EU:n komission puheenjohtajana pitkään toimineen Delorsin arvion mukaan noin 80 prosenttia jäsenmaiden lainsäädännöstä perustuu EU:n määräyksiin ja vain noin 20 prosenttia niiden omien valtioelinten omintakeiseen vallan käyttöön.
Tästä ulkoministeriön kirjanen tietenkin vaikeni.
Lukijoiden harhautttamiseta on myös ulkoministeriön väite, että jäsenvaltioilla "on myös kansainvälinen toimikelpoisuus" : Maastrichtissa täydennetyssä Rooman sopimuksessa nimenomaisesti määrätään, että EU:n tässsä sopimuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti tekemät sopimukset vahvistettujen edellytysten mukaisesti tekemät sopimukset "sitovat yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita". Jäsenvaltioilla ei ole kansainvälistä toimikelpoisuutta muuhun kuin EU:n määräysten noudattamiseen.
Asioissa, joissa EU on solminut kansainvälisen sopimuksen, jäsenvaltio ei voi sitä tietenkään tehdä, minkä lisäksi jäsenvaltion on omassa sopimuspolitiikassaa otettava huomioon, että sen on pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat ristiriidassa Rooman ja Maastrichtin sopimuksen tavoitteiden kanssa.
EU:n yhden tai useamman valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa solmitut sopimukset, joissa EU on toisena osapuolena ja joissa on kysymys "assosiaatiosta, joka koskeee vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia, yhteistä toimintaa ja erityismenettelyjä", voivat tuoda EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille arvaamattomia yllätyksiä huolimatta siitä, että ne ainakin vielä äskettäin oli hyväksyttävä EU:n neuvostossa yksimielisesti.
EU:n kansalaiset saattavat jonakin päivänä joutua havaitsemaan, että EU ja samalla heidän oma maansa ovat liittyneet johonkin valtioon tai johonkin toiseen EU:n kaltaiseen, Aasiassa tai muualla maailmassa muodostettuun yhteisöön.
Kesällä 1993 Delors kaavaili yhtynyttä maailmaa, tulevaa maailmanhallitusta, jossa Euroopan unioni olisi yksi osapuoli. Hankkeen toteuttamisstrategiasta on viime vuosina keskusteltu salassa julkisuudelta kahden maailman taloudellisen ja poliittisen valtaeliitin yhteistoimintaelimen, Bilderbergin ryhmän ja Trilateraalisen komission http://www.trilateral.org/ kokouksissa. Huomaa: toisin kuin ERT ja Trilateraalinen komissio, Bilderberg-ryhmä ei kestä päivänvaloa nettisivunkaan vertaa.
Trilateraaliseen komissioon kuuluu myös japanilaisia. Yksi Bilderberg-ryhmän ja Trilateraalisen komission tärkeimmistä, kulissien takana jo pitkälle valmistellusta suunnitelmasta on Tyynen valtameren unionin muodostaminen.
Japanilaisten siihen mukaan taivutteleminen osoittautui odotettua vaikeammaksi. Tavoitteena on sosialistisen järjestelmän romahduttaminen Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Vietnamissa. Mutta tämän seurauksena Japani pelkää uuden "siirtomaavallan kauden" alkamista Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan kasvu voisi muodostua Japanin etujen kannalta kohtalokkaaksi länsimaalaisten hegemoniaksi itämaisten omassa maanosassa.
EU:n solmimista somimista kansainvälisistä sopimuksista eivät neuvotteluja käy suinkaan jäsenmaiden hallitusten edustajat - näinhän tapahtuisi, jos EU olisi Suomen ulkoministeriön 1994 väittämä itsenäisten valtioiden yhteistoimintaelin - vaan unionin hallituksena toimiva virkamieskomissio, joka ei saa ottaa vastaan ohjeita minkään jäsenmaan hallitukselta.
Komission tehtävänä on myös "huolehtia kaikista tarvittavista yhteyksistä" YK:n ja sen erityisjärjestöjen toimielimiin, kaikkiin kansainvälisiin järjestöihin sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen toimielimiin.
Maastrichtin sopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat "sovittamaan yhteen toimintansa kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisissä konferensseissa" sekä "puolustamaan yhteisiä kantojaan."
Euro-Neuvostoliiton jäsenmaiden " itsenäisyys" on samankaltainen kuin edesmenneen Soviet-Unionin osavaltioiden itsenäisyys.
Niilläkin oli omat presidentit, hallitukset ja ulkoministerit - Ukrainalla ja Valko-Venäjällä lisäksi oma edustus YK:ssa - mutta niidenkin "itsenäisyys" oli todellisuudessa vailla katetta.
Neuvostoliiton osavaltiot olivat Moskovan alaisia samoin kuin siis Euroneuvostoliiton osavaltiot joutuvat noudattamaan Brysselin alaisina bryssän päätöksiä.
Siltä varalta, että kansalaiset olisivat vuonna 1994 havainneet, ulkoministeriön esittämän itsenäisyys-väittämän perustelujen kestämättömyyden, ministeriö turvautui kirjasessan kaiken kruunuksi paroni von Münchausenin uskomatomaan temppuun, itsensä nostamiseen tukasta ilmaan. Tällainen rinnastus voitaneen tehdä, kun ulkoministeriö perustelee kirjasessaan EU:n jäsenmaiden luonnetta "itsenäisinä täysivaltaisina valtioina" sillä, että nämä eivät ole itse asettaneet sitä kyseenalaiseksi.
Vaikuttaa siltä, että tietoinen itsensä pettäminen kuuluu EU:ssa valtaa pitävien moraaliin. Siinä sanoille annetaan - niin kuin totalitaarisissa järjestelmissä on tapana - toinen, totuudesta poikkeava merkitys.
Näin mustasta saadaan valkoinen ja valkoisesta musta. Niitä, jotka rohkenevat yhä nimittää asioita oikeilla nimillään, ei kuitenkaan - ainakaan toistaiseksi ole ryhdytty sulkemaan keskitysleireihin. Väärän oikeaksi väittäminen oli Suomen kansaa EU:n jäseneksi houkuttelevien kannalta tarkoituksenmukaista ja suorastaan välttämätöntä, jotta unionin todellinen luonne ei hyväuskoisille paljastuisi. Suomen oloissa totuuden häivyttäminen on valtaeliitin pyrkimysten kannalta vielä paljon tärkeämpää kuin jo aikaisemmin tällä vuosisadalla totalitaariseen diktatuuriin alistuneissa nykyisissä EU:n jäsenmaissa.
Tästä ulkoministeriön kirjanen tietenkin vaikeni.
Lukijoiden harhautttamiseta on myös ulkoministeriön väite, että jäsenvaltioilla "on myös kansainvälinen toimikelpoisuus" : Maastrichtissa täydennetyssä Rooman sopimuksessa nimenomaisesti määrätään, että EU:n tässsä sopimuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti tekemät sopimukset vahvistettujen edellytysten mukaisesti tekemät sopimukset "sitovat yhteisön toimielimiä ja jäsenvaltioita". Jäsenvaltioilla ei ole kansainvälistä toimikelpoisuutta muuhun kuin EU:n määräysten noudattamiseen.
Asioissa, joissa EU on solminut kansainvälisen sopimuksen, jäsenvaltio ei voi sitä tietenkään tehdä, minkä lisäksi jäsenvaltion on omassa sopimuspolitiikassaa otettava huomioon, että sen on pidättäydyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat ristiriidassa Rooman ja Maastrichtin sopimuksen tavoitteiden kanssa.
EU:n yhden tai useamman valtion tai kansainvälisen järjestön kanssa solmitut sopimukset, joissa EU on toisena osapuolena ja joissa on kysymys "assosiaatiosta, joka koskeee vastavuoroisia oikeuksia ja velvollisuuksia, yhteistä toimintaa ja erityismenettelyjä", voivat tuoda EU:n jäsenvaltioiden kansalaisille arvaamattomia yllätyksiä huolimatta siitä, että ne ainakin vielä äskettäin oli hyväksyttävä EU:n neuvostossa yksimielisesti.
EU:n kansalaiset saattavat jonakin päivänä joutua havaitsemaan, että EU ja samalla heidän oma maansa ovat liittyneet johonkin valtioon tai johonkin toiseen EU:n kaltaiseen, Aasiassa tai muualla maailmassa muodostettuun yhteisöön.
Kesällä 1993 Delors kaavaili yhtynyttä maailmaa, tulevaa maailmanhallitusta, jossa Euroopan unioni olisi yksi osapuoli. Hankkeen toteuttamisstrategiasta on viime vuosina keskusteltu salassa julkisuudelta kahden maailman taloudellisen ja poliittisen valtaeliitin yhteistoimintaelimen, Bilderbergin ryhmän ja Trilateraalisen komission http://www.trilateral.org/ kokouksissa. Huomaa: toisin kuin ERT ja Trilateraalinen komissio, Bilderberg-ryhmä ei kestä päivänvaloa nettisivunkaan vertaa.
Trilateraaliseen komissioon kuuluu myös japanilaisia. Yksi Bilderberg-ryhmän ja Trilateraalisen komission tärkeimmistä, kulissien takana jo pitkälle valmistellusta suunnitelmasta on Tyynen valtameren unionin muodostaminen.
Japanilaisten siihen mukaan taivutteleminen osoittautui odotettua vaikeammaksi. Tavoitteena on sosialistisen järjestelmän romahduttaminen Kiinassa, Pohjois-Koreassa ja Vietnamissa. Mutta tämän seurauksena Japani pelkää uuden "siirtomaavallan kauden" alkamista Itä- ja Kaakkois-Aasiassa. Yhdysvaltojen ja Euroopan unionin taloudellisen ja poliittisen vaikutusvallan kasvu voisi muodostua Japanin etujen kannalta kohtalokkaaksi länsimaalaisten hegemoniaksi itämaisten omassa maanosassa.
EU:n solmimista somimista kansainvälisistä sopimuksista eivät neuvotteluja käy suinkaan jäsenmaiden hallitusten edustajat - näinhän tapahtuisi, jos EU olisi Suomen ulkoministeriön 1994 väittämä itsenäisten valtioiden yhteistoimintaelin - vaan unionin hallituksena toimiva virkamieskomissio, joka ei saa ottaa vastaan ohjeita minkään jäsenmaan hallitukselta.
Komission tehtävänä on myös "huolehtia kaikista tarvittavista yhteyksistä" YK:n ja sen erityisjärjestöjen toimielimiin, kaikkiin kansainvälisiin järjestöihin sekä tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen toimielimiin.
Maastrichtin sopimuksessa jäsenvaltiot sitoutuvat "sovittamaan yhteen toimintansa kansainvälisissä järjestöissä ja kansainvälisissä konferensseissa" sekä "puolustamaan yhteisiä kantojaan."
Euro-Neuvostoliiton jäsenmaiden " itsenäisyys" on samankaltainen kuin edesmenneen Soviet-Unionin osavaltioiden itsenäisyys.
Niilläkin oli omat presidentit, hallitukset ja ulkoministerit - Ukrainalla ja Valko-Venäjällä lisäksi oma edustus YK:ssa - mutta niidenkin "itsenäisyys" oli todellisuudessa vailla katetta.
Neuvostoliiton osavaltiot olivat Moskovan alaisia samoin kuin siis Euroneuvostoliiton osavaltiot joutuvat noudattamaan Brysselin alaisina bryssän päätöksiä.
Siltä varalta, että kansalaiset olisivat vuonna 1994 havainneet, ulkoministeriön esittämän itsenäisyys-väittämän perustelujen kestämättömyyden, ministeriö turvautui kirjasessan kaiken kruunuksi paroni von Münchausenin uskomatomaan temppuun, itsensä nostamiseen tukasta ilmaan. Tällainen rinnastus voitaneen tehdä, kun ulkoministeriö perustelee kirjasessaan EU:n jäsenmaiden luonnetta "itsenäisinä täysivaltaisina valtioina" sillä, että nämä eivät ole itse asettaneet sitä kyseenalaiseksi.
Vaikuttaa siltä, että tietoinen itsensä pettäminen kuuluu EU:ssa valtaa pitävien moraaliin. Siinä sanoille annetaan - niin kuin totalitaarisissa järjestelmissä on tapana - toinen, totuudesta poikkeava merkitys.
Näin mustasta saadaan valkoinen ja valkoisesta musta. Niitä, jotka rohkenevat yhä nimittää asioita oikeilla nimillään, ei kuitenkaan - ainakaan toistaiseksi ole ryhdytty sulkemaan keskitysleireihin. Väärän oikeaksi väittäminen oli Suomen kansaa EU:n jäseneksi houkuttelevien kannalta tarkoituksenmukaista ja suorastaan välttämätöntä, jotta unionin todellinen luonne ei hyväuskoisille paljastuisi. Suomen oloissa totuuden häivyttäminen on valtaeliitin pyrkimysten kannalta vielä paljon tärkeämpää kuin jo aikaisemmin tällä vuosisadalla totalitaariseen diktatuuriin alistuneissa nykyisissä EU:n jäsenmaissa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.