"Tuskin millään muulla puolueella on niin paljon traagisia uhreja kuin kommunisteilla ja heidän seuraajillaan. Jo aatteen isähahmo Otto Wille Kuusinen hylkäsi vuonna 1920 Suomen kommunistipuolueen, kun puolueen pietarilainen änkyräjohto ajoi aivan mahdotonta linjaa. Kuusinen perusti oman Sosialistisen työväenpuolueen, joka kohtuudella yritti sopeuttaa toimintansa Suomen todellisten olojen mukaan.
Pietarilaiset räyhäkommarit julistivat Kuusiselle kuolemantuomion, mutta kun Otto Wille pääsi Leninin suosioon, hän valtasi Skp:n ja murhautti vähitellen sen änkyräjohtajat.
Kommunistien johtajista puolueensa ovat jättäneet dramaattisesti Arvo "Poika" Tuominen, sodan ajan maanalaisten kommunistien johtajiin kuulunut Aimo Rikka ja legendaarinen sisäministeri Yrjö Leino.
Murheellisimpiin tarinoihin kuului kommunistipuolueen varapuheenjohtajan Erkki Salomaan ratkaisu puoluevainojen ja Moskovan painostuksen jälkeen; Salomaa hirttäytyi kesämökillään.
Kun kommunistit joutuivat sodan jälkeen Moskovassa koulutettujen änkyräkommunistien, Aimo Aaltosen ja Ville Pessin käsiin, alkoivat selkkaukset kotikommunistien kanssa. Puolueessa käynnistyivät puhdistukset, sillä stalinismin hengessä kaikki olivat epäilyksenalaisia tekaistujen syytösten perusteella."
"Kommunistit eivät ole koskaan harrastaneet itsekritiikkiä, sillä he pitävät itseään erehtymättöminä. Ei ole arvioitu Stalinin vainoja, ei kymmenien tuhansien suomalaisten kansanmurhaa Neuvostoliitossa, ei puolueen johdon likvidoimista.
Kommunistien perinneseuran nykyinen johtajatar Suvi-Anne Siimes sivuuttaa asiat herttaisesti hymyillen sanomalla, ettei hän ollut edes syntynyt silloin, kun hänen varhaisemmat aateveljensä toteuttivat kansanmurhia ympäri maailmaa."
"1970-luvun uusstalinistit olivat mielenkiintoinen joukko, sillä valtaosa heistä liukeni Neuvostoliiton romahduksen jälkeen jonnekin pikkuporvarilliseen elämään kiistämällä menneisyytensä: "Olimme vain rauhan, demokratian ja tasa-arvon kannalla", selittävät nämä stalinistit, jotka toivoivat Puna-armeijan pistinten avulla tuovansa hirmuhallinnon Suomeenkin.
Kaisa Korhosen tavoin tämä kukkahuivikansa voi perinneseuroissaan ja opintopiireissään laulaa edelleenkin: "Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin."
"Olen keskustellut lukuisten aatteestaan luopuneiden kommunistien kanssa heidän kokemuksistaan. Useimmat ovat itsekin häkeltyneitä siitä, miten heiltä on mennyt 30 tai 40 vuotta ennen kuin ovat huomanneet, että heitä on HUIJATTU.
Kaikki hämmästelevät, miten he ovatkin voineet uskoa kaikenlaiseen humpuukiin ja hokemiin, joita marxismi-leninismin nimissä on ladeltu."
"Moni on ratkaissut ongelman hirttäytymällä, ampumalla itsensä tai hukuttautumalla. Suomen julmimpien kommunistien kotiseudulla Kotkassa aatteellisella petturilla ei ole minkäänlaisia inhimillisiä elinmahdollisuuksia. Siellä äiditkin hylkäävät kommunismista luopuvat lapsensa, joista muutama on löytynyt hukuttautuneena."
Laitinen
Pietarilaiset räyhäkommarit julistivat Kuusiselle kuolemantuomion, mutta kun Otto Wille pääsi Leninin suosioon, hän valtasi Skp:n ja murhautti vähitellen sen änkyräjohtajat.
Kommunistien johtajista puolueensa ovat jättäneet dramaattisesti Arvo "Poika" Tuominen, sodan ajan maanalaisten kommunistien johtajiin kuulunut Aimo Rikka ja legendaarinen sisäministeri Yrjö Leino.
Murheellisimpiin tarinoihin kuului kommunistipuolueen varapuheenjohtajan Erkki Salomaan ratkaisu puoluevainojen ja Moskovan painostuksen jälkeen; Salomaa hirttäytyi kesämökillään.
Kun kommunistit joutuivat sodan jälkeen Moskovassa koulutettujen änkyräkommunistien, Aimo Aaltosen ja Ville Pessin käsiin, alkoivat selkkaukset kotikommunistien kanssa. Puolueessa käynnistyivät puhdistukset, sillä stalinismin hengessä kaikki olivat epäilyksenalaisia tekaistujen syytösten perusteella."
"Kommunistit eivät ole koskaan harrastaneet itsekritiikkiä, sillä he pitävät itseään erehtymättöminä. Ei ole arvioitu Stalinin vainoja, ei kymmenien tuhansien suomalaisten kansanmurhaa Neuvostoliitossa, ei puolueen johdon likvidoimista.
Kommunistien perinneseuran nykyinen johtajatar Suvi-Anne Siimes sivuuttaa asiat herttaisesti hymyillen sanomalla, ettei hän ollut edes syntynyt silloin, kun hänen varhaisemmat aateveljensä toteuttivat kansanmurhia ympäri maailmaa."
"1970-luvun uusstalinistit olivat mielenkiintoinen joukko, sillä valtaosa heistä liukeni Neuvostoliiton romahduksen jälkeen jonnekin pikkuporvarilliseen elämään kiistämällä menneisyytensä: "Olimme vain rauhan, demokratian ja tasa-arvon kannalla", selittävät nämä stalinistit, jotka toivoivat Puna-armeijan pistinten avulla tuovansa hirmuhallinnon Suomeenkin.
Kaisa Korhosen tavoin tämä kukkahuivikansa voi perinneseuroissaan ja opintopiireissään laulaa edelleenkin: "Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin."
"Olen keskustellut lukuisten aatteestaan luopuneiden kommunistien kanssa heidän kokemuksistaan. Useimmat ovat itsekin häkeltyneitä siitä, miten heiltä on mennyt 30 tai 40 vuotta ennen kuin ovat huomanneet, että heitä on HUIJATTU.
Kaikki hämmästelevät, miten he ovatkin voineet uskoa kaikenlaiseen humpuukiin ja hokemiin, joita marxismi-leninismin nimissä on ladeltu."
"Moni on ratkaissut ongelman hirttäytymällä, ampumalla itsensä tai hukuttautumalla. Suomen julmimpien kommunistien kotiseudulla Kotkassa aatteellisella petturilla ei ole minkäänlaisia inhimillisiä elinmahdollisuuksia. Siellä äiditkin hylkäävät kommunismista luopuvat lapsensa, joista muutama on löytynyt hukuttautuneena."
Laitinen
Vastaukset 12
Vanhimmat
kommunisti aate ketään pettänyt, herrat petti kommunisti aatteen!
Siinä taas yksi, joka ei myönnä mitään! Älä vaan anna periksi, herrathan ne on syyllisiä kaikkeen.
Mutta ihme mies tämä O.W.Kuusinen. Säilytti päänsä Stalinin aikana. Tavallaan siellä ei johtoporukka ollut pitkäikäistä. Huonot geenit.
Mutta O.W. luovi siinä seassa ihan mukavasti, sai hyvän aseman. Mutta millä avuilla? Miksi hän oli Stalinin suosiossa?
tarkoitin päättäjiä. Eikös ne suomen herrat pettänyt liittyessämme eu:hun, rajojen piti aueta, autojen osto mistä haluaa ilman ylimääräisiä veroja viinaa saa tuoda niin paljon kuin haluaa. Mitkä näistä lupauksista on pitänyt? Oli herra kommunisti tai kapitalisti oma suu on aina lähinnä, mutta jos joku haluaa pitää uskonsa heihin niin pitäkööt mun puolestani. Kommunismi aate on maailman hienoin aate teoriassa, mutta käytännössä se ei tule koskaan toimimaan, ihminen on siihen liian raadollinen, niin minä kuin kaikki muutkin. Vastaanväittäjiä kyllä taas löytyy, mutta he ovat enemmän idealisteja kuin realisteja.
Todellinen syyllinen vuoden 1918 kapinaan on Lenin.
Lenin vaati suomalaisia työläisiä ryhtymään aseelliseen vallankumoukseen.
Lähtiessään Suomesta marraskuussa 1917 maanpaosta Venäjälle, Lenin oli kehottanut jäähyväissanoissaan: "Nouskaa, nouskaa välittömästi ja ottakaa valta järjestäytyneiden työläisten käsiin".
Lenin pyrki aktiivisesti käynnistämään vallankumouksen Suomessa ohjelmansa mukaisesti. Hän jopa määräsi Stalinin agitoimaan Suomessa työläiset kapinaan, mutta Stalin epäonnistui tehtävässään isänmaallisen Tannerin vastustaessa ajatusta.
Kun sosiaalidemokraattien valtuuskunta kävi Pietarissa pyytämässä Suomen itsenäisyyden tunnustamista, Lenin kehotti heitä viipymättä käynnistämään Suomessa vallankumouksen, ja ilmaisi samalla harmistumisensa siitä, ettei sitä ollut tehty jo marraskuussa 1917.
Suomen sosiaalidemokraattien johtajiin kuulunut K.H. Wiik ennusti "Bolshevikit pakottavat meidät vallankumoukseen, tahdommepa sitä tai ei".
Useimmat eivät tahtoneet. SDP tuomitsi punakapinan ja suhtautui myönteisesti isänmaan puolustamiseen. SDP oli sitoutunut vallitsevaan järjestelmään ja halusi toimia parlamenttaarisesti.
Vain ne sosiaalidemokraateista jotka olivat läheisessä yhteydessä bolsevikkeihin halusivat kapinaa ja toimivat sen mukaisesti. Esim. eduskunnan puhemies Kullervo Manner ei halunnut estää Senaatintorilla päivästä toiseen pidettyjä yhteiskunnan vastaisia kiihotuspuheita, joissa hyökättiin yksityisomistusta vastaan ja lietsottiin väkivaltaisuuksia. Hän oli yksi niistä punakapinan johtajista joka pakeni Venäjälle ja jätti tavalliset työläiset selviämään yksin.
Lenin ja kommunistit onnistuivat huijaamaan osan suomalaisista työläisistä käymään toisten suomalaisten kimppuun vain toteuttaakseen omia kommunismin teorioitaan.
Ikävintä punakapinan tukahduttamisessa oli että useat tavalliset työläiset maksoivat hengellään hinnan osallistumisesta kapinaan, kun taas heidän johtajansa pakenivat hyvissä ajoin Venäjälle.
Yrjö Sirola, joka oli itse nähnyt Venäjän vaikeudet, epäili Venäjän avuliaisuutta pakolaisten auttamisessa, samalla hän suunnitteli suomalaisten punapakolaisten lähettämistä Siperiaan.
Punaisten kansanvaltuuskunta ei enää kapinan loppuvaiheessa päästänyt Viipuriin kaikkia työläisiä, vain ne harvat työväenliikkeen aktivistit, jotka aiottiin kuljettaa Pietariin turvaan.
Kansanvaltuuskunnan tärkeimmät vaikuttajat lähtivät Viipurista livohkaan aamuyöllä 25.4.1918. Johtajien pako aiheutti punaisten keskuudessa kiukkua ja hämmennystä.
Työläiset totesivat että kansanvaltuuskuntansa _herrat_ olivat jättäneet punakaartilaiset Suomeen maksamaan kapinan laskua.
Kapinaan yllyttäneet kommunistit pettivät työläiset todella törkeästi. Siksi en ihmettelekään että Talvisodassa, työläiset eivät enää uskoneet kommunistien valheisiin, vaan taistelivat yhdessä muiden suomalaisten kanssa heitä vastaan.
Kapitalismi tappaa yhdessä vuodessa enemmän ihmisiä kuin Hitler koko valtakautensa aikana. Jotkut sulkevat tältä silmänsä ja kuvittelevat luovansa hyvinvointia.
Miten kapitalismi tappaa ihmisiä? Viekö se toisinajattelijoita vankiloihin, Siperiaan?
Nimittäin kapitalistin leipää. Sitä riittää ja se on tuoretta.
Köyhyys, eriarvoisuus, aliravitsemus, patenttilääkkeiden panttaus, ympäristökatastrofit, työläisten oikeuksien loukkaaminen...
Lista on loputon.
Sillä leivällä on joskus päällystettäkin, ei aina, mutta joskus.
Uus-Stalinisteille löytyy vertailukohta 20-30-luvun AKS.tä. Suunnilleen sama kansan osa eli ns. älymmystö johti molempia. Vanhojen Suur-Suomen tekijöiden lapsistakin oli iso osa oikein hyviä Stalinisteja. Niin ja taitaa olla vielläkin.
Satu Hassi taitaa olla ainut joka väittää jukisesti kokeneensa kääntymyksen uuteen uskoon. Tai en tiedä oikein,onko usko saanut vain uuden nimen.
tiedät varmaan, että kiihko fanaattisuus on sairaus ja kulkee suvussa niinkuin muutkin mielensairaudet?