ystävämme ampui itsensä. hautajaiset pidettiin lauantaina. poikaystäväni on menossa terapeutille asiasta. se oli hänelle kuin veli, enemmänkin. hän ei pysty ajattelemaan, hän on lukossa. olen tietysti hänen tukenaan, rakastan häntä. mutta entä minä? hän ksyi tulenko hänen kanssaan. pitäisikö minu mennä? en usko terapiaan. kävin aikoinani ja ei ollenkaan mieluisa kokemus. ei kaikki välttämättä ole huonoja. ja ukson että ne auttavat ihmisiä jotak tahtovat itse apua. mutta omalla kohdallani en ja siitä syystä mietin kovin menenkö vai en. itse pystyn käsittelemään ystävämme kuoleman ystävieni ja rakkaani kanssa sekä itsekseni. en ymmärrä hänen tekoaan, mutta kuka voi? kuinka ihminen kehtaa tehdä niin, mutta vastausta emme koskaan saa. pitää vaan selvityä, mutta tää on todella raskasta. suren en saa aina unta ja ruoka ei maita kun olen huolissani rakkaastani ja omasta surustani. olenko sittenkin itekkin siinä pistees ett pitäisi mennä terapiaan. vai onko se aate tullut vain siitä et hän menee ja pyytää.
miten selviytyä
surullinen
2568
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mielestäni kannattaa mennä terapiaan jos asia kovasti mietityttää ja varsinkin haittaa normaalia elämääsi. Kuolema on elämää vavisuttava asia, ja melkeinpä aina se tulee yllättäen, kuten esim. mulle kävi.
Nyt mä käyn terapiassa ja olen masennuslääkityksessä. Oloni alkaa olla jo parempi. Mutta apua kannattaa hakea jos vähänkin siltä tuntuu, suru pitää surra mutta siihen on myös apuakin. Ja poikaystäväsi voi keskustella aluksi sinun tulemisestasi terapiaan terapeutin kanssa. Voisi olla hyvä jos kummatkin kävisitte aluksi itsekseen terapiassa ja sitten ajallaan istuisitte yhdessä ja kävisitte asia terapiassa läpi. Terapeutit ovat ammattilaisia ja heidän kauttaan minäkin saan jo itselleni mielenrauhaa veljeni menetyksen jälkeen.
..... täältä ja opasta poikaystävääsikin hakemaan apua se on ehdoton apu tiedän kokemuksesta!
http://www.itsemurhantehneidenlaheiset.net/