Ihmettelen, kun Tapani sanoi - ketjussa "Olette sairaita" viestiotsikolla "Korjaili myöhemmin" - että Smithin raamatunkäännös jäi kesken.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000002028093
Kyllä ainakin mormonilähteiden mukaan Joseph Smith sai valmiiksi raamatunkäännöksensä.
Documentary History of the Church, osa I, s 324
"I [Joseph Smith] completed the translation and review of the New Testament, on the 2nd of February, 1833 and sealed it up, no more to be opened till it arrived in Zion."
ja s 368,
"We are exceedingly fatigued, owing to a great press of business. We this day finished the translating of the Scriptures, for which we returned gratitude to our Heavenly Father, and sat immediately down to answer your letters."
sekä kirkon oma lehti Times and Seasons, osa VI, s. 802
"We are exceedingly fatigued owing to a great press of business. We this day finished the translating of the scriptures, for which we returned gratitude to our Heavenly Father, and sat immediately down to answer your letters."
Näiden lähteiden ja mormoni Andrew Jensenin kokoaman LDS Church Chronology mukaan Uusi testamentti valmistui 2.2.1833 ja Vanha Testamentti 2.7.1833.
Opin ja liittojen kirjan luvussa 73 kirjatussa, 10.1.1832 Jumalalta saadussa ilmoituksessa Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia käsketään "jatkaa käännöstyötä, kunnes se on valmis" (jae 4).
Tuossa kohdassa ei ainakaan puhuta Mormonin kirjasta, koska se oli julkaistu jo 1830. Siinä ei voida myöskään puhua Abrahamin kirjan papyruksista, sillä Joseph Smith näki ne ensi kerran 3.7.1835 (DHC. osa II, s 235).
"On the 3rd of July, Michael H. Chandler came to Kirtland to exhibit some Egyptian mummies. There were four human figures, together with some two or more rolls of papyrus covered the with hieroglyphic figures and devices."
Lisäksi Jumala käski Smithiä Opin ja liittojen kirjan kohdan 124:89 mukaan: "julkaiskoon pyhän sanani uuden käännöksen maan asukkaille". Luvun alussa sanotaan, että tämä ilmoitus tuli 19.1.1841
Ks. myös Opin ja liittojen kirja 94:10 ja 104:58 joissa puhutaan painopaikan järjestämisestä.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000259&posting=22000000002028093
Kyllä ainakin mormonilähteiden mukaan Joseph Smith sai valmiiksi raamatunkäännöksensä.
Documentary History of the Church, osa I, s 324
"I [Joseph Smith] completed the translation and review of the New Testament, on the 2nd of February, 1833 and sealed it up, no more to be opened till it arrived in Zion."
ja s 368,
"We are exceedingly fatigued, owing to a great press of business. We this day finished the translating of the Scriptures, for which we returned gratitude to our Heavenly Father, and sat immediately down to answer your letters."
sekä kirkon oma lehti Times and Seasons, osa VI, s. 802
"We are exceedingly fatigued owing to a great press of business. We this day finished the translating of the scriptures, for which we returned gratitude to our Heavenly Father, and sat immediately down to answer your letters."
Näiden lähteiden ja mormoni Andrew Jensenin kokoaman LDS Church Chronology mukaan Uusi testamentti valmistui 2.2.1833 ja Vanha Testamentti 2.7.1833.
Opin ja liittojen kirjan luvussa 73 kirjatussa, 10.1.1832 Jumalalta saadussa ilmoituksessa Joseph Smithiä ja Sidney Rigdonia käsketään "jatkaa käännöstyötä, kunnes se on valmis" (jae 4).
Tuossa kohdassa ei ainakaan puhuta Mormonin kirjasta, koska se oli julkaistu jo 1830. Siinä ei voida myöskään puhua Abrahamin kirjan papyruksista, sillä Joseph Smith näki ne ensi kerran 3.7.1835 (DHC. osa II, s 235).
"On the 3rd of July, Michael H. Chandler came to Kirtland to exhibit some Egyptian mummies. There were four human figures, together with some two or more rolls of papyrus covered the with hieroglyphic figures and devices."
Lisäksi Jumala käski Smithiä Opin ja liittojen kirjan kohdan 124:89 mukaan: "julkaiskoon pyhän sanani uuden käännöksen maan asukkaille". Luvun alussa sanotaan, että tämä ilmoitus tuli 19.1.1841
Ks. myös Opin ja liittojen kirja 94:10 ja 104:58 joissa puhutaan painopaikan järjestämisestä.
Vastaukset 26
Vanhimmat
Näihän on voinut käydä.
Mutta koskaan tuota työtä ei viety niin päätökseen että olisimme pananeet oman virallisen Raamatun, Uudelleenjärjestetty MAP-Kirkko on tosin sen voinut tehdä, mutta (tietääkseni) MAP-Kirkko ei ole.
Vaikka Joseph Smith sai käännöksen melkein valmiiksi heinäkuussa 18833, hän teki muutoksia aina vuoteen 1844 eli kuolemaansa asti. Siksi on todennäköistä, että hän olisi tehnyt vielä lisää muutoksia mikäli olisi voinut itse huolehtia kirjan julkaisemisesta.
Reorganisoitu MAP-kirkko julkaisi kirjan ensimmäisen kerran 1867. Sen jälkeen on ilmestynyt useita painoksia. Kallisarvoisessa helmessä olevat Mooseksen kirja ja Joseph Smithin Matteus on otettu käännöksestä sellaisenaan.
On lisäksi todettava, ettei kysymys ole varsinaisesta käännöksestä vaan myös selvennyksistä. - Minulla muuten on tuo kirja vuoden 1974 painoksena.
"Siksi on todennäköistä, että hän olisi tehnyt vielä lisää muutoksia mikäli olisi voinut itse huolehtia kirjan julkaisemisesta."
Mistä on peräisin tämä käsitys? Miksei sitä JS:n versiota painettu joka tapauksessa pian sen jälkeen, kun hän itse sanoi tulleensa valmiiksi? Eikö Jumala juuri käskenyt häntä painamaan sen?
"Reorganisoitu MAP-kirkko julkaisi kirjan ensimmäisen kerran 1867. Sen jälkeen on ilmestynyt useita painoksia. Kallisarvoisessa helmessä olevat Mooseksen kirja ja Joseph Smithin Matteus on otettu käännöksestä sellaisenaan."
Mutta ette kuitenkaan käytä sitä versiota? Käytätte King Jamesin versiota ja kahta viimeksikäännettyä suomalaista, 1938 ja 1992?
Miksi? Eikö Jumala juuri siksi käskenyt Smithin kääntää (ja korjata) Raamattua, että virheet olisi tullut korjattua ja puuttuvia kohtia paikattu?
"On lisäksi todettava, ettei kysymys ole varsinaisesta käännöksestä vaan myös selvennyksistä."
Niin, mitä sitten?
Käännöksen julkaisija on Reorganisoitu MAP-kirkko. Käännöstä toki käytetään siihen melko useinkin viittaamalla;ja onhan siitä osia muissa kirjoissamme. Viralliseksi kirjaksi sitä ei kuitenkaan ole hyväksytty osin siksi, ettei se ollut aivan valmis, mutta nähdäkseni myös tekijänoikeuskysymysten vuoksi. Nuo oikeudet on Reorganisoidulla kirkolla.
Siitä, että kirjaan olisi todennäköisesti tehty muutoksia, manitaan pyhien kirjoitusten oppaassamme, johon sisältyy käännöksestä eräitä valittuja kohtia.
Tietojeni mukaan Smith ei koskaan saanut "Inspiroitua raamatunkäännöstään" täysin valmiiksi. Uuden testametin hän tosin "käänsi" lähestulkoon kokonaan, mutta Vanhasta hän sai valmiiksi vain osia. Lisäksi Smith tosiaan muokkasi ja paranteli käännöstään aina kuolemaansa asti, kuten Tapanikin totesi.
Kyseessä ei ole varsinainen käännös niin kuin me sen ymmärrämme. Smith ei osannut Raamatun alkukieliä, lisäksi hänellä ei ollut käytössään Raamatun alkutekstien kriittisiä tekstilaitoksia. Smithin "Inspiroitu käännös" on enemmänkin eräänlainen "mormonimidrash", siis Raamatusta laadittu laajennettu, ajantasaistettu ja selittävä versio. Smith käytti "käännöksensä" pohjana King Jamesin käännöstä, mutta hän täydensi sitä muulla materiaalilla, laajensi joitakin osia huomattavastikin, laati Raamatun "vaikeista" kohdista selittäviä "käännöksiä", yhtenäisti esim. evankeliumeita jne. Smithin "käännös" muistuttaa tekotavaltaan ja tyyliltään huomattavan paljon rabbiinisa midrasheja sekä esim. arameankielisiä targum-käännöksiä Vanhan testamentin kirjoista.
Smith itse selitti laatineensa käännöksen Jumalan Hengen avulla ja innoittamana, siitä nimi "Inspiroitu (eli "innoitettu") käännös. Smith ilmeisesti itse katsoi täysin vilpittömästi ennallistavansa Raamatun alkuperäistä muotoa ja sanomaa. Toisaalta Smith lienee itsekin ajatellut, että kaikkea sitä, mitä hän käännökseensä liitti, ei ollut alkuperäisessä Raamatun tekstissä. Hän katsoi saaneensa lisämateriaalia ja selvennyksiä myös Jumalan ilmoituksen kautta.
Reorganisoidun kirkon nykyinen virallinen nimi on muuten Community of Christ eli Kristuksen yhteisö. Vanha nimi sekoitti kirkon liian usein MAP-kirkkoon.
Joseph Smith:llä olleen käytössään Gilgamesh- eeppos
Silloin selittyy varsin luonollisesti koko Smithin tarina. Totuus siihen toki voi sisältyä. Onhan tuo mailman vahinpana pidetty kirja kirjoitettu jo 1700 luvulla ennen ajanlaskumme alkua, alunperin nuolenpääkirjoituksella 12 kivitaululle.
Joseph Smith vaan omi omaan piikkinsä tuon ikivanhan tarinan. Kirjoitin tuolla "kuun asukkaat" ketjussa noiden kivitaulujen löytymisestä juuri sieltä mistä niiden pitikin löytyä.
Joseph Smith:llä on täytynyt olla englanninkielinen käännös tuosta eeppoksesta nuutoin hänen "ilmoituksensa" samankaltaisuus ei selity. Herää kysymys miksei tätä ole aikaisemmin huomattu? Tai eikö ole haluttu huomata?
Tämä on niin mielenkiintoinen aihe, että kerropa lisää lähdeviittauksin, että voimme kaikki tutkia.
Gilgamesh-eepoksen ja Raamatun välillä on tiettyjä yhteyksiä (esim. vedenpaisumuskertomus), koska ne molemmat ovat syntyneet Lähi-idässä ja ammentavat samasta perinteestä. Mielestäni Smithin "Inspiroidussa käännöksessä" ei kuitenkaan ole mitään, mikä edellyttäisi sen laatijan täytyneen tuntea Gilgameshin. Kirjoissa eivät esiinnyt samat erisnimet eikä niiden kertomuksissa ole muitakaan yhtäläisyyksiä, jotka eivät selittyisi Raamatun käytön avulla. Voisitko ehkä mainita jonkin esimerkin?
Nuolenpääkirjoitusta ei muuten kirjoitettu kivitauluihin, vaan savitauluihin. Nuolenpäällä ei voi painaa painaumia kivitauluihin.
niinkään raamattua jolla on yhtäläisyyksiä tuon eeppoksen kanssa. Sensijaan esimerkiksi Joseph Smithin kultalevylöydös on verrattavissa eeppoksessa kuvattuihin savitauluihin jotka myös on löydetty, ei kuitenkaan Amerikan mantereelta. Mormonien kirjan eläimet myös pääosin löytyvät tuolta Välimeren Itä-puolisilta alueilta. Samoin mormonien kirjan monet asiat ovat yhteneviä Gilgamesh- eeppoksen kanssa. Minä en ollenkaan tunne tuota J.Smithin raamatun käännöstä.
Ajatukseni on hypoteettinen joka voidaan varmistaa esimerkiksi tutkimalla rinnakkain mieluimmin englanninkielistä King Jamesin Raamatunkäännöstä Joseph Smithin mormonienkirjaa/muita kirjoituksia ja tuota Gilgamesh- eepposta.
Korostan vielä kysymyksessä olevan yksinkertainen hypoteesi joka tuli mieleeni vertailessani Mormonien kirjaa ja tuota Gilgamesh- eepposta.
Mormoni tutkijoille olisi nähdäkseni helppo Joseph Smithin kirjoitusten tuntijoina osoittaa oikeaksi tai vääräksi hypoteesini.
Korostan ettei minulla ole tarpeita iskeä mormonien selkään pikeminkin päinvastoin. Minulla nyt ei vaan ole voimavaroja itse tuota asiaa tutkia niin mielenkiintoinen kun se onkin.
Sinäkin Jari olet terveempi ja nuorenpi tutkimaan ja saanet myös ainakin mainitsemani aineiston käyttöösi.
englaninkieliset King Jamesin raamatunkäännös, mormonien kirja/muut Joseph Smithin kirjoitukset, kultalevylöydöt ja Gilgamesh- eeppos.
Kyllä minäkin haluaisin tutustua kyseiseen aineistoon. Silloin voisi selvittää hypoteesisi luotettavuus.Mutta niin kauan kuin meillä muilla ei ole tietoa siitä, mistä tai miten mainitsemasi aineisto on saatavilla, hypoteesiisi ei voi ottaa kantaa.
On muuten vaarallista esittää epävarmoja hypoteesejä uskonasioista, kun myöhempi tutkimus voi osoittaa ne vääriksi.
tutkimus joka voidaan osoitaa oikeaksi tai vääräksi. Vaikka hypoteesini olisi oikeakin se ei sinällään vie pohjaa mormonismilta, päinvastoin saattaa jopa vahvistaa sitä, jos sen pohjanan olevat tiedot ovat monin verroin vanhenpia kun Raamattu. Joseph Smith sensijaan joutuisi hieman outoon valoon.
Ajatukseni on siksi yksinkertainen, että jos se pitäisi paikkansa oli tosi kummallista ettei mormonit olisi sitä huomanneet. Kieltämättä noiden J. Smithin kultalevylöydösten ja Gilgameshin savitaulujen löytymisessä on hämmästyttävää yhdenmukaisuutta.
Vuonna 1835 H. Rassam löysi Niinivestä vedenpaisumustaulut eli Gilgames-eepoksen. Tämä
kertomus on syntynyt ennen vuotta 2000 eKr. - samaan ajankohtaan sijoitetaan myös Raamatun kertoma vedenpaisumus. Yhtymäkohtia Raamatun kertomukseen on runsaasti: esim. Nooaa vastaava Utnapishtim lähettää laivastaan lintuja vedepaisumuksen jälkeen.
Gilgamesh- eeppokseta löytyy tietoja Suomen kielellä mm. tästä osoitteesta.
http://www.kolumbus.fi/j.stenback/k11/default.htm
Tässä ote noilta sivuilta.
Raamatun Arkeologian Seuran kokouksessa kolmantena päivänä joulukuuta vuonna 1872 Lontoossa nuolenpääkirjoitusten tutkija George Smith esitti sensaatiomaisen tiedonannon. Hän kertoi että Assyrian valtakunnan kuninkaan Assurbanipalin (668-632 eKr.) palatsikirjastosta Niinivestä oli löydetty joukko nuolenpäätauluja, jotka tarinoivat Izdubar-nimisestä sankarista. Kysymyksessä oli maailman vanhin sankaritaru, jonka nykyään tunnemme Gilgamesh-eepoksen nimellä.
Smith luki sankarin nimen väärin Izdubariksi ja tutkimuksen varhaisimmassa vaiheessa eepoksella oli nimenä Izdubar-eepos ja myös Nimrod-eepos raamatun Nimrodin mukaan.
Tämä löytö aiheutti sen että englantilaiset keräsivät heti puntia, jotta Smith saisi jatkaa kaivauksiaan Kujundzikin kummussa, jonka alle muinainen Niinive kätkeytyi. Hänen saaliinsa olikin odotuksia vastaava, sillä kuokka ja lapio paljastivat hiekan alta lisää taulukatkelmia, jotka kuuluivat samaan eepokseen, nimittäin sen niiniveläiseen versioon. Mm. löytyi fragmentteja, jotka kertoivat suuresta vedenpaisumuksesta siinä määrässä raamatun vastaavaa kertomusta muistuttavasti, että suuri yleisö innostui asiaan vieläkin enemmän.
Mutta vuonna 1890 huomattiin että sankarin nimi ei ole luettava Izdubar, vaan Gilgames, sillä nimi löytyi kirjoitettuna myös tavumerkeillä Gi-il-ga-mesh. Selvisi että kysymyksessä on sama sankari, jonka nimi esiintyy eräässä vuoden 893 vaiheilla eKr. syyriaksi kirjoitetussa luettelossa babylonialaisista kuninkaista. Sitä paitsi hänet voitiin samastaa siihen Gilgamos-nimellä tunnettuun tarunomaiseen kuninkaaseen, josta Claudius Aelianus kertoo kreikaksi kirjoittamassaan teoksessa Historia animalium (XII 21).
Tarunomaisena Gilgamesia onkin pidetty aivan viime vuosiin asti, joskin hänet mainitaan sumerilaisissa kuningasluetteloissa Urukin kaupungin (raamatusta tunnetun Erekin) kuninkaana. Mutta nuolenpäiden tutkijain piirissä on jo ruvettu uskomaan että Gilgames ei ole taruhahmo, vaan todella historiallinen henkilö, joka hallitsi Urukin kaupunkia ja sen sisarkaupunkia Kullabia kolmenkymmenen vuoden ajan alkaen vuoden 2530 vaiheilta eKr. Hänen edeltäjänsä kuningasluettelon mukaan oli Dumu-zi, joka hallitsi noin kahdenkymmenen vuoden ajan. Dumu-zin nimi merkitsee 'Oikea poika', jolla tarkoitettiin, kuten Thorkild Jacobsen on voinut osoittaa, "maidossa piileviä, elämää antavia voimia". "Oikean pojan" edeltäjä oli Lugalbanda, joka niin ikään hallitsi noin kaksikymmentä vuotta. Hänen edeltäjänsä taas oli samoin noin kaksikymmentä vuotta hallinnut Enmerkar ja Enmerkarin edeltäjä, vanhin kuningas tässä Urukin hallitsijaluettelossa, oli Mes-kiang-gaser. Gilgameshin seuraajatkin tunnemme ja eräiltä heistä on säilynyt samanaikaisia kirjoituksia.
Dumu-zi ei kuitenkaan ollut Gilgameshin isä, vaan kaiken todennäköisyyden mukaan Gilgamesh on ollut avioton lapsi. Äsken mainitulla Aelianuksella onkin säilynyt taru Gilgameshin syntymästä: Urukin kuninkaan Enmerkarin tytär, jonka ennustusten pelottama isä on sulkenut korkeaan torniin, synnyttää salassa "ei-kenenkään pojan" Gilgamoksen, jonka vartijat heittävät tornista alas. Kotka huomaa putoavan lapsen ja pelastaa sen. Ennustukset käyvät toteen ja Gilgamesh riistää äitinsä isältä Enmerkarilta kuninkuuden.
Tämä taru tietenkin on sepitetty samaan tapaan kuin monen muunkin historiallisesti huomattavan henkilön syntymästä sepitetyt tarut in maiorem dei gloriam. (Palauttakaamme mieleen vaikkapa vain Akkadin Sargon Suuri joka pelastui kapalolapsena kaislakorissa samoin kuin juutalaisten Mooses. ) Joka tapauksessa siinä kuitenkin lienee sen verran perää, että Gilgamesh oli "ei-kenenkään poika", siis äpärä, joka sittemmin anasti vallan käsiinsä.
Gilgameshin äidiksi eepos ja eräät toisetkin tekstit väittävät jumalatar Ninsunia, "Villilehmää" . Ninsunin puoliso oli Lugalbanda, joka näin ollen olisi Gilgameshin isä. Mutta tässäkin tietysti ilmenee halu luoda suurelle miehelle in maiorem dei gloriam ylhäinen sukupuu aivan samalla tavalla kuin monet myöhemmät Babylonian kuninkaat, jotka olivat hankkineet valtansa usurpaattoreina, keksivät itselleen mahtavat esi-isät vaikka itse asiassa olivat nousseet alimmista yhteiskuntaluokista tai "ei-kenenkään poikina" maan korkeimpaan asemaan. Kommentti.
Aivan toinen kysymys on se, mitä Gilgamesin nimi merkitsee. Eräät haluavat tulkita sen lyhennykseksi sumerilaisesta nimestä, joka täydellisenä kuului Pa-gishge-mes ja merkitsi 'Mies joka on uuden puun siemen', toisin sanoen "Mies josta on tuleva perheen, suvun perustaja". Kieltämättä tämä selitys hyvin sopii teoriaan, jonka mukaan Gilgames oli äpärä ja usurpaattori, vallananastaja. Toisten mielestä taas Gilgames ei lainkaan ole sumerin kieltä, vaan kuuluu ns. substraattiin eli johonkin kieleen, jota Babyloniassa puhuttiin ennen kuin sumerilaiset tulivat Veljesvirtain, Tigris- ja Eufrat-virtain, laaksoon. Joka tapauksessa on varmaa että nimi lausuttiin Gilgamesh, siis pitkävokaalisena toiselta tavultaan. Se voidaan päätellä runomitasta.
Tässä ote Joseph Smithin historiasta 60-65 kappaleet.
Pian ymmärsin, miksi olin saanut niin ankarat ohjeet niiden säilyttämiseksi ja minkä vuoksi lähetti oli sanonut, että kun olisin tehnyt minulta vaaditun, hän noutaisi ne pois. Sillä tuskin tuli tunnetuksi, että ne olivat hallussani, kun jo mitä sitkeimmin ponnistuksin yritettiin saada ne minulta. Turvauduttiin jokaiseen ajateltavissa olevaan juoneen tämän päämäärän saavuttamiseksi. Ahdistelu muodostui entistäkin armottomammaksi ja ankarammaksi, ja joukolti ihmisiä oli jatkuvasti varuillaan saadakseen, mikäli vain mahdollista, ne minulta riistetyksi. Mutta Jumalan viisauden avulla ne pysyivät tallella minun käsissäni, kunnes olin niiden avulla täyttänyt minulta vaaditun tehtävän. Kun sitten, niin kuin suunnitelma oli, sanansaattaja tuli niitä noutamaan, luovutin ne hänelle, ja ne ovat hänen huostassaan vielä nytkin, toukokuun toisena päivänä tuhat kahdeksansataakolmekymmentäkahdeksan.
Kuitenkin kaikitenkin: häly jatkui yhä, ja tuhannet pahat kielet olivat lakkaamatta käynnissä, levittäen valheita isäni perheestä ja minusta. Jos kertoisin niistä tuhannennenkin osan, täyttyisi siitä kirjoja. Vaino kävi joka tapauksessa niin sietämättömäksi, että minun oli pakko lähteä Manchesteristä ja siirtyä vaimoineni Susquehannan piirikuntaan Pennsylvanian osavaltiossa. Valmistellessamme lähtöämme ? olimme sangen vähissä varoissa, ja vaino painoi meitä niin ankarana, ettei ollut luultavaakaan, että muutosta koskaan tapahtuisi siinä suhteessa ? keskellä ahdistuksiamme tapasimme ystävän eräässä Martin Harris-nimisessä kelpo miehessä, joka tuli luoksemme ja antoi minulle viisikymmentä dollaria auttaakseen meitä matkallamme. Martin Harris oli New Yorkin osavaltion Waynen piirikunnassa sijaitsevan Palmyran kunnan vakinainen asukas ja kunnioitettu maanviljelijä.
Tämän oikeaan aikaan osuneen avun turvin pystyin pääsemään perille määräpaikkaani Pennsylvaniaan; ja heti sinne saavuttuani ryhdyin jäljentämään levyistä kirjoitusmerkkejä. Jäljensin niitä melkoisen määrän ja uurimin ja tummimin avulla käänsin niistä muutamia. Tätä tein vaimoni isän kotiin joulukuussa tapahtuneen saapumiseni ja seuraavan helmikuun välisen ajan.
Jolloinkin tässä helmikuussa edellä mainittu herra Martin Harris tuli käymään kotonamme, sai kirjoitusmerkit, jotka olin jäljentänyt levyistä, ja lähti ne mukanaan New Yorkin kaupunkiin. Sen suhteen, mitä tapahtui hänelle ja kirjoitusmerkeille, viittaan hänen omaan kertomukseensa tapahtuneesta sellaisena kuin hän selosti sen minulle paluunsa jälkeen, ja se oli seuraava:
"Saavuin New Yorkin kaupunkiin ja esitin käännetyt kirjoitusmerkit käännöksineen professori Charles Anthonille, kirjallisista saavutuksistaan kuululle miehelle. Professori Anthon totesi käännöksen oikeaksi, oikeammaksi kuin minkään muun aikaisemmin näkemänsä egyptistä suoritetun käännöksen. Sitten näytin hänelle vielä kääntämättömiä merkkejä, ja hän sanoi niiden olevan egyptiläisiä, kaldealaisia, assyrialaisia ja arabialaisia; hän sanoi niiden olevan oikeita kirjoitusmerkkejä. Hän antoi minulle todistuksen, joka todistaisi Palmyran asukkaille, että ne olivat oikeita kirjoitusmerkkejä ja että käännettyjen käännös oli myös oikea. Otin todistuksen ja panin sen taskuuni ja olin juuri lähtemässä talosta, kun herra Anthon kutsui minut takaisin ja kysyi minulta, kuinka tuo nuori mies pääsi selville siitä, että kultalevyt olivat paikassa, josta hän ne löysi. Vastasin Jumalan enkelin ilmaisseen sen hänelle.
Silloin hän sanoi minulle: 'Näyttäkääpä minulle tuota todistusta.' Niinpä otin sen taskustani ja annoin sen hänelle jolloin hän otti sen ja repi palasiksi, sanoen, ettei enää ollut mitään sellaista kuin enkelien palvelus ja että jos toisin levyt hänelle, hän kääntäisi ne. Ilmoitin hänelle osan levyistä olevan sinetöity ja että minua on kielletty tuomasta niitä. Hän vastasi: 'En voi lukea sinetöityä kirjaa.' Lähdin hänen luotansa ja menin tohtori Mitchellin luo, joka vahvisti professori Anthonin sanoman niin kirjoitusmerkkien kuin käännöksenkin suhteen."
*
Huhtikuun 5. päivänä 1829 Oliver Cowdery tuli kotiini. Siihen mennessä en ollut koskaan nähnyt häntä. Hän selitti olleensa opettajana isäni asuinpaikan lähistöllä, ja kun isäni oli muuan niistä, jotka olivat lähettäneet lapsensa kouluun, hän jonkin aikaa asui ja oli ruoassa isäni talossa, ja hänen siellä ollessaan kotiväki kertoi hänelle kuinka olin saanut levyt, ja siksipä hän oli tullut ottamaan niistä selkoa minulta.
Kaksi päivää herra Cowderyn saapumisen jälkeen (siis huhtikuun 7. päivänä) aloin kääntää Mormonin Kirjaa, ja hän ryhtyi kirjurikseni.
Ollessamme yhä kääntämässä me seuraavassa kuussa (toukokuussa 1829) eräänä päivänä menimme metsään rukoillaksemme ja tiedustellaksemme Herralta kasteesta syntien anteeksisaamiseksi, mistä olimme havainneet maininnan levyjen käännöksessä. Ollessamme näin rukoilemassa ja Herraa avuksemme huutamassa taivaasta astui alas sanansaattaja valopilvessä ja pantuaan kätensä päällemme hän asetti meidät sanoen:
Teille, kanssapalvelijoilleni, minä Messiaan nimessä annan Aaronin pappeuden, joka pitää hallussaan enkelien palveluksen ja parannuksen evankeliumin ja syntien anteeksisaamiseksi tapahtuvan upotuskasteen avaimia; eikä sitä oteta enää milloinkaan pois maan päältä, niin että vihdoin Leevin pojat uhraavat jälleen uhrin Herralle vanhurskaudessa.
Hän sanoi, ettei tällä Aaronin pappeudella ollut valtuutta kätten päällepanemiseen Pyhän Hengen lahjan antamiseksi, mutta että tämä valtuus annettaisiin meille vastedes; ja hän käski meidän mennä ja antaa kastaa itsemme sekä määräsi, että minun oli kastettava Oliver Cowdery ja että sen jälkeen hänen oli kastettava minut.
Sen mukaisesti me menimme ja annoimme kastaa itsemme. Minä kastoin ensin hänet ja hän kastoi sen jälkeen minut ? minkä jälkeen minä panin käteni hänen päänsä päälle ja asetin hänet Aaronin pappeuteen, ja sen jälkeen hän pani kätensä minun päälleni ja asetti minut tähän samaan pappeuteen ? sillä niin meitä oli käsketty.
Tykönämme tällöin käynyt ja meille pappeuden antanut sanansaattaja sanoi, että hänen nimensä oli Johannes, se, jota Uudessa Testamentissa kutsutaan Johannes Kastajaksi, ja että hän toimi Pietarin, Jaakobin ja Johanneksen määräyksestä, joilla oli hallussaan Melkisedekin pappeuden avaimet, mikä pappeus, niin hän sanoi, aikanansa annettaisiin meille, sekä että minua oli kutsuttava kirkon ensimmäiseksi vanhimmaksi ja häntä (Oliver Cowderya) toiseksi. Asettamisemme tämän sanansaattajan käden alla ja kastamisemme tapahtuivat toukokuun viidentenätoista päivänä 1829.
Heti kastamisemme jälkeen, vedestä noustuamme, koimme suuria kirkkauden siunauksia taivaalliselta Isältämme. Tuskin olin kastanut Oliver Cowderyn, kun Pyhä Henki laskeutui hänen päällensä, ja hän nousi ja profetoi paljosta, mikä tapahtuisi pian. Ja jälleen, niin pian kuin hän oli kastanut minut, myös minä sain profetian hengen, jolloin nousin ja profetoin tämän kirkon kasvamisesta ja paljosta muusta kirkkoon liittyvästä sekä tästä ihmislasten sukupolvesta. Me olimme täynnä Pyhää Henkeä ja riemuitsimme pelastuksemme Jumalassa.
Kun mielemme olivat nyt valistetut, alkoivat kirjoitukset avautua ymmärryksellemme ja salaisimpien kohtien oikea merkitys ja tarkoitus paljastui meille tavalla, joka ei koskaan aikaisemmin ollut saavutettavissamme ja jota emme milloinkaan ennen olleet ajatelleetkaan. Samaan aikaan meidän oli pakko pitää salassa se seikka, että olimme saaneet pappeuden ja tulleet kastetuiksi, sen vainon hengen takia, jota jo oli ilmennyt naapuristossa.
Meitä oli aika ajoin uhattu väkivallalla, vieläpä juuri uskonnon julistajien taholta. Ja näiden väkivaltaiset hankkeet meitä kohtaan estyivät ainoastaan sen vaikutusvallan avulla, joka oli vaimoni kotiväellä (jumalallisen kaitselmuksen ansiosta). Tämä oli näet tullut minulle erittäin ystävälliseksi sekä asettunut vastustamaan ahdistelevia väkijoukkoja, haluten minun saavan keskeytyksettä jatkaa käännöstyötä, ja sen tähden tarjosi ja lupasi meille suojaa kaikkia laittomuuksia vastaan, sikäli kuin se oli mahdollista.
Lukiessani tarkemmin viestisi huomaan sen sisältävän uhkauksen.
Tässä yhteydessä uhkailu ei mielestäni ole paikallaan. Olen sattumalta törmännyt erinäisiin tietoihin jotka vaikuttavat mielenkiintoisilta. Olen tuonnut heti tänne mormonien sivuille koska minulla ei ole tarpeita pisnekseen sen enempää kun lyödä veistä mormonien selkään. Toiseksi tiedän mormoneilla olevan parhaat mahdollisuudet todeta hypoteesiini oikeaksi tai vääräksi.
Olisiko sinusta ollut parempi että olisin valmistellut asian mieleni mukaan ja sitten myynyt tarinani hyvällä hinnalla lehdistölle.
Tottapuhuen olen hieman loukkaantunut.
Jumala käski Smithiä Opin ja liittojen kirjan kohdan 124:89 mukaan: "julkaiskoon pyhän sanani uuden käännöksen maan asukkaille". Luvun alussa sanotaan, että tämä ilmoitus tuli 19.1.1841
Joseph Smith ei saanut tilaisuutta julkaisemiseen. Mutta nuo sanat olivatkin osoitetut William Law'lle eikä Joseph Smithille. Olisit huomannut tämän tutustumalla paremmin edellisiin jakeisiin.
olipa kauhea virhe. ;-)
Joka tapauksessa käskyn saaja (mormonikirkon johto) ei välittänyt täyttää itsensä isä Jumalan käskyä.
Miksi kuitenkin vedit tähän mukaan Smithin kuoleman, sehän muuten tapahtuikin vasta kolme vuotta tuon käskyn saamisen jälkeen.
Käsky julkaista voidaan antaa etukäteen, vaikka julkaisu ei olekaan vielä valmis. Joseph Smith kuoli ennen kuin kirja oli lopullisesti valmis. Kuolemasta aiheutui tekijänoikeuspulmia, mutta onhan kirja nyt joka tapauksessa julkaistu ja saatavilla. - Miksi muuten kaivelet tätä asiaa? Mitä tarpeita se sinussa tyydyttää?
Eikö se ole luonnollista. Minusta on kummaa, että teidän ensimmäistä profeettaanne käskettiin kääntämään Raamattu uudelleen ja julkaistakin se piti, mutta te ette ole tehneet niin ettekä käytä Smithin kääntämää Raamattua vaan k. Jaakon ja tavallisia suomalaisia käännöksiä. Eikö sinusta tässä ole mitään outoa? Eikö sinun tee koskaan mieli kysellä tarkemmin asioista, joista teille on opetettu tietty kanta? Eikö ole kiinnostavaa nähdä asioita monelta kantilta?
Ihminen on luonnostaan utelias eläin. Sillä tavoinhan hän oppii.
Olennaista on, että kirkollamme ei ole tekijänoikeuksia tuohon käännökseen. Silti sitä käytetään, mutta se ei ole virallisesti kirkkomme hyväksymä pyhäksi kirjoitukseksi paitsi niiltä osin, jotka sisältyvät Kallisarvoiseen helmeen. Ei tästä menettelystä ole mitään haittaa.
Mielestäni viestiini ei sisälä uhkausta. Totesin vain, että ei kannatta esittää epävarmoja hypoteesia uskoon liittyvistä asioista, koska ne saatavat osoitauttua vääriksi. Raamattua samoin kuin Mormonin kirjaa vastaan on esitetty väittämiä, jotka ovat tieteellisen tutkimuksen edistyessä kumoutuneet. Sen jälkeen vastustajat eivät muista edes niittä.
Mielestäni sinulla ei ole syytä loukaantumiseen, koska esitin vain näkökohdan, joka pitäisi aina ottaa keskustelussa huomioon. Minäkin voisin esittää vastahypootesejä, mutta haluan mielummin käydä keskustelua varmalta pohjalta.
Luin molemmat viestisi, enkä ymmärrä, miten Giglia koskeva aineisto liittyy Joseph Smithin kertomukseen levyistä.Niissä ei ole mitään yhteistä.
Kenellä on tekijänoikeudet? Ovatko he mormoneja? Jos ovat, miksi eivät anna muiden mormonien käyttöön?
Ne ovat Reorganisoidulla MAP-kirkolla. (Reorganized Church of Jesus Christ of Latter Day Saints). Näin on hallussani olevan kirjan kansilehdellä. Nimimerkki "Jari" on kertonut, että tuon kirkon nimi on sittemmin muutettu. Se syntyi Joseph Smithin kuoleman jälkeen, koska jotkut luulivat, että kirkon johdon tuli periytyä Joseph Smithin jälkeläisille. En tunne tosin tarkemmin tuon kirkon syntyvaiheita.
Tuo kirkko haluaa pitää oikeudet itsellään. Se omistaa muuten myös sen paikan, jolle rakennetaan temppeli ennen tuhatvuotisen valtakunnan alkua.
Esimerkiksi Raamattumme 1992 käännös on edelleen suojattu. Sitä ei siis saisi ilman lupaa suoraa lainata. Vanhemmat 33/38 ja sitä aikaisemmat käännökset ovat kenen tahansa vapaasti lainattavissa. Itse lainailen tänne palstallekin mieluimmin Biblia 1776 käännöstä. Kieli on vähän vanhahtavaa, minusta kuitenkin hauska lukea ja asia sisältö on lopultakin ehkä parenpi kuin uudessa käännöksessä?
Täytyy tutkia vielä lisää muista lähteistä.
Entä jos he TIESIVÄT, että kirkon johdon tuli periytyä Joseph Smithin jälkeläisille. Jospa he vaikka saivat ilmoituksen. Silloin te muut olette muuttaneet oppia.
Noinhan voi ajatella ja niin nuo toisen kirkon perustajat ajattelivatkin. Sillä tavalla syntyy yhä uusia kirkkoja. Onneksi on uskonnon vapaus ja kukin saa toimia omantuntonsa mukaan. Silti on vain yksi uskonnollinen totuus: "Yksi Herra, yksi usko, yksi kaste."- Sen voi löytää kun tutkii vilpittömästi eikä esim. vain omaa etuaan tavoitellen. Kristuksenkaan aikana ei kirkon johto periytynyt. Minulle jo tämä kriteeri riittää.