"Tuskin millään muulla puolueella on niin paljon traagisia uhreja kuin kommunisteilla ja heidän seuraajillaan. Jo aatteen isähahmo Otto Wille Kuusinen hylkäsi vuonna 1920 Suomen kommunistipuolueen, kun puolueen pietarilainen änkyräjohto ajoi aivan mahdotonta linjaa. Kuusinen perusti oman Sosialistisen työväenpuolueen, joka kohtuudella yritti sopeuttaa toimintansa Suomen todellisten olojen mukaan.
Pietarilaiset räyhäkommarit julistivat Kuusiselle kuolemantuomion, mutta kun Otto Wille pääsi Leninin suosioon, hän valtasi Skp:n ja murhautti vähitellen sen änkyräjohtajat.
Kommunistien johtajista puolueensa ovat jättäneet dramaattisesti Arvo "Poika" Tuominen, sodan ajan maanalaisten kommunistien johtajiin kuulunut Aimo Rikka ja legendaarinen sisäministeri Yrjö Leino.
Murheellisimpiin tarinoihin kuului kommunistipuolueen varapuheenjohtajan Erkki Salomaan ratkaisu puoluevainojen ja Moskovan painostuksen jälkeen; Salomaa hirttäytyi kesämökillään.
Kun kommunistit joutuivat sodan jälkeen Moskovassa koulutettujen änkyräkommunistien, Aimo Aaltosen ja Ville Pessin käsiin, alkoivat selkkaukset kotikommunistien kanssa. Puolueessa käynnistyivät puhdistukset, sillä stalinismin hengessä kaikki olivat epäilyksenalaisia tekaistujen syytösten perusteella."
"Kommunistit eivät ole koskaan harrastaneet itsekritiikkiä, sillä he pitävät itseään erehtymättöminä. Ei ole arvioitu Stalinin vainoja, ei kymmenien tuhansien suomalaisten kansanmurhaa Neuvostoliitossa, ei puolueen johdon likvidoimista.
Kommunistien perinneseuran nykyinen johtajatar Suvi-Anne Siimes sivuuttaa asiat herttaisesti hymyillen sanomalla, ettei hän ollut edes syntynyt silloin, kun hänen varhaisemmat aateveljensä toteuttivat kansanmurhia ympäri maailmaa."
"1970-luvun uusstalinistit olivat mielenkiintoinen joukko, sillä valtaosa heistä liukeni Neuvostoliiton romahduksen jälkeen jonnekin pikkuporvarilliseen elämään kiistämällä menneisyytensä: "Olimme vain rauhan, demokratian ja tasa-arvon kannalla", selittävät nämä stalinistit, jotka toivoivat Puna-armeijan pistinten avulla tuovansa hirmuhallinnon Suomeenkin.
Kaisa Korhosen tavoin tämä kukkahuivikansa voi perinneseuroissaan ja opintopiireissään laulaa edelleenkin: "Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin."
"Olen keskustellut lukuisten aatteestaan luopuneiden kommunistien kanssa heidän kokemuksistaan. Useimmat ovat itsekin häkeltyneitä siitä, miten heiltä on mennyt 30 tai 40 vuotta ennen kuin ovat huomanneet, että heitä on HUIJATTU.
Kaikki hämmästelevät, miten he ovatkin voineet uskoa kaikenlaiseen humpuukiin ja hokemiin, joita marxismi-leninismin nimissä on ladeltu."
"Moni on ratkaissut ongelman hirttäytymällä, ampumalla itsensä tai hukuttautumalla. Suomen julmimpien kommunistien kotiseudulla Kotkassa aatteellisella petturilla ei ole minkäänlaisia inhimillisiä elinmahdollisuuksia. Siellä äiditkin hylkäävät kommunismista luopuvat lapsensa, joista muutama on löytynyt hukuttautuneena."
Laitinen
Pietarilaiset räyhäkommarit julistivat Kuusiselle kuolemantuomion, mutta kun Otto Wille pääsi Leninin suosioon, hän valtasi Skp:n ja murhautti vähitellen sen änkyräjohtajat.
Kommunistien johtajista puolueensa ovat jättäneet dramaattisesti Arvo "Poika" Tuominen, sodan ajan maanalaisten kommunistien johtajiin kuulunut Aimo Rikka ja legendaarinen sisäministeri Yrjö Leino.
Murheellisimpiin tarinoihin kuului kommunistipuolueen varapuheenjohtajan Erkki Salomaan ratkaisu puoluevainojen ja Moskovan painostuksen jälkeen; Salomaa hirttäytyi kesämökillään.
Kun kommunistit joutuivat sodan jälkeen Moskovassa koulutettujen änkyräkommunistien, Aimo Aaltosen ja Ville Pessin käsiin, alkoivat selkkaukset kotikommunistien kanssa. Puolueessa käynnistyivät puhdistukset, sillä stalinismin hengessä kaikki olivat epäilyksenalaisia tekaistujen syytösten perusteella."
"Kommunistit eivät ole koskaan harrastaneet itsekritiikkiä, sillä he pitävät itseään erehtymättöminä. Ei ole arvioitu Stalinin vainoja, ei kymmenien tuhansien suomalaisten kansanmurhaa Neuvostoliitossa, ei puolueen johdon likvidoimista.
Kommunistien perinneseuran nykyinen johtajatar Suvi-Anne Siimes sivuuttaa asiat herttaisesti hymyillen sanomalla, ettei hän ollut edes syntynyt silloin, kun hänen varhaisemmat aateveljensä toteuttivat kansanmurhia ympäri maailmaa."
"1970-luvun uusstalinistit olivat mielenkiintoinen joukko, sillä valtaosa heistä liukeni Neuvostoliiton romahduksen jälkeen jonnekin pikkuporvarilliseen elämään kiistämällä menneisyytensä: "Olimme vain rauhan, demokratian ja tasa-arvon kannalla", selittävät nämä stalinistit, jotka toivoivat Puna-armeijan pistinten avulla tuovansa hirmuhallinnon Suomeenkin.
Kaisa Korhosen tavoin tämä kukkahuivikansa voi perinneseuroissaan ja opintopiireissään laulaa edelleenkin: "Me olimme kommunisteja ja olemme vieläkin."
"Olen keskustellut lukuisten aatteestaan luopuneiden kommunistien kanssa heidän kokemuksistaan. Useimmat ovat itsekin häkeltyneitä siitä, miten heiltä on mennyt 30 tai 40 vuotta ennen kuin ovat huomanneet, että heitä on HUIJATTU.
Kaikki hämmästelevät, miten he ovatkin voineet uskoa kaikenlaiseen humpuukiin ja hokemiin, joita marxismi-leninismin nimissä on ladeltu."
"Moni on ratkaissut ongelman hirttäytymällä, ampumalla itsensä tai hukuttautumalla. Suomen julmimpien kommunistien kotiseudulla Kotkassa aatteellisella petturilla ei ole minkäänlaisia inhimillisiä elinmahdollisuuksia. Siellä äiditkin hylkäävät kommunismista luopuvat lapsensa, joista muutama on löytynyt hukuttautuneena."
Laitinen
Vastaukset 10
Vanhimmat
Kommunismi on aatteena kuin tarinan kuningas jolla ei ollut vaatteita minkä näkivät kaikki muut paitsi kuningas itse. Sitähän on kokeiltu kymmenissä maissa ja kaikissa se on johtanut diktatuuriin ja kurjuuteen. Mitään niistä lupauksista joita kommunismin teoriaan liittyy ei ole koskaan eikä missään kyetty toteuttamaan.
Niinpä luulisi että kommunismin nimissä harjoitettu totalitarismi ja sen kymmenet miljoonat uhrit herättäisivät mutta ei... Aina näyttää löytyvän uusia uskovia jotka kieltäytyvät kuuntelemasta tai ymmärtämästä muuta kuin täysin moraalittomien pomojensa mustavalkoisia sepustuksia.
Mahtaisiko Uskontojen Uhrit ry hyväksyä jäsenikseen järkiinsätulleita kommunisteja?
Kyllä kommunismin voi aivan hyvin määritellä uskonnoksi sillä aatteen peruspilarit ovat Marxin teorioissa jotka eivät ole toimineet käytännössä missään mutta kuitenkaan näitä "uskonkappaleita" ei voi eikä saa korjata vastaamaan todellisuutta. Kommunistit uskovat sokeasti näihin "uskon kappaleisiinsa" ja puolustavat niitä viimeiseen veripisaraan ja minkäänlainen järkevä perustelu ja todistelu ei vaikuta vaan kommunistit jankuttavat aina samaa "USA on paha, USA on paha ....".
Vertaa kommunistien ja lestadiolaisten hörinöitä ja argumentointitapaa ja huomaat paljon yhteisiä tekijöitä. Tässä voisi olla jollekin psykologille tutkimuskenttää ja aihetta väitöskirjaan.
Minulla on jokin heikko mielikuva että tälläinen tutkimus on jo joskus tehtykin ja siinä todettiin että kommunismi on nykytietämyksen mukaan luokiteltavissa uskonnoksi. Tietääkö joku tästä tutkimuksesta enemmän? Voi olla että olen täysin väärässä tämän tutkimuksen suhteen.
/Kalle
"Kyllä kommunismin voi aivan hyvin määritellä uskonnoksi sillä aatteen peruspilarit ovat Marxin teorioissa jotka eivät ole toimineet käytännössä missään mutta kuitenkaan näitä "uskonkappaleita" ei voi eikä saa korjata vastaamaan todellisuutta."
Ei Marxin, Leninin ja kumppaneiden teoriat ole mitään ehdottomia totuuksia nykykommunisteille. Noin yleisesti ottaen sosialismia ei ole toteutettu kunnolla edes perusrakenteiden osalta, kommunismista puhumattakaan, joten käytäntö ei ole niitä myöskään "vääräksi" osoittanut.
Jos viittaat stalinismiin niin suurin osa kommunisteista ovat sanoutuneet siitä irti ja esim. trotskilaiset ovat tehneet sen jo 20-luvulla.
"Kommunistit uskovat sokeasti näihin "uskon kappaleisiinsa" ja puolustavat niitä viimeiseen veripisaraan ja minkäänlainen järkevä perustelu ja todistelu ei vaikuta vaan kommunistit jankuttavat aina samaa "USA on paha, USA on paha ...."
Tämä on aivan turhaa suunpieksentää, minkä voi kohdistaa ihan mihin tahansa aatesuuntaan. Esimerkiksi tällä palstalla suurin osa kommunismin kriitikoista tyytyy vain vittuilemaan ja heittämään yhden rivin fraaseja tyyliin "Kommunismi on uskonto", "Kommunismi tappaa" vailla perusteluita. Sinä nyt sentään välillä perusteletkin mielipiteitäsi.
"Porvarit uskovat sokeasti näihin "uskon kappaleisiinsa" ja puolustavat niitä viimeiseen veripisaraan ja minkäänlainen järkevä perustelu ja todistelu ei vaikuta vaan porvarit jankuttavat aina samaa "Vasemmisto on paha, vasemmisto on paha ...."
Vähän aikaa sitten yritin varovasti esittää että kaikki Marxin teoriat eivät ehkä kuitenkaan ole aivan kohdallaan ja otin esimerkiksi kurjistumisteorian jonka mukaan työläisten elinolot tulevat vain kurjustumistaan kurjistuun. Ja vertasin työmiehen oloja Suomessa 1800-luvulla tämän päivän olosuhteisiin ja väitin että työmiehen olot eivät ole kurjistuneet Suomessa, päinvastoin. Niin eikös vaan monet kommunistit olleet kilpaa "todistamassa" että olot ovat kurjistuneet tai eivät ainakaan voineet hyväksyä ajatusta että Marxin teoria ei pidä paikkaansa. Tämähän on aivan normaalia uskon hurmiossa tapahtuvaa käyttäytymistä jolloin ei olla avoimia kriittiselle tiedolle. Yksikään kommunisti ei myöntänyt että olot olisivat parantuneet sitten 1800-luvun. Aika paljastavaa, vai mitä.
Toinen selvä merkki kommunismin ja uskonnon samankaltaisuudesta on kommunismin lahkolaisuus!! Vai mitä muutakaan on nämä kaikki pienet kommunistiryhmät jotka eivät edes pysty keskinäiseen yhteistyöhön ( vertaa SKP ja KTP ). Ne toimivat ja käyttäytyvät juuri kuin eri uskonlahkot. Vasemmistoliitto on kuin evankelisluterilainen kirkko, aika rauhallinen eikä pidä kovaa melua olemassa olostaan. SKP ja KTP ovat Vasemmistoliiton lahkoja ja siten verrattavissa Jehovan todistajiin ja Lestadiolaisiin. Kristinuskossa kaikki lukevat samaa Raamattua mutta johtopäätökset ovat erilaiset. Kun taas kommunismissa kaikki lukevat samoja Marxin ja Leninin teoksia mutta eri lahkojen tulkinnat ovat erilaisia.
Lopuksi kysyisin että mitkä ovat nuo porvarien "uskonkappaleet" josta kerroit, kuka ne on laatinut ja koska?
Järjestääkö useat porvaripuolueet opintopiirejä näiden samojen tekstien pohjalta?
Käyttävätkö useat porvaripuolueet näitä samoja tekstejä ideologiansa perustana?
/Kalle
Puhun tässä vain itseni puolesta, mutta minulle on kyllä ollut aina selvää, että KAIKKI Marxin kirjoittama ei voi missään tapauksessa pitää paikkaansa. Kurjistumisteorian ja monien muidenkin teorioiden suhteen pitää muistaa, että elämme sekataloudessa ja työväenliikkeen taistelu on tuonut paljon tulosta. Toisaalta Marx päätteli aivan oikein, että kapitalismissa porvareiden täytyy saada aina yhä suurempaa lisäarvoa muiden tekemästä työstä, mutta toisaalta hän ei ottanut huomioon, että talous voi kasvaa ja työläiset voivat kapitalistisen järjestelmän puitteissakin nousta vaatimaan osuuksiaan voitoista. Kurjistumisteorian näen silti täysin väistämättömänä, sillä ikuinen talouskasvu on ainoa keino, jolla se voidaan väittää ja ikuinen talouskasvu on lähinnä porvarilliselle ajattelulle ominainen irrationaaliseen uskoon perustuva ajatus - hieman uskontojen tyyliin.
Lahkolaisuudesta: Mitä kummallista on siinä, että eri sävyiset vasemmistopuolueet perustavat omia ryhmiään? Yhtälailla poliittisen kentän oikealla laidalla on Keskusta, Kokoomus, Liberaalit, Perussuomalaiset, SNKY, Sinivalkoiset jne. Tähän voi tietenkin sanoa, että noiden puolueiden ideologioissa on erittäin suuria eroja, mutta samoin on esim. oikeistososialidemokraattisen Vasemmistoliiton ja stalinistisen KTP:n välillä.
Porvarillisuus ei minusta ole mikään uskonto, kuten eivät muutkaan poliittiset ideologiat, mutta yhtä hyvin porvarillisuudesta voidaan löytää uskonnollisia PIIRTEITÄ. Opinkappaleet löytyvät uusliberalistisessa taloustieteestä, joka on nykyään niin mainstreamia, että selkeitä muiden yli nousevia oppi-isiä on vaikeaa sanoa ehkä Adam Smithiä lukuunottamatta. "Verotus vähentää hyvinvointia" ja "talouskasvu on ikuista" tuntuu kuuluvan porvarilliseen ideologiaan uskonnonomaisena dogmina ja näin 2000-luvulla taloutieteilijöiden ohella suurpääoman päähänpistot ovat nousemassa porvarien dogmeiksi. Yhteiskuntaa tulisi pyörittää sen perusteella, mitä Piippo ja Ollila kulloinkin käskee ja tyypillisesti uusliberaalit uudistukset perustellaan argumentilla "Vaihtoehtoa ei ole", ikään kuin Suomen tulisi aina sokeasti seurata globaalin kapitalismin virtoja kuten tässä viimeiset 15 vuotta on tehty.
Vielä hauska linkki aiheeseen: http://www.geocities.com/vapaatorni/
Mitä jos uskontunnustuksesi jatkoksi kertoisit missä kommunismia on sovellettu niin että tuloksena olisi ollut demokratiaa ja hyvinvointia?
Minulla on kyllä sellainen vakaa käsitys että oikeaoppinen kommunisti ei pysty arvostelemaan Marxin ja Leninin tekstejä vaan ne ovat hänelle "pyhiä". Yksi osoitus siitä oli se reaktio jonka väitteeni kurjistumisteorian paikkansa pitämättömyydestä sai. Ja luulen että en ole yksin käsitykseni kanssa.
Lahkolaisuus on juuri sitä että luetaan samaa "Raamattua" mutta ymmärretään ja sovelletaan oppia erilailla. Porvaripuolella ei ole yhtä selvää "Raamattua" kuin komministien puolella ovat nämä Marxin ja Leninin tekstit.
Mitään vastaavanlaista oppia ei ole porvaripuolella, vai onko. Onko olemassa joku teos tai vastaava jota sekä Kokoomus että Keskustapuolue opiskelevat omissa opintopiireissään? Enpä usko. Tällä palstalle ei ainakaan ole kukaan viitannut siihen tai lainannut tekstejä siitä.
/Kalle
...Loka-Laitiselta. Ensinnäkin reaalisosialismin arvosteleminen tänä päivänä on aiheena niin keskinkertainen, mielikuvitukseton ja helppo, että se sopii juuri Loka-Laitisen kaltaiselle tyypille joka lyö lyötyjä ja on aina isojen puolella pientä vastaan. Mitään uutta näkökulmaa tai ajatuksia herättävää tekstiä tuosta ei löydy vaan silkka omaan mielipiteen esiintuoti siitä kuinka kommunismi on paha.
Tällä kertaa Laitinen hyökkää nykyvasemmistoa ja nykykommunisteja vastaan, vaikka tarkemmin esimerkiksi Vasemmistoliittoon perehtynyt huomaisi, että puolue on irrottaunut täysin sekä stalinismista että marxilaisuudesta. Myös SKP ja etenkin Sosialistiliitto ovat tehneet paljonkin uudelleenarviointia ja tuominneet stalinismin.
Kommunismia ei tulisi pitää ainoastaan uskontona, vaan erittäin tuhoisana sellaisena.
Kommunismin nimissä on tapettu joidenkin arvioiden mukaan 100 miljoonaa ihmistä, vieläpä 1900-luvulla.
Tähän saavutukseen ei ole päässyt Hitlerin Saksa eikä ristiretkeläiset.
Sitä paitsi kommunistisissa maissa on surmattu OMAN maan kansalaisia.
Voidaan sanoa että kommunismissa on paljon hyviä ajatuksia, mutta niitä voidaan toteuttaa myös sosiaalidemokratian puitteissa, itsessään sosialismi tai kommunismi ei toimi.
Ihmiset syntyvät elävät ja kuolevat. Aatteet eivät kuole, ne ehkä joskus unohtuvat kun niiden aika on ohi.
Elämme mailman mittakaavassa kapitalismista sosialialismiin siirtymisen myrskyisää aikautta, joka kestänee useita ihmissukupolvia.