Kiitos ja ylistys, yöllä on satanut kevyttä lunta josta helposti kaivaisen esille kelpo polkfillarini. Satula on tietenkin jäässä, mutta hätä ei ole minkäänmoinen, sillä naapurin konsulttikolli on ollut vanhasta muistista yön reissuillansa ja mouruaa nyt sivelyä ja rapsutusta. Nostan kollipojan satulaan ja raaputan leukaa, kuoputan otsaa eikä varttiakaan kun lämmin kollinpersus on sulattanut satulan ihmisenistuttvaksi. Huiskaisen kissan pois, vahingossa väärän kerroksen parvekkeelle, missä varhainen matami tuulettaa avoimena lelluvaa etumustaan tupakansavun tanssiessa keveitä kiehkuroita ilmaan. Ehdin polkaista melkein kokonaisen kadunvälin ennen kuin kissabumerangi jysähtää takaraivoon. Hyi hiivatti miten itseään sivistyneinä pitävät ihmiset kohtelevat elukoita.
Heeeeei nyt mennään, liehuu takki, pyörii päässä pipolakki! Tahdon olla ensimmäinen roskiksella!
Poljen poljen poljen ja nukkuva kaupunki vaappuu ajamiseni tahdissa. Porttikongeista mönkäävät esiin aamun ensimmäiset ruttusilmäiset talkkarit: ensimmäisen yli, toisen ohi! Ratiritirallaa, nopea jarrutus ja Esson paari! Rekkoja! Matkamiehiä! Suuren maailman tunnelmaa!
Parilla täsmäpotkulla takapihan roskis on vallattu, sisältö iskemätön: suodatinpussi suodatinpussin päällä limittäin lomittain päällekkäin kerroksittain, kaikissa tallella aika moiskaus jäätynyttä kahvinporoa! Nämä kun kaikki kerään, kuivattelen kalsareitteni päällä kylpyhuoneen lattialla, pesen ja kuivaan pussit! Sylki herahtaa makeana kaulahuiville kun vain mietinkin miten monet tuhdit aamukahvit ilman mitään kuoriketta ja purua näistä riittää! Pari pussia tuikkaan heti paidan alle vasten hikistä ihoa, ovat sitten sulana ja mausteisina käytettäviksi heti kun ennätän takaisin kotiin.
Lintulaudalla on ylen määrin paariemännän tukevaa ja tankevaa rusinapullaa, vain pari siivua, enemmän ottaminen olisi ahneutta!
Kotiin polkiessa on tämän tästä pysähdyttävä, kun odottamaton, kiihottava onnentunne vavahduttaa rintaa: että minä sitten tykkään kahvista!
Heeeeei nyt mennään, liehuu takki, pyörii päässä pipolakki! Tahdon olla ensimmäinen roskiksella!
Poljen poljen poljen ja nukkuva kaupunki vaappuu ajamiseni tahdissa. Porttikongeista mönkäävät esiin aamun ensimmäiset ruttusilmäiset talkkarit: ensimmäisen yli, toisen ohi! Ratiritirallaa, nopea jarrutus ja Esson paari! Rekkoja! Matkamiehiä! Suuren maailman tunnelmaa!
Parilla täsmäpotkulla takapihan roskis on vallattu, sisältö iskemätön: suodatinpussi suodatinpussin päällä limittäin lomittain päällekkäin kerroksittain, kaikissa tallella aika moiskaus jäätynyttä kahvinporoa! Nämä kun kaikki kerään, kuivattelen kalsareitteni päällä kylpyhuoneen lattialla, pesen ja kuivaan pussit! Sylki herahtaa makeana kaulahuiville kun vain mietinkin miten monet tuhdit aamukahvit ilman mitään kuoriketta ja purua näistä riittää! Pari pussia tuikkaan heti paidan alle vasten hikistä ihoa, ovat sitten sulana ja mausteisina käytettäviksi heti kun ennätän takaisin kotiin.
Lintulaudalla on ylen määrin paariemännän tukevaa ja tankevaa rusinapullaa, vain pari siivua, enemmän ottaminen olisi ahneutta!
Kotiin polkiessa on tämän tästä pysähdyttävä, kun odottamaton, kiihottava onnentunne vavahduttaa rintaa: että minä sitten tykkään kahvista!
Vastaukset 9
Vanhimmat
lisää, Lisää, LISÄÄ.....
:-D, :-), :-))....
Enkö olekin hyvä kirjoittaja? Kirjoitan itse myös nuo kaikki vastaukset/kehut! =)
Älkää lukeko noita muita lässynlässynjuttuja!
hyvä ironinen tarina. kirjota lisää! =)
ei kai hyvän kirjoittajan tarvitsisi kehua itseään, haukkua toisia? Iloisesti mukaan vaan!
Kaikkea kannattaa myös lukea, muuten ei ole mihin varrata tai mistä ottaa opikseen.
Olipas, olipas
Otsikko herätti mielenkiinnon, mitähän tässä.. Lukiessa mietti mitähän tässä vielä tulee..
Ihana...nauroin itseni kipeäksi.
kerrontaa sinulta.Luin työpaikallani juttusi ja hieno oli.Nauroin tunnin ainakin ja vielä ambulanssi matkan jälkeenkin,hullujenhuoneen ovella päästelin remakoita nauruja vasten kallonporaajien virttyneitä naamoja.
Tällaista lisää ystäväni*eräs*.
Kirjoituksesi sai hilpeälle tuulelle ja sanailemaan seuraavanlaista tekstiä show-mielessä.:-D
Koiraa ulkoiluttaessa eksyin lähiroskikselle kaivelemaan ihastuttavia löytöjä, mitkä pilkottivat täysinäisestä roskiksesta. Alussa määrä korvasi laadun, mutta sitten oivalsin, ettei kannata kerätä ihan mitä tahansa tai joudun vuokraamaan koko kellarin käyttööni.
Hakaniemessä oli kerran lava, johon oli viskattu lopetetun toimiston tarvikkeita. Löysin lavalta kännykän latureineen ja siitäkös riemastuin. Tämä se vasta on jotain! Lavalla oli kirjoituskoneita, mappeja ja muita toimistotarvikkeita vaikka kuinka paljon. Onneksi paikalle ilmestyi muitakin dyykkareita ja käyttökelpoinen tavara meni kuin kuumille kiville. Annoin kännykän eräälle ystävälleni, joka sai siitä hyvitystä ostaessaan uuden puhelimen ja samalla kaatopaikka säästyi yhdeltä uudelta, maata saastuttavalta ongelmajätteeltä.
Ollessani kävelyllä Eirassa vilkaisin ohimennen roskikseen. Kannen alta paljastui kaksi hyväkuntoista golfbagia. Kulkiessani bagit kainalossa talvipakkasella sain osakseni hieman kummeksuvia katseita. Innoissani kiikutin löytöni osto- ja myyntiliikkeeseen, jossa kuittasin niistä 30 euroa.
Dyykkaustaitoni kehittyessä pikkuhiljaa huomasin tarkastelevani ympäristöäni herkeämättä sillä silmällä. Kun osuu oikeaan paikkaan oikeaan aikaan, huikeat aarteet voivat todella odottaa löytäjäänsä.
Kävellessäni Kaisaniemessä osuin paikalle, kun eräs liike oli muuttamassa.
Kaivoin lavalta Marimekon kankaita, uusia kasseja, vöitä ja lisäksi ystävällinen muuttomies tunki syliini kaksi hienoa koristetyynyä. Paikalla oli ennestään muutama ulkomaalainen, jotka auttoivat minua kaiveluissani. Tunnelma oli kuin basaarissa, paitsi että tavara oli ilmaista.
Dyykkailu herätti aluksi ystävissäni kieltämättä tietynlaista hilpeyttä. Rinta rottingilla esittelen aina yhtä hämmästyneille ystävilleni viehkeitä löytöjäni ja kyllä niitä piisaakin.
Tiedäthän, että mitään ryppyotsaista touhua ei dyykkaus olekaan. Monta kertaa olen maha kippurassa naureskellut itselleni ja kommelluksilleni.
Olen merkinnyt kalenteriin erilaisten teemapäivien joukkoon itselleni dyykkausvapaita päiviä, silloin rentoudun ja katselen maailmaa hieman eri näkövinkkelistä.
Dyykkaus luo ihmiseen oman persoonallisuuden. Vaatimukset ovat aika vaatimattomat; avoin ja seikkailunhaluinen mieli, siinä kaikki. Pienikin löytö voi kummasti piristää päivää ja kohentaa mieltä. Harrastuksessa tulee liikuttua, tavattua uusia ihmisiä ja kokee upeita hetkiä löytöjen äärellä.
Tällaisen sain iltakahvetta juodessa aikaiseksi:-D
><
(_*_)
Voi kisuparka, onneksi hellyyttä riitti ajatuksissa. Tiedätkö, sinä unohdit etsiä rakkaallesi sitä syntymäpäivälahjaa, odottamaton kiihottava kahvinhimon tunne sekoitti sinut kokonaan.:)
Saat hyvälle tuulelle.:)