Kirjoitukseni on tuossa hieman alempana. Sitä piti kysyä, miten parhaiten tukisin omaisia heidän surussaan (vaikka suhteellisen hyvin he näyttävät jaksavan) ja miten itse pystyisin käsittelemään asiaa, jotta tämän asian kanssa osaisi elää? Miten osaisi nauttia elämästä, miten jatkaa elämää, kun tämä ihana ihminen on pois?
Kysymys
Surusilmä
2558
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikeaa se on kun ei tahdo millään löytää niitä oikeita sanoja. Eikä niitä ole näköjään löytänyt kukaan sinun viestisi lukijakaan. Toivon että minun viestini edes hiukan toisi lohdutusta ja tiedät että jossain on ihminen joka hengessä sinua ja läheisiäsi ajattelee.
Suuren surun kohdatessa se tuki ei välttämättä tarvitse sanoja, vain läsnäolo, lämpö, hellät halaukset ovat lohduttavia. Itkeminen on sitä surutyötä mutta sitä myös tarvitaan, jokainen kyynel on pieni askel eteenpäin.
Kaiken kauniin eilisestä haluan
kuljettaa mukanani tähän päivään.
Että jaksaisin elää jokaisen hetken
niin vahvasti kuin vain voin.
Ja vaikka tulevaisuus on arvoitus
on jokainen vahvasti eletty hetki
myös uutta mukaan otettavaa huomiseen.
Voimia sinulle ja läheisillesi!
Ihmettelen, eikö kenelläkään ole lohdutuksen- kannustuksensanaa sinulle?
Valo puhkeaa pimeydestä.
Sateenkaari syntyy sateesta.
Kyyneleet tekevät tietä
ilon ja onnen tulla.