Vaihtoehtona esitän kaikelle filosofiselle ja muulle pohdinnalle olemassaolomme tarkoituksesta sen, että "meillä ei ole mitään Jumalallista tarkoitusta, meillä on vaan tämä yksi elämä jonka jälkeen muutumme maaksi jälleen". Tiettävästi kukaan kuollut ei ole todistettavasti ilmaantunut kuolemansa jälkeen. Muistan lapsuudesta yhden tapauksen jossa erään perheenisän kuollut eno ilmaantui kolkuttelemaan vessanpönttöä ja tämän tapauksen todistivat myös perheen lapset(joo, koko jutun painoarvo=0)
Mitäpä mieltä olette näin yksinkertaisesta näkemyksestä, jolle löytyy Raamatustakin tukea?
Terv:*Höpisijä*
Mitäpä mieltä olette näin yksinkertaisesta näkemyksestä, jolle löytyy Raamatustakin tukea?
Terv:*Höpisijä*
Vastaukset 7
Vanhimmat
Onko tänään todellakin Sunnuntai?!?!?! Kyllä se varmaan on, ei kerpele.
Terv:*Höpisijä*
Mielestäni esittämäsi elämän tarkoitus on masentava ja ahdistava. Se ei itselleni sopisi. Säilytän mieluummin oman (uskoon ja Jumalan ilmoitukseen perustuvan)positiivisen elämänkatsomukseni ja tulevaisuudennäkyni.
Onhan se masentava, mutta vaihtoehdot ovatkin sitten vielä hjuonompia ja valinnanvaraa piisaa jos hihhuliksi meinaa ruveta.
Niin ja onhan tää päivä tosiaan Sunnuntai. Laitoin työnantajalle tekstarin jossa kerroin, etten välttämättä tule huomenna töihin. Paha krapula, ohhoijaa...meen pitkälleen ja murjotan huomiseen asti.
Terv:*Höpisijä*
Millainen katsomus sellainen elämä. Perusta luo kasvua, elämässäkin. Siksi on tärkeä katsoa perustuksen luonnetta ja kestävyyttä. Positiivinen asenne luo toisenlaista toimintaa ja todellisuutta kuin negatiivinen. Toiveikas ihminen elää toisin kuin toivonsa menettänyt. Tulevaisuuteen uskova ihminen katsoo maailmaa toisin kuin loppuaan odottava... Entä viimeiset vuotemme.. millaisiksi ne hahmottuvat? Siihenkin uskollamme (tai epäuskollamme) on sanansa sanottavana. Onko kuolema kaiken loppu vai ei?
hyvästä vastauksestasi. Kyllä tää tästä vielä jahka aivopesen itseni positiiviseen ajatteluun=)
Terv:*Höpisijä*
Oletetaanpa nyt sitten, että elämällä ei ole mitään jumalallista tarkoitusta. Ja että yhden elämän jälkeen muutumme mullaksi. Mikä sitten olisi hyvä elämän tarkoitus? Eikö siltikin olisi tavoiteltavaa olla onnellinen ja merkityksellinen?
geeneihimme on asennettu tietoisuus ja olemuspuoli tuonpuoleisesta elämästä, ja siksi kyseisen ongelman ratkaiseminen tuntuu meistä tarpeelliselta? Miksi sinäkin roikut täällä ratkomassa elämäntiedon kysymyksiä jos kerran et halua uskoa etkä usko mihinkään henkeen? Sinulla taitaa olla tarve tämän ongelman ratkaisemiseen. Nykyaikana on tietoa niin paljon että hukumme siihen yrittäessämme selvittää sitä mikä on oma kantamme asiasta. Meillä on todellinen valinnanvapaus. Sitähän ei ole aiemmin ollut vaan täällä suomessakin kirkosta eroaminen on vasta muutamia kymmeniä vuosia ollut mahdollista, no ehkä noin sata vuotta,en ihan tarkkaan muista sitä.Nyt meillä on kaikki tieteelliset vaihtoehdot tutkittavana ja eri uskontokuntien käsitykset luettavana, valitse siitä sitten se sinun oma tiesi Itsen tuntemiseen. Minua ainakin on huomattavasti helpottanut sen tajuaminen että jokaisessa suuressa uskonnossa on kuitenkin kyse samasta asiasta. Ja itse valitsen sen tien jota kautta parhaiten pääsen Itseni luo.