien operatiivinen johto oli venäläisten käsissä. Neuvostohallitus lähetti vielä myöhemminkin aseita ja joitain pienehköjä joukko-osastoja punakaartien tueksi. Siksi vain pieniä että bolshevikkihallituksella ei keväällä 1918 yksinkertaisesti riittänyt enempää voimia Suomeen hajotettavaksi toisaalla olevien sotatoimien vuoksi.
Punaisten johto pyrki salaamaan venäläisten mukanaolon sekä Leninin bolshevikkihallituksen tavoitteet ja uskottelemaan rivipunaisille, että käynnissä oli vain pelkkä kotimainen vallankumous ja sisällissota, koska oli vaikea myöntää, että samalla tuli palveltua myös vieraan vallan tavoitteita.
Leninin siis onnistui tavoitteessaan sytyttää vallankumous Suomessa, mutta lopputulos ei ollut toivottu. Kiitos siitä kuuluu Suomen valkoiselle armeijalle eli käytännössä suojeluskunnille!!!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
ollut vapaussota vaan sisällissota, lue historian kirjasi paremmin!
Näkemyksesi on kovin kapea. Ensimmäinen ristiriita on jo siinä, että Lenin kansallisuuspolitiikkansa mukaisesti suosi Suomen itsenäistymistä, vaikka varmasti hyvin tiesi, että se johtaa suomalaisten itse valitsemaan yhteiskuntajärjestelmään.
Mutta ennen muuta näkökulman kapeus on siinä, että tyytymättömyyteen perustuvia kapinoita ja vallankumouksia ei voi onnistuneesti määritellä ylhäältä käsin. Vähänkin merkityksellisen kapinoinnin ehdoton edellytys on tyytymättömyys vallitseviin oloihin. Kaupunkiköyhälistö ja maaseudun maaton talonpoikaisväestö eli toimeentulon minimirajoilla. Elintarvikepulan vuoksi tyytymättömyys vain kasvoi kaupungeissa ja maalla lisäiltiin mielivaltaisesti torppareiden päivätyöpäivien määrää eli korotettiin vuokraa. Järjestysvallan puuttuminen loi sitten tilanteen, jossa anarkia ja väkivaltaisuudet olivat kontrollin puutteessa mahdollisia.
On absurdia väittää, että kapinaan voidaan käskyttää tai siihen voidaan yllyttää aseellista apua antamalla. Yhteiskunnalliset ristiriidat eivät ole tuontitavaraa. Vallankumous ei ole mahdollinen valtiossa, jossa ei ole kumoukselle otollisia olosuhteita. Jos katsoo nyky-Suomea, ei tällainen voisi millään onnistua. Se ei onnistu sen takia, ettei vallitse sellaista tyytymättömyyttä, joka motivoisi kapinaan. Juuri motiivin olemassaolo selittää parhaiten kapinan ja vallankaappausyrityksen. Ja se motiivi oli nälkä ja kaikenpuolinen epätasa-arvo kansalaisten kesken. Juuri tämä tekee sodasta ennen muuta sisällissodan, kansalaissodan.
Sodan lopputulos ei ollut myöskään suojeluskuntien ansiota. Valkoiset saavat kiittää sotilaallisesta voitostaan saksalaisia. Saksassa koulutetut 2000 jääkäriä, jotka pidettiin aika lailla pimennossa sodan todellisista syistä, ratkaisivat osaltaan lopputuloksen. Toinen oli Saksan itämeren laivasto, joka teki maihinnousun Suomen. Kummatkin ratkaisubappulat olivat saksalaisen sotilaskoulutuksen tuotteita.
Syksyllä 1918 ryhdyttiin Pietarissa laatimaan suunnitelmia Suomen takaisinvaltaamiseksi.
Venäjälle paenneet kommunistit katsoivat, että yritykseen olisi käytettävä heikäläisistä muodostettavaa sotajoukkoa. Kun näitä ei kuitenkaan ollut riittävästi, olisi mukaan otettava muita suomensukuisia kuten karjalaisia, inkeriläisiä ja virolaisia.
Päällystön kouluttamiseksi aloitettiin Trotskin järjestämä upseerikurssi suomalaisille kommunisteille johtajanaan kenr. lzmetsjev ja opettajiksi muutamia korkea-arvoisia tsaarin ajan upseereita. Kurssin komissaarina toimi Eino Rahja.
Vuoden 1919 alussa hyväksyttiin Suomen takaisinvaltaamiseksi suunnitelma kokouksessa, johon osallistuivat Lenin, Trotski, Zinovjev, Manner ja Rahja. Toimintaan oli määrä ryhtyä vuoden 1919 lopulla, mutta myöhemmin ajankohta siirrettiin vuoden 1920 puolelle ja vielä myöhemmin 1921 tapahtuvaksi, kunnes ajatuksesta sillä erää luovuttiin. Suunnitelman mukaan käytettävissä oli n. 55 000 miestä, lisäksi Suomessa toimittaessa joukkoihin liitettäisiin entisiä punakaartilaisia.
Miksi valtausaikomuksista luovuttiin 1939 saakka? Inkeriläisten vapautusliike levisi. Aunuksen vapaaehtoisen retkikunnan toiminta ja muut kansannousut aina 1922 alkupuolelle saakka veivät Suomeen kohdistuvalta toiminnalta onnistumisen mahdollisuudet.
Noina aikoina bolshevikkien riesana olivat myös vastavallankumoukselliset valkoisten kenraaleiden armeijat.
Takaisin valtaamissuunnitelma päätettiin kuitenkin toteuttaa vuonna 1939.
pettäkö itseänne se oli sisällissota, sen myöntää jokainen rehellinen ihminen puoluekantaa katsomatta!
Vallankumousyritys se oli.
Sinäkin luulet jotain ymmärtäväsi.
Todellinen syyllinen vuoden 1918 kapinaan on Lenin. Lenin vaati suomalaisia työläisiä ryhtymään aseelliseen vallankumoukseen.
Lähtiessään Suomesta 1917 maanpaosta Venäjälle, Lenin oli kehottanut jäähyväissanoissaan: "Nouskaa, nouskaa välittömästi ja ottakaa valta järjestäytyneiden työläisten käsiin".
Lenin pyrki aktiivisesti käynnistämään vallankumouksen Suomessa ohjelmansa mukaisesti. Hän jopa määräsi Stalinin agitoimaan Suomessa työläiset kapinaan, mutta Stalin epäonnistui tehtävässään isänmaallisen Tannerin vastustaessa ajatusta.
Kun sosiaalidemokraattien valtuuskunta kävi Pietarissa pyytämässä Suomen itsenäisyyden tunnustamista, Lenin kehotti heitä viipymättä käynnistämään Suomessa vallankumouksen, ja ilmaisi samalla harmistumisensa siitä, ettei sitä ollut tehty jo marraskuussa 1917.
Suomen sosiaalidemokraattien johtajiin kuulunut K.H. Wiik ennusti "Bolshevikit pakottavat meidät vallankumoukseen, tahdommepa sitä tai ei".
Useimmat eivät tahtoneet. SDP tuomitsi punakapinan ja suhtautui myönteisesti isänmaan puolustamiseen. SDP oli sitoutunut vallitsevaan järjestelmään ja halusi toimia parlamenttaarisesti.
Vain ne sosiaalidemokraateista jotka olivat läheisessä yhteydessä bolsevikkeihin halusivat kapinaa ja toimivat sen mukaisesti. Esim. eduskunnan puhemies Kullervo Manner ei halunnut estää Senaatintorilla päivästä toiseen pidettyjä yhteiskunnan vastaisia kiihotuspuheita, joissa hyökättiin yksityisomistusta vastaan ja lietsottiin väkivaltaisuuksia. Hän oli yksi niistä punakapinan johtajista joka pakeni Venäjälle ja jätti tavalliset työläiset selviämään yksin.
Lenin ja kommunistit onnistuivat huijaamaan osan suomalaisista työläisistä käymään toisten suomalaisten kimppuun vain toteuttaakseen omia kommunismin teorioitaan.
Ikävintä punakapinan tukahduttamisessa oli että useat tavalliset työläiset maksoivat hengellään hinnan osallistumisesta kapinaan, kun taas heidän johtajansa pakenivat hyvissä ajoin Venäjälle.
Yrjö Sirola, joka oli itse nähnyt Venäjän vaikeudet, epäili Venäjän avuliaisuutta pakolaisten auttamisessa, samalla hän suunnitteli suomalaisten punapakolaisten lähettämistä Siperiaan.
Punaisten kansanvaltuuskunta ei enää kapinan loppuvaiheessa päästänyt Viipuriin kaikkia työläisiä, vain ne harvat työväenliikkeen aktivistit, jotka aiottiin kuljettaa Pietariin turvaan.
Kansanvaltuuskunnan tärkeimmät vaikuttajat lähtivät Viipurista livohkaan aamuyöllä 25.4.1918. Johtajien pako aiheutti punaisten keskuudessa kiukkua ja hämmennystä.
Työläiset totesivat että kansanvaltuuskuntansa _herrat_ olivat jättäneet punakaartilaiset Suomeen maksamaan kapinan laskua.
Myös SDP tuomitsi punakapinan:
"SDP:n Väinö Tannerinkin mielestä kyseessä oli törkeä kapina yhteiskuntaa vastaan. Suomessa oli pidetty lokakuussa 1917 maailman rehellisimmät eduskuntavaalit.
Ja siksi "pääministeri Tanner ei hyväksynyt ministeriksi mukaan yhtään sellaista, joka olisi ollut mukana Leninin hyväksymässä vallananastuspuuhassa 1918."
Muistakaa että ennen punakapinaa kommunistit kuuluivat SDP:hen, vasta tämän jälkeen puolueet eriytyivät.
Kapinaan yllyttäneet kommunistit pettivät työläiset todella törkeästi. Siksi en ihmettelekään että Talvisodassa, työläiset eivät enää uskoneet kommunistien valheisiin, vaan taistelivat yhdessä muiden suomalaisten kanssa heitä vastaan.
en kiistä etteikö näin olisi, kysyn vain täytyikö valkoisten kosto olla hirvittävä, että ne haavat on vieläkin auki? Keskustelu mitä täällä käydään todistaa sen. Enkä usko, että ne haavat arpeutuu ennenkuin menneisyys on rehellisesti selvitetty.
Mikä muu se sitten oli kuin vallankumousyritys?
Kyllä se oli nimen omaan vallankumousYRITYS, mutta usein pelkkää yritystä voidaan kutsua myös kapinaksi. Siitä siis nimitys punakapina.
Muistakaa että venäjällä tapahtunut marraskuun vallankumous oli vain uusi yritys, joka onnistui. Siis maaliskuussa tapahtuneen vallankumousyrityksen jatkoa.
Niin, siis vapaus mistä?
Vapaus muutamasta tuhannesta passiivisesta, neuvottomasta, peloissaan olevasta venäläissotilaasta, jotka oli jätetty oman onnensa nojaan Pohjan perukoille.
Ilman tietoa siitä, mitä heidän piti tehdä. Milloin olisi pitänyt palata Pietariin, vai pitikö jäädä kasarmeihin? Kuka maksaisi palkan, kuka muonittaisi? Kuka oli komentaja, ketä piti totella?
Ja että pitäisi muka vielä aivan vapaaehtoisesti sotia joidenkin metsäläisheimojen välistä tappelua.
Siinä sitä vapaussotaa onkin ihan kylliksi.